Olin joskus koulu- ja opiskeluaikoina töissä rakennuksilla, tehtaissa ja satamissa tienaamassa itselleni opintorahaa. Kun laivan ruumassa lapioi helteellä tai pakkasella suolaa, nostelee raskaita ja liukkaita naudan vuotia tai kantaa 50-kiloisia kahvisäkkejä, oli päivän jälkeen niin uupunut, että nukahti kylpyammeeseen kourat jäykistyneinä.
Silloin ymmärsi, että kannattaa opiskella vaikka kuinka turhia asioita, jos sillä pääsee pois satamajätkän tai rakennusduunarin uralta. Kyllä herrana on paljon helpompaa elää kevyissä ja lämpimissä sisätöissä, kun palkkakin on parempi.
Siksi nyt tuntuu todella loukkaavalta kuunnella esim. kokoomuksen kansanedustajien halveksivia puheita satamalakosta ja lakkojen kieltämisestä lailla. Samat porvarit kumminkin puolustavat innokkaasti aateveljiensä ja -sisartensa lakkoja, ja mediakin tukee aina innokkaasti sairaanhoitajien tai poliisien työtaisteluita.
Suomi on ollut pitkään perinteinen herravihan maa. Väinö Linna kuvasi etevästi kirjoissaan suomalaista herravihaa. Mutta tämän päivän kirjallisuus ei ole löytänyt tulkitsijaa uudelle ilmiölle, herrasväen työläiskaunalle.
Vanhat sivistysporvarit ovat jo kuolleet sukupuuttoon, ja tilalle ovat tulleet kokoomuslaiset kauppakamarinulikat, joille itsekkyys ja ahneus ovat kantavia aatteita. Kun yrittäjät ja heidän ylläpitämänsä säätiöt rahoittavat nuoria kokoomuspoliitikkoja, näiden on laulettava ahneiden liikemiesten lauluja.
Harvoin näkee niin iljettävää ja yksipuolista työnantajien edustajaa kuin satamalakon aikana oli alan työnantajaliiton johtaja. Työnantajat kehtasivat valehdella räikeästi esimerkiksi metsäteollisuuden menetykset paljon suuremmiksi kuin alan tuotannon arvo on. Lisäksi säästöpuolelle tulivat palkat, raaka-aineet ja kuljetuskustannukset.
Kokoomuksen kansanedustajatkin valittavat ammattiliittojen verovapaista jäsenmaksuista unohtaen, että yhtä vähennyskelpoisia ovat työnantajien jäsenmaksut, joilla rahoitetaan vain porvarien vaalikampanjat.
Nyt vaaditaan jo lakeja lakkojen kieltämiseksi ja perustetaan rikkurikaarteja. Tuntuu kuin Suomi olisi palaamassa 20-luvulle, jolloin työrauhaa olivat turvaamassa suojeluskunnat, Lapuan liike ja rikkurijärjestöt.
Kieltämättä maassa on tyhmiä lakkoja. Ne eivät kestä pitkään. Niiden aikana metsäteollisuus tyhjentää ulkomaiset varastonsa ja täyttää ne nopeasti lakon jälkeen. Lakkojen aiheuttamia vahinkoja liioitellaan valtavasti.
Itsekin muistan vain kaksi tapausta, kun lakko on haitannut elämääni. Toisella kerralla myöhästyin parturista, kun Jorma Reini katkaisi sähköt eikä herätyskello soinut. Kerran oli Alkon korpilakko, ja seisoimme Tauno Palon kanssa toiveikkaina Dagmarinkadun viinakaupan oven takana, mutta se pysyi kiinni. Ohikulkevien raittiusihmisten ilmeistä näkyi aito vahingonilo.
Jotenkin ymmärtää, että Töölön puuteripyllyt, kokoomuslaiset seurapiirihanhet ja ahneet pienyrittäjät inhoavat työläisiä, mutta kun koko kansan edustajiksi valitut kokoomuslaiset kauppakamarinulikat Arto Satonen, Timo Heinonen, Petteri Orpo ja sen sellaiset pursuavat työläiskaunaa, he voisivat lakkokieltohankkeittensa sijasta mennä satamiin rikkureiksi lapioimaan suolaa. He ovat tutustuneet hien hajuun vain kuntosalilla, Lapin hangilla tai Sulkavan soudussa.
Silloin ymmärsi, että kannattaa opiskella vaikka kuinka turhia asioita, jos sillä pääsee pois satamajätkän tai rakennusduunarin uralta. Kyllä herrana on paljon helpompaa elää kevyissä ja lämpimissä sisätöissä, kun palkkakin on parempi.
