Purjehduksen aloittaminen

Riippuu siitä mitä haluat. Jos kevytveneiden dynaamisyys kiinnostaa, siis vauhti ja fyysisyys, niin silloin kannattaa katsoa seura, joka antaa mahdollisuuden liittyä kevytveneporukkaan. Jos kiinnostaa retkiveneily tai kisaaminen isommilla, siis köliveneillä, niin olet jo aloittanut sopivalla tavalla, siis kavereiden ja tuttujen mukana. On myös purjehduskouluja, joiden kurssien avulla pääsee mukavasti eteenpäin, ainakin retki- ja kölivenelinjalla.

"olethyvässäalussa" heittikin jo taululle hyvää asiaa noin yleisessä mielessä, mutta koska kysymys kuului "miten aloititte harrastuksenne", tässä eräs tarina.
Jostain syystä purjehdus on kiinnostanut sammuttimen kokoisesta lähtien. Elämä kuitenkin soljui sen kokoisesta lähtien lähinnä moottoriveneilyn parissa, muutamaa naapuripojan optarilla kokeilua ja kolmekymppisenä parin viikon purjeveneessä lähinnä kyydissä olemista lukuunottamatta. Parikymppisenä oli hurahdettava muutamaksi vuodeksi purjelautailuun, se kun oli silloin trendikästä. Se purjehtimisen palo kyti kuitenkin mielessä ja neljävitosena palaset loksahtivat kohdilleen. Valikoin mieleiseni ja lompakolle sopivan käytetyn 33 jalkaisen. Hakureissulla tyynessä koneella ajaessa kävin purjeennoston ja purjehtimisen asiat mielessäni läpi ja kun mielestäni tuulta oli riittävästi nostin purjeet. Siitä lähtien asiat ovat edenneet enimmäkseen purjeiden voimin, hyvin ja ilman sen kummempia kommelluksia. Tietysti olin muutamia vuosia paneutunut purjehduksen teorioihin ja sisäistänyt perusasiat ja veneenkäsittelyssähän auttoi 40-vuotinen moottoriveneiden kanssa touhuaminen. Nyt on takana 11 hienoa purjehduskesää, yli 10000 purjehdittua mailia ja menossa neljäs vuosi 40-jalkaisella veneellä. Kesääkään en vaihtaisi pois ja toivottavasti uusia tulee vielä monia.
Mielestäni aloittaminen ei hirveän suuria ihmeellisyyksiä vaadi, into ja kiinnostus asiaan ovat jo hyviä alkuja. Tietoa saa netistä tänä päivänä asiasta kuin asiasta juuri niin paljon kuin itse jaksaa lukea. Kaverin veneellä ja opastuksella harjoitteleminen kesä tai pari on hyvä alku ja kasvattaa kokemusta ja itsevarmuutta jos sitä katsoo kaipaavansa ennen oman veneen hankintaa. Toki osallistuminen kursseille ym on toinen hyvä vaihtoehto jos sitä pitää helpompana tienä.
Tervetuloa hienon lajin pariin!

Itsellä taustana semiaktiivinen purjelautailuharrastus, köliveneessä 4 vuotta sitten ekaa kertaa. Luulin aluksi että purjehduksen aloittaminen veneellä ja harrastaminen vaatii noita pursiseurojen jäsenyyksiä ja paksua lompakkoa. Olin väärässä.

Itse kävin kaupallisen instanssin purjehduksen peruskurssin (muistaakseni n.300-400€) ja tämän jälkeen kaverin veneellä jokunen kerta. Tällä kokemuksella vuokrasin sisävesiltä purren viikoksi, joka oli aika pitkälti veneilyä perämoottorilla tyynessä säässä vaimo ja muksut mukana. Kuitenkin tuon viikon aikana tuli veneen käsittely tutuksi sekä myös purjeilla meno niinä parina tuulisena päivänä.

Nyt alla oma vene ja esim yksin menossa ei mitään ongelmaa. Pieni vene on ensialkuun aika hyvä, helppo käsitellä, ja ei mene käytännösä rikki vaikka vetää hieman kiville (pienet nopeudet / massat).

