Jos useampi meikäläinen lukisi itse Raamattua, niin huomaisi miten heikosti puhujat sitä tuntee. Nykyisin seurapuheet ovat heppoista sanahelinää ja lapsekasta höpinää.
Myötähäpeän kourissa penkissä niitä kuuntelee.
Myötähäpeän kourissa penkissä niitä kuuntelee.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Siksi juuri itse luen aitoa Jumalan Sanaa.
Mistä sitä löydät?
Moni on nimittäin etsinyt, mutta tavuakaan ei ole vielä löytynyt.
Lutherin sanoma oli juuri se että ITSE LUKEE Jumalan sanaa, siksi hän käänsi Raamatun saksaksi ja hänen oppilaat suomeksi.
Pelkästään kuunneltuun sanaan joutuivat turvautumaan uskovat sitä ennen kun ei ollut lukutaitoa eikä painettuja Raamatuita.
Mutta vl uskoo että vain kuunneltu sana pelastaa! Paha harhaoppi.
kyllä pitää olla ihme taunoja tuollaiset veeällät ei voi muuta sanoa!
Miksi ette jo lakkaa puhumasta uskovista kun ette sitä ole haloo!
jokainen Jeesuksen tiosi seuraaja tuntee Raamatun ja osaa ojentaa vaikka saarnaajaa jos on tarpeen, miksi teillä EI ole niin häh!!!
Ja tuollaiset naurettavat ajatukset että ...vain kuunneltui sana pelastaa...voi millaista roskaa.... kun pascahousu tuolaisenkin opin on saanut ilmoille kuulutetttua ja milalinen sakki moisen roskan uskoo hah haha!!huh.
Niin, kuka keksi, että evankeliumi pitää kuulla omilla korvilla?
Oliko se SRK?
Vai Luther: ”Niin jokainen siis tästä oppikoon syntein anteeksisaamista ihmisiltä, eikä muualta etsimään. Sieltä se myös yksin löydetään; sillä näin Herramme Kristuksen käsky kuuluu: "Totisesti sanon minä teille, kaikki mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetty taivaassa."(Matt.18:1)
Ja edelleen
" Mikä sanomatoin, voimallinen ja autuas lohdutus se on, että ihminen voipi yhdellä sanalla avata toiselle taivaan ja sulkea helvetin? Sillä tässä armon valtakunnassa, jonka Kristus on kuolleista nousemisellansa asettanut, emme tee me mitään muuta, kuin avaamme suumme ja sanomme: 'Minä annan sinulle synnit anteeksi, en itsestäni enkä omasta voimastani, vaan Jeesuksen Kristuksen siassa ja nimessä. Tämä ei ole sanottu yksistänsä saarnaajille eli seurakunnan palvelioille, vaan kaikillenkin kristityille, täällä lohduttakoon ja synneistä päästäköön jokainen toinen toistansa kuoleman hädissä, tahi missä muutoin tarve vaatii."
Ilmeisesti tällainen usko on vanhempi kuin SRK.
Mutta kai se on totta, kun Jeesus itse nuo valtuudet on antanut: "Joille te synnit anteeksi annatte, Niille ne anteeksi annetaan." (Joh.20:23)
Jeesus antoi kyllä luvan, mutta kuka sitä käytti Uudessa Testamentissa?
Voitko auttaa?
Ja millainen pascapää ei osaa omaa kieltään kirjoittaa ja silti palstoille itseään tunkee...
Lopeta toisten haukkuminen ja lue raamattua. Siellä puhutaan tuostakin asiasta. Jos olisit sitä lukenut tietäisit tämänkin asian.
Johtotähtenä vanhoillislestadiolaisissa saarnoissa on arvostetun puhujaveljen elämään jäänyt slogan:
"Tässä ei raamatuita tarvita!"
