Pari kysymystä lähinnä palstan naisille? Mitkä ovat niitä ominaisuuksia miehessä, jotka mies asettaa naisen ominaisuuksien edelle? Onko miesten harjoittama sp. syrjintä vallitseva piirre miehissä? Mitä luulette, mikä on sp. tasa-arvoisesti ajattelevien miehien määrä suhteessa kaikkiin miehiin? Onko mahdollista, että naiset kokevat miehille ominaisen käyttäytymisen sp. syrjinnäksi?
Sukupuoisyrjinnästä
Pepe
311302
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Kysymyksiä oli kyllä viisi, vastailen kuitenkin. Naiseuteen liitetään helposti sellaisia ominaisuuksia, jotka joko pitävät paikkansa (yksittäistapauksissa) tai sitten ei. Naisellisiin ominaisuuksiin lasketaan kuuluviksi mm. empaattisuus, tekniikan ymmärtämöttömyys, ihmissuhdetaidot jne.. Nämä ominaisuudet eivät sinänsä ole huonoja, mutta työelämässä näiden ennakkoluulojen kanssa helposti tulee pulmia. Toisaalta myös kotityön jaossa on luontevaa jättää ajallisesti aikaa vievä lastenhoito naisen kontolle, sehän käy heiltä luonnostaan. En kuitenkaan usko miesten tahallaan syyllistyvän s-p syrjintään, rooliajatusten vankeja ovat yhtälailla myös naiset. Luin Gallupkyselyn joss miehistä 64% suhtautui myönteisesti s-p tasa-arvon lisäämiseen. En löydä sitä kyselytutkimusta mistään, se oli Satasessa viime vuoden marraskuussa.
Kyllä, on luonnollista kokea miehille ominainen käytös s-p syrjinnäksi. Miehille luontainen suojelun ja auttamisen halu esim. on helppo tulkita vähättelyksi. Harmmitomaksi flirtiksi tarkoitettu käytös, kääntyy helposti seksistiseksi kohteluksi, jos vastapuoli niin sen käsittää. Esimerkkejä on toki paljonkin, kuitenkin väärinkäsitykset ovat tavanomaisia, koska miesten ja naisten kyky ymmärtää toisen käytöksen vivahteita on puutteellista.
"Kysymyksiä oli kyllä viisi"
Ja otsikossa TYPO. Grrrr.
"työelämässä näiden ennakkoluulojen kanssa helposti tulee pulmia."
Tuo on varmasti totta. Toisaalta, eikö se ole myös aika hauska romuttaa näitä ennakkoluuloja käytännössä.
"En kuitenkaan usko miesten tahallaan syyllistyvän s-p syrjintään, rooliajatusten vankeja ovat yhtälailla myös naiset."
No hyvä.
"Luin Gallupkyselyn joss miehistä 64% suhtautui myönteisesti s-p tasa-arvon lisäämiseen."
Luku on varmaankin oikean suuntainen. Itse olisin kyllä odottanut prosentin olevan suurempi. Mielestäni kysymystä ei pitäisi asettaa tuolla tavalla. Pitäisi kysyä, ovatko miehet sp. tasa-arvon kannalla. Koska sp. tasa-arvon määritelmä voi olla eri henkilöillä erilainen, pitäisi luoda useampi vaihtoehtoinen valinta, jotta selviäisi mitä kukin ajattelee sen olevan. Tästä saisi hyvän aiheen ihan oikealle tutkimukselle.
Sinulla on muuten tapa kirjoittaa asiat niin, että se vetää minut hiljaiseksi (sinänsä positiivista). Oiken pitää pinnistää, että saisin jotain vastatuksi ;)
"Sinulla on muuten tapa kirjoittaa asiat niin, että se vetää minut hiljaiseksi (sinänsä positiivista)." Lieneeköhän syynä se, että meillä on samantapainen käsitys s-p tasa-arvosta. Hedelmällisen väittelyn aikaan saaminen on hankalaa, jos linjaukset ovat samantyyppiset. Denaljeista voisi tietenkin kinastella loputtomasti, ehkä sellaiseen vielä törmäämme. Hauskaa päivän jatkoa sinulle kuitenkin.
