Meillä kävi niin että savolais likka rakastu lappilaiseen mieheen. Tutustuttiin jo sillon kun mä olin 15v ja mieheni 27v, kaikki alkoi mun alotteesta. Tiesin tämän ihanan miehen jo muuta kautta, facebookista etin tämän miehen kuvat sitten ja kirjotin viestin, jossa kehuin hänen ulkonäköään ja ruvettiin puhumaan sitten myös muista asioista ja tutustumaan. :) molemmilla se ihastus leimahti jo heti alussa varmaan jonkin verran. Mulla itelläni on myös sellanen luonne että kaikki on saatava nyt ja heti! ja sitten kun puhutaan nyt vaikka "Jannesta", nii Janne toppuutteli mua et mä oon vielä niin hirveen nuori ja näin... että ei myö nyt voida alkaa seurustelemaan, vaikka mä hänenkin mielestä olin nätti ja ihan fiksu likka ikäisekseni, että mun täytyis minimissään olla 20v jotta Janne kahtois sillä tavalla muhun päinkään, et nyt voitais olla vaan kavereita. No mä Jannee kuitenkin rakastin sen verran paljon, että ymmärsin Jannenkin näkökannan asiaan, vaikka aluks mulle teki hirveen vaikeeta ymmärtää sitä... ja tottakai mä tajusin itekkin et oon vielä tosi nuori, mutta kun mulla on aina ollu tapana elää enemmän tunteen kuin järjen mukaan, niin sen takia se odottelu teki tuskaa ! Jannen takia kuitenkin olin valmis odottamaan, että on Janne sen verran speciaali tapaus. :)
No tuota vaikka meidän piti oottaa sinne asti et mä oon 20v ja Janne sit 32, niin meillä kävikin niin ettei myö pystytty siihen. Joten kun olin 18v ja Janne 30v, mie kosiskelin sitä uudestaan suhteeseen itteni kanssa. ;) aattelin että ei kai tuolla enää niin kauheesti merkitystä oo, kun en minä oo enää kun muutaman vuoden päässä niistä parikymppisistä... Muutenkin tuo vuosi 2013 oli iso tai siis merkittävä vuosi siinä mielessä, että molemmilla oli sillon tärkeet merkkipäivät tulossa. Eli mulla 18v synttärit ja Jannella 30v synttärit, nehän on aina isoja päiviä ihmisen elämässä. No me oltiin ootettu kuitenkin niin pitkään ja kaikki oli menny tosi hyvin meidän ystävyys suhteessa ja edelleen tunnettiin kipinää toisiamme kohtaan, nii kyllä se Jannekin sit suostu mun kanssa suhteeseen. Alettiin seurustelemaan elokuussa 2013.
Nyt me ollaan oltu yhdessä 3 onnellista vuotta, ollaan tällä hetkellä siis 21v ja 33v. Ollaan alettu yrittämään molempien esikoista ja se on ihan ajankysymys vaan että millon tärppää, molemmat kuitenkin ollaan tällä hetkellä ihan perus terveitä ja kyllä ois lapsi ja lapsia kovasti toiveissa. Avoliittoon muutettiin vuoden seurustelun jälkeen ja naimisiin ei olla vielä menty, mutta tarkotus ois sekin tehä siinä vaiheessa viimestään kun mie oon alkanu odottamaan meidän pienokaista ja raskaus edenny sinne 5 kuukaudelle, että riski kuukaudet ollaan saatu alta pois. :)
Mua ja Jannea yhdistää hirveen moni asia. Luonteiltamme ollaan hyvin samanlaisia: Ystävällisiä, avoimia, tunteellisia, helposti erilaisuutta hyväksyviä jne... Sitten Jannessa tottakai mua viehättää myös hänen komeutensa ja meillä on myös hirveen samanlaiset taustat, että Jannen äiti on ollu alkoholisti ja vanhemmat eronneet, mun vanhemmat on myös eronneet ja äiti hylkäs minut kun olin 7v, et hän siis sairasti kakssuuntasta mielialahäiriötä ja mun äidillä ja isällä oli aina aika usein hirvittäviä riitoja, niin ei mun äiti oikeen ollu tasapainonen henkilö, eikä siitä niinku ollu mutsiks. Sit isä on entinen alkoholisti, mua on kiusattu, on ollut omaa sairastumista, olin huostaanotettuna 9-15vuotiaana, kunnes pääsin taas 15v asumaan mun isän luo ja sillon siellä asu myös jo mun äitipuoli ja päälle vuoden ikänen pikkuveli, jonka olin siis saanu tästä mun isän ja äitipuolen uudesta liitosta. :) siihen asti olin ainut lapsi ja olin tosi onnellinen mun pikkuveljestä ja äitipuolen kanssa tuun toimeen myös erittäin hyvin ja isänkin kanssa nykyisin taas läheisiä ollaan ja huostaanotettuna asuin mun isän veljen ja hänen vaimonsa eli minun serkkujen luona, et onneks mua ei sijotettu täysin tuntemattomaan paikkaan!
