Ortodoksiseen kirkkoon liittyminen

Vuoden kestää juttele ort papin kanssa miten se menee.

Vaikka kävis kurssin itse hengellinen elämä seurakuntalaisten kanssa voi yllättää ikävästi.

Valamo järjestää ortodoksisen teologian peruskurssin, lisätietoja Valamon sivuilta.

Itseäni ortodoksisuus on kiinnostanut kiitos useiden Valamon käyntieni ansiosta.

Netin kautta voi tutustua ortodoksmiin ja minulle se on antanut paljon. Lähin ortodoksinen kirkko on 160 km päässä, joten Jumalan palveluksiinkin on vaikea osallistua.

Miksi ihmeessa täällä aina aletaan valittamaan jostakin ortodoksisen seurakuntaelämän ikävyyksistä, karjalaisuudesta, seurakuntien eliitistä tms.? Onko pakko heti vuodattaa pahaa oloaan jopa liittymistä harkitseville, ortodoksisuudesta kiinnostuneille? Aloittajalle sanoisin, tule ja katso, niin huomaat ettei tilanne ole sellainen kuin palstalla valittavat ruikuttajat kertovat. Ja ota yhteys lähimmän seurakunnan kirkkoherraan, hän ohjaa eteen päin.

Liturgiasta liturgiaan sekä rukouksen ja paaston avulla. Kyllä se siitä!

Hieman huvittaa kun kysyn tätä ortodoksi-palstalla niin haukutaan koko kirkko alimpaan helvettiin. Onhan tässä toki pari asiallistakin vastausta, kiitokset niistä.

Jos vakavasti haluat liittyä ortodoksiseeen kirkkoon, niin kyllä sinun on käytävä katekumeenikurssi tai opiskeltava yksityisesti jonkun papin johdolla. Kaikissa seurakunnissa ei järjestetä katekumeenikursseja. Lisäksi täytyy ainakin vuoden käydä mahdollisimman säännöllisesti ortodoksissa jumalanpalveluksissa. Se on tärkeä osa kirkkoon tutustumisessa.

Valamossa voi ehkä liittyä ortodoksmiin.

Ettei vaan tulis ns.pyöröovisyndrooma. Ovesta sissään ja ulos. Sitten taas jonkin toisen yhteisön ovesta sissään ja ulos. Ja seuraavan ja seuraavan. Kuinkahan kauan itse kukin jaksaa.

Syvästi hävettää alatyyliset vastaukset tässä viestiketjussa. Toivon etteivät ne ole ortodokseilta. Kysymyksen esittäjä, on totta että meitä on kirkossa tosi moneen junaan. Mutta emme me käy siellä ihmisten vuoksi. On myös mahdollista valita tarkkaan keiden kanssa on tekemisissä, kuten missä muussa yhteisössä tahansa.

Ehdottomasti kannattaa liittyä Moskovan patriarkaattiin eikä Ambron ja yhteysmiesten homostelukirkkoon!

Erittäin ihmeellistä että vuoden "kurssi" täytyy käydä saadakseen liittyä kirkkoon jos kerta tunnustaa Jeesuksen Herrakseen.

Aloittajalle: ei kannata täällä hörhöpalstalla kysellä mitään. Mene rohkeasti mukaan jumalanpalveluksiin, esim. lauantai-illan vigiliat olivat minulle puhuttelevia kokemuksia etsikkoaikanani. Nykäise palveluksen jälkeen pappia hihasta tai varaa netistä aika keskusteluun. Moni asia voi aluksi herättää ihmetystä, niin protestantismin läpitunkema tämä Suomi on, mutta etsimällä ja kyselemällä vastaukset löytyvät. Paikkakunnallasi ehkä kokoontuu ortodoksiakerho tai vastaava, jossa voi tutustua kirkon elämään ilman sitoumuksia. Ja katekumeenikurssille voi mennä vaikka ei olisikaan varma liittymisestään. En minäkään ollut, tunsin vain miten ortodoksisuus veti voimakkaasti puoleensa, olin kuitenkin monien epäilysten vallassa. Kurssin aikana moni kysymys sai vastauksen ja liittymispäätös kypsyi, enkä ole katunut. Meillä kurssi kesti lukuvuoden syksystä pääsiäiseen, jossakin muualla se saattaa olla lyhyempi. Kirkko ei halua käännyttää ketään, liittymisen pitää perustua omaan tahtoon ja harkintaan. Siksi ei kannata hötkyillä vaan pohtia asioita rauhassa. Jos olet kastettu, kirkkoon liittäminen tapahtuu mirhavoitelun sakramentin kautta, yleensä pääsiäisen aikaan. Siunausta etsintääsi.

Kannattaa varmaan ensin lueskella vaikkapa kirjaston ortodoksista kirkkoa käsittelevän hyllyn teoksia, että vastaako kirkon ajatusmaailma ja oppi omia näkemyksiä. Palveluksiin kannattaa mennä, sinne uskaltaa hyvin, kaikki ovat tervetulleita. Joku mainitsikin lauantai-illan vigiliat, alkaen klo 18, ne ovat kauniita ja puhuttelevia.

Papille voi soittaa tai kirjoittaa sähköpostia ja avata keskusteluyhteyden. Monissa seurakunnissa on katekumeenikurssi, jonka käyvät kirkosta kiinnostuneet tai siihen liittymistä harkitsevat. Kaikissa seurakunnissa ei ole tätä kurssia. Silloin pappi usein ohjaa itse ihmistä, luettaa kirjoja ja keskustellaan. Silloin kun itse liityin, niin ei ollut katekumeenikurssia eikä ortodoksiakerhoa, vaan tapasin pappia ja hoidettiin asia niin.

Voimaa ja Jumalan siunausta tiellesi.

Pitäisköhän tuo lukea ensin Raamattua, ja sen jälkeen katsoa, mikä kirkko, seurakunta tai muu yhteisö lähinnä vastaa sen opetuksia. Minusta ortodoksisuudessa on paljon protestanttisuuntia enemmän raamatullista. "Pyhien" rukoilu ja balsamointi vain on outoa. Ei ihminen voi ketään pyhäksi julistaa-se on yksin Jumalan tehtävä. Myöskin joissakin yhteyksissä lähestulkoon ehdottomat kuuliaisuusssäännöt ovat outoja. Niinpä voisi kuvitella, että kuuliaisuus menee kaiken edelle, vaikka olisi perkele papinkaavussa käskemässä. Muut outoudet ovatkin sitten sellaisia, että niitä voi ilmetä missä tahansa muissakin yhteisöissä, eivätkä ne johdu välttämättä ortodoksisesta opista, paikallisesta kulttuurista, tavoista,tms.-ihmiset vain ovat sellaisia.

Jos olet nainen niin suosittelen menemistä ilomantsin ort kirkkoon siellä näet hyvän kirkkoherran joka varmasti ohjaa sinua ortodoksisuudessa.
Mutta siellä näet myöskin pahan joka ei ole papin muodossa vaikka itse sitä himoitseekin.

Kokemus tulee avaamaan silmäsi.