Vaimoni on vuosien saatossa lopettanut ehostaminen vähitellen kokonaan. Ennen hän kaunistautui kauppaan ja liikuimme muutenkin enemmän ulkona. Nykyään en saa häntä enää yhdessä ulos kävelemäänkään. Olen kysynyt, masentaako häntä mutta saanut kieltävän vastauksen. Kaikki on kuulemma hyvin. Ei todellakaan ole! Vaimo makaa laiskana kotona ilman meikkiä, ei liiku ja on tullut jotenkin luotaantyöntäväksi. Itse käyn lenkeillä ja harrastan liikuntaa muutenkin. Mielestäni naisen tulisi ajatella sen verran sekä itseään että muita, että viitsisi edes ehostaa itseään ja pitää huolta vartalostaan. Tämä on nyt jo sellainen asia, että olen harkinnut jo eroa. Tätä on jatkunut aivan liian pitkään ja asialle täytyy tehdä jotakin! Uskovan ihmisen täytyy "loistaa lamppuna maailmalle" ja säkenöidä Herran valoa! En halua olla mursun kanssa naimisissa!
Vaimo ei halua ehostaa
miehenmietteet
75635
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 75
Vanhimmat
Sitä se avioliitto tekee.
Itse pysyn sinkkuna ja pystyn valitsemaan kenen kanssa hyppään sänkyyn.
Mursut jätän ukkomiehille.
Itsetyydytyskin on mielenkiintoisempaa kuin seksi tuntemattomien kanssa.
Kannattaa ennemminkin tietää mitä haluaa ja valita sellainen puoliso jonka kanssa kemiat toimii vaikka loppuelämän ja seksi vaan paranee. Ennakkoluulottoman, kokeilunhaluisen, sähäkän ja hyvän itsetunnon omaavan naisen kanssa ei tule koskaan tylsää. :) Tosin siinä on monelle miehelle liikaa haastetta ja lopulta päädytään kuitenkin naiseen kuin naiseen. Kunhan vain on riittävän nöyrä, kuulias ja alistuvainen.
Aivot ovat tärkein sukupuolielin!
Jaa että jollain on kyrpä otassa vai?
Hyvä sulle. Taidat olla hyvä ja kokenut runkkari.
Mistä sinä etukäteen tiedät kenen kanssa kemiat toimivat loppuelämän. Sitä on täysin mahdoton tietää. Alkuvuosien aktiivisuus laantuu vuosien varrella jokaisessa avioliitossa.
Jos avioliitto ei perustu muulle kuin seksille, se on ohi muutamassa vuodessa. Ja sitten ihmetellään mitä toisessa edes näki. Hyväkään seksi ei riitä, jos kumppanin kanssa ei ole myös henkistä ja älyllistä yhteenkuuluvuutta.
Ulkonäkövaatimuksien hengellistäminen on mielestäni vastenmielistä. Se on maallisen ajattelutavan tuomista uskontoon. Herran kunniaksi elämisen pitää lähteä jostain aivan muusta. Aloittaja on kyllästynyt vaimoonsa, olisikohan tunne molemminpuolinen. Tällaiset ongelmat eivät ratkea meikkiä lätkimällä.
Itsestään huolen pitämisessä ei ole tietenkään mitään vikaa. Mutta esim. minä en tee sitä miesten vuoksi, vaan itseäni piristääkseni. Tällaisten asioiden on lähdettävä omasta halusta, ei ulkopuolisista vaatimuksista.
"Tällaisten asioiden on lähdettävä omasta halusta, ei ulkopuolisista vaatimuksista."
Tavallaan olen kanssasi samaa mieltä, mutta en täysin.
Jos olet mennyt naimisiin toisen kanssa, niin on sinulla myös jonkinlainen velvollisuus.
Jos minä olin ennen avioliittoa urheilullinen ja pidin itsestäni huolta, mutta hääpäivän jälkeen en peseytyisi ja lopettaisin liikkumisen, olisin mielestäni huijannut vaimoani.