Nettivene on täynnä noita muutaman tuhannen euron paatteja (22-24 jalkaa), joilla hyvä harjoitella itsekseen tuon peruskurssin jälkeen. Kaupungin satamapaikat on aika edullisisa jos ei kaipaa pursiseuran yhteisöllisyyttä. Harva (nuori) enää edes mitään klubia kaipaa, jeesiä saa myös netistä muilta kaupungin samanan purjehtijoilta kysyttäessä.

Eli itse menisin peruskurssille ja hommaisin edullisen veneen. Ekan veneen hankinnassa jopa nuo kaupallisten kurssien vetäjät jeesaavat. Jos / kun hommaat veneen jossa perusasiat kunnossa eikä vikoja, niin periaatteessa ei pitäisi olla ongelmia seuraavaan 2-3 vuoteen, jolloin keräät kokemuksia. Sitten tiedät mitä jatkossa haluat, mikä omassa veneessää oli huonoa ja mikä seuraavassa pitäisi olla paremmin tai erilailla etc.

Ja ei sen purjehduksen tarvitse mitään totaalista olla johon laitetaan kaikki rahat ja liikenevä aika. Valitettavast vaan pieniä ja halpoja vuokraveneiä ei ole tarjolla joka sitten osin puoltaa oman hankintaa.

Kevytveneilyn kautta moni ehkä on aikoinaan harrastukseen tullut, mutta itse en tätä polkua valitsisi jos ajatus on purjehtia ja veneillä rennosti, eikä painaa kiikkerällä veneellä kaatumisen rajamailla märkäpuku päällä.

Merikartan luenta oli moottoriveneilystä tuttua. Viime kesänä astuin ensimmäistä kertaa purjeveneen kannelle samalla kun teimme kaupat veneestä. Myyjä opasti veneen käyttöä n. 2 h läheisessä Lahdessa. Muistiinpanoja kirjaillen ja sitten n. Tunti itse käännöksiä tehden myyjän opastuksella... Siitä se lähti. Kirjastosta läjä alan kirjallisuutta ja oppaita ja sitten vaan käytännön tekemistä eli purjehtimaan. Vajaa pari kesää takana ja joka reissu tulee ahaa elämyksiä mikä mielestäni palkitsevaa.

Se vähän riippuu elämäntilanteesta. Jos olet 18-vuotias ja ei ole vaimoa ja lapsia, saattaa olla hyödyllisintä hankkia joku isompi jolla tai jopa H-vene ja sillä treenata ensiksi itsekseen. Jos on jo perhe tarkoitus ottaa mukaan, niin sitten kannattaa käydä kurssit ja tähdätä vähän isompaan veneeseen. Itse aloitin jollilla lapsena, ja kyllä siitä musta hyötyä on ollut, etenkin satamamanöövereissä ilman moottoria, vaikka varmasti hyvin pärjää ilmankin sitä kokemusta.

Olin alle kouluikäinen kun sain naapurin tädiltä soutuveneen. Olin varmaan jo koululainen kun veljen kaverin opastuksella siihen tehtiin vanhasta pihakeinun katoksesta purje. Se kaveri oli purjehtijaperheen poika. Siitä se alkoi, tätäkin kirjoitan veneen karttapöydällä ja siitä ekan veneen ajasta on jo vajaa 60 v. Tämän veneen lokiin on tämän kauden aikana kertynyt 1000 mpk ja takana on noin 25 kisalähtöä.

Olen nyt nelikymppinen ja astuin purjeveneeseen ensimmäisen kerran elämässäni runsas vuosi sitten ja olen siitä lähtien ollu kisaveneessä castina.

Hommasin oman kevytveneen nyt kesäksi ja sillä opetellut purjehdusta.

Hommasin kevytveneen, koska minulla ei ole nyt aikaa retkeillä eikä hoitaa ja huoltaa venettä. Myöskin kustannukset ovat kevytveneessä pienet ja säilytys helppoa.

Kiinni sellaiseen veneeseen joka kiinnostaa - kevytveneeseen jos into on sinnepäin kallellaan tai vaikka isompaan "retkiveneeseen" ja sillä jatkamaan opettelua.

