Ei jaksa enää elää tämän sairauspelon kanssa. Nyt pelkään MS tautia. Minulla on muutaman päivän puutunut kädet ja jalat. Niskoja pakottaa, ja on ihan uupunut olo. Luin MS taudin oireista, ja olen kaikki ne oireet joskus kokenut (en silmähermontulehusta). Olen helvetillisen ahistunut ja stressaantunut ihminen, enkä jaksaisi tätäkin sairautta alkaa pelkäämään. Onko MS oireet selviä, rankkoja oireita? Vai onko minulla nyt "tämäkin" sairaus.
Kiitos
Oon loppu
Hlö81
13
5177
Vastaukset
- Harmitus
Nyt kannattaa varmaan rauhoittua ja suunnata ne ajatukset ihan jonnekin muualle kuin MS-tautiin.
Noilla tuntemuksilla sulle ei kukaan MS-tautidiagnoosia tee. Ehdottaisin, että jättäisit jatkossa aiheeseen liittyvät jutut lukematta ja alat elää. Jos sulla kyseinen tauti olisi, se ei pelkäämällä parane etkä sillä itseäsi auta. Varmaan paras apu tämmöseen sairausfobiaan olisi ammattiauttaja.
Nim. ihan oikeasti sairas MS-tautinen- Hlö81
Okei...pitää yrittää unohtaa MS-tauti pelko. Ja kiitos "harmitus" kun kommentoit. Tosin minun oireeni kyllä sopisivat kyseiseen sairauteen...Minulla on ollut kaikenlaisia oireita, kuten esim jatkuva huimaava pönttö sekaisin olo jo yli kymmenen vuotta...11 vuotiaasta lähtien. Mutta esim jaksan liikkua mielestäni ihan hyvin.
- Mimmi
Hlö81 kirjoitti:
Okei...pitää yrittää unohtaa MS-tauti pelko. Ja kiitos "harmitus" kun kommentoit. Tosin minun oireeni kyllä sopisivat kyseiseen sairauteen...Minulla on ollut kaikenlaisia oireita, kuten esim jatkuva huimaava pönttö sekaisin olo jo yli kymmenen vuotta...11 vuotiaasta lähtien. Mutta esim jaksan liikkua mielestäni ihan hyvin.
Ms-oireet voivat olla voimakkaita tai sitten hyvinkin lieviä tai jotain siltä väliltä.11-vuotiailla lapsilla ms on todella harvinainen.
Normaalistikin ihmisellä on kaikenlaisia tuntemuksia kehossaan.Itseään ei kannata liikaa tarkkailla.Jos oireesi eivät hankaloita arkipäivän askareitasi,voit ne unohtaa.
Mutta jos asia sinua vaivaa,niin hakeudu lääkärin puheille.Hän osaa tsekata neurologisen tilasi ja lähettää jatkotutkimuksiin tarvittaessa.Kerro kaikki oireesi ja ehdottomasti sairauden pelkosi.
Rentoudu ja nauti nuoruudestasi.Sitä ei kannata tuhlata etukäteen sairauksia surren.Kaikkea hyvää sinulle!
- Hlö81
Taas on uusi oire. Naama on ihan jäykkänä. Ihan kuin oisi nauranut poskensa kramppiin tms. Vaikken ole nauranut pitkään aikaan.
- vokki
vei vuosia ennenkuin pääsi tutkimuksiin, ja ei ollut tietoa koko sairaudesta.ja oli samoja oireita kuin sinulla, lääkärit ei humioinu mitenkää.ennenkuin tuli oikealle puolen ns. halvaus oireet ja siinäkin vaiheessa alkuun hidettiin aivoveritulppana. mutta nyt ollaan tässä vaiheessa että sulatellaan, tiedän sen tunteen että miksi juuri minä jatketaan juttua en sano sulle että kyllä se siitä, vaan yritetään päivä kerrallaan, kahta ei pääse,
- Soile
Täällä toinen 20 -ikäinen, joka elää MS-pelossa... Oireina nipistely ympäri kehoa ja puutuminen. Sekä jonkinsortin väsymys.
Pelko alkoi, kun oli työn puolesta tekemisissä todella huonossa kunnossa olevan MS-potilaan kanssa, joka ei ollut käynyt lääkärissä vuosiin saati sitten lääkinnyt itseään.
"Oireet" alkoivat pari kk tämän jälkeen. - uupunut
Soile kirjoitti:
Täällä toinen 20 -ikäinen, joka elää MS-pelossa... Oireina nipistely ympäri kehoa ja puutuminen. Sekä jonkinsortin väsymys.
