Varmaan monelle uutta, miten Saksa sotki Venäjän suunnitelmat hyökätä eurooppaan -41.
Venäjän aikomuksena oli hyökätä länteen maailmanhistorian suurimmin joukoin heinäkuussa 1941, mutta Saksa sotki suunnitelman tekemällä ennakoivan iskun itään viime hetkellä ennen Venäjän hyökkäystä.
Teen oheen pitkiä lainauksia. En laita lainausmerkkejä, kun kerran jo alaotsikossa kerron lainaavani.
Nykyisin toukokuun 9. päivää juhlitaan Venäjällä ”voiton päivänä”, annetaan ymmärtää, että hyökkäyksen kohteeksi joutunut Venäjä-parka olisi voittanut Toisen Maailmansodan, joten sitä pitää juhlia näyttävästi mm. sotilasparaatein.
He suinkaan juhlineet ”voittoa”. Ei juhlittu myöskään Stalinin kuoleman jälkeen - ei edes ”voiton” kymmenentenä vuosipäivänä. ”Voittoa” alettiin juhlimaan vasta Brezhnevin aikana.
Vuoden 1945 kesäkuun 24. päivä.
Punainen tori.
Orkesterissa on tuhatkolmesataa puhallinsoitinta ja sata rumpua. Se on kuin ukkosenjyrinää. Ihmiskunnan historian suurin sotilasparaati. -- --
Olisi voinut tuntua, että sellaisena hetkenä aukealla viipyviä ihmisiä, Moskovan kaduilla olleita miljoonia ja kymmeniä miljoonia ympäri maata ja rajan takana, kannustaa vain yleinen helpotuksen tunne, riemu ja juhliminen. Olisi voinut tuntua, että sodasta väsyneet jalkaväkimiehet ja taisteluissa kuuroutuneet tykkimiehet, panssarimiehet, jotka olivat olleet lähellä kuolemaa palavissa tankeissaan, ja lentäjät jotka olivat ihmeeksi jääneet eloon, sekä miljoonat heidän kanssaihmisensä eivät olisi pitäneet tuntea mitään muuta kuin juhlatunnetta.
Vaan se ei ollut niin.
Heidät valtasi myös jokin kummallinen, kaikille yhteinen syvä pettymyksentunne. Oli vielä jotakin sellaista, joka varjosti juhlapäivää ja muutti sen vaillinaiseksi. Vallitsi jokin tavoittamaton ymmärtämättömyyden ilmapiiri, joka riippui aukion, Moskovan ja koko valtion yllä.
Juhlivan väentungoksen, pataljoonien kunnollisten neliöiden, mausoleumin ja Kremlin tähtien kohdalla riippui kysymys, jota kukaan ei tuonut sanoiksi: miksi Korkein Ylipäällikkö ei ota vastaan voitonparaatia? -- --
Aukiolla olevat soturit eivät saaneet esittää sitä kysymystä: kuri ei lupaa soturin esittää turhia kysymyksiä. Moskovan asukkaat eivät voineet esittää sitä kysymystä: toveri Stalin oli tehnyt neuvostokansalle riittävän vaikuttavasti selväksi, että ylimääräisen kysymyksen vuoksi voi joutua kaukaisiin paikkoihin. Neuvostokansa ymmärsi hyvin suurta johtajaansa eikä siksi esittänyt epämukavia kysymyksiä. -- --
Korkein Ylipäällikkö ja Voitto – ne ovat puhtaat, pyhät ja erottamattomat käsitteet. Aivan kuin morsian ja sulhanen. Kuten keisari ja valtaistuin. Tämä on juuri sellainen tilanne, jossa varamies on mahdoton.
Kaikkihan olisi ollut täysin loogista: jokaisesta rintamasta – yksi rykmentti. Kymmenen rintamaa – kymmenen rykmenttiä. Jokaisen rykmentin johdossa on rintaman komentaja henkilökohtaisesti. Paraatia johtaa Korkeimman Ylipäällikön varamies Neuvostoliiton marsalkka G. Zhukov, paraatin ottaa vastaan – Hän Itse. -- --
Näin sen olisi pitänyt olla.
Vaan se ei ollut niin: Stalin ei ottanut vastaan paraatia, Stalinin sijasta paraatin otti vastaan Zhukov.
Siitä seuraa kysymys: kenen pitäisi Zhukovin sijasta johtaa paraatia? Stalin päätti: johtaa K. Rokossovski.
Toveri Stalin käyttäytyi siten siksi, ettei hänellä ollut mitä juhlia, ei ollut syytä tuntea iloa. Toinen maailmansota oli hävitty. Stalin tiesi sen. Ja kaikki hänen lähimmät taistelutoverinsa tiesivät sen ja ajattelivat samoin.
Yhdelläkään kommunistilla ei ollut syytä tanssia ja nauraa.
Että sen voisi ymmärtää, meidän täytyy palata kommunistisen diktatuurin syntymäaikaan. Sosialististen Neuvostotasavaltojen luomisen aikaan. Meidän tulee muistella sitä hetkeä, jolloin päätettiin tehdä hyvin suuri Leninin pää.
Sodan jälkeen puhuttiin Stalinista Suomen ystävänä ja hyväntekijänä ja Hrushtshovin paljastusten jälkeen tilalle otettiin Lenin.
Pres. U.Kekkonen
" yöpakkasmatkoillaan" 1.1959 paljasti Leninin työhuoneessa Leningradissa marmorilaatan Suomen itsenäisyyden tunnustamisen muistoksi.