Oman startin lyhyt kuvaus: Kova teoreettinen innostus "perhe-retki-purjehdukseen" ja pari kertaa gastina _kauan_ sitten. 5m perämoottoriveneellä liikkunut tenavasta asti. Nelikymppisenä lyhyt 1pv "maistiaiskurssi" jolla tutustuttiin purjehdukseen ja sen jälkeen perheen kanssa opettelua omalla 31-jalkaisella purrella. Eka kesä lähempänä ja lyhyempiä suojaisia retkiä, tokana kesänä Hki-Tallinna oli pisin väli. Nyt viitisen vuotta aloituksesta, venekoko ja matkojen pituus kasvaneet jonkin verran.

Oli soutelemassa ja purjevene meni ohitse. Päätin sadatellen, että minä myös. Minua ei ohitella.

Ostat 40-jalkaisen paatin ja mukaan vaan. Ei mitään 70-lukuisia kevytveneitä eikä homeisia ruuhia. Apinakin osaa kulkea myötätuuleen.

Kryssiminen ei ole muotia joten varaa budjettia dieselmenoihin. Mutta kone käyntiin heti kun ahdistaa tai vaimontai lapset alkaa urputtaan.

Pirun hauskaa hommaa!

Kiitoksia hyvistä vastauksista! Mukava huomata, että löytyy porukkaa täysin erilaisilla taustoilla. Tietää nyt, että harrastuksen jatkon suhteen en voi mennä juurikaan metsään, valitseepa miten vain. Kiinnostusta löytyy sekä retki-, että kilpapurjehdukseen, joten tarkoitus nyt jatkaa tuttavien mukana purjehdusta aktiivisemmassa roolissa ja katsoa kevytveneen hankintaan myöhemmin. Näin näkisin saavani parhaiten kokemusta molemmista ilman suuria panostuksia kalustoon ja säilytystiloihin.

Lapsena taustaa moottoriveneilystä ja verkkokalastuksesta merellä. Mulla oli myös optari ja e- jolla ja jonkun kerran tuli niillä kisattuakin.

Innostus heräsi uudelleen, kun kaverini laittoi purjeveneen, muttei ollut koskaan purjehtinut. Yhdessä sitten purjehdimme. Kuumeisena ostin H-veneen tasan 20 vuotta sitten. Nyt menee 16. kesä toisella veneellä, jolla olen myös kilpaillut ahkerastikin klubitasolla, mutta myös retkeillyt paljon. Kilpailuja varten oli muutan vuoden toisena veneenä myös kimppa Melges. Näinä kesinä kisannut lähinnä isäni veneellä ja tehnyt päiväpurjehduksia pojan kanssa.

Purjehduskoulu helpottaa paljon harrastuksen aloittamista.

Lisätäänpä vielä yksi historia:
-lapsena perheessä pieni perämoottorivene eli vesilläolo tuttua ensimmäisten n. 10 elinvuoden ajalta
-sitten pitkä väli, jona vain satunnaisia vesilläkäyntejä (kun risteilyreissuja ja Ruotsinmatkoja ei lasketa)
-keski-ikäisenä (35) sitten oli sen verran varallisuutta kertynyt, että pystyin ostamaan matkamoottoriveneen, jolla meni 10 vuotta; olen edelleen erittäin tyytyväinen siihen jaksoon, nopealla veneellä ehti koluta paljon Itämerta
-purjevene oli silti vaihtoehtona mielessä mm. siksi, että samalla rahalla saa purkkarissa paremmat sisätilat ja toisaalta on vähemmän riippuvainen tankkauspisteistä (muutaman kymmenen mailin vaatimat polttoaineet hakee veneeseen vaikka kanisterilla tarvittaessa); polttoainekulut eivät olleet valintakriteeri sinänsä, mutta onhan tässä huomannut, että ne supistuivat veneenvaihdon myötä alle kymmenykseen
-nyt on ollut matkapurjevene hieman yli 10 vuotta ja olen myös tähän valintaan hyvin tyytyväinen. Ikinä en ollut purjehtinut sen ostaessani, mutta perusjutut oppii helpolla ja kun itseäni ei edes kiinnosta mikään suorituksen optimointi, niin enempää ei tarvitsekaan. Minulle riittää hyvin se, että 5 m/s sivutuulessa vene kulkee yhtä kovaa kuin kulkisi samoissa oloissa koneella.