Tämä ilmaisu toimii ohjenuorana rauhanyhdistyksillä kautta koko Suomen.
jumalanterve! Jumalan Valtakunnassa ei raamatuita toellainniinkoa tarvita. Jumalan Valtakunnassa luetaan Päivämiestä. jumalanrauhaan.
jumalanterve! Saisiko päivämieheen horoskooppipalstan joka kertoisi ennustuksen uskonelämästä? jumalanrauhaa!
Kyllähän se on aivan selvä kun mietitään että puhujat ovat tavallisia kaduntallaajia jotka ovat lukeneet raamattua sieltä täältä. Yleistäen srk:n tietotason niin tätä se on. Toki tavallinen taapertaja pystyy oppimaan raamatun mutta puhuja on lukenut sitä lestadiolaisen linssin läpi.
Uskovien yhteys on tärkeä, mutta penkissä sitä yhteyttä ei välttämättä löydä. Sama, istutko kirkossa tai teltassa tms. paikassa.
Pienet kotiseurat voi olla parasta yhteyttä. Hyvä Raamatun mukainen saarna laittaa miettimään asioita. Raamatullahan meidän tulisi omaa elämäämme tutkia. Kuka niin tekee, huomaa eron nimikristillisyyden ja uskon välillä. Näin aloittajallakin.
Tuttujen kesken voi kokoontua kodeissa ja rukoilla ja tutkia Raamattua. Niistä kostuu henki.
Netistä löytää hyvää opetusta, kun hakee Raamattu kannesta kanteen ohjelmia. Pieni pala kerrallaan on tutkinnassa. Sen kanssa olen vahvistanut omaa uskonelämää. Meillä on ryhmä, joka kokoontuu seurakunnan tiloissa viikottain. Joskus kodeissakin.
Sellainen arjen käytäntö on hyvä hengellisen kasvun kannalta. Isot kesäjuhlat on asia erikseen. Niin ja kuten Jeesus antoi esimerkin, kävi sapattina synagoogassa. Meillä se on kirkkoa vastaava. Jumalan huone on pyhitetty rukoukselle.
Ei vaan aina tule mentyä... Kuuntelen kyllä klo 11 alkavan Raamattuopiston jumalanpalveluksen. Tärkeintä on sydämen tila, ketä seuraan?
Se on vähän sama asia kuin liikenteessä. Joka tuntee hyvin liikennesäännöt ja noudattaa niitä säästyy rapsuilta. Jos niitä ei tunne ja toimii kuulopuheiden perusteella niin uskomalla niitä saa rangaistuksen. Ota siis selvää itse mitä Jeesus opetti, se on sinun omalla vastuulla koska lopulta vastaat itse kaikesta yksin. Ei auta että sanot, mutta kun pappi taikka saarnamies niin opetti.
Jt, Hyvä esimerkki sellaisesta jonninjoutavien sanontojen toistelijasta on Matti Määttä. Hän ei osaa selittää raamattua, kun ei tunne sitä. Sitä vastoin hän on oppinut, niinkuin kaikki pitkään seurapenkissä istuneet, vanhoillislestadiolaisuuden sanontoja, ja toistelee niitä saarnoissaan. Ja seurakunta vastaa, että näin juuri, näin me ollaan uskottu.
Mitä höpötystä se kaikki onkaan.... Jrt
Mulle ei vittuilla saaateri rumahengiryögäle sanomapitsisentäs!
Matilta tulee sujuavsti oho siionin saarnageneraattorin anti.
Ottakaapa huomioon se konvenkikkeliplakaatti!
Paras väärinymmärrys oli suviksissa pari kesää sitten; puhuja otti tekstikseen kohdan, jossa Jeesuken luo tuotiin lapsia ja opetuslapset estelivät tuojia. Jeesus opetti, ettei saa estää lasten tuontia. Puhuja kertoi, että tässä on esikuva siihen, että kaikki lapset on otettava vastaan, ts. ei saa ehkäistä. Tuntui aika kaukaa haetulta, vai miten te ymmärtäisitte?
Oppineet papit on lempattu pellolle maailman ainoasta oikeasta uskonnosta melko pitkälle, ja maallikkopuhujat harrastavat aika paljon tällaista eisegeettistä harha"hermeneutiikkaa"! Sitten sanotaa että muka Pyhä Henki selittää tekstit näin. Pötyä. Pyhä Henki on TOTUUDEN HENKI!