"Lieneeköhän syynä se, että meillä on samantapainen käsitys s-p tasa-arvosta."
Osittain varmaan se ja toiseksi, sinulla on hyvä väittely tekniikka ja taktiikka ;)
Hauskaa päivän jatkoa myös sinulle.
Luepa minun vastaukseni. Aika hauskaa huomata, miten eri tavalla me feministitkin (ja ihmiset yleensä) ymmärrämme samat kysymykset. *jää nauramaan*
Niinhän se on, kokemukset syrjinnästä ovat hyvin henkilökohtaisia. Toisaalta minun käsityksiini osittain vaikuttaa työskentelyni vammaisten parissa. Asiat loksahtavat usein erilaisiin mittasuhteisiin, kun kokee lähes päivittäin ennakkoluuloista ja vähättelevää suhtautumista, joka kohdistuu vammaisiin ihmisiin. S-p syrjintään omaltakin kohdalta oppii olemaan reagoimatta, etenkin pienissä asioissa. Toisaalta tasa-arvon parissa työskentelevillä on usein varsin sukupuolineutraali tapa suhtautua ihmisiin.
Taytyy sanoa etta se tuntuisi surkealta jos feminismikriitikot sun muut nielaisivat olettamuksen etta "nainen ei ole tasa-arvoinen" sun muut skeidat, vaan ollakseensa poliittisesti korrekteja femakkolauman seassa.
Ei sovi unohtaa etta tassa kontekstissa ollaan tassa femakkokontekstissa jossa on oletus etta "sukupuolinen tasa-arvo" olisi joku asia jossa nainen olisi sukupuolensa vuoksi syrjitty ja mies jotenkin sukupuolensa vuoksi prioriteetti. Sinakin kuvittelet elavasi jossain syrjivassa patriarkaatissa, jossa on mita ihmeellisimpia naissyrjimiskeinoja. My ass. Mutta omapahan on valintasi.
Tekipa vaan mieli sanoa. Mutta ei tarvitse kommentoida, tasta ei mielellaan jaksa debattia.
Gallupkyselyn mukaan 64% suhtautui siihen tai tahan. Heh heh. Onnistuuko syotti? Mita tulee "rooliajatuksen vankeihin", niin te femakot ette kylla mitenkaan erityisen vapailta vaikuta.
Oletko muuten tietoinen. Ruotsissa on perustettu satiirisivu feminismista. Siina on juuri tata teidan mantraa. Nimi on jotain tyyliin Pregnant Smoker, tai jotain. Ei avaudu taalta pain maailmaa valitettavasti tuo sivu, mutta epailisin etta tuo "Pregnant Smoker' nimi tulisi siita, etta naista syrjitaan kun hanen ei anneta tupakoida raskaana. Idea tuohon tulee kuitenkin "UnfuckedPussy" jarjestosta jonka lesbofemakot hyokkasivat missikisoihin taannoin suorassa televisiolahetyksessa banderolleineen "gubbslem", eli, "limainen mies". :)
1. Miehen ominaisuuksia, joita pitäisi laittaa naisen edelle? En ymmärrä kysymystä.
2. Aivan liian usein miehissä esiintyy sp syrjintää.
3. Tasa-arvoisia miehiä on ehkä 25 % kaikista miehistä.
4. Miehen ominainen käytös, opittu, on varmasti suurin sp syrjinnän syy. Käyttäydytään ajattelematta, miten nainen sen kokee. Ei kyetä ymmärtämään, miltä naisesta tuntuu. Leikin varjolla tapahtuu paljon sp syrjintää. Miehelle sp syrjinnästä puhuminen on erittäin vaikeaa ja myöntäminen, että itse syyllistyy mahdollisesti sp syrjintään on vielä vaikeampaa. Sanoisin jopa mahdotonta.
Ennakkoluulot ja asenteet lisäävät vielä sp syrjinnän olemassaoloa ja vakauttavat ja piilottavat sitä. Näkymättömään syrjintään on vaikea puuttua.
"Käyttäydytään ajattelematta, miten nainen sen kokee. Ei kyetä ymmärtämään, miltä naisesta tuntuu."
