Onhan tuota runsaasti syynäilty, miksi SDP on melkoisen turbulenssin piirissä. Viime vaaleissa kohta siltään yhdeksän kuukautta sitten demarien kannatus suorastaan romahti. Se oli seurausta surkeasta asioitten hoitamattomuudesta, siis tavallisen kansan taholta kumpusi epäluottamuslause tasavallan taloudesta vastuullista puoluetta kohtaan. SDP joutui jäämään hallituksen ulkopuolelle oppositioon. Sen jälkeen puolueen kannatus on kuukausien myötä alkanut nousemaan, mutta heilahtelun frekvenssiä on ollut siinäkin käyrässä vähän niin kuin pörssikursseissa. Tuorein mielipidemittaus nyt elokuun puolivälin lähestyessä sijoittaa SDP:n toiseksi suosituimmaksi puolueeksi.
Perussuomalaiset pystyivät pitämään kannatuksen suuruusluokkansa viime vuoden huhtikuun vaaleissa. Se Perussuomalaisten kannatuksen säilyminen entisessä suuruusluokassaan osui sillä kertaa viime vuonna pahiten nimen omaan sosialidemokraatteihin. Neljää vuotta aikaisemmin Keskusta oli kokenut saman kohtalon, kun Perussuomalaiset saavuttivat ensimmäisen ison jytkynsä. Silloin Keskusta jäi oppositioon. Vuoden 2011 vaalien jälkeen muodostettu Kataisen hallitus ei onnistunut hoitamaan maan asioita kunnolla niin kuin olisi pitänyt pystyä hoitamaan.
Mitä väkeä olivat äänestäjät, joitten kannatuksen SDP menetti vaaliuurnien äärellä viime vuonna? Perussuomalaiset olivat jo edellisen vaalikauden mittaan saavuttaneet jalansijaa, jonka perusteella puolue nähtiin Suomen suurimpana työväen puolueena. Se asetelma realisoitui vaaleissa 2015.
Arvioisin niin, että maaltamuuttanut väestö oli se äänestäjien runkoryhmä, joka siirsi kannatuksensa pois demareilta Perussuomalaisille. Maaltamuuttaneet ovat eläneet kaupungeissa palkanansaitsijoina ja sekä sosiaalisen asemansa johdosta että elämisen miljöönsä myötä heidän on ollut varsin luontevaa äänestää sosialidemokraatteja. Muutama vuosi sitten he kuitenkin alkoivat vieroksua Urpilaisen johtamaa puoluetta. Analysoikoon SDP itse, millä tavalla puolue itse syyllistyi maaltamuuttaneen ja ensimmäisen sukupolven kaupunkilaisten asioitten laiminlyömiseen. SDP onnistui suututtamaan ensimmäisen polven kaupunkilaiset, jotka sinänsä olivat aikaisemmissa vaaleissa monen monet kerrat äänestäneet demareita.
Nyt on tarkasteltu myös Vihreitten suosion nousua mielipidetiedustelujen valossa. On arvioitu, että demareita aikaisemmin laajalti kannattaneet naiset olisivat sitä väkeä, jonka suhtautumukselliset siirtymät olisivat ilmiön takana. Vihreät olisivat siis päässeet salonkikelpoisiksi naisäänestäjien silmissä. Saattaa hyvinkin olla juuri niin. Siis melkoista turbulenssia on käynyt demaripiireissä. Tässä kohdassa sopii muistaa, että demarit ovat menettäneet suosiotaan semmoisen väestön keskuudessa, joka väki ei ole kytköksellisesti antaumuksellista ja aatteellista sosialidemokraattista järjestöväkeä. Puolueen järjestöllinen runkoväki on ehkä suuruudeltaan se seitsemisen prosenttia, minkä Lipponen saavutti v.2012 presidentin vaaleissa.
Perussuomalaiset pystyivät pitämään kannatuksen suuruusluokkansa viime vuoden huhtikuun vaaleissa. Se Perussuomalaisten kannatuksen säilyminen entisessä suuruusluokassaan osui sillä kertaa viime vuonna pahiten nimen omaan sosialidemokraatteihin. Neljää vuotta aikaisemmin Keskusta oli kokenut saman kohtalon, kun Perussuomalaiset saavuttivat ensimmäisen ison jytkynsä. Silloin Keskusta jäi oppositioon. Vuoden 2011 vaalien jälkeen muodostettu Kataisen hallitus ei onnistunut hoitamaan maan asioita kunnolla niin kuin olisi pitänyt pystyä hoitamaan.
Mitä väkeä olivat äänestäjät, joitten kannatuksen SDP menetti vaaliuurnien äärellä viime vuonna? Perussuomalaiset olivat jo edellisen vaalikauden mittaan saavuttaneet jalansijaa, jonka perusteella puolue nähtiin Suomen suurimpana työväen puolueena. Se asetelma realisoitui vaaleissa 2015.
Arvioisin niin, että maaltamuuttanut väestö oli se äänestäjien runkoryhmä, joka siirsi kannatuksensa pois demareilta Perussuomalaisille. Maaltamuuttaneet ovat eläneet kaupungeissa palkanansaitsijoina ja sekä sosiaalisen asemansa johdosta että elämisen miljöönsä myötä heidän on ollut varsin luontevaa äänestää sosialidemokraatteja. Muutama vuosi sitten he kuitenkin alkoivat vieroksua Urpilaisen johtamaa puoluetta. Analysoikoon SDP itse, millä tavalla puolue itse syyllistyi maaltamuuttaneen ja ensimmäisen sukupolven kaupunkilaisten asioitten laiminlyömiseen. SDP onnistui suututtamaan ensimmäisen polven kaupunkilaiset, jotka sinänsä olivat aikaisemmissa vaaleissa monen monet kerrat äänestäneet demareita.