J.Tarkka>
Karhun kainalossa s. 274 alkaen Lenin-kultista kirj.
Venäjän aikomuksena oli hyökätä länteen maailmanhistorian suurimmin joukoin heinäkuussa 1941, mutta Saksa sotki suunnitelman tekemällä ennakoivan iskun itään viime hetkellä ennen Venäjän hyökkäystä.
Teen oheen pitkiä lainauksia. En laita lainausmerkkejä, kun kerran jo alaotsikossa kerron lainaavani.
Nykyisin toukokuun 9. päivää juhlitaan Venäjällä ”voiton päivänä”, annetaan ymmärtää, että hyökkäyksen kohteeksi joutunut Venäjä-parka olisi voittanut Toisen Maailmansodan, joten sitä pitää juhlia näyttävästi mm. sotilasparaatein.
He suinkaan juhlineet ”voittoa”. Ei juhlittu myöskään Stalinin kuoleman jälkeen - ei edes ”voiton” kymmenentenä vuosipäivänä. ”Voittoa” alettiin juhlimaan vasta Brezhnevin aikana.
Vuoden 1945 kesäkuun 24. päivä.
Punainen tori.
Orkesterissa on tuhatkolmesataa puhallinsoitinta ja sata rumpua. Se on kuin ukkosenjyrinää. Ihmiskunnan historian suurin sotilasparaati. -- --
Olisi voinut tuntua, että sellaisena hetkenä aukealla viipyviä ihmisiä, Moskovan kaduilla olleita miljoonia ja kymmeniä miljoonia ympäri maata ja rajan takana, kannustaa vain yleinen helpotuksen tunne, riemu ja juhliminen. Olisi voinut tuntua, että sodasta väsyneet jalkaväkimiehet ja taisteluissa kuuroutuneet tykkimiehet, panssarimiehet, jotka olivat olleet lähellä kuolemaa palavissa tankeissaan, ja lentäjät jotka olivat ihmeeksi jääneet eloon, sekä miljoonat heidän kanssaihmisensä eivät olisi pitäneet tuntea mitään muuta kuin juhlatunnetta.
Vaan se ei ollut niin.
Heidät valtasi myös jokin kummallinen, kaikille yhteinen syvä pettymyksentunne. Oli vielä jotakin sellaista, joka varjosti juhlapäivää ja muutti sen vaillinaiseksi. Vallitsi jokin tavoittamaton ymmärtämättömyyden ilmapiiri, joka riippui aukion, Moskovan ja koko valtion yllä.
Juhlivan väentungoksen, pataljoonien kunnollisten neliöiden, mausoleumin ja Kremlin tähtien kohdalla riippui kysymys, jota kukaan ei tuonut sanoiksi: miksi Korkein Ylipäällikkö ei ota vastaan voitonparaatia? -- --
Aukiolla olevat soturit eivät saaneet esittää sitä kysymystä: kuri ei lupaa soturin esittää turhia kysymyksiä. Moskovan asukkaat eivät voineet esittää sitä kysymystä: toveri Stalin oli tehnyt neuvostokansalle riittävän vaikuttavasti selväksi, että ylimääräisen kysymyksen vuoksi voi joutua kaukaisiin paikkoihin. Neuvostokansa ymmärsi hyvin suurta johtajaansa eikä siksi esittänyt epämukavia kysymyksiä. -- --
Korkein Ylipäällikkö ja Voitto – ne ovat puhtaat, pyhät ja erottamattomat käsitteet. Aivan kuin morsian ja sulhanen. Kuten keisari ja valtaistuin. Tämä on juuri sellainen tilanne, jossa varamies on mahdoton.
Kaikkihan olisi ollut täysin loogista: jokaisesta rintamasta – yksi rykmentti. Kymmenen rintamaa – kymmenen rykmenttiä. Jokaisen rykmentin johdossa on rintaman komentaja henkilökohtaisesti. Paraatia johtaa Korkeimman Ylipäällikön varamies Neuvostoliiton marsalkka G. Zhukov, paraatin ottaa vastaan – Hän Itse. -- --
Näin sen olisi pitänyt olla.
Vaan se ei ollut niin: Stalin ei ottanut vastaan paraatia, Stalinin sijasta paraatin otti vastaan Zhukov.
Siitä seuraa kysymys: kenen pitäisi Zhukovin sijasta johtaa paraatia? Stalin päätti: johtaa K. Rokossovski.
Toveri Stalin käyttäytyi siten siksi, ettei hänellä ollut mitä juhlia, ei ollut syytä tuntea iloa. Toinen maailmansota oli hävitty. Stalin tiesi sen. Ja kaikki hänen lähimmät taistelutoverinsa tiesivät sen ja ajattelivat samoin.
Yhdelläkään kommunistilla ei ollut syytä tanssia ja nauraa.
Että sen voisi ymmärtää, meidän täytyy palata kommunistisen diktatuurin syntymäaikaan. Sosialististen Neuvostotasavaltojen luomisen aikaan. Meidän tulee muistella sitä hetkeä, jolloin päätettiin tehdä hyvin suuri Leninin pää.
Sodan jälkeen puhuttiin Stalinista Suomen ystävänä ja hyväntekijänä ja Hrushtshovin paljastusten jälkeen tilalle otettiin Lenin.
Pres. U.Kekkonen
" yöpakkasmatkoillaan" 1.1959 paljasti Leninin työhuoneessa Leningradissa marmorilaatan Suomen itsenäisyyden tunnustamisen muistoksi.
J.Tarkka>
Karhun kainalossa s. 274 alkaen Lenin-kultista kirj.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.