Tämä konsepti sopii veneilijälle, jolle pääjuttu on vesillä ja veneessä oleilu ja viihtyminen, jota eivät kiinnosta kilpailut ja jolle purjehdus on vain vaihtoehtoinen tapa saada vene kulkemaan paikasta toiseen, ei intohimon kohde sinällään. Ja jonka mielestä kevytveneet ovat pelkkiä leluja :)

aloitin purjehduksen niin että ensin hankin helly hansen vaatteita, sellaisia joissa se logo näkyy selvästi kaikille, sitten trimmautin parran ja ostin suorakaide silmälasit jonka sangat sinertävät. Tämän jälkeen selailin nettivennestä 100 000 euron veneitä ja ostin pienen 5 metrisen purjeveneen 70 luvun alusta 900 eurolla

Kirjoitan omat kokemukseni, sillä ne ovat melko tuoreita ja itse mietin samoja asioita muutama vuosi sitten. Silloin itsekin mietin, että miten aloittaa? Aloittaako lainkaan? Uskaltaako, jne...

Olin silloin katsellut veneitä jo muutaman vuoden ja lueskellut mm. tätä foorumia. Sitten ajattelin, että pakko tässä vain on ryhtyä tuumasta toimeen ja ostaa vene. Ei siitä kuumeesta muuten eroon pääse! Ja näin tein :)

Minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta purjehtimisesta. Kahtena päivänä olin ollut purjeveneen kyydissä ja se oli saanut minut vakuuttuneeksi tästä hienosta harrastuksesta!

Vesillä olin ollut lapsena vanhempieni kanssa 80-luvulla, jolloin etenimme moottoriveneellä. Tämän jälkeen veneilykokemukseni olivat lähinnä mökillä avoveneellä päristelyä.

Neljä kesää sitten allamme oli ensimmäinen veneemme. 28-jalkainen mukava pieni purkkari :) Olin valmistautunut purjehtimiseen lähinnä lukemalla lyhyesti alan kirjallisuutta ja katsomalla youtubesta videoita purjehduksen saloista. Myös veneen myyjä kertoi meille miten veneellä olisi hyvä edetä :)

Kun olimme omistaneet ensiveneemme noin viikon olimme ehtineet useana iltana käydä Helsingin edustalla kokeilemassa kevyessä tuulessa miten vene "toimii" ja mitä mistäkin köydestä tapahtuu. Tämän jälkeen pakkasimme perheemme ja teimme ensimmäisen lomapurjehduksen Helsingistä Tammisaareen. Reissu kesti noin 1,5 viikkoa.

Kahtena seuraavana kesänä kävimme mm. Saaristomerellä ja Turun saaristossa reissujen ollessa 2-3 viikkoa.

Jo viime vuonna alkoi tuntua, että isompi vene voisi olla meille sopivampi ja aloin tehdä aktiivisesti töitä asian eteen. Ensin toki mietin taas tarkkaan, että mitä tuleman pitää ja mikä on järkevää ja mikä ei. Tulin siihen tulokseen, että en aio edelleenkään jäädä odottelemaan mahdollisesti tulemattomia eläkepäiviä isomman veneen oston suhteen.

Tänä kesänä ostimme 39-jalkaisen veneen, jolla teimme tänä kesänä veneilyhistorian mukavimman reissun kiertäessämme 4 viikkoa mm. saaristomerellä. Kaikki meni hyvin ja näimme todella paljon uusia hienoja paikkoja, sekä saimme aivan uudenlaisia kokemuksia purjehduksen saralta!

Eli kannustan kaikki näitä asioita miettiviä siirtymään mahdollisuuksien mukaan mietinnöistä tekoihin. Haaveista kannattaa tehdä totta!! :) Itsekin saattaisin olla vieläkin "nettiveneilijä", mutta tiettyjen elämän realiteettien osuessa kohdalle ymmärsin, ettei niitä tulevia eläkepäiviä kannata välttämättä jäädä odottamaan.

Tsemppiä aloittajalle ja toivon etenkin rohkeutta kaikille asian kanssa painiville toteuttaa unelmat juuri nyt!

suosittelen purjehdus kurssia tai paikallisia meripartio lippukuntia