"Tyttöjen ja poikien koulumenestyksessä on suuria eroja, osoittaa tänään julkaistu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Nuorisotutkimusverkoston tutkimus.
Tyttöjen peruskoulun päättötodistuksen arvosanat ovat huomattavasti parempia kuin pojilla. Vähintään keskiarvon 9 sai 16 prosenttia tytöistä, mutta alle 5 prosenttia pojista. Arvosanalla 8 alkavan keskiarvon sai yli 40 prosenttia tytöistä ja alle 28 prosenttia pojista.
Tutkimuksen mukaan koulumenestys vaikuttaa paljon nuorten valikoitumiseen jatko-opintoihin ja sitä kautta työelämään ja toimeentuloon."
STT
---
Nyt sitten jännittämään, että A) puututaanko tähän selkeään ja merkittävään tasa-arvo-ongelmaan vieläkään ja B) jos puututaan niin millä tavalla.
Jos tutkimustulokseen ei millään tavalla reagoida, on se vähintään skandaali. Sukupuolten välisen tasa-arvon tunnustava sivistys- ja oikeusvaltio ei voi olla reagoimatta asiaan..
Paitsi, jos se on feminismin lähottama kaikkia institutioita myöten...
Tiedämme mikä häly nousisi, jos tulos olisi toisin päin, pojat selvästi tyttöjä menestyksekkäämpiä koulussa. Asiaan puututtaisiin heti - niin kuin pitäisikin. Se olisi tasa-arvopolitiikan prioriteeteissa ykkösluokkaa.
Tyttöjen peruskoulun päättötodistuksen arvosanat ovat huomattavasti parempia kuin pojilla. Vähintään keskiarvon 9 sai 16 prosenttia tytöistä, mutta alle 5 prosenttia pojista. Arvosanalla 8 alkavan keskiarvon sai yli 40 prosenttia tytöistä ja alle 28 prosenttia pojista.
Tutkimuksen mukaan koulumenestys vaikuttaa paljon nuorten valikoitumiseen jatko-opintoihin ja sitä kautta työelämään ja toimeentuloon."
STT
---
Nyt sitten jännittämään, että A) puututaanko tähän selkeään ja merkittävään tasa-arvo-ongelmaan vieläkään ja B) jos puututaan niin millä tavalla.
Jos tutkimustulokseen ei millään tavalla reagoida, on se vähintään skandaali. Sukupuolten välisen tasa-arvon tunnustava sivistys- ja oikeusvaltio ei voi olla reagoimatta asiaan..
Paitsi, jos se on feminismin lähottama kaikkia institutioita myöten...
Tiedämme mikä häly nousisi, jos tulos olisi toisin päin, pojat selvästi tyttöjä menestyksekkäämpiä koulussa. Asiaan puututtaisiin heti - niin kuin pitäisikin. Se olisi tasa-arvopolitiikan prioriteeteissa ykkösluokkaa.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Tähänkin ongelmaan tullaan soveltamaan feminististä ja poliittisesti korrektia lähestymistapaa (jota muuten käytetään huomattavan usein miesten tasa-arvo-ongelmista keskusteltaessa), eli asiasta vaietaan. Tai sitten käytetään taktiikka B:tä, joka tarkoittaa sitä, että aletaan kertomaan naisten ongelmista. Esim: "Poikien huonolla koulumenestyksellä ei ole merkitystä, sillä vaikka suurin osa parhaista koulutuspaikoista menee naisille, miehet menestyvät työelämässä paremmin. Naiset eivät vieläkään saa samaa palkkaa vähemmästä työmäärästä!"
Jostain syystä ei voida myöntää poikien huonon koulumenestyksen olevan tasa-arvon vastaista, vaan syytetään poikia mm. laiskuudesta.
Jos tyttöjen keskiarvot jäisivät poikien alle, ei opetusministeri (etenkin mikäli miespuolinen) saisi kauaa nauttia virastaan.
Kolmas taktiikkavaihtoehto on vierittää tilanne kautta rantain poikien omaksi syyksi tietenkin uhriuttaa tytöt.
Tyyliin: pojille sallitaan (myytti!) rajumpi käyttäytyminen kuin tytöille, mikä siten vaikuttaa poikien koulumenestykseen.