Todennäköisesti vaimosi on jossain määrin masentunut. Masentunut ei pysty samaan kuin normaalisti. Masennus vaikuttaa koko elimistöön.
Tuossa iässä on normaalia, että esim. lapsuuden traumat alkavat nousta esiin. Ja - ylläri ylläri - rakkausuhde tai avioliitto juuri nostavat ne esille. Erityisesti jos puoliso käyttäytyy tietämättään niin, että esim. hylkäämiskokemus toistuu. Silloin tunnelukko vain vahvistuu. Avautuminen on mahdotonta, koska puoliso ei tunne oloaan turvalliseksi. Hän tietää vain, ettei edelleenkään kelpaa omana itsenään.
Monissa perheissä lapset ovat kasvaneet ehdollisen rakkauden piirissä, eikä tunteiden osoittaminen ole ollut sallittua. Se aiheuttaa väistämättä ongelmia. Aluksi syitä ei edes itse tunnista, on vaan epämääräisen paha olla. Ja vaikka tunnistaisikin, niin siitä on vielä pitkä matka asioiden korjaantumiseen. Vaaditaan rakkautta ja kärsivällisyyttä.
Pidä itseäsi terveenä, etkä tarvitse apua. Ongelma on vaimossa, ei sinussa. Kukaan ei ole täydellinen. Sinun tehtäväsi on työskennellä oman asenteesi ja ei-rakentavien reaktioittesi kanssa. Avioliitto on aikuisten laji. Aina ei ole mukavaa. Ja sekin on hyväksyttävä, että puoliso ei ole sinun jatkeesi. Hänellä on oma luonteensa, omat tarpeensa ja omat ongelmansa.
Ap:sanoi:
"Nykyään en saa häntä enää yhdessä ulos kävelemäänkään. .. Ei todellakaan ole! Vaimo makaa laiskana kotona ilman meikkiä, ei liiku ja on tullut jotenkin luotaantyöntäväksi."
Ja eikä ihme, ettet saa , koska kritisoit vaimoasi ja yrität pakottaa hänet OMAAN MUOTTIISI.
" Uskovan ihmisen täytyy "loistaa lamppuna maailmalle" ja säkenöidä Herran valoa! En halua olla mursun kanssa naimisissa!"
Et taida tietää uskosta mitään, mikään ehostus ei loista USKOA JUMALAAN. Vaan turhamaisuutta.
Onko sinun Jumalasi laiska ilmeetön mursu?
Hä?
Et tajua? No, se selventääkin paljon.
Masennuksen ensimmäisiä merkkejä on se, ettei jaksa pitää huolta itsestään. Riippumatta siitä mistä masennus aiheutuu. Parikymppisellä ihmisellä jäljet johtavat usein lapsuuteen. Joskus masennus iskee juuri silloin kun asioiden pitäisi olla hyvin. Näitä tapauksia olen nähnyt useitakin.
Puhut että meikittömyys ja liikkumattomuus ei "kuulu sopimukseen". Toivottavasti esitit tämän pääsi sisällä olevan sopimuksen vaimollesi kirjallisena hyvissä ajoin ennen avioliittoa. Muutoin tyttöparka luulee, että sopimukseen kuuluu rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä.
Sekoitat mua nyt aloittajaan tai johonkin toiseen ....
Olis kannattanut valita nainen, joka ehostaa itseään, ei muita varten. Sitä se muiden puolesta uhrautuminen teettää.
Onko teillä lapsia? Naiselle on luonnollista, että lapset ovat etusijalla. Ja hyvä niin.
Kuka lapsi haluaa ruman äidin?
Oletko puhunut hänen kanssaan asiasta? Kannattaa taas ottaa se kuuluisa kissa pöydälle ja puhua hänen kanssaan asiat halki, ennenkuin rupeat eroa väsäämään.
Itse naisena näkisin, että vaimosi on mitä todennäköisin erittäin masentunut ja tympääntynyt elämäänsä. Itsellänikin on tällaisesta kokemusta.
