Hei!
Puhuin tuossa tänään yhdelle ihmiselle asiasta, joka vaikutti minussa voimakkaan syyllisyyden ja siitä kuinka se vaikutti mieleen. Tämä oli ehkä vaikuttamassa aikoinaan siihen, että sairastuin masennukseen. Tarkoitus oli avata asiaa, joka ehkä vaikuttaa tämän hetkiseen tilaankin, niin että mieli kevenisi ja tulisi tilanne, jossa toinen voi sen ymmärtää.
No vastauksena tähän sain vastauksen, joka herättää voimakkaan vihan ja masennuksen tunteen. Hän sanoi(olen siis vanhoollislestaadiolainen), että,kun asian saa anteeksi, niin se sitten uppoaa sinne. Ja sitten hän sanoi, että jos esim joku on sulle sanonut jotakin, niin sen voi ottaa sen ihmisen kanssa puheeksi ja sopia sitten. Tämä herätti närän, koska olen joskus sanonut hänelle, kuinka jokin asia jää jonkin ihmisen puheesta vaivaamaan tai mietityttämään ja koin, että hän keksi minun puheiden pohjalta tämmöisen vastauksen.
Mua siis ärsyttää nämä puheet ja ne nimeen omaan herättää sen syyllisyyden, josta olen muutenkin kärsinyt aikoinani paljon. Toisaalta tulee semmoinen olo, että hän ensin sanoo kaikki on anteeksi annettu ja toisaalta nostaa asioita, jotka ei sitten hänen mielestä olekkaan anteeksi annettu ja se nostaa syyllisyyden.
Sitten tullaan siihen, että olen hänelle selittänyt kuinka, jotkin asiat jäävät vaivaamaan ja mietityttämään, siis joidenkin ihmisten puheet. Hän on tarjonnut minulle ajatusta siitä, että minuun pitäisi pyytää toiselta ihmiseltä asiaa anteeksi, vaikka koen, että minulla ei ole mitään anteeksi pyydettävää ja en myöskään ole asiasta ollut loukkaantunut.
Ärsyttää myös se, että hän tarjoaa joka asiaan vastaukseksi uskon ja aivan kuin sekoittaa uskomisen ja normaalit tuntemiset ajatukset keskenään. Koen myös, että ajatuksissani ja kokemuksissani on jotakin vikaa, koska ainakun puhun raskaista asioista jotakin, niin heti tuodaan tuo usko ajatus pöydälle ja kuinka pitäisi ajatella ja toimia näin.
Minulle on myös sanottu aikoinaan, että minun ei tarvitse kaikkia pieniä asioita pyytää anteeksi ja nyt sanotaan, että pitäis pyytää anteeksi. Tämä kaikki on hämmentänyt mieltäni paljon. Koen, että olen liikaa kuunnellut näitä ihmisiä elämässäni ja ehkä annan liikaa arvoa sillä mitä he ajattelevat asioista. No nykyään en tee niin, kuten he ajattelevat, koska on helpompi olla kun kuunnella näitä neuvoja, jotka ovat monesti tilanteisiin sopimattomia.
Mua raskauttaa nämä puheet tosi paljon. En koe näissä mitään rakkautta, enkä hengen yhteyttä, vaan nämä yleensä masentavat ja herättävät vihan, ehkä perimmäinen tunne on se syyllisyys. Olen käytännössä täysin yksin näiden kanssa ja se on tosi surullista. Nyt tuli sellainen ajatus, että kerron tänne asiasta, joka minua vaivaa. Ehkä haluasin kuulla teidän mielipiteitä asiasta ja näistä mun kokemuksista.
T:Yksin kokija.
Puhuin tuossa tänään yhdelle ihmiselle asiasta, joka vaikutti minussa voimakkaan syyllisyyden ja siitä kuinka se vaikutti mieleen. Tämä oli ehkä vaikuttamassa aikoinaan siihen, että sairastuin masennukseen. Tarkoitus oli avata asiaa, joka ehkä vaikuttaa tämän hetkiseen tilaankin, niin että mieli kevenisi ja tulisi tilanne, jossa toinen voi sen ymmärtää.
No vastauksena tähän sain vastauksen, joka herättää voimakkaan vihan ja masennuksen tunteen. Hän sanoi(olen siis vanhoollislestaadiolainen), että,kun asian saa anteeksi, niin se sitten uppoaa sinne. Ja sitten hän sanoi, että jos esim joku on sulle sanonut jotakin, niin sen voi ottaa sen ihmisen kanssa puheeksi ja sopia sitten. Tämä herätti närän, koska olen joskus sanonut hänelle, kuinka jokin asia jää jonkin ihmisen puheesta vaivaamaan tai mietityttämään ja koin, että hän keksi minun puheiden pohjalta tämmöisen vastauksen.
Mua siis ärsyttää nämä puheet ja ne nimeen omaan herättää sen syyllisyyden, josta olen muutenkin kärsinyt aikoinani paljon. Toisaalta tulee semmoinen olo, että hän ensin sanoo kaikki on anteeksi annettu ja toisaalta nostaa asioita, jotka ei sitten hänen mielestä olekkaan anteeksi annettu ja se nostaa syyllisyyden.
Sitten tullaan siihen, että olen hänelle selittänyt kuinka, jotkin asiat jäävät vaivaamaan ja mietityttämään, siis joidenkin ihmisten puheet. Hän on tarjonnut minulle ajatusta siitä, että minuun pitäisi pyytää toiselta ihmiseltä asiaa anteeksi, vaikka koen, että minulla ei ole mitään anteeksi pyydettävää ja en myöskään ole asiasta ollut loukkaantunut.
Ärsyttää myös se, että hän tarjoaa joka asiaan vastaukseksi uskon ja aivan kuin sekoittaa uskomisen ja normaalit tuntemiset ajatukset keskenään. Koen myös, että ajatuksissani ja kokemuksissani on jotakin vikaa, koska ainakun puhun raskaista asioista jotakin, niin heti tuodaan tuo usko ajatus pöydälle ja kuinka pitäisi ajatella ja toimia näin.
Minulle on myös sanottu aikoinaan, että minun ei tarvitse kaikkia pieniä asioita pyytää anteeksi ja nyt sanotaan, että pitäis pyytää anteeksi. Tämä kaikki on hämmentänyt mieltäni paljon. Koen, että olen liikaa kuunnellut näitä ihmisiä elämässäni ja ehkä annan liikaa arvoa sillä mitä he ajattelevat asioista. No nykyään en tee niin, kuten he ajattelevat, koska on helpompi olla kun kuunnella näitä neuvoja, jotka ovat monesti tilanteisiin sopimattomia.
Mua raskauttaa nämä puheet tosi paljon. En koe näissä mitään rakkautta, enkä hengen yhteyttä, vaan nämä yleensä masentavat ja herättävät vihan, ehkä perimmäinen tunne on se syyllisyys. Olen käytännössä täysin yksin näiden kanssa ja se on tosi surullista. Nyt tuli sellainen ajatus, että kerron tänne asiasta, joka minua vaivaa. Ehkä haluasin kuulla teidän mielipiteitä asiasta ja näistä mun kokemuksista.
T:Yksin kokija.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.