Tässä on ilmiselvä dilemma. Jos mies kohtelee naista kuten miestä, nainen saattaa kokea se huonona käytöksenä, mutta myös sp. syrjintänä. Jos taas mies kohtelee naista eri tavalla kuin miestä, aivan varmaan osa naisista kokee sen sp. syrjinnäksi. Minä suhtaudun naisiin hivenen eri tavalla kuin miehiin. Olen kohteliaampi, huomaavaisempi, suojelevampi jne. Saatan neuvoa naista (lähinnä työhön liittyen) niin, että hän kokee sen aliarvioinniksi. Miten tässä sitten tulisi siivosti elää, että en loukkaisi naisia?
Jos unohdamme kokonaan sukupuolen ja ajattelemme ihmisiä aikuisina, niin käytös löytyy ihan itsestään. Tasavertaisuus on myös hyvä lähtökohta. Minäkin neuvon usein ihmisiä ja monet kokevat sen opettajamaisena. Mutta kun sinä neuvot naisia, niin millä muulla termillä voisit sitä kuvata?
"Jos unohdamme kokonaan sukupuolen ja ajattelemme ihmisiä aikuisina, niin käytös löytyy ihan itsestään."
Kyllähän se pääosin näin meneekin ja siihen pyrin, mutta tuo "dilemma" on se joka selittää käyttäytymistäni. Se on tasapainoilua.
"Mutta kun sinä neuvot naisia, niin millä muulla termillä voisit sitä kuvata?"
No se oli huono termi, myönnetään (mistä se tuli, sillekin löytyy kyllä selitys, mutta ei siitä sen enempää). Mikähän olisi parempi? Ohjata, auttaa, opastaa, tarjota apua.
Ihminen nyt vain on sellainen, että se toimii määrätyissä asioissa ja määrätyllä hetkellä "vaistomaisesti". Aina ei voi kontrolloida itseään. Ei kai sellaista ihmistä olekaan.
Kun mies neuvoo naista, hän auttaa.
Kun nainen neuvoo naista tai miestä, hän puuttuu asioihin, jotka eivät hänelle kuulu ja leikkii kaikkitietävää.
Liioittelua vähän, mutta osin totta.
Ihminen toimii vaistomaisesti, mutta juuri oma toiminta muuttuu tiedostamisen kautta. Ensin tiedostaa käytöksensä, miettii syyt käytökseensä ja vähitellen tätä kautta voi muuttaa ne tietoisesti. Oi voi miten monta asiaa olen joutunut käytöksestäni muuttamaan. :)
Mies osaa omasta mielestään tekniset asiat paljon paljon paremmin kun nainen ikinä voi edes osata.
Mies on vahvempi, fyysisiltä ja psyykkisiltä ominaisuuksilta. Omasta mielestään.
Ehkä mies ei aina koe tietoisesti syrjivänsä naista. Ja jos hän tekee sitä tiedostamatta, onko se silloin sp syrjintää???
Vai onko käyttäytymismalli, joka opittu esim kotoa.
Mutta siihen auttaa puhuminen.
Kysyminen.
Keskustelu.
Joskus aikoja sitten käytin tällaista esimerkkiä.
Roteva mies painavine matkalaukkuineen tilaa taksin. Taksia ajaa hento nainen, jonka huoleksi asiakas jättää matkatavaransa. Nainen on suurissa vaikeuksissa 20-kiloisen laukun kanssa nostaessaan sitä autoon.
Menikö kaikki oikein? Miehen käytös ei ollut kovin "miehekästä", mutta tasa-arvon kannalta reilua - nainenhan pystyy kaikkeen mihin mieskin.
Jos mies olisi itse nostanut pakaasinsa kyytiin, olisi feministinen taksikuski syystäkin loukkaantunut. Kyseessähän olisi selvästi ollut käytöksellä osoitettu "tytöttely", jossa nainen todetaan ilman muuta heikoksi ja siten hänen ammattitaitonsa kyseenalaistetaan.
Kun otin aiheen edellisellä kerralla puheeksi näillä areenoilla, tuomittiin kysymykseni väärin asetetuksi.
Ehkä mies olisi voinut ystävällisesti kysyä, että sopiskos se, et ite nostan tän laukun,,, tai jotain.
Mutta tuo onkin mielenkiintoinen tilanne.
