Hei, itse olen saanut jo useita vuosia paniikkihäiriöön lääkitystä (Alpratsolaamia).
Olen ollut samalla psykiatrilla lähes koko tuon ajan. Jotenkin viime kuukausina on psykiatrini ote alkanut "veltostua" ja lopahtaa. Lääkitys on pysynyt samana, mutta esim. lääkemäärät ovat vähentyneet siten, että määrätyllä annostuksella ei ole voinut edes ottaa reseptiin kirjoitettua annostusta per päivä.
No, jokainen joka on Alpratsolaamia käyttänyt tietää, että raju vähentäminen tuo vieroitusoireita esiin ja itseäni tuollainen touhu alkaa potuttamaan. Psykiatreiilahan on myös vastuu siitä mitä ovat potilailleen määränneet, tosin sitä ei tämän maan psykiatrit tunnu ymmärtävän.
Olen jutellut asiasta tuttavien kanssa joilla on ollut paniikkihäiriöitä tai vastaavia oireita. Monet ovat kommentoineet, että kannattaisi kenties vierottaa itsensä ulos koko lääkkeestä. Samoissa fiiliksissä olen ollut viime aikoina itsekin. Ei ole mitään järkeä käydä psykiatrin vastaanotolla jos ei ole minkäänlaista psykoterapiaa tms. ja lääkkeiden kanssakin tulee edellä mainittuja ongelmia. Ja nyt vuosia asiaa tunteneena voin todeta etteivät lääkkeet "pelasta" ihmistä ongelmista vaan asioiden muuttuminen elämässä.
Kokeesta, ja pakostakin olen alkanut vähentää lääkitystä itse. Sen olen huomannut, että oikean tyylisellä annostuksella pystyn pääsemään irti koko lääkkeestä. Mutta en liian nopealla lopetuksella.
Toivon, että jotkut pääkaupunkiseudun alueen psykiatrin huomaisivat tämän viestin ja ottaisivat vastuuasian esille seuraavilla lääkäripäivillä. Juokaa siellä viinaa vähemmän, mutta puhukaa näistä asioista enemmän.
Lääkitys on mielestäni hyvä käytössä silloin kun potilaalla on hankalat ajat, mutta pidemmän päälle asia täytyy hoitaa muulla tavalla. Jokaisella reseptin kirjoittaneella lääkärillä pitää olla myös "munaa" ehdottaa potilaalle lääkityksen vähentämistä tai hallittua lopettamista sekä toteuttaa se inhimillisesti.
Olen ollut samalla psykiatrilla lähes koko tuon ajan. Jotenkin viime kuukausina on psykiatrini ote alkanut "veltostua" ja lopahtaa. Lääkitys on pysynyt samana, mutta esim. lääkemäärät ovat vähentyneet siten, että määrätyllä annostuksella ei ole voinut edes ottaa reseptiin kirjoitettua annostusta per päivä.
No, jokainen joka on Alpratsolaamia käyttänyt tietää, että raju vähentäminen tuo vieroitusoireita esiin ja itseäni tuollainen touhu alkaa potuttamaan. Psykiatreiilahan on myös vastuu siitä mitä ovat potilailleen määränneet, tosin sitä ei tämän maan psykiatrit tunnu ymmärtävän.
Olen jutellut asiasta tuttavien kanssa joilla on ollut paniikkihäiriöitä tai vastaavia oireita. Monet ovat kommentoineet, että kannattaisi kenties vierottaa itsensä ulos koko lääkkeestä. Samoissa fiiliksissä olen ollut viime aikoina itsekin. Ei ole mitään järkeä käydä psykiatrin vastaanotolla jos ei ole minkäänlaista psykoterapiaa tms. ja lääkkeiden kanssakin tulee edellä mainittuja ongelmia. Ja nyt vuosia asiaa tunteneena voin todeta etteivät lääkkeet "pelasta" ihmistä ongelmista vaan asioiden muuttuminen elämässä.
Kokeesta, ja pakostakin olen alkanut vähentää lääkitystä itse. Sen olen huomannut, että oikean tyylisellä annostuksella pystyn pääsemään irti koko lääkkeestä. Mutta en liian nopealla lopetuksella.
Toivon, että jotkut pääkaupunkiseudun alueen psykiatrin huomaisivat tämän viestin ja ottaisivat vastuuasian esille seuraavilla lääkäripäivillä. Juokaa siellä viinaa vähemmän, mutta puhukaa näistä asioista enemmän.
Lääkitys on mielestäni hyvä käytössä silloin kun potilaalla on hankalat ajat, mutta pidemmän päälle asia täytyy hoitaa muulla tavalla. Jokaisella reseptin kirjoittaneella lääkärillä pitää olla myös "munaa" ehdottaa potilaalle lääkityksen vähentämistä tai hallittua lopettamista sekä toteuttaa se inhimillisesti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.