Edellä olevaa - järkyttävää kyllä - käytettiin perusteluna poikien/nuorten miesten huomattavalle yliedustukselle itsemurhatilastoissa.
Näin sairasta on meno täällä feministionnelassa.
"Jostain syystä ei voida myöntää poikien huonon koulumenestyksen olevan tasa-arvon vastaista, vaan syytetään poikia mm. laiskuudesta."
Minä syyttäisi eniten niitä koteja. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet että kodin kannustuksella ja vaikutuksella on ratkaiseva merkitys lasten, varsinkin poikien, koulumenestykseen. Liian paljon on kodeissakin asennetta jossa pojan seiskan menestys on ihan ok kun eihän poikia lukeminen kiinnosta.
Jos kotona arvostetaan koulutusta, ollaan kiinnostuneita lapsen oppimisesta ja kannustetaan lukemaan ja olemaan kiinnostunut maailmasta monipuolisesti, lapsen koulumenestys on huimasti parempaa kuin lapsella joka ei tuota tukea saa.
En pidä omia poikiani mitenkään erityisen älykkäinä tai lahjakkaina mutta silti molemmilla keskiarvo yli ysin ja melko vähällä työlläkin. Ei siis ole väkisin istuttu nenä kiinni kirjassa mutta aina puhuttu paljon maailman asioista, arjen asioiden liittymisestä matikkaan ja fysiikkaan jne. Ja pidetty itsestään selvänä että oppiminen on tärkeää.
Näin sairasta on meno täällä feministionnelassa.
On näitä surkuhupaisaa lukea näitä palstoja.
Ensinnäkin aikaa täällä ehtivät käyttää ne nuoret aikuiset, joilla ei lapsia. Seuraavaksi naiset, joilla jo aikuiset lapset. Kolmas ryhmä eli isot ikäluokat ja hieman vanhemmat eivät välttämättä ehtineet nettioppiin. Ei varsinkaan, jos duuni siellä tehtaan jyskeessä, kuten heistä useammilla.
Niin, tehtaan jyskeessä ja tasa-arvofeministien vaatimuksista. Voi että, mitä soopaa -60--70-lukujen ja varsinkin lukujen vaihteessa kaikki naistenlehdet tasa-arvon nimissä. Anna-lehteen ihastuin ensin, sitten järkytyin ja sydämistyin. Ei enää Anna-lehteä. Siellä poljettiin pienten lasten äidin osa niin alas, niin halveksituksi, että en ihan heti toista vast. nähnyt.
Onpahan isot pinot tuon ajan naistenlehtiä säilössä ja kehoitan jokaista tämän hetken nuorta naista ja varsinkin äiti-ihmistä ottamaan selkoa, mistä suomi-feminismi sai juurensa. Ruotsia on mennen tullen sanottu matkittavan tuolloin. Ei pidä ollenkaan paikkaansa. Nuoret suomalaisperheet muuttivat sinne juurikin valinnanvapauden vuoksi, mikä yhtäkkiä maamme nuorilta perheiltä tuolloin riistettiin. Ei osa-aikatyötä ja joustavuutta, äideille kuten Ruotsissa!
Yksi varma asia oli maassa vallitseva köyhyys ja pelko sen syvenemisestä, "jos mitään ei tehrä". Kun nuoret naiset ilman koulutusta aktivoitiin -60-luvun aikana istumaan tehtaissa ja oppimaan näppäriksi työntekijöiksi, valtiovalta keksi yhteisverotuksen poiston. Juuri siinä vaiheessa, kun tämä ko. nuoriso alkoi ripeässä tahdissa avioitua ja saamaan peheenlisäystä. Juuri tuossa vaiheessa tulikin yliopistojen tasa-arvofemakot ja toisaalta ay-liike hätiin, etteivät nämä nuoret naiset jää kotiin pienokaistaan hoitamaan. Äitiysloma oli 2 kk synnytyksen jälkeen ja niin nämä onnettomat äidit jatkoivat tuttua duuniaan. Eräskin kertoi, että ensimmäisen vuoden aikana lapsellaan oli jo 10 eri hoitopaikkaa.
Entä tasa-arvo? Mihin unohtui? Sen piti vielä tuolloin tarkoittaa samaa palkkaa molemmille sukupuolille. Ei vielä edes ymmärretty mistään homoudesta, vaikka tasa-arvon nimissä Jallu- ja Kalle-lehdet vapautettiin ahkerasti nuoria "sivistämään".