Nyt on tarkasteltu myös Vihreitten suosion nousua mielipidetiedustelujen valossa. On arvioitu, että demareita aikaisemmin laajalti kannattaneet naiset olisivat sitä väkeä, jonka suhtautumukselliset siirtymät olisivat ilmiön takana. Vihreät olisivat siis päässeet salonkikelpoisiksi naisäänestäjien silmissä. Saattaa hyvinkin olla juuri niin. Siis melkoista turbulenssia on käynyt demaripiireissä. Tässä kohdassa sopii muistaa, että demarit ovat menettäneet suosiotaan semmoisen väestön keskuudessa, joka väki ei ole kytköksellisesti antaumuksellista ja aatteellista sosialidemokraattista järjestöväkeä. Puolueen järjestöllinen runkoväki on ehkä suuruudeltaan se seitsemisen prosenttia, minkä Lipponen saavutti v.2012 presidentin vaaleissa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lienee paikallaan todeta, kuinka Keskusta ei puolueena ole saavuttanut esim. helsinkiläisäänestäjien kannatusta samalla tavalla kuin Perussuomalaiset ovat saavuttaneet. Tilanne näkyy sekä eduskunnassa että Helsingin kaupunginvaltuustossa. Asetelmaan vaikuttanee ratkaisevasti maaltamuuttaneen väestön "tunne-elämä". Kasvukodeistaan muuttaneitten sisarusten yksi perheenjäsen eli yleensä perheen poika on saanut kotimaatilan omistuksen muodolliseen halpaan hintaan ja poismuuttaneet sisarukset ovat yleensä saaneet vain vähäisen perinnön jos laisinkaan yhtään mitään. Keskusta on näitten maalle jääneitten maanomistajien puolue ja perintöä koskevissa asioissa puolue on arvelematta asettunut aina "maaseutulaisten" puolelle. Toki myös mm. helsinkiläisten äänet puolueelle kelpaavat, mutta Helsinkiin maaltamuuttaneen väestön asioita Keskusta ei puolueena ole halukas hoitamaan. Perussuomalaiset ovat sen sijaan palkanansaitsijoitten puolue kokonaan eri tavalla kuin Keskusta. Tilannetta kuvaa hyvin se, mitenkä Keskusta on toistuvasti "tuonut" Helsinkiin sopivaksi katsotun pääehdokkaan maakunnista. Olli Rehn on enemmän Mikkelin kuin Helsingin poikia. Paula Lehtomäelle oli karvaan kalkin juontia valitsematta jääminen viime vuoden vaaleissa. Näin se näyttää menevän.
Petospersujen kannatus nousi demojen tupeksinnan takia
Ja romahti omien valheiden ja töppien takia.
Vanhastaan sosialidemokraatit ovat tottuneet suhtautumaan kansainvälisyyteen ja ylikansallisuuteen myötäsukaan. Siihen asennetapaan sopi kuin nenä päähän Suomen EU-jäsenyys ja euroraha-alueeseen liittyminenkin vaikutti luonnolliselta ratkaisulta. Kun nyt sitten nuo ylikansalliset kuviot ovat osoittautuneet ongelmien lähteeksi, niin kritiikittömät demarit ovat suurissa vaikeuksissa. Rahvas ei unohda aikaisempia tekemisiä, vaikka puoluejohto toivoo katseen suuntaamista tulevaisuuteen ja menneitten muistelut pitäisi jättää unholaan. Tavallisen kansan, äänestäjien, on arvioitu ja uskottu aina jatkavan puolueviisaitten opastuksen noudattamista.
Viime Juhannuksen alla tuli suuri järkytys, kun UK (United Kingdom eli Iso-Britannia ja Pohjois-Irlanti) otti kansanäänestyksessä Brexit-kannan ja ryhtyy toimeenpanemaan irtaantumista EU-jäsenyydestä. Jonkun pienemmän maan kohdallahan äänestys olisi yksinkertaisesti pistetty uusiksi ja propaganda-koneisto olisi pyöräytetty kääntämään "vaalikarjan" pään. Britit kuitenkin ajattelevat, jotta äänestetty mitä äänestetty ja pulinat pois.
Nyt olemme siis saaneet havaita, että Euroopan unionista eroaminen on olemassaoleva todellinen vaihtoehto. Britit tekivät omat päätelmänsä lisääntyneestä työttömyydestä, yleistyvästä köyhyydestä ja päätösvallan siirtymisestä EU-elimille. Kommentaattorit yrittävät typistää koko Brexit-eron talousasiaksi. Tavallinen kansa taitaa kuitenkin kokea asian laajemmin yleisenä EU-kriittisyytenä. Olisikohan tilanne aiheellista käydä läpi myös meillä Suomessa ja samalla SDP:n piirissä niin kuin muitten puolueitten joukoissa. Äänestäjillä on sentään vielä valtaa vaaliuurnilla.
EU-oli siihen liityttäessä, siis sitä meille myytäessä huomattavastikin erilainen, kuin mitä 12 viimevuotta ovat siitä näyttäneet.
Sen piti olla itsenäisten valtioiden yhteistyöelin, eikä missän tapauksessa liittovaltio. Kuinkas sitten onkaan käynyt.
Tupeksinta maksaa, kannatuksen!
Toivotaan, että hallituspuolueet ymmärtävät tuon.
Mahtaakohan nykyisellä oppositiolla olla edellytyksiä tuohon ymmärtämiseen, miä sinä arvoisa "Dominova" suosittelet?