Rion olympialaiset ovat tästä mainio todiste. Riossa on nähty uskomaton käänne – nyt suomalaisurheilijat ovat todella rohjenneet näyttää aitoja tunteitaan. On syntynyt draamaa, huikeaa urheiluviihdettä, joka palvelee pitkässä juoksussa yhtä lailla urheilijoita itseään kuin koko suomalaista huippu-urheilua...
Tuokaa ne itkupillit kotiin Riosta ja äkkiä..
Jonytonkumma
50363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
itketti Putkosen häviö Kiinalaiselle, tosin en ymmärrä nyrkkeilystä mitään.
tai laittakaa itse paremmaksi.
Hyvä että edes pari urheilijaa asettaa tavoitteet ja on valmis taistelemaan niiden saavuttamiseksi. Ehkä tällä kansakunnalla on vielä hiukkasen toivoa.
Mira ja Petra eduskuntaan!
"Mira ja Petra eduskuntaan!"
Olisivat "yhtä hyödyllisiä" kuin Mieto ja Asell.
Pysty laskee leikkiä.
Mutta tulipa mieleen, kun Jari Isometsä pyrki kansanedustajaksi kepuloisena.
Henkilökohtaisesta esittelystään jäi erityisesti mieleen se, kuinka hän kertoi olevansa porukassa aina se tarinaniskijä, jolta juttua piisaa. No, sehän nähtiin Lahden mömmöilykisoissakin, että tarinaa tuli ja sitä piisasi Isometsältä.
Minulla suomenennätys kaljankiskonnassa ja housuihin paskantamisessa.
Ihmetyttää ne toimittajat. Vittu minä "vetäisin kuonoon" saatanan tolvaketta joka tulee heti hävityn ottelun jälkeen kyselmään, mikä meni pieleen ja miltä nyt tuntuu - voi jumalauta mitä tolloja !!
Ainahan hävinnyt urheilija voi tehdä "rädyt" ja kävellä toimittajia pakoon. Mennessään voisi huutaa, Brasilia on paska maa.
Miksi huudella sellaisia, mitkä eivät ole omia ajatuksia?
Ihmettelin tuota buuaamista Lavillenielle seiväskisan aiknana. Ja sama vielä jatkui palkintojenjaossa. Ei ole ollenkaan tyypillistä käyttäytymistä tälle vieraanvaraiselle ja kohteliaalle kansalle. Vaikka oma urheilija kultaa voittikin. Argentiinalaisilta tällaista sopisi odottaa.
Justin Catlinille buuattiin erittäin voimakkaasti satasen välierien alkaessa ja lievemmin finaalinkin alkaessa. Ilmeisesti sikäläinen lehdistö oli tehnyt pientä kasvatustyötä, koska palkintojenjaossa Catlinille ei enää buuattu. Catlinin dopingkäryt siinä kai olivat taustalla sen ohella, että Bolt on kaikkialla yleisön suosikki. Muuten brasialialaisyleisö on käyttäytynyt suhteellisen korrektisti.
Sen verran olen maassa pyörinyt että tällainen on kyllä täysin epätyypillistä käyttäytymistä vieraille verrattuna vaikkapa vähän junttimaisiin argentiinalaisiin.
oli Sanni "Turisti" Utriainen. Sitä alko vituttaan ja pierettään ja siks jäi viimeiseksi.
Ei ollu viilistä, kenen syy?
Kojonkoski ja Nieminen pitävät huolta, että urheilumenestys on 4 vuoden kuluttua parempi.
Kenellä on nuha ja ketä oksettaa tai pierettää,purjehtijat tippuu veneestä tai eksyy hävettää nuo tolvanat jotka lähtevät jumalauta olympia kisoihin tavoitteena oma ennätys ei voi olla totta,ei ne ilmaiseksi siellä lomaile.
sosiaalidemokraateille kuuluu lakisääteinen kesäloma ja lomalta paluuraha kisojen jälkeen.
Mira Potkosen pronssi jäi ainoaksi mitaliksi näistä kisoista, jos Antti Ruuskanen ei teeskennellyt karsinnassa. Nezirin ja Mörön välieräpaikat olivat positiivisia yllätyksiä. Myös Söderbergin finaalipaikka on hatunoston arvoinen suoritus.
Sandra Eriksson on kyläkisajuoksija. Arvokisoissa juoksu ei kulje. Sanni Utriaiselta ei kai kukaan finaalipaikkaa odottanutkaan, mutta kyllä sentään omalle tasolleen pitäisi päästä arvokisoissakin.
Selvästikin Sanni Utriainen on asiasta samaa mieltä. Omalle tasolleen pääsy minimivaatimus suurissa kisoissa. Suhteellisen odotetustihan nuo ovat menneet, meillä kun pääsoin urheiljat ja urheilu on tainnut jäädä urheilujohtamisen ja sponssorin "fiksuuteen", ja pärjäävät persoonat, jotka muuten ovat ainoa ihmistyyppi, joka voi urheilussa pärjätä, on meiltä kitketty jo junnuvaiheessa.