Ja tuohon jos vielä lisättäis, että nainen olisi vielä raskaana...
Koska molemmat osapuolet ovat varmasti jossain samankaltaisessa tilanteessa saaneet nenilleen, ei kumpikaan uskalla sanoa mitään, vaan nainen sisukkaasti nostaa laukun ja ajattelee mielessään, et voi,v....u, mikä mies.
Ei niinku yhtään voi auttaa.
ja mies ajattelee, tekis mieli auttaa, mut se kuitenkin älähtää jotain.
Nais parka, mut sisukas on kun nostaa jaksaa.
TOdella tasa-arvoisesti ajattelevia miehiä on korkeintaan 5 %, ehkä vieläkin vähemmän.
Enin osa kylläkin sanoo kannattavansa tasa-arvoa, mutta sydämessään asuu pieni sovinisti kun kova paikka tulee.
"Enin osa kylläkin sanoo kannattavansa tasa-arvoa, mutta sydämessään asuu pieni sovinisti kun kova paikka tulee."
a. Eikö se kuitenkin ole hyvä, että edes sanovat ja normaalitilanteissa ovat sp. tasa-arvoisia.
b. Mikä voisi olla se kova paikka ja miten se sovinismi tulee esiin? Olethan nyt huomioinut, että miehen ja naisen välisessä äärimmäisessä ristiriita tilanteessa kumpikin käyttää niitä keinoja, joilla voi kääntää tilanteen edukseen. Ei silloin huomioida mitään nais- tai miesnäkökulmia. Fyysistä väkivaltaa vatustan (myös henkistä), tosin väkivalta sinänsä ei ole sovinismia.
Suhtautuu myönteisesti tasa-arvon lisääntymiseen tai sanoo kannattavansa tasa-arvoa ovat eri asioita kuin että OVAT TASA-ARVOISIA. Totta.
Sinulla on vielä tiukempi seula kuin minulla, nimittäin 5 % ja ehkä vieläkin vähemmän ja minä heitin lonkalta 25 %. :)
Kukin arvioi omalla tavallaan omalla kokemuspohjallaan?
a) onhan se hyvä että edes sanovat olevansa tasa-arvon kannalla
b) no kun valtataistelussa tai muussa kriisitilanteessa mies ottaa fyysisen voimansa käyttöön ja alkaa hakata naista.
Tai kun nainen alkaa mennä ohi miehestä karriääritasolla niin alkaa kamala solvaus, piikittely ja tukemattomuus.
Esim. näin tulee pikku sovinisti tietyissä tilanteissa esiin myös teoreettisesti tasa-arvoa kannattavissa miehissä.
... jos se onkin miehen toimintamalli kaikkia ihmisiä kohtaan ja minä en nyt puolusta sitä, vaan mietin, että onko läheskään aina kyse sovinismistä?
Parempi kuvaus voisikin olla vakkapa öykkäri. Löytyy muuten myös naisista.
Kyllä ne fiksutkin miehet voivat sisällään kätkeä pikkusovinistin.
Ja monet öykkärit voivat olla hyvin herkkiä pohjimmiltaan eivätkä tao yhtikäs ketään.
Senkun pitävät kovaa ääntä.
Misogyynejä ja muita luonnehäiriöisiä, joita suurin osa palstalla riekkuvista "miehistä" on, on koko väestössä selvästi vähemmistö.
Ehkä muutamia prosentteja, korkeintaan ehkä 5%.
Sovinisteja... hmm... Riippuu tietysti sovinismin tyylistä, mutta uskoisin että vähemmistö.
Normaalisti ihmisinä naisiin suhtautuvia miehiä on luullakseni enemmistö.
Ja sitten erityisen "feministisiä" tai edistyksellisiä ja radikaaleja ja vapaamielisiä ja vapautuneita miehiä ehkä jokunen kuusi-kymmenen prosenttia?
Ja sitten tuohon sovinismin määrittelyyn. On sellaisia tekopyhiä ja valehtelevia sovinisteja, jotka selittävät, että minä kyllä kovasti kannatan tasa-arvoa, mutta kunhan se ei koske naisia. Tms. Jotka eivät kaikista poliittisesti korrekteista puheistaan huolimatta pidä naisia ihmisinä.