Pelko alkoi, kun oli työn puolesta tekemisissä todella huonossa kunnossa olevan MS-potilaan kanssa, joka ei ollut käynyt lääkärissä vuosiin saati sitten lääkinnyt itseään.
"Oireet" alkoivat pari kk tämän jälkeen.olet todennäköisesti aika nuori ja kaikki elämän ilot ja surut edessä päin. siksi sinun pitääkin ottaa selvää lääkäriltä ja hakeutua tarvittviin tutkimuksiin, että saat varmuuden etkä tartte olla epävarmuudessa mikä on kaikkein pahinta, itselläni ei ollut tietoa koko ms. sairaudesta kaikki tuli täysin sokkina minulla oireet on olleet jo nuoruudessa muuta nyt vasta 2v. sitten saatiin selvyys, ja se todella masensi olen iältäni jo 53v. niimpä nuori vai vanha.asia varmaan herättää sinussa monenlaisia tuntemuksia.
- Harmitus
Soile kirjoitti:
Täällä toinen 20 -ikäinen, joka elää MS-pelossa... Oireina nipistely ympäri kehoa ja puutuminen. Sekä jonkinsortin väsymys.
Pelko alkoi, kun oli työn puolesta tekemisissä todella huonossa kunnossa olevan MS-potilaan kanssa, joka ei ollut käynyt lääkärissä vuosiin saati sitten lääkinnyt itseään.
"Oireet" alkoivat pari kk tämän jälkeen.Mä en ymmärrä tätä MS-taudin pelkoa, en todellakaan. Jos niin kauheasti pelottaa, kannattaa ihan todella mennä sinne lääkäriin ja kertoa oireistaan. Meitä suomalaisia MS-tautiin sairastuneita on kuitenkin suhteessa aika vähän muihin sairauksiin nähden (diabetes, erilaiset reumat, sydän- ja verisuonisairaudet jne.), joten useimmiten näille "kummallisille oireille" löytyy joku muu selitys. Kuulinpa sellaisestakin tapauksesta, jossa nuoren tytön liian kireät housut aiheuttivat ties mitä tuntemuksia ja tietenkin sen MS-taudin pelon. Tutkimukset tämän taudin toteamiseksi kestävät oman aikansa ja ovat kalliita. Lääkäri/neurologi osaa varmasti katsoa, onko tutkimuksiin aiheellista ryhtyä. Ja vaikka diagnoosin saisikin, ei se todellakaan ole mikään maailman loppu.
Kannattaa joskus miettiä, miltä meistä sairastuneista tuntuu, kun lukee näitä pelkoja tautia kohtaan. Väheksymättä yhtään kirjoittajien tuntemuksia, pikkasen alkaa ärsyttää.....
Ei muuta kuin lääkäriin! - Ei tartu
Soile kirjoitti:
Täällä toinen 20 -ikäinen, joka elää MS-pelossa... Oireina nipistely ympäri kehoa ja puutuminen. Sekä jonkinsortin väsymys.
Pelko alkoi, kun oli työn puolesta tekemisissä todella huonossa kunnossa olevan MS-potilaan kanssa, joka ei ollut käynyt lääkärissä vuosiin saati sitten lääkinnyt itseään.
"Oireet" alkoivat pari kk tämän jälkeen.MS-tauti ei tartu toisiin ihmisiin, hyvänen aika sentään!! Äläkää hyvät ihmiset surko sairauksia joita teillä ei ole. Nauttikaa jokaisesta päivästä jonka saatte elää terveenä, ajatteleva ja tuntevana ihmisenä!
- mocit
on vähän vanha viestipätkä mutta kommentoimpa kuitenkin...
Rupesin tuossa miettimään harmistuksen kommenttia... että ei ole maailmanloppu tämä diagnoosi.
Ei ole ei. Mutta pahempaa on olla koko ajan epätietoinen omasta itsestään ja asioista mitä tapahtuu omassa kehossa. Haluaisin edes jonkun diagnoosin, jotta voisin rauhottua ja jatkaa elämää ja syyttää diagnoosia kaikesta kivusta ja ärsytyksestä. Koska kuitenkin koko ajan tuntuu, että kaikki ei ole ok. Samaistun Hlo81:een tässä aika paljon, tosin olen jo käynyt kaikenmaailman tutkimuksissa, eikä ainakaan reumaa ole löytynyt.- Ihan MäSä
Kokemuksesta voin kertoa, että ms-diagnoosi ei kyllä oloa helpota! Diagnoosin myötä vaiva saa kyllä nimen, mutta sama epätietoisuus jatkuu, koska kukaan ei mitään ennustetta taudin kulusta voi antaa.