En tiedä eikö hän muka tajua olevansa masentunut, joskus on niin - joka tapauksessa sellaisesta näyttää olevan kyse ja hän tarvitsee apua masennukseensa, terapiaa ja mahdollisesti myös lääkitystä.
ns. 'masennus' ei lähde lääkkeillä, päinvastoin, lisäkilojen tullessa voi lisääntyä ja sivuvaikutusten myötä enentyä itsemurha.alttius TAI katoilta ammuskelu tms!
Suhtaudut hyvin julmasti ja ylimielisesti masennukseen, joka on todellinen sairaus ja todella monet ovat joutuneet jäämään eläkkeelle, koska eivät ole kyenneet enää nousemaan sängystä edes hampaitaan harjaamaan.
Oletko nähnyt ketään, jolta se henkinen vamma olis lähtenyt lääkkeillä, siis kokonaan, ettei lääkintää enää tarv?
Lääkkeiden tarkoitus on pitää ihmistä pinnalla sen verran, että hän pysyy hengissä ja selviää arjesta. Ja pystyy samalla myös pohtimaan masennuksen alkusyitä. Se on niin kivuliasta ja raskasta puuhaa, ettei siihen oikeasti masentunut pysty.
Lääkkeiden ansiosta olen hengissä. Jeesuksenkin kanssa asioiden alkusyiden selvittämiseen ja parantumiseen meni 10 vuotta. Nyt olen ollut masennuksesta vapaa yli 30 vuotta.
Vakava masennus on hengenvaarallinen sairaus. Masennus on aivotoiminnan häiriö ja sitä masennuslääkkeet korjaavat. Kliininen masennus ei ole vain fiilis joka menee ohi.
Nimimerkki "NähtyäJaKuultuaJeesusAut" kirjoittaa täyttä PASKAA!
Nimimerkki "ex-masentunut" kirjoittaa täyttä ASIAA!
Kertoisitko AP mikä sulle on tärkeintä elämässä? Entä vaimosi elämässä? Oletteko keskustelleet näistä aiheista?
Tai mistä sellainen ajatus, että uskovan pitäisi jatkuvasti loistaa lamppuna maailmalle? Eikö Kristusta korosteta silloin kun voidaan huoletta olla välillä vaikka vähän väsähtäneitä ilman pelkoa hylkäämisestä? Jos Jumala joidenkin ulkoisten tekijöiden vuoksi kääntää selkänsä niin sellainen ei ole Uutta testamenttia ja Jeesusta nähnytkään.
Jeesus VIHAA hylkäämistä.
Elämässä tärkeintä tietysti on usko ja sen mukainen elämä. Kaiken aikaa luuhaan monessa vapaaehtoistyössä mukana! Ymmärtäisin, jos olisikin joskus, että vaimo on väsähtänyt. Tätä on jatkunut ainakin vuoden, puolitoista. Uskovan tulee tarkata tilaansa ihan päivittäin ja elää hyveellistä elämää, johon kuuluu ihan kokonaisvaltaisesti kaikki! Jos jää passiiviseen tilaan, ei koskaan kehity ja taantuu pian todella alhaiselle tasolle.
Sinä itse olet todella alhaisella tasolla. Ylpeilet ja leuhkit etkä osaa rakastaa, mikä pitäisi olla luonnollista uskovaiselle.
Entä lapset? Meneekö vaimosi aika kodin- ja lastenhoitoon?
Kertoisitko AP..... Mikä ihmeen AP?
Niinpä, Raamattu kehoittaa miestä rakastamaan vaimoaan, kuten Kristus rakastaa seurakuntaansa. Tämä näkyy olevan täysin mahdotonta meille ihmisille edes osittain.
Kerrotko, missä kohtaa mielestäsi leuhkin? Muistutan, ettet sano väärää todistusta lähimmäisestäsi? Yritän monin tavoin tsempata vaimoa muuttamaan huonoja tapojaan, mielestäni se jos mikä on osoitus välittämisestä. Lapsia meillä ei ole, emmekä niitä halua hankkia elämäämme.