Mutta se palkka, tai paremminkin eläke? Nyt iso-ikäluokan tasa-arvokansa "nauttii" eläkkeitään - naisilla 2/3 osaa miesten eläkkeistä! Eikä todellakaan ollut syynä 3 kk vauvanhoitovapaa.
Tässä pieni pohjustus, jota on toki paljon enemmänkin, lähes puolivuosisataa sitten keksityn feminismi-ideologian aikaansaannoksesta.
Jäljelle jää kysymys, mitä on ELÄMÄ.
Elämään on maailman sivu kuulunut luonnollinen perheenperustaminen sopivassa perustamisiässä.
Miehet eivät ole vieläkään alkaneet synnyttämään. Että olisi tullut tasa-arvo. Eivät imetä kolmatta vuotta, kuten minä, eivät tunne kuukautispaineita ja -kipuja miehen ruumiissaan. Työorjavaimoissaan tietysti säälimistä heilläkin.
Nainen synnyttää MIEHENALUN ja äidiksi tultuaan hän on ÄITI sinne saakka, kun mullan allle pääsee. Hänen oikeutensa, vastuunsa ja velvollisuutensa on OPETTAA JA KASVATTAA juurikin pienestä pojastaan vastuullinen yhteiskuntaan juurtuva työntekijä ja esimerkillinen perheensä huolehtija. Vastuu perheestä ja lapsista ei siis KUULU ENSISIJAISESTI YHTEISKUNNALLE, vaan perheelle itselleen. Toisin, kuin FEMINISTIT keksivät alkaa uskotella kulttuurimutospuuhareina aikoinaan.
Uskottelivat ja muuttelivat lait päiväkoitioikeuksiksi ja sadoiksi muiksi oikeuksiksi, jota valtaa pitävät säätelevät annettaviksi verorahoistamme.
Kun siis ensin perheiltä vietiin yhteisverotus ja tehtiin äideistä kokopäivätyöorjia ja samalla typistettiin perhekoot sopiviksi erota. Raskaan työorjuuden avittamana. Ennenkaikkea alistettiin pienet poikavauvat ja -lapset vieraiden naisten käsiteltäviksi ja komennettaviksi pitkiksi päiviksi, jotta unohtavat äidin kasvotkin.
On tosi suuri älyväläys osoittaa näitä onnettomia poikalapsia nyt heikkoudesta. Lieköhän osoittaja myös oma biologinen äiti?
Hyvänen aika, ymmärtäkää nyt jo vihdoin, että nimenomaan poika tarvitsee oman äitinstä hoidon ja kasvatuksen rauhallisessa kodissaan. Maailman sivu on sen yksinkertaisin totuus!
No eihän tuo työelämään ja toimeentuloon vaikuta. Syitä on kaksi. Työelämässä ei pärjätä samoilla avuilla kuin koulussa, ja jatko-opinnoissa tytöt valitsevat tyypillisesti jonkin humanistisen huuhaa-alan. Vaikka tekisi kuinka ansiokkaan väitöskirjan keijuista ja menninkäisistä suomalaisessa kansantarustossa, ei sillä ponnisteta kansainvälisen suuryrityksen johtoryhmään.
Suomalaiset tytöt syrjäytyvät työelämästä. Ovat liian heikkoja.
Maahanmuuttajataustaiset miehet ja naiset astuvat invatasoisen suomitytön tilalle.
On+tutkittua,+että+puolet+naisten+ja+miesten+välisestä+palkkaerosta+johtuu+alavalinnoista.+Naiset+mm.+hakeutuvat+julkiselle+sektorille+miehiä+useammin.+Samasta+tehtävästä+saatavassa+palkassa+samalla+alalla+on+miehillä+ja+naisilla+vain+3%+eroa.+
Suomityttö jaksaa loikoa vuosikaudet kotona hoitovapailla. Kiinnostusta työelämään ei kovin monelta löydy. Perheeseen saattaa syntyä jopa kolmas lapsi ihan vain äitiliinin kotiloikoilun jatkumisen turvaamiseksi.