- pelottaa vaan...
Täällä sitä vasta eletäänkin pelossa. Tutkimuksia pitkälle syksyyn. Nyt oon käyny magneettikuvissa pari kertaa toukokuun alussa, siinä kuvattiin pää sekä toisella kertaa selkä. Verikokeita on otettu. Sairaalaan lähdin ambulanssilla,koska jalat ja takaraivo puutui. Epikriisissä kuitenkin luki,ettei ole selviä oireita MS-tautiin. Mutta tämä pelko :( Hetken jo toivoin sairaalassa lääkäreiden kuullen,että saisin edes sen diagnoosin,koska en jaksa tätä epätietoisuutta ja pelkoa. Varmasti menis asiat paremmin,jos saisin tämän pelon pois. Tässähän sairastuu luulosairauteen, jos ei muuhun.
- mäsätär
älä pelkää. mahdollinen diagnoosi ei muuta elämääsi millään tavalla. itselläni alkoivat ms oireet 17 vuotiaana. kuukauden hyks reissun jälkeen diagnosooitiin"ehkä ms". nyt olen 40vuotias. tässä välissä on ollut monta pahenemisvaihetta ja monta paranemisvaihetta jättikortisonon avulla, yleensä. synnytin 4 lasta. piikitin interferonia 10 vuotta sen jälkeen, lääkärit lopettivat sen kuitenkin huonon vasteen vuoksi. olen sairaseläkkeellä. nyt kuntoni hyvä. kävelen ja vähän juoksenki. leikkaan nurtsia, en ajattele koko sairauttani. nautin aina kun muistan siitä mitä mulla on, enkä kelaa sitä mitä mulla ei oo. kukaan ei kuitenkaan pääse tässä elämässä vapaamatkustajana, jokaisella omat murheensä. eli, tee asioille se mitä voit, eli käy lääkärissä niin kauan että saat tarvittavan avun ja sen jälkeen relaa ja nauti elämästä. ota se vastaan mitä tulee ja selviä siitä parhaasi mukaan. pääset vähemmällä. vieläkään mulla ei ole diagnosoitu ms:ää, vaikka kyllähän se se on. onnex nykypäivänä lääkkeet on kokoajan menneet oireidenkin hoidossa parempaan suuntaan, ja on tietoa paljon myös luonnonmukaisesta lääkityksestä, joka luultavasti on auttanut mua todella paljon. vaikkakaan tää suomen luonnonlääkityshän tulee 100 vuotta jäljessä verrattuna esim. usa tai hollanti. mutta tietoahan saa myös netistä, onnex. ei muuta, kuin lippu korkealle. älä pelkää, toivon sulle parasta..))
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riitta-Liisa ja Toni Roponen: Ero! Riitta-Liisa Roponen kertoo asiasta Instagramissa.
Riitta-Liisa ja Toni Roponen eroavat. Riitta-Liisa Roponen kertoo asiasta Instagramissa. – Talvi on ollut elämäni synk853250Sinä vain tulit elämääni
Ja joku tarkoitus sillä on ollut. Näyttämään mitä olen ja kuinka arvokas voisin olla. Se muutti ja käänsi elämäni suunna921859Tiesitkö mies
Kuinka paljon mulla oli tunteita sua kohtaan? Jos et tiennyt,olisiko tietäminen vaikuttanut tapahtumiin? Ihmettelen kyll871703- 1401533
Millaisia ajatuksia on kaivatusta ja tilanteestanne tänään?
Kerro omista mietteistäsi tai lähetä terveisiä. Ehkä hän lukee ja lähettää sinulle takaisin omia mietteitään.651458- 1621413
Toivottavasti et mussukka elättele toiveita meikäläisen suhteen
Tiedän mitä olet touhunnut joten aivan turha haaveilla mistään enää 👍1671331Mies, mitä minun pitäisi tehdä
Niin, mitä naisen siis pitäisi tehdä, että lähestyisit ja tekisit aloitteen? Mikä on riittävä kiinnostuksen osoitus juur931329Jos siis saamme
Sen keskusteluyhteyden niin olisitko jo sinäkin rehellinen ❤️🙏 ne jää meidän välisiksi kaikki. Tarvitsemme toisiamme, j1001274- 861247