Sitten on sellaisia naisista pitäviä miehiä, jotka on ehkä jossain määrin luokiteltavissa myös hedonisteiksi. Sellaisen tyylisiä, jotka pitävät naisista ja seksistä heidän kanssaan ja kauniiden naisten katselusta. Yms. "nautinnoista". Jotka eivät välttämättä suhtaudu naisiin halventavasti, eivätkä välttämättä pelkkänä seksiobjektina, vaikka seksi heille tärkeää onkin. Jotka kuitenkin puolustavat vallitsevaa järjestelmää ja systeemiä omien nautintojensa tähden.
Pidän näitä ehkä harmittomampina sovinisteina, kuin niitä, jotka pitävät naisia perustavanlaatuisesti alempina olioina. En tiedä, johtuuko se siitä, että olen kuolaava seksistä pitävä huora vai mistä... ;J
Mutta jos meitä pidetään pelkästään seksiobjekteina, se on ongelma.
Sitten on tietysti konservatiivisia miehiä. Ja tämä konservatiivisuus koskee kaikkia elämänalueita ja muutenkin asenteita, ei pelkästään naisia kohtaan. Konservatiivikeskustalaiset miehet nyt ehkä esimerkkinä, tai sellaiset jäyhät maaseudun miehet. Onko sitä sitten pidettävä sovinismina vai yleensä vain "perinteisinä" näkemyksinä naisten ja miesten ammateista ja roolista. Siihenhän ei välttämättä sisälly naisen halventamista, henkilöllä vain on hieman "rajoittuneet" näkemykset eri sukupuolten rooleista.
Se vain on siinä, että kaikki eivät mahdu niihin annettuihin raameihin. Ja naiset ovat paljon monipuolisempia kuin mitä ikänsä maaseudulla ja karjakkonaisiin tottuneet miehet tietävätkään.
Keskustatyyppiset miehet vain ovat aina pitäneet tätä maata pystyssä, ja heissä on monesti sellaista tiettyä miehistä suomalaista jämäkkyyttä, mitä ilman ei soisi olevansa, joten ei heitäkään nyt voi ainakaan boikotoida.
Ainakin sellaiset kehtaavat tunnustaa mielipiteensä ja muutenkin ovat rehtejä. Keskustalaishenkiset miehet vain ovat monesti niin seksikkäitä jollakin tavalla... Ja haisevat miehelle, toisin kuin monet kaupunkilaisnössykät. Hei, kaikilla meillä on himomme. Sanokaa toki, jos vaikutan olevan puutteessa, hehee.=P~
"Keskustalaishenkiset miehet vain ovat monesti niin seksikkäitä jollakin tavalla... Ja haisevat miehelle, toisin kuin monet kaupunkilaisnössykät."
;)))) Mikäs se haju muuten tarkemmin ottaen on?
"Hei, kaikilla meillä on himomme. Sanokaa toki, jos vaikutan olevan puutteessa, hehee.=P~"
En tiedä, mutta jos niin on, eiköhän siihenkin apu löydy. Uskon, että moni mies on hyvinkin avulias auttamaan sinua ;)
"...että olen kuolaava, seksistä pitävä huora..."
Oliko tämä nyt huumoria vai tunnetko todella näin? Mistä tulee tuo nimittely itseäsi kohtaan?
Taitaa olla sovinisti asialla.
Itseinhonsa paljastaen näin naisen roolissa.
Mitähän tuolla (Kiim. fem) viestillä pyritään sanomaan? Minulle ei ainakaan avaudu. :(
Äh nyt vasta sain silmäni auki! :D Ja nyt ymmärsin, että epäilit kirjoittajaa itseinhosta. Hmmm... Miksihän siihenkin pitää otta naisen rooli, jota kautta puskee ulos oman inhonsa? Hmmm...
Minä _olen_ nainen. Onko se jotenkin karmivaa? Eikä itseni huoraksi kutsumisessa tässä tapauksessa ollut mitään itseinhoa. Ehkäpä minä vain suhtaudun huoriin eri tavalla kuin seksikielteiset feministit, jotka ovat kieltämässä kaikkea ostamista yms. Sekä myös eri tavalla kuin tekopyhät: "Kyllä se on ihan kunniallinen ammatti" miehet, jotka vain saadakseen pillua pitävät huoruutta hyväksyttävänä.