Oulussa sanottiin vielä v. 1980, että saarnamies vain
puhuu, Jumala tuo puheensanat korvien väliin puhujalle.
-
Vai onko asiat muuttuneet tältäkin osin??
heh, heh.......
Kysyin tuota asiaa eräältä varttuneelta vl-papilta. Hän sanoi että hänellä ei ole sellaista että sanoma seurapuheeseen tulisi ylhäältä. Vaan että hän puhuu ihan luonnollisen ajattelun ohjaamana.
Kysypä siltä sitten, että onko vl oppi muuttunut.
Juuri siitä paljon puhuttiin. Saarnamiehelle Jumala antaa puheen sanat.
Niin saarnamiehetkin aikoinaan sanoivat.
-
Mikä se on, kun aina vl oppi muuttuu??
Vaikka aina sanotaan joka saarnassa, että tämä on samaa.
-
Valehtelua siis....
Mitä istuu seurapenkissä.?
-
Sitä varten istutaan, koska kaveritkin istuu, ei voi lähteä pois, koska ei ole
sitten kavereita, ainiaaksi on isketty vl leima otsaan, muut kaverit ei tykkää.
Muita kavereita ei enää saa.
Paras ratkaisu olisi tutustua vaikkapa siihen, miten uskonnot ovat kehittyneet.
Sitten voisi lukea historiaa. Sitä kautta oppii ymmärtämään menneisyyttä. Muutkaan lyonnontieteet eivät ole vahingoksi.
Lopuksi voisikin sitten miettiä jo sitä, tarvitseeko elämäänsä yhtään mutään joukkiota kertomaan, miten elää. Jos edelliset vaiheet on läpikäynyt, vastaus on ilmiselvä.
Sitten voisi harjoitella vaikka oikeinkirjoitusta.
Virheitä kuules tulee väkisinkin. Aina ei vain jaksa katsoa, mitä näppäimistöltä on tekstiksi realisoitunut.
On tietysti todella hyvä, että löysit sanomastani sen olennaisen!
Kerran vl saarnamies puhui poskipunan synnistä koko ajan.
Jokin Raamatun lause seurojen aluksi, kuin virallisesti.
Nyt ei rakas veli aloittaja ole raittiisti uskomassa seurapuheita kirkkaiksi. Vai sisko. Se on nimittäin sillä tavalla, että seurapuheen sisältö on hieman raamatunlukua, yhtä niukasti tekstin selittämistä ja valtaosaltaan oman erinomaisuuden ylistämistä.
Oma epäuskoni vanhoillislestadiolaisuutta kohtaan alkoi siitä, kun eräs puhujasuuruus piti tulikivenkatkuisen puheen siitä, miten ihminen helposti luottaa omaan hyvyyteensä ja käy itseriittoisuudessaan toisia tuomitsemaan. Sitten hän sumeilematta ylisti oman opin ja ja raamatuntulkinnan hyvyyttä ja toisten vääräoppisuutta. Hän varoitti joutumasta sellaiseen seuraan, jossa Raamattua väärin luetaan. Ihmisethän ne Raamattuakin tulkitsevat. Kukas sen sitten sanoo, kuka tulkitsee oikein ja kuka väärin? No samainen ihminen itse. Hän korottaa itsensä tuomitsijan asemaan. Juuri siihen, josta puhuja itse varoitti.
Silloin iti ajatus siitä, että tätähän tämä on koko ajan ollut. Koko liturgia jumalanlapsista , siionista ja uskossa olemisesta perustui toistoihin. Toistamasta päästyä toistetaan niitä ihanuuksia, joita meillä on. Mutta niin on muillakin. Ja muut kehuvat omaansa.
Itseasiassa sen jälkeen rupesin löytämään seurapuheista ihan hauskoja juttuja. Taisin siis olla jo ihan laitehilla.