Kaikki kunnia kuntourheilijana aloittaneelle Potkoselle mutta kyllä taso naisten nyrkkeilyssä aika heppoinen on.
Kuten myös miesten keihäänheitossa.
Yks saman hailee. Pääasia että Suomi sai näistä kisoista edes tuon yhden mitalin. Sitä paitsi pitää ottaa huomioon, että nyrkkeilijät ja muidenkin kamppailulajien kilpaurheilijat joutuvat lunastamaan kisalippunsa kansainvälisissä turnauksissa. Ei riitä, että esimerkiksi ylitetään kansakunnittain jokin KOK:n tulosraja ja sitten tullaan kymmenittäin per laji paikan päälle. Montako urheilijaa pöytätenniksessäkin oli, oliko 64 miehissä ja naisissa?
Nykyään huipputason keihäänheittäjiä löytyy joka maanosasta. Kilpailu on paljon kovempaa kuin takavuosikymmeninä.
Noralotta Nezirin ja Oskari Mörön välieräpaikat ovat joka tapuksessa näiden kisojen kovimmat suomalaissuoritukset. Lähettäisin molemmat ulkomaiseen valmennukseen.
Ei herran jumala ulkomaille, kun kotimainen valmennus on ollut noin hyvää ja kerrankin tasaisesti eteenpäin vievää. Ajattele vaikkapa miten Hanna-Maari Latvalalle kävi yhdessä talvessa, kun lähti jenkkeihin harjoittelemaan.
En tarkoitakaan että henkilökohtaisissa valmentajissa olisi mitään vikaa. Lähinnä pelkään Kihun älypäitä. Totuus on se että paras valmennusoppi pikajuoksussa on saatavilla jenkeistä.
Ei tuo aina toimi. Vireniltä juoksutettiin 1971 jalat miltei paskaksi jenkkien intervallityyppisessä harjoittelussa kovilla betoniteillä.
Jumaliste en ymmärrä tuota YLE:n mieltymystä kuulantyöntöön. Mieluummin katselisin vähäpukeisia naiskorkeushyppäjiä kuin kuulantyöntäjiä joista osa rantashortseissaan ei edes vaikuta urheilijalta.
Ja se saatanan kymmenottelu tänään.
Jospa YLE lähettikin sitä kansainvälistä signaalia. Oman signaalin runsas käyttö johtaa siihen, että kun siirrytään kansainväliseen signaaliin, sieltä alkaa joka tapauksessa tulla puolen tunnin päästä jo nähdyn toistoja.
YLE on hankkinut viime aikoina hyviä kommentaattoreita mutta, entinen painija Jarkko Ala-Huikku painin puolella on oikein loistolöytö. Hänhän ei itse asiassa kommentoi, vaan selostaa painit yksinään kuin rutinoitunut ammattitoimittaja. Suoranainen lahjakkuus.
Pisteet Yhdysvaltain Evan Jagerille, joka väisti miesten 3000 metrin esteiden palkintojenjaossa kohteliaasti poskipusut, jollaiset tarjosi kolmanneksi sijoittuneelle ranskalaiselle jopa miespuolinen palkintojenjakaja. Kenialainen voittaja Conseslus Kipruto otti pusut vastaan vain naispuoliselta mitalinjakajalta.
Olen ihmetellyt vuosikausia, mistä ihmeestä jopa Suomessa järjestetyissä kisoissa on keksitty ryhtyä pusuttelemaan, vaikka palkintojenjakaja olisikin eri sukupuolta kuin palkittava. Sellainen ei kuulu pohjoismaiseen kulttuuriin, kuten ei myöskään yhdysvaltalaiseen, eikä useimpien muidenkan maailman maiden kulttuuriin.
Ajatelkaapa vaikka Seppo Rätyä pusuttelemassa julkisesti miestä, tai edes naista.
Hyi helvetti!
Räty olisi noista "mankisseistä" samaa mieltä, naisilta varmaan kelpaisi.
Seppo Räty ei nähtävästi kuulu suosikkeihisi?
Päinvastoin, Räty on suosikkini siksikin, koska en usko. että Räty olisi tuollaiseen eteläeurooppalaiseen kotkotukseen sortunut. Olisi tarjonnut kättä eikä päätänsä.
Jenkeissä vituttaa joskus tuo "small talk". Suomalainen tyyli jossa mennään suoraan asiaan on hyvä.
Olet juntti ja rasisti.
Kuitenkin sanotaan, että esimerkiksi japanilaisille kauppakumppaneille amerikkalainen tyyli on muuten liian nopea. Tehokkaiden jenkkien hermot eivät tahdo kestää sitä, että ensimmäisenä tapaamispäivänä vain kierrellään tehdasta, käydään vaikkapa pelaamassa golfia ja muuten vain istutaan ja tutustutaan toisiinsa. Suomalainenkaan ei japsien tyylistä pidä, mutta kestää sen sisulla ja luonnostaan impivaaralaisella hitaudellaan.
Mitenkä niin ?
Onneksi rankka ryyppääminen on yhdistävä harrastus suomalaisilla ja japanilaisilla.
