Jotkut pyrkivät toimettomuuteen jo 40-vuotiaana.
http://www.iltalehti.fi/talous/2016080722023870_ta.shtml
Idea on siis köyhäillä ja säästää rahaa sijoitusasuntojen hankkimiseksi. Asunnot laitetaan vuokralle ja eletään sitten vuokratuloilla toimettomana "eläkeläisenä".
No, kukin tavallaan. Jokainenhan saa tehdä elämässään niin kuin haluaa, jos lakia ei rikota.
Oma tilanteeni on jo 10 vuotta ollut sellainen, että en tee paljon töitä. Rahaakin saan säästettyä, koska kovin ihmeellisiä tarpeita minulla ei ole eikä perhettäkään. Sijoitusvarallisuutta on kertynyt sen verran, että voisin toteuttaa tuon Iltalehden artikkelissa kerrotun poikien "unelman". Olen 48 v.
Eläkkeelle? No, en aio ryhtyä. Teen työtä, joka on mielenkiintoista ja koska olen yrittäjä, niin täysin oman aikatauluni mukaan. Tulot eivät päätä huimaa, mutta niillä elää ihan riittävän hyvin ja säästöön siis jää jatkuvasti. Minulla on vanha (vm.-99), hyvä auto ja omistusasunto (kaksio). Velkaa ei ole lainkaan.
Luulen, että pojillakin tulee mietintään aikanaan, jos taloudellista riippumattomuutta saavuttavat, mitä sitten tekevät toimettomina. Harrastuksilla voi toki päivänsä täyttää, mutta kyllä se pitemmän päälle käy tylsäksi, ellei jatkuvasti löydä uusia mielenkiintoisia harrastuksia, joihin vaihtaa entisen harrastuksen. Tai ehkä joku on jostakin yhdestä jutusta aina kiinnostunut, onhan sitä kaikenlaista.
Toisaalta on hyvä pitää omat arvot mielessä ja myös pyrkiä toteuttamaan niitä. Itselle on avautunut joitakin sellaisia sijoitusmahdollisuuksia, joissa voisin tienata miljoonia ja päästä siis todellakin taloudellisesti täysin riippumattomaksi. Näissä sijoitusasioissa on kuitenkin aina riskinsä, joten välttämättä niihin ei kannata tarttua. Itse asiassa vaikka ne onnistuisivatkin, niin sillä lisärahalla en välttämättä oikein tee mitään omassa tilanteessani. Olenhan jo taloudellisessa mielessä "optimitilanteessa".
Ja mitä sillä kaikella ylimääräisellä ajalla sitten tekee? Elää toimettomana ja harrastelee ja matkailee loputtomiin. Eihän siinä olisi mitään järkeä.
http://www.iltalehti.fi/talous/2016080722023870_ta.shtml
Idea on siis köyhäillä ja säästää rahaa sijoitusasuntojen hankkimiseksi. Asunnot laitetaan vuokralle ja eletään sitten vuokratuloilla toimettomana "eläkeläisenä".
No, kukin tavallaan. Jokainenhan saa tehdä elämässään niin kuin haluaa, jos lakia ei rikota.
Oma tilanteeni on jo 10 vuotta ollut sellainen, että en tee paljon töitä. Rahaakin saan säästettyä, koska kovin ihmeellisiä tarpeita minulla ei ole eikä perhettäkään. Sijoitusvarallisuutta on kertynyt sen verran, että voisin toteuttaa tuon Iltalehden artikkelissa kerrotun poikien "unelman". Olen 48 v.
Eläkkeelle? No, en aio ryhtyä. Teen työtä, joka on mielenkiintoista ja koska olen yrittäjä, niin täysin oman aikatauluni mukaan. Tulot eivät päätä huimaa, mutta niillä elää ihan riittävän hyvin ja säästöön siis jää jatkuvasti. Minulla on vanha (vm.-99), hyvä auto ja omistusasunto (kaksio). Velkaa ei ole lainkaan.
Luulen, että pojillakin tulee mietintään aikanaan, jos taloudellista riippumattomuutta saavuttavat, mitä sitten tekevät toimettomina. Harrastuksilla voi toki päivänsä täyttää, mutta kyllä se pitemmän päälle käy tylsäksi, ellei jatkuvasti löydä uusia mielenkiintoisia harrastuksia, joihin vaihtaa entisen harrastuksen. Tai ehkä joku on jostakin yhdestä jutusta aina kiinnostunut, onhan sitä kaikenlaista.
Toisaalta on hyvä pitää omat arvot mielessä ja myös pyrkiä toteuttamaan niitä. Itselle on avautunut joitakin sellaisia sijoitusmahdollisuuksia, joissa voisin tienata miljoonia ja päästä siis todellakin taloudellisesti täysin riippumattomaksi. Näissä sijoitusasioissa on kuitenkin aina riskinsä, joten välttämättä niihin ei kannata tarttua. Itse asiassa vaikka ne onnistuisivatkin, niin sillä lisärahalla en välttämättä oikein tee mitään omassa tilanteessani. Olenhan jo taloudellisessa mielessä "optimitilanteessa".
Ja mitä sillä kaikella ylimääräisellä ajalla sitten tekee? Elää toimettomana ja harrastelee ja matkailee loputtomiin. Eihän siinä olisi mitään järkeä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Taloudellisen riippumattomuuden ydin on se, ettei enää ole _pakko_ tehdä töitä tullakseen toimeen. Varsinkaan toisten hyväksi ja heidän käskystään. Yrittäjälle on ymmärrettävästi vaikeampaa luopua elämäntyöstään, mutta eihän siihen ole mitään tarvettakaan. Jos homma todella kiinnostaa, niin sitten jatkaa, ja se on vapaaehtoinen valinta.
Kun pari vuotta sitten itse lopetin palkkatyön, aluksi mieleen tuli luonnostaan epäilys, että eivät ne siellä ilman minua pärjää. Mutta niinpä vain firma edelleen toimii, työt tulevat tehdyksi ja nuoret velkaiset kaverit saavat siitä palkkaa. Korvaamattomia ihmisiä tuskin on lainkaan.
Minun päiväni eivät enää kulu toimistossa ja maantiellä. Ei tarvitse selvitellä _asiakkaalle_ tärkeitä ongelmia tai lähteä 200 kilometrin päähän tekemään kiireistä suunnitelmaa. Vuorokausirytmi on täysin vapaa ja kullakin hetkellä voin tehdä juuri sitä, mikä eniten huvittaa. Tähän mennessä jotain on aina löytynyt. Suuri muutos on lyhyesti ja karkeasti sanoen siinä, että minua tuskin koskaan vituttaa. Iän lisääntyessä tämä on tullut minulle yhä tärkeämmäksi ja siinä on aika paljon palkintoa onnistuneelle sijoitusohjelmalle.
Eleleehän tässä maassa kokonainen rotu "työkyvyttömyys"eläkkeellä oppivelvollisuudesta hautaan. Ja bisnekset pyörii.
Pikku rysäys tekee ihan hyvää tähän kohtaan, kun uusi sukupolvi ei tiedä käytännössä enää mitään laskevista sijoitusmarkkinoista taikka normaalitason koroista,eivät ole niitä kokeneet. Silloin velalla hankitut sijoitukset näyttäytyvät uudessa valossa ja sijoitustuotoilla käykin hieman haastavammaksi.