Välittämistä lienee enemminkin se, että hyväksyt vaimosi sellaisena kuin hän on - meikillä tai ilman.
Jos hän on oikeasti tyytyväinen oloonsa, niin eikö se ole jo enemmän kuin tarpeeksi?
Itse eläisin mieluummin onnellisen mursun kuin jonkun äärimmilleen viritetyn, kontrollifriikin tiukkapipon kanssa.
Tärkeintä on, että voi ottaa rennosti toisen seurassa. Sujuu kaikki muukin sen jälkeen ja elämä on hauskempaa.
Mitä ihmettä? Kuka sinulle on sanonut, että elämän tulisi "olla hauskaa"? Uskovaisen ihmisen elämä ei ole hauskaa, vaan itsensä jatkuvaa kuolettamista Herrassa!
Ehkä AP onkin PT!
Kristitty loistaa lamppuna maailmalle vain rakastamalla. Meikillä voi rakentaa iloisen ja menestyvän naamion. Mutta jos se on feikki, niin ihmiset kyllä näkevät sen läpi. Sama juttu, jos saarna ja elämä eivät kohtaa.
Kodin pitäisi juuri olla se paikka, missä ihminen saa levätä, ilman naamioita ja suorituksia. Elämänkumppanien pitäisi hyväksyä toisensa myös epätäydellisyyksineen. Hyväksyminen ei tarkoita, että välttämättä ymmärtäisi kaiken. Ei toista ihmistä voi koskaan täysin ymmärtää.
Jos on huolissaan avioliitostaan, niin silloin on puhuttava ja myös kuunneltava toista. Ulkopuolista apua kannattaa hakea, jos ei itse pärjää.
Luuletko sinä että tsemppaamalla manipuloiminen toimii? Itse ainakin tekisin juuri päinvastoin, jos joku yrittäisi manipuloida. Noilla keinoilla viestität vaimollesi, että hän ei kelpaa sinulle omana itsenään. Ja sellainen loukkaa sydänjuuria myöten. Luuletko sellaisen motivoivan ketään. Päinvastoin, se juuri aiheuttaa tai pahentaa masennusta.
Eikä naisen vaihtaminen auta, jos tämä asenne siirtyy seuraavaan ihmisuhteeseen.
Ei yhtään auttanut - kuka on sitten PT?
AP tarkoittaa alkuperäistä (eli aloittajaa) ja PT lienee Patrick Tiainen, joka on nyt onnellisesti naimisissa oleva julkkispastori.
"Jos menet naisen luo, älä unohda piiskaa!"
Kehoitatko lainvastaiseen pahoinpitelyyn? Myös henkinen pahoinpitely on rikos.
Jokainen sivistynyt ihminen tietää kuka Nietzsche on ja missä yhteydessä ko. sitaattia viljellään.
Kyllä toki tiedän kuka Nietzsche on, mutta hänen ajatuksensa ovat nollan arvoisia.
"Jos menet naisen luo, älä unohda syankaliumkapselia ja pistoolia!"
Ai syötetään naiselle lääkkeitä jos hän ei suostu tai halua enää käyttää meikkiä?
AP: aloitetaan siitä, että sä laitat itse meikin naamaasi ja sitten postaat sen kuvan tänne. Me sitten arvioidaaan, että kelpaatko sä meikillä vai ilman.
Luuk. 10:38-42
38. Ja heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa.
39. Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa.
40. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: "Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi."
41. Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet,
42. mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."