Jannellahan oli myös tuo ongelma huumeiden ja rikollisuuden kanssa, eli Janne on käyttänyt 14-vuotiaasta, 26-vuotiaaksi asti suonensisäisesti pääasiassa piriä ja subua ja jos ei oo ollu kamaa saatavilla jostain syystä, niin sit on menny vierotusoireisiin lääkkeitä ja alkoholia. Mä en oo mitenkään ylpee Jannen huumeiden käytöstä, eikä hän oo itekkään jälkikäteen siitä ylpeä, mutta mä oon tosi onnellinen myös sen asian puolesta, että Janne pääs korvaushoitoon ja 28-vuotiaasta lähtien on ollut täysin kuivilla eli nyt 5 vuoden ajan ja vuosi sitten päättyi myöskin korvaushoito. Terveellisiin elämäntapoihin ollaan pyritty tässä nyt panostamaan molemmat eli syödään hyvin, yritetään nukkua joka yö 8h unet, lenkkeillään ja harrastetaan muutakin liikuntaa, et uskon että nämä on ihan tarpeellisia asioita sen vauvankin yrittämisen kannalta ja etenkin kun Janne eli niin pitkään, vuosia, epäterveellistä elämää niin etenkin hälle on tullu todellakin tarpeeseen tää elämänmuutos... Mulla ei oo koskaan ollu tarvetta tuomita Jannea hänen menneisyydestään, koska itekkin oon kokenu aika rankkoja
No tuota vaikka meidän piti oottaa sinne asti et mä oon 20v ja Janne sit 32, niin meillä kävikin niin ettei myö pystytty siihen. Joten kun olin 18v ja Janne 30v, mie kosiskelin sitä uudestaan suhteeseen itteni kanssa. ;) aattelin että ei kai tuolla enää niin kauheesti merkitystä oo, kun en minä oo enää kun muutaman vuoden päässä niistä parikymppisistä... Muutenkin tuo vuosi 2013 oli iso tai siis merkittävä vuosi siinä mielessä, että molemmilla oli sillon tärkeet merkkipäivät tulossa. Eli mulla 18v synttärit ja Jannella 30v synttärit, nehän on aina isoja päiviä ihmisen elämässä. No me oltiin ootettu kuitenkin niin pitkään ja kaikki oli menny tosi hyvin meidän ystävyys suhteessa ja edelleen tunnettiin kipinää toisiamme kohtaan, nii kyllä se Jannekin sit suostu mun kanssa suhteeseen. Alettiin seurustelemaan elokuussa 2013.
Nyt me ollaan oltu yhdessä 3 onnellista vuotta, ollaan tällä hetkellä siis 21v ja 33v. Ollaan alettu yrittämään molempien esikoista ja se on ihan ajankysymys vaan että millon tärppää, molemmat kuitenkin ollaan tällä hetkellä ihan perus terveitä ja kyllä ois lapsi ja lapsia kovasti toiveissa. Avoliittoon muutettiin vuoden seurustelun jälkeen ja naimisiin ei olla vielä menty, mutta tarkotus ois sekin tehä siinä vaiheessa viimestään kun mie oon alkanu odottamaan meidän pienokaista ja raskaus edenny sinne 5 kuukaudelle, että riski kuukaudet ollaan saatu alta pois. :)
Mua ja Jannea yhdistää hirveen moni asia. Luonteiltamme ollaan hyvin samanlaisia: Ystävällisiä, avoimia, tunteellisia, helposti erilaisuutta hyväksyviä jne... Sitten Jannessa tottakai mua viehättää myös hänen komeutensa ja meillä on myös hirveen samanlaiset taustat, että Jannen äiti on ollu alkoholisti ja vanhemmat eronneet, mun vanhemmat on myös eronneet ja äiti hylkäs minut kun olin 7v, et hän siis sairasti kakssuuntasta mielialahäiriötä ja mun äidillä ja isällä oli aina aika usein hirvittäviä riitoja, niin ei mun äiti oikeen ollu tasapainonen henkilö, eikä siitä niinku ollu mutsiks. Sit isä on entinen alkoholisti, mua on kiusattu, on ollut omaa sairastumista, olin huostaanotettuna 9-15vuotiaana, kunnes pääsin taas 15v asumaan mun isän luo ja sillon siellä asu myös jo mun äitipuoli ja päälle vuoden ikänen pikkuveli, jonka olin siis saanu tästä mun isän ja äitipuolen uudesta liitosta. :) siihen asti olin ainut lapsi ja olin tosi onnellinen mun pikkuveljestä ja äitipuolen kanssa tuun toimeen myös erittäin hyvin ja isänkin kanssa nykyisin taas läheisiä ollaan ja huostaanotettuna asuin mun isän veljen ja hänen vaimonsa eli minun serkkujen luona, et onneks mua ei sijotettu täysin tuntemattomaan paikkaan!