Yo-merkonomi on kirosana. Suomitytöt luulevat olevansa koulutettuja.
http://www.kela.fi/lapsiperheet
Mielenkiintoinen tulos tuo. Tosin tuossa on jännää vaihtelua myös kouluittain ja luokittain. Oman yläkouluikäisen pojan luokalla nimenomaan pojat menestyvät hyvin koulussa ja tytöt heikompia. En tiedä onko sattumaa vai onko opettajilla tai koululla ollut vaikutusta?
Mutta ehkä elän muutenkin tässä asiassa vähän omassa kuplassani kun lähipiirissä on neljä yläkoulu/lukioikäistä poikaa ja kaikilla keskiarvo yli ysin...
Koulujärjestelmässä arvostetaan nykyään kilttiä, osallistuvaa ja hiljaista oppilasta, joka tekee läksyt tunnollisesti. Tämä rooli on kuin tehty suurimmalle osalle tytöistä. Arvosanoissa painotetaan kokeiden lisäksi tuntiaktiivisuutta sekä käytöstä. On tutkittu, että jos esimerkiksi korvattaisiin päättötodistus päättökokeilla, pojat menestyisivät niissä nykyistä paremmin.
Tässä linkki HS:n artikkeliin asiasta:
http://www.hs.fi/kotimaa/a1440902627857
YYA-76 Jotkut pojat omaavat taidon sopeutua koulujärjestelmään. Suurin osa pojista ei kuitenkaan pysty tähän, sillä varsinkin peruskoulu on selvästi suunnattu tytöille ja suosii heitä.
No itse olen saanut vaikutelman että omien poikieni käymissä kouluissa on juuri saatu poikien vilkkaus kanavoitua tuntiaktiivisuudeksi kun on ollut paljon vapaata keskustelua tunneilla yms.
Ja kuten joku jo aikaisemmin kirjoittikin, kyse ei ole vain koulun toiminnasta vaan myös kotien asenteista. Itse sanoisin että suuri osa poikein koulumyönteisyydestä tai kielteisyydestä lähtee lopulta kodista ja siitä miten koulussa käyntiä ja oppimista yleensä kodissa tuetaan. Jos pojat oppivat jo kotona olemaan kiinnostuneita maailman asioista hyvin laajasti ja tottuvat keskustelemaan niistä aiheista aikuisten kanssa, koulunkäynti sujuu yleensä hyvin myös ihan perinteisessä koulumallissa.
Pojat kuitenkin hyppäävät pitemmälle, paitsi lihavat pojat.
Pitemmälle hyppäävät pojat, vaikka painoa on enemmän
Jos koulut eivät panosta poikiin, se vaikuttaa suoraan heidän tulevaisuuteensa. Huonot arvosanat vähentävät poikien osuutta korkeakoulutetuista(nykyään 41 prosenttia), mikä johtaa osaavan työvoiman määrän vähenemiseen. Kansantaloudellisesti olisi tärkeää, että pojat saisivat mahdollisimman hyvän koulutuksen. Tällä hetkellä peruskoulu suosii tyttöjä poikien kustannuksella.
Hassu juttu, kuinka opetusministeriössä tehdään kovasti selvityksiä vaikkapa siitä, miten saataisiin tytöt menestymään paremmin matematiikassa tai mietitään kohdistuuko tyttöihin seksuaalista häirintää, mutta ei huomata lainkaan ongelmaa siinä, että pojat pärjäävät systemaattisen huonosti kaikissa lukuaineissa.
Tarkemmin ajateltuna ei ollenkaan hauska juttu. Monet validit mittarit osoittavat, että ne ovatkin nimenomaan pojat ja miehet, jotka länsimaissa ovat heikommassa asemassa tyttöihin ja naisiin nähden.
Me elämme valtavassa feministisessä kuplassa, valheessa.
Uusin Seura-lehti 11.8.2016 tekee tiettäväksi, että metsurinoppiin Kemissä on otettu burmalaisia ja somalialaisia. Suomalainen valkoihoinen ei enää ammattikoulutukseen suostu.
Arabian astoiden valmistus on siirretty kokonaan pois Suomesta pääosin Thaimaaseen ja Thaimaasta tulevat Suomeen myös marjanpoimijat. Suomalainen luulee osaavansa jotain saadessaan istumakoulussa hyvän numeron.