Näin uskovana, miehenä ja psykiatriassa leipäni hankkivana tulee tekstistäsi ensimmäisenä mieleen - miksi kirjoitat tänne. Ehkä olet pelkästään provomielessä liikkeellä. Tapasi käsitellä asiaa vaikuttaa joka tapauksessa hyvin, hmm. sanoisinko egosentriseltä. Et ole mahdollisesti katsonut omaan peiliisi ja miettinyt, olisiko sinussa(kin) jotakin vikaa. Aivan selvästi vaimosi kärsii jostakin. Voi olla, että juuri hän on saanut tarpeekseen sinusta ja parisuhteestanne. Avioliiton ulkopuoliset asiat eivät itsessään aiheuta tuonkaltaista "oireilua", jota vaimollasi on.
Onko vaimosi ehostaminen ollut mahdollisesti nimenomaan sinun tahtosi aiemminkin. Ehkä moni muukin asia hänessä aiemmin on ollut juuri sinun haluamaasi - ei hänen. Tapasi puhua asiastasi täällä on joka tapauksessa vähemmän vaimoasi rakastavaa. Ei mieleesi ole tullut hakea mahdollisesti apua ulkopuolelta, jos ongelmat ovat jo tuolla tasolla. Vaimosi aivan ilmeinen kriisi (masennuksineen, ahdistuksineen) johtuu kuitenkin jostakin. Et kerro, minkä ikäinen hän on ja onko hänellä jo menopaussin oireita. Kerrot, ettet vaimosi kanssa ole halunnut lapsia elämäänne. Se on tietysti melkoisenkin outoa, varsinkin jos se on ollut kummankin tahto.
Kertooko se teidän molempien kypsymättömyydestä ja/tai itsekkyydestä/ tai kyvyttömyydestä rakastaa. Ehkäpä nämä kaikki esittämäni väitteet pitävät kohdallanne paikkansa. Kyvyttömyys rakastaa aiheuttaa seurauksena myös haluttomuuden rakastaa. En tiedä, miten vaimosi suhteen asia on, mutta sinä olet jo tämän esilletulosi perusteella kasvanut lapsuudestasi lähtien henkisesti vinoon. Ongelmasi ja ongelmanne juuret ovat siis jo sinun ydinperheessäsi.
Ehkä olet saanut vaimoksesi samanlaisen ihmisen. Ette kykene tukemaan toistanne, että huolehtimaan toisistanne, kuten aviopuolisoiden tulisi. Mitä siitä olisikaan tullut, jos olisitte vielä lapsia hankkineet. Joka tapauksessa suosittelen sinua hankkimaan teille ulkopuolelta apua, esim. perheasiain neuvottelukeskuksesta.
Siis kun ongelma on nimenomaan se, että vaimon mielestä kaikki on hyvin ja minun mielestä taas kaikkea muuta. Hän ei halua apua, koska ei koe minkään olevan pielessä! Menopaussin oireita ihan varmasti on, koska kaikki menot ovat loppuneet ihan kokonaan! Minä en ainakaan mihinkään terapiaan lähde. Olen liikunnallinen ja mieleltäni terve ja kaikki on tosi ok. Vaimo on 26 ja minä häntä muutaman vuoden vanhempi, yli 30. Mutta tällaista elämää en varmasti tule kauaa katselemaan. Alkaa rakkauskin vähentyä päivä päivältä enemmän...
Ihan perussettiä perussuhteessa. Monet haluavat antaa itsestään paremman kuvan seurusteluvaiheessa kun kisa ehdokkaista on kova. Siinä vaiheessa kun sopiva puoliso on löydetty, mitä sitä turhaan pingottamaan. Kun rakkauden vaaleanpunaiset lasit haalistuu, totuus paljastuu lopullisesti. Tämä ei olekaan se ihminen, johon hullaannuin.
Yleensä tässä vaiheessa yhteiset mielenkiinnon kohteet, arvot, lapset yms. yhdistävät niin, että rakkaussuhde muuttuu hiljalleen kiintymykseksi. Jos yhteistä ei löydy, tunteet viilenevät entisestään. Suhde on siis alunperin voinut perustua vääriin juttuihin? Ehkä yhteistä ei olekaan tarpeeksi suhteen lujittamiseksi.