Jannellahan oli myös tuo ongelma huumeiden ja rikollisuuden kanssa, eli Janne on käyttänyt 14-vuotiaasta, 26-vuotiaaksi asti suonensisäisesti pääasiassa piriä ja subua ja jos ei oo ollu kamaa saatavilla jostain syystä, niin sit on menny vierotusoireisiin lääkkeitä ja alkoholia. Mä en oo mitenkään ylpee Jannen huumeiden käytöstä, eikä hän oo itekkään jälkikäteen siitä ylpeä, mutta mä oon tosi onnellinen myös sen asian puolesta, että Janne pääs korvaushoitoon ja 28-vuotiaasta lähtien on ollut täysin kuivilla eli nyt 5 vuoden ajan ja vuosi sitten päättyi myöskin korvaushoito. Terveellisiin elämäntapoihin ollaan pyritty tässä nyt panostamaan molemmat eli syödään hyvin, yritetään nukkua joka yö 8h unet, lenkkeillään ja harrastetaan muutakin liikuntaa, et uskon että nämä on ihan tarpeellisia asioita sen vauvankin yrittämisen kannalta ja etenkin kun Janne eli niin pitkään, vuosia, epäterveellistä elämää niin etenkin hälle on tullu todellakin tarpeeseen tää elämänmuutos... Mulla ei oo koskaan ollu tarvetta tuomita Jannea hänen menneisyydestään, koska itekkin oon kokenu aika rankkoja
Vastaukset 1
Vanhimmat
juttuja ja näin ollen pystyn ymmärtämään hyvin häntäkin ja muutenkin ajattelen, että eihän sitä ihmistä voi loputtomasti tuomita hänen virheistään jos etenkin pyrkii parantamaan tapansa niin kun Janne on tehnykkin ja kyse kun ei kuitenkaan oo myöskään mistään niin pahoista virheistä kuten esim. henkirikoksen tekeminen, että Jannella on pohjimmiltaan ihan hyvä sydän ja hän kun on nuorempana ollu kans vähän tuollanen villimpi poika nii helposti ajautunu sit vaikeuksiin ja leikkimään tollasta gangstaa, mikä ei sit kuitenkaan loppupeleissä ois kannattanu... :)
Tosi tärkeetä kuitenkin on että se päihteiden huuruinen elämä ja rikollinen elämä on nyt loppu, että Janne pystyy olemaan enemmän mulle läsnä ja meidän tuleville lapsille, ettei tuu mitään linna keikkojakaan enää.
Mun vanhemmat ja ystävät otti pääasiassa meidän suhteen ihan hyvin. Tietty ne eka vähän ihmetteli kun mulla ja Jannella kuitenkin oli ikäeroo tietyn verran ja olivat vähän huolissaan Jannen taustoista, että miten se vaikuttaa muhun... mutta sitten kun näkivät että Jannehan kohtelee mua kuin kukkaa kämmenellä ja on oikeesti ihan hyvä tyyppi, nii ne pelot ja ennakkoluulot rupes hälvenemään. :)
Mut tuol lapissa suhtautuminen oli muhun ihan erilainen. Tuntu että hirveesti sain tapella paikastani siellä, että mut hyväksyttiin tälläsenä kun oon ja että mun ja Jannen suhde hyväksyttiin.. vaikka näkivät että mie teen Jannen onnelliseksi ja Janne mut, niin hirveesti yrittivät laittaa kapuloita rattaisiin ja pilata meidän suhteen! :o syöttivät koko ajan Jannelle kaikkee että sen pitäis erota musta ja ei sais olla mun kaveri ja niin edelleen... Se kyllä tuntu ihan älyttömän pahalta, kun rakastaa kuitenkin toista ihmistä, eikä halua menettää sitä ja sit mä myös mietin sitä että miten Janne kestää tota painetta, että eikö ne nää, miten pahaa aiheuttavat Jannelle myös tuolla painostamisella... että onko tuollanen muka oikeeta välittämistä !? ja paskanmarjat sanon minä. Tässä meidän suhteen estelyssä oli mukana siis Jannen äiti ja sisko, sit joitakin hänen ystäviään, jotka kyllä esittivät myös mulle ystävää tiettyyn pisteeseen saakka..... että oli se nii kauheeta niiden mielestä kun kolmekymppinen mies oli rakastunu 18-vuotiaaseen tyttöön ! mutta elämä on. Kaikkee tällästä tapahtuu, eikä tuo minun mielestä nyt loppupeleissä ees niin ihmeellistä oo, että ei 12-vuoden ikäero oo ees paha, vaan aika simppeli... Ei tässä vanhempi osapuoli pysty olemaan edes nuoremman osapuolen isä ikänsä puolesta, isoveljestä menis ennemmin ikänsä puolesta. Jotenkin tosi sulkeentunutta porukkaa alkuunsa nää lappilaiset !
Mutta summarumrum: Nykyisin mulla ja Jannella menee oikeen hyvin, eikä kukaan oo onneks meidän suhdetta vastaan enää, ihmiset nähny miten hyvin me sovitaan toisillemme, ollaan niinku paita ja peppu ja miten paljon Janne tasapainottaa mua ja mä häntä... ja tottakai mä tiedän, että narkkari tulee aina olemaan narkkari ja aina on riski siihen että Janne voi sortua käyttämään uudestaan kamaa, mutta me eletään päivä kerrallaan toisiamme rakastaen ja tukien ja tällä on hyvä mennä etiäpäin. :) <3