Eihän se kovin hassua ole, eikä edes ihmeellistä. On täysin tunnettua että tässä järjestelmässä naiset ovat uhriutumishierarkian huipulla, heti siinä matujen alapuolella. Valkoiset suomea puhuvat lihaa syövät heteromiehet ovat sitten pahnan pohjimmaisena, maksaen täyden hinnan hinnan elämästään ja osittain muittenkin elämästä, vailla tukea mistään.
Koululaitos suosii tyttöjä.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014052918348019_uu.shtml
Pojille on muita juttuja tarjolla. Aika menee niihin. Tytöillä on aikaa lukea läksyjä, koska eivät juuri mitään muuta saa tehdä.
Jääkiekko. Nyrkkeily. Paini. Armeija. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Muutama tyttö mukana sielläkin, mutta pääseehän poikiakin muutama lastentarhanopettajaopistoon.
Juu, eihän tytöille ole mitään tarjolla. Tytöt käyvät ratsastamassa, voimistelemassa, harrastavat cheerleadingia, kamppailulajeja, ja vaikka sitä jääkiekkoa. Myös tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tytöille olisi myös armeijassa paikka vapaana, mutta eipä taida oikein kiinnostaa, kun eivät hakeudu vapaaehtoisiksi. Tähän päälle tyttösillä on vielä aikaa pyöriä kylillä, pillurallia vanhalla Escortin ritsalla ajavien, kiimaisten teinikollien kanssa.
Sattuupa naapurissa asumaan lukiotyttöjä, ja aikaa on ollut haahuilla aamuyön tunneille asti poitsujen kanssa keskellä viikkoa. Sitten kadotaan useaksi päiväksi jätkäkavereiden luo, vaikka kuulemma opiskellakin pitäisi. Tupakkapiireissä pädetään vähän väliä. Että eihän niillä tytöillä ole minkäänlaista muuta puuhaa, pelkkää opiskelua vain.
Suomalaisista 20-29-vuotiaista nuorista aikuisista on peräti kuudesosa vailla sekä työ- että opiskelupaikkaa. Tupakkapiireissä sitten pädetään.
Näin se vaan on.. Suurin osa opettajista on naisia ja pojat saavat kaiken paskan niskaansa kun samalla tyttöjä suositaan. Muistanpa aina ala-asteella kun esimerkiksi tytöt ohitti ruokajonossa ja sanoin opettajalle niin minä olin se joka sai jälki-istuntoa koska en antanut tyttöjen mennä ensiksi. että tällästä.... Sama muuten jatkui ylä-asteellla
Oletko lihava ?
Pojat kuitenkin hyppäävät pitemmälle, paitsi lihavat pojat.
Selvähän se on, kun koulumenestys perustuu päntätyn ja moneen kertaan selostetun toistamiseen. Luovuutta ei vaadita eikä mitata
Tai älyä?
Nyt on uuden opetussuunnitelman myötä toisenlaistakin menoa. Lapset valmistelevat yhdessä tuntitöitä jotenkin.
Oma poika ei sosiaalisuudessa yllä kavereidensa tasolle, ja se kyllä näkyy.
En tiedä sitten, mikä on lopputulos. Valmistuuko pitkäaikaiselätiksi niille akateemisille naisille..
Toivottavasti joku herkeäisi hetkeksi tajuamaan, että meidän tytöt ja pojat yhdessä luovat sitä vientiä, kun on kuitenkin jokunen miljardi ihmistä 5 miljoonan kanssa kilpailemassa kaupassa. Ja sitä taustaa vasten kaikkien koulumenestystä pitää pystyä tukemaan.
Olen seurannut tyttärieni koulumenestystä. Fysiikassakin on hyvät arvosanat, mutta sulakkeen vaihtamisesta ei tule mitään, puhumattakaan silitysraudan johdon vaihtamisesta. Pojalta kyllä sujuu.
Ongelmaan voisi puuttua mm. vähentämällä tuntiaktiivisuuden ja käytöksen merkitystä arvosanan antamisen perusteissa. Koulua voisi myös tehdä motivoivammaksi pojille esim. uusilla työtavoilla, tietotekniikalla sekä oppiaineiden sisältöjen muokkaamisella. Tutkitusti myös päättökokeet parantaisivat poikien koulumenestystä.