Parisuhdeterapiassa hoidetaan suhdetta, ei henkilöitä.
EHKÄPÄ sinun, mies, olisi pitänyt laittaa arvojärjestyksessäsi huolenpito vaimostasi -vapaaehtoistyöpuurtamisen edelle?!
Ensin omat nurkat puhtaaks, alkaen sydämesi ajatuksista...Herra arvioi sinutkin niistä!
Kuten ensimmäisen tekstini alussa jo vahvasti epäilinkin - niin pelkkä provohan sinä olet. Melko hyvän sepityksen olet kehittänyt, mutta eihän se ihan riittänyt menemään näin (raamatuissakin) harjaantuneiden silmien lävitse.
Esiinnyt psykologisena asiantuntijana ja nimität minua provoksi. Tällaistakin kristinusko nykyään on, toisen ihmisen panettelua ja syyttämistä? Sinun mielipiteesi jätän omaan arvoonsa.
En esiin "psykologisena asiantuntijana" , niin kuin sinä esiinnyt "vaimosi aviomiehenä". Kokeilin ensimmäisessä tekstissäni vähä "kepillä jäätä", koska tekstisi vaikutti jo ensisilmäyksellä sepitetyltä. Sepitettyhän se onkin, vaikka sinänsä ihan kohtalainen kyhäys.
Nyt syytät vielä valehtelijaksi. Tuolla tavalla ajatellen varmasti kaikki on "sepitettyä", koska se on "kertomusta asioiden tilasta oman mielen mukaisesti."
Clap clap - paras puheenvuoro, kiitos! :D
Ehostaminen on syntiä.
Helluntalaisuus masentaa kaikki ihmiset ajan mittaan. Sadut on lasten juttuja.
Sadut ovat kyllä hyviä. Helluntalaisuuden opit ovat täyttä paskaa!
Rohkeasti vain totuus peliin. Kerro vaimollesi, että tunteesi häntä kohtaan ovat vain meikkikerroksen syvyiset, ja ellei hän meikkaa, pidät häntä vastenmielisenä. Kerro, että hänen ylipainonsa inhottaa sinua. Mainitse, että sinun käsityksesi mukaan uskovaiseksi itseään väittävän naisen on aina esitettävä kauneinta naamaansa, eli pakkelikerroksia, ja siten olla esimerkkinä muille naisille, jotka ehkä ajattelevat itseään vain ihmisinä, eivätkä meikkaa. Tiedät ehkä, että monet ovat lakanneet levittämästä iholleen myrkyllisiä kemikaaleja, mutta tiedota vaimoasi, että sinun mielestäsi hänen tulisi uhrautua sinun ja sinun uskonkäsitystesi vuoksi.
Ehkä vaimosi alakulo särkyy ja hän kertoo tarkkaan, miten käyttäytymisesi masentaa ja tympii ja haukotuttaa häntä ja miten hän on alkanut etsiä oikeaa ihmistä kumppanikseen. Ihmistä, jonka kanssa voi keskustella, nauraa, itkeä, puhua totta, rakastaa ryppyjen ja läskikerrosten alla olevaa ihmistä, ei pintaa. Puhuttuanne suunne puhtaiksi teillä saattaa olla edessä ero tai parempi uusi alku. Kannattaako ottaa riski, mitä arvelet? Nykyisellään olette ajatumassa eroon ja vaimosi masennuslääkkeille, mikä olisi pahinta, mitä hän voisi itselleen tehdä (kuunnelkaa vaikka Robert Whitakeria).
"Nykyisellään olette ajatumassa eroon ja vaimosi masennuslääkkeille, mikä olisi pahinta, mitä hän voisi itselleen tehdä (kuunnelkaa vaikka Robert Whitakeria)."
Suurta valhetta - masennus on vakava sairaus, joka ei lähde ilman terapiaa ja lääkkeitä, joten jos ko. vaimo on masentunut, hän tarvitsee parantumiseen sekä terapiaa että lääkkeitä.