Siksi nyt tuntuu todella loukkaavalta kuunnella esim. kokoomuksen kansanedustajien halveksivia puheita satamalakosta ja lakkojen kieltämisestä lailla. Samat porvarit kumminkin puolustavat innokkaasti aateveljiensä ja -sisartensa lakkoja, ja mediakin tukee aina innokkaasti sairaanhoitajien tai poliisien työtaisteluita.
Suomi on ollut pitkään perinteinen herravihan maa. Väinö Linna kuvasi etevästi kirjoissaan suomalaista herravihaa. Mutta tämän päivän kirjallisuus ei ole löytänyt tulkitsijaa uudelle ilmiölle, herrasväen työläiskaunalle.
Vanhat sivistysporvarit ovat jo kuolleet sukupuuttoon, ja tilalle ovat tulleet kokoomuslaiset kauppakamarinulikat, joille itsekkyys ja ahneus ovat kantavia aatteita. Kun yrittäjät ja heidän ylläpitämänsä säätiöt rahoittavat nuoria kokoomuspoliitikkoja, näiden on laulettava ahneiden liikemiesten lauluja.
Harvoin näkee niin iljettävää ja yksipuolista työnantajien edustajaa kuin satamalakon aikana oli alan työnantajaliiton johtaja. Työnantajat kehtasivat valehdella räikeästi esimerkiksi metsäteollisuuden menetykset paljon suuremmiksi kuin alan tuotannon arvo on. Lisäksi säästöpuolelle tulivat palkat, raaka-aineet ja kuljetuskustannukset.
Kokoomuksen kansanedustajatkin valittavat ammattiliittojen verovapaista jäsenmaksuista unohtaen, että yhtä vähennyskelpoisia ovat työnantajien jäsenmaksut, joilla rahoitetaan vain porvarien vaalikampanjat.
Nyt vaaditaan jo lakeja lakkojen kieltämiseksi ja perustetaan rikkurikaarteja. Tuntuu kuin Suomi olisi palaamassa 20-luvulle, jolloin työrauhaa olivat turvaamassa suojeluskunnat, Lapuan liike ja rikkurijärjestöt.
Kieltämättä maassa on tyhmiä lakkoja. Ne eivät kestä pitkään. Niiden aikana metsäteollisuus tyhjentää ulkomaiset varastonsa ja täyttää ne nopeasti lakon jälkeen. Lakkojen aiheuttamia vahinkoja liioitellaan valtavasti.
Itsekin muistan vain kaksi tapausta, kun lakko on haitannut elämääni. Toisella kerralla myöhästyin parturista, kun Jorma Reini katkaisi sähköt eikä herätyskello soinut. Kerran oli Alkon korpilakko, ja seisoimme Tauno Palon kanssa toiveikkaina Dagmarinkadun viinakaupan oven takana, mutta se pysyi kiinni. Ohikulkevien raittiusihmisten ilmeistä näkyi aito vahingonilo.
Jotenkin ymmärtää, että Töölön puuteripyllyt, kokoomuslaiset seurapiirihanhet ja ahneet pienyrittäjät inhoavat työläisiä, mutta kun koko kansan edustajiksi valitut kokoomuslaiset kauppakamarinulikat Arto Satonen, Timo Heinonen, Petteri Orpo ja sen sellaiset pursuavat työläiskaunaa, he voisivat lakkokieltohankkeittensa sijasta mennä satamiin rikkureiksi lapioimaan suolaa. He ovat tutustuneet hien hajuun vain kuntosalilla, Lapin hangilla tai Sulkavan soudussa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi käydä vielä niin että historia toistaa itseään!? Porvarin ahneus on nyt jo sitä luokkaa että voi olla että taasen tarvitaan niitä "mustia hameita."
Vuonna 2017 alkaa kolmas maailmansota.
Porvarien ahneuden huippu.
SS hallituksen leikkauspolitiikkaa perusteltiin valtionvelan taittamisella. Huuto kuului: "Budjetin tase laitetaan kuntoon" ja mihin aikaisemmat hallitukset eivät pystyneet.
Työkansalta on leikattu vuositasolla n. 4 mrd pois. Jokaisena tuklevana vuotena summa on pois palkkatyöltä. Valtion talous tasapainottui?
Eipä sinne päinkään. Hallitus lisää valtionvelkaa ja jotka ovat uusien leikkausten peruste. Minne hallitus haaskasi 4 mrd kun valtionvelka kasvaa lisää? SS hallitus veti kaniinin hatusta takapuoli edellä. Hallituksen listalla on pääomatulojen veronkevennykset. Listalla ei ole pääomatulojen veronkierron saattaminen kuriin. Rikollisen veronkierron tutkimisen määrärahoja entisestään alennetaan.
SS hallitus on selityksen velkaa. Minne katosi 4 mrd.