Jep, ja japanilaiset kai tykkäävät saunomisestakin.
Noiden "Jenkkien" kanssa suhteellisen runsaasti vuosia asioineena, en kyllä kutsuisi sitä heidän koohotustaan tehokkuudeksi. Seloilu ja hosuminen taitaa olla osuvampi sanonta.
Pelkästään sopimuksen tekeminen Jenkkien kanssa on omituinen kuvio, ja kallis kummallekin osapuolelle, koska pitää olla aina suurehko lakifirma mukana, jonka hio ja hio niitä sopimuksia. Lisäksi amereikkalainen oikeuskäytäntö sopimuserimielisyyksissä on lähinnä koomista. Edes suotaan sopimuksessa lukevaa ehdoa, ei tarvitse amerikkalaisen täyttää, vaan senkin voi amerikkalaisittain ymmärtää niin monella tapaa.
Sellaista ei tapahdu suomalaisten, eikä taatusti Japanilaisten kanssa, joiden kanssa asia on enemmän henkilöluottamusta, kuin oikeusasteita.
Molemmissa kansoissa on taipumus tiettyyn melankolisuuteen. Olenkin ajatellut että olemme kaukaisia sukulaiskansoja.
Tuli mieleen vanha tv-dokumentti Konepaja Lillbackan menestystarinasta. Siihen kuului pätkä, kun Lillbacka ja joku japanilainen asiakas ryyppäsivät saunassa. Molemmat olivat ympäripäissään ja Lillbacka puhui huonoa englantia, mutta hauskaa vaikutti olevan molemmilla.
Joku firma vei varastohallin ovia jenkkeihin. No joku ei kovin hyvillä älynlahjoilla varustettu laittoi oven sillaksi tuollaiseen viiden metrin korkeuteen. Ajoi siihen trukilla ja tiesihän sen miten siinä kävi. Firma joutui maksamaan miljoonakorvaukset koska ovaen käyttöohjeissa ei lukenut että sitä ei saa käyttää siltana.
Lakimiehet ovat useimmiten demokraatteja joiden ylväänä missiona on yritysten "rankaiseminen".
Japanilaiset ovat pitäneet myös suomalaisesta kevyestä musiikista. Letkajenkasta se lähti, sitten siellä menestyivät monet suomalaiset rock-yhtyeetkin ja tämä vanha suomalainen kansanlaulu on Japanissa nykyään kulttikamaa kymmenine Youtube-videoversioineen.
https://www.youtube.com/watch?v=qmf9JkedPR8
>>Sellaista ei tapahdu suomalaisten, eikä taatusti Japanilaisten kanssa, joiden kanssa asia on enemmän henkilöluottamusta, kuin oikeusasteita.<<
Nimenomaan tuon henkilöluottamuksen hankkimisesta siinä japanilaisessa vitkuttelussa pohjimmiltaan on kysymys.
Amerikkalaisia, pelkästään jo noiden varoituslappuvaatimusten pohjalta, voi pitää todellakin tyhmänä ja oppimattomana kansana. Ei siis hyvänä esimerkkinä.
Japanilaisten maratoonaraeiden harjoittelu on raastavuudessaan omaa luokkaansa. Jopa niin omaa luokkaansa että useimmiten on jalat juostu alta jo ennen kilpailua. Juoksijat ovat yritysten palkkalistoilla eli täyspäiväisiä juoksijoita. Tässä pikantti esimerkki Toshihiko Sekon vuoden 1980 maratonin moraalisen voittajan harjoittelusta. 1200 km 8 päivässä eli 150 km päivässä.
Paluu keskellä yötä vaikka jostain takaa varastorakennusten luota ettei vaan kukaan näe sitä valtaisaa kansallista häpeää.
Mitä kansallista häpeää ? Kaikkihan on mennyt juuri niin kuin tulosten varjossa on ollut odotettavissakin.
Nämä täällä valittava kuvittelevat oman luuserin elämän tuskan helpottava itseään sata kertaa parempia morkkaamalla.
Paremminkin olisi voinut mennä, mutta taso on tässä ja meillä testaus on tiukkaan.
Normimäärä 1-2 mitalia. Urheilijat vain taisivat ottaa liian tosissaan Kojon puheet hyvistä fiiliksistä. Huonoa johtajuutta! Ei Olympiakisoihin mitään hyviä fiiliksiä mennä hakemaan. Siellä kaadutaan radalle kuoleman kielissä kaikkensa antaneena!
Suomalainen kävelijäkin keskeytti liian helposti pikku krampin takia. Olisi ottanut mallia Dinisistä!
Neljän vuoden päästä kaikki on onneksi toisin. Kojonkoskihan asetti tavoitteeksi, että Suomi on vuonna 2020 urheilussa paras Pohjoismaa. Pohjoismaista mitalitilaston kärjessä on tällä hetkellä Tanska 13 mitalilla (1-6-6) ja toisena Ruotsi kahdeksalla mitalilla (1-4-3).
Jos nuo resurssit mitkä käytettiin tuohon Humu ryhmään olisi käytetty käytännön valmennustyöhön saattaisi tämä toteutuakin.