Nuorempana meikkasin naamaani. Nykyään yli 50-vuotiaana en enää meikkaa. Silmäni valuvat vettä ulkona tuullessa ja joskus muutenkin - joten meikit ei tahdo pysyä. Vedenkestävät meikit karisevat. Meikattuna en olisi siistin näköinen edellä mainituista syistä. Silmäni ovat myös herkät ja olen sairastanut silmätulehduksia. Ei huvita laittaa meikkejä silmiin kun ei voi tietää millaisia reaktioita ne aineet aiheuttavat.
Nykyisin asun yksin, joten saan ihan vapaasti olla meikkaamattomana.
Aloituksen herra voisi itse kokeilla oman naamansa pakkeloimista - ripsiväriä ja kulmien nyppimistä ja värivoiteita, peitevoiteita jne. jne. Ja miten lienee se oman hygienian hoitaminen - tärkeitä juttuja, mutta kokeilepa ensin itsellesi ja ruikuta vasta sitten!
Kuulehan, minä olen erityisen tarkka ulkoisesta olemuksestani! Käyn suihkussa kaksi kertaa päivässä, käytän miehille suunniteltuja hygienia- ja kauneudenhoitotuotteita, tasoitan ja rajaan säännöllisesti niin partani, kainalokarvat ja muualtakin. Siistin myös kulmakarvojani villistä karvoista, käytän säännöllisesti kasvonaamioita, rasvaan ihoani, käytän melko usein ja paremmissa tilaisuuksissa myös kevyttä puuteria kasvoilla punoituksen välttämiseksi. Minulle on kunnia-asia pitää olemus siistinä, teen sen niin muiden ihmisten, kuin itseni vuoksi!
Voisithan lahjoittaa vaikka seuraavilla synttäreillä vaimollesi kosmetologilla käynnin, meikkiopastuksen tai jotain vastaavaa, tyylikonsultti tai kylpyläreissu tms. mistä hän pitäisi ja joka saisi hänen mielenkiintonsa viriämään näihin ulkonäköasioihin. Itse voisit mietiskellä syvällisempiä, kuten sisäistä kauneutta ja että löytyykö sellaista itseltäsi...
Mitä teet -vaimosi vuoksi?
Hyvänen aika sentään! Yritän saada hänet eläväksi, lenkille ja ehostamaan itseään. Olen yrittänyt houkutella vaikka miten! Vaimo ei lotkauta korviaan ehdotuksilleni ja olettaa, että kaikki asiat ovat ihan hyvin.
Tämähän kuulostaa aivan Hugo Bossin alias Antten jutuilta. :D
Tai sitten voisit myöntää liittonne olevan pelkkä kulissi sen peittämiseksi, että haluat jonkun kaltaisesi miehen. Voisit rauhassa olla se nainen, joka sisimmässäsi olet. <3
Sama tuli mieleen:)
Kevyt meikkaus on osa naisellisuutta ja kaunistaa naista.
Ns. huorameikkiä emme suosittele.
Ehkä viesti puolisolle, että sinusta tuntuisi mukavalta, että puolisosi liikkuisi enemmän, että terveydellisesti voitaisiin yhdessä läpi elämän kulkea.
Se voisi enemmän avata tahtoa tekemään jotain, kuin se, että ehkä syttämällä, vaatimalla, tai muutoin alkaisi vääntää toista "nenästä" liikkumaan.
ts. se yhteinen tulevaisuus hyvässä, olisi haaste.
Myös ja ehkä, voisi todeta, että sinusta tuntuisi kivalta, että hän hieman käyttäisi ehostusta, koska se korostaa hänen kauneuttaan.
Kuten huomasit, käytin sellaista sanamuotoa, joka ei syyllistä toista osapuolta, vaan antaa hänelle viestin siitä, mikä teille yhteisesti on mukavaa.