(Sitaatti oli muuten itseltänsä Valtakunnan parittajalta.)
Jooh, enkä minä oikeasti käytännössä kuitenkaan huoraa. Se oli vain ilmaisu.
Ehkä se johtuu pohjimmiltaan siitä, että pidän miehistä ja seksistä, enkä osaa ottaa asiaa niin vakavasti.
Miehen ja naisen ominaisuudet, tarkoitatko biologisia eroavuuksia (fyysisiä, hormonaalisia)? Jos näitä tarkoitat, oletan miesten yleensä arvostavan fyysistä voimaa omassa sukupuolessaan. Ja muitakin voiman mahdollistamia vahvuuksia itsetunnon, auktoriteetin, harrastusten yms. puolella. Fyysinen kuntoisuus vaikuttaa niin sanoakseni koko sosiaaliseen nokkimisjärjestykseen - paitsi jos ko. sankaripotentiaali on älyllisesti tai sosiaalisesti jotenkin vajaa tai häiriköivä.
Fyysinen etevämmyys yleistetään helposti muunkinlaiseksi etevämmyydeksi. Kärjistäen voisin väittää, että hyväkuntoiset ihmiset, ja varsinkin miehet, mielletään myös henkisesti vahvoiksi, pitää olla selvästi havaittava surkimus, jos tämä imago murtuu. Fyysisesti heikoilla on kova näytön paikka, jos ne haluavat saada keskitasoisille henkisille kyvyilleen niiden mahdollistamaa jalansijaa. Huiput kuitenkin tavallisesti pyrskähtävät esiin, on fysiikka tai ulkonäkö mikä tahansa, mutta huippuja on vähän.
Olettamukseni on, että kyseessä on vuosituhantinen trendi ja se vaikuttaa edelleen joko tiedostetusti tai piilevänä lähes kaikissa kulttuureissa, ja että se on yksi pääsyistä siihen, miksi myös moni tasa-arvoisuutta muutoin arvostava nykymies tulee suosineeksi omaa sukupuoltaan "vahvuutta vaativissa" valinnoissa. Myös henkisesti vaativien asemien katsotaan edellyttävän vahvuutta. Suomeksi sanottuna: miestä.
Aikoinaan selitettiin vakavissaan, ettei naisen pikkupää kestä tietoa, opiskelua, vaativia töitä. Nykyäänkin vielä valitettavan moni ajattelee, ettei naisesta ole vaativiin töihin, tai jos onkin, niin vahvan ja viisaan johdon alaisena vain. Naisesta ei ole johtoon. Ja jos siihen vielä onkin ok, niin ei ainakaan korkeimpaan johtoon. Jne.
Jos Pepen kysymys laajennetaan miesten ja naisten rooleihin, ja roolien attribuutteihin, eikä siis varsinaisiin biologisiin ominaisuuksiin, niin kukaan ei jaksaisi lukea vastaustani, jo tämä on liian pitkä.
Minulla on ilo tuntea useita syrjinnästä ja stereotyyppisestä ajattelusta vapaita fiksuja miehiä, joiden kanssa voi keskustella mistä tahansa ja tulla kuulluksi / ymmärretyksi ja hedelmällisesti haastetuksi. Meillä ei ole tarvetta sukupuolittaa ihmisominaisuuksia, joten kaikki saavat ilmaista itseään vapaasti.
Väärintulkintoja ei juuri satu mutta se saattaa johtua siitä, että vietämme paljon aikaa yhdessä , tunnemme toisemme hyvin ja jaamme samantyyppiset kiinnostuksenkohteet ja huumorin.
Toisaalta, kommunikaatio on muutakin kuin sanoja esim. asenteita, ilmeitä, eleitä, äänensävyjä, joihin toiset reagoivat toisia herkemmin, riippuen itse kunkin tuntosarvista ja kipupisteistä.
Hiljaisuuskin voi olla kommunikaatiota. Tilaa ei aina tarvitse täyttää sanoilla. Joskus syvin läheisyys on sanatonta.