Itse olen yli 40- vuoden avioliittovuoden matkamies. Vaimoni ei tosin meikkaa, mutta hoitaa siisteyden ja mielyttävyyden muutoin. Ja sydämestä nouseva kauneus, on meillä ensimmäinen. Olen vuosien saatossa rakkaudesta kertonut sitä, mitä hänessä olen kauneutta nähnyt. Silmissä jne. Se varmaan auttaa häntäkin kohtaamaan yhteistä miehen ja naisen välistä elämää, joka voi näin olla ulkoistakin "silmälle" iloa.
Mutta, pääasia on se, että sydämen rakkaus Kristuksessa on kunnossa.
Voihan olla, että jokin tuo matkaan sen, että vaikka itsessä ei kaikki yllättävän sairauden takia korostakaan sitä "kauneutta, tai komeutta".
Pieni verisuonitukos aivoissa ja kasvot voi roikkua.
Paranataako sitten siinä se, että vaimo ottaisi eron ja katsoisi symmetrisiä kasvoja ennemmin.?
Siis mitä toivomme toisen tekevän itselle, tehdään se toiselle, tavallaan kuin Kristus rakaskasti seurakuntaa, rakastakaamme mekin puolisoa.
Niin, toivoisin olevani rakas - silloinkin kun se halvaus käy.
Tätäkautta voi lähteä eteenpäin ja ottamaan se haaste vastaan. Kuinka rakkaudella voisi nostaa puoliso sinne lenkille. "Tuntuisi mukavalle, että tulisit minun mukaani" ja sitten tämän toisen ehdolla, aloittaa kävelyllä ja hiljaisella liikunnalla, kunnes hyvän uskon kilvoituksissa - rakkaudessa etenette yhtä matkaa.
Sekin meidän on muistettava, että aika tuo meihin muutoksia. Fyysinen olemus - on katoavaisuuden alaisuudessa. Mutta, tätäkin odotellen - otetaan tämän puolison päiväänkin osaa, jos hän onkin väsymyksen kautta - jäänyt kotiin. ts. työnpaljous.
Lapset, ruoanlaitto, pyykit, siivous, eli kodin järjestys.
Siis asioissa on monta mutkaa ja kulmaa, jotka rakastaen on hyvä ottaa huomioon.
https://www.youtube.com/watch?v=BL3IDi7RPCk
Se on tärkeeä ,se meikkaaminen sanoo ihomaaliputki, jobin tyrär
No avioero on verrattavissa murhaan kertoo Raamattu meille !!
" Mielestäni naisen tulisi ajatella sen verran sekä itseään että muita, että viitsisi edes ehostaa itseään ja pitää huolta vartalostaan. "
Ei vaimon muiden takia tarvitse ehostaa ja huolehtia ulkonäöstään, ainoastaan aviomiehensä. Feminismin myötä naiset tajuavat yhä vähemmän, että mies on visuaalinen olento, miehelle naisen ulkonäkö on paljon tärkeämpi kuin päinvastoin. Nainen puolestaan on paljon tunteellisempi ja turvallisuus ym. huolenpito merkkaa enemmän. Mutta feminismin myötä kaikki erot halutaan häivyttää, että mies ja nainen tulevat yhä enemmän samankaltaisemmiksi(tasa-arvoisiksi).
Ja höpö höpö noita sinun ikivanhoja yleistyksiäsi. Minä ehostan itseni takia. Olen visuaalinen ja katson mielelläni vehättäviä ihmisiä. Sekä miehiä että naisia. En tarvitse ketään paapomaan itseäni. Ja jos tarvitsen turvaa, niin palkkaan turvamiehen.;) Suomessa harvemmin sellaista kuitenkaan tarvitsee.
Luottakaa siihen, että juutalaiset näyttävät esimerkkiä meikkaamisessakin:
http://privateinvesigations.blogspot.fi/2011/09/orthodox-jewish-women-learn-how-to-fire.html
Näytä muijalles esimerkkiä ja ala ite meikkaamaan!
eipä juuri lapsekkaampaa aloitusta voi tehdä!
siinä ei säkenöi mikään.