Ainakin se että kummassakin paetaan todellisuutta höyrypäisyyteen. Alkoholisti tulee uskoon ja taas pois uskosta alkoholistiksi takaisin. Näin tapahtuu usein.
Alkoholismi ja fundisusko - mikä yhdistää?
uskosta.osaton
30217
2Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Muistan "Kunun" joka kärsi vankilatuomiotaan murhasta. Hän tuli vankilassa omien sanojensa mukaa uskoon ja avioitui vankilan lääkärin kanssa. Kunu toimi vapauduttuaan Kansan Raamattuseuran evankelistana ja kävi usein itäisessä naapurimaassa mm. vankilatyössä. Pariskunta muutti Lapin perukoille ja Kunu alkoi jälleen tehdä aikansa kuluksi kuppia. Hän kuoli muistaakseni alkoholismiin.
evl se siinä taas trollaa :D
Alkoholismi+on+geeniperäinen+sairaus,+josta+ei+voi+parantua.+Alkoholisti+ei+pakene+mitään,+vaan+hänen+on+pakko+juoda.+Henkilö,+jolla+ei+ole+alkoholismiin+johtavia+geenimuunnelmia,+ei+voi+tulla+alkoholistiksi,+vaikka+kuinka+joisi.
Merkilliseltä tuntui tuo että kaikki tiedot poistettiin välittömästä "Kunusta" kun ryyppykausi taas alkoi ja hän sairastui. Ei ollut enää kyseisen "palvelujärjestön" mannekiiniksi sopiva. Julmaa minusta.
Äskettäin kuolleen homeopaattilääkäri Liisa Sulkakosken kävi samalla tavalla. Hän sairastui mutta lopetti TYKS:n hoidot ja meni Sveitsiin huippukalliiseen homeopatiaklinikkaan. Siellä hän kuoli kalliiden hömppähoitojen saattelemana. Homeopaati -yhdistys poisti kaikki hänen tietonsa välittömästi. On kuin kyseistä ihmistä ei olisi koskaan ollutkaan. Julmaa minusta.
"dogmatikos"
"Olen alkoholisti, joka helluntaiherätyksessä on päässyt kuiville..."
-Olisin kysynyt miten tämän olet jälkeenpäin kokenut. Oliko siinä mielestäsi henkiolennot mukana vai koetko sen olleen pelkkää itsesuggestiota toisten myötävaikutuksella? Oletko pysynyt kuivilla vai kuuluuko viikkorytmiisi perjantai- tai lauantaipullo. Veikkaan että olet absolutisti. Pysyäkseen kuivilla alkoholistin ei pidä ottaa tippaakaan.
En puhu kokemuksesta, koska minulla on vastakkainen "ongelma". Tulen vähäisestäkin määrästä alkoholia niin kipeäksi että olen kieltäytynyt jopa alkumaljoista. Minulle käy vain lasten mehu näissä juhlissa.
En+nähnyt+siinä+silloin+enkä+nyt+muita+henkiolentoja+kuin+Kristuksen.+
Julmaa minustakin. Kristinuskoon perustuvat ja muutkin avustusjärjestöt tekevät myös propagandaa. Epäonnistumisista halutaan vaieta. Raakaa menoa.
Olisin kiinnostunut tietämään menitkö kasteelle helluntaiseurakunnassa, koska olit päässyt alkoholista siellä eroon ja ilmeisesti tullut uskoon.
Olipa mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirjoitus.
Muistin nyt parhaan ystäväni nuoruuteni ajoilta ja hänen sisaruksensa: Kaikki olivat aivan "törkeän" lahjakkaita liikunnallisesti ja taiteellisesti.
Mutta mitä lahjakkaampi sen pahemmin alkoholi maistui.
Kaksi kuoli alkoholismiinsa, mutta minun paras kaverini välttyi ja kiitteli joskus totisena minua välttymisestään. Olin ihmeissäni kiitoksista, en ymmärrä miten se itseeni liittyi.
Ehkä se johtui urheiluun panostetusta ajastamme.
Kävin kasteella. En muuten olisi voinut olla helluntaiseurakunnan jäsen. Asia ei minua juurikaan mietityttänyt. Sain kokea myös henkikasteen, kutet apostolit aikoinaan ja useat helluntailaiset nykyäänkin.
Vapautuminen alkoholista oli niin suuri asia, että se ylitti kaikki muut yksityiskohdat. Ei ollut ennen pelastumistani tullut mieleenkään, että voisin joskus vapautua alkoholista. Minulla kangasteli vain haave itsemurhasta, mutten voinut satuttaa vaimoani ja poikaani moisella teolla. Olin siis puun ja kuoren välissä, kun ainoa tie vapautumiseen oli tukossa. Näin itseni vain alkoholidementiaa kärsivänä istumassa mielisairaalan nurkassa ellei "luonnollinen" kuolema vapauta minua sitä ennen.
Minua kyllä hämmästytti, että suunnilleen puolet kasteella käyneistä ei koskaan tullut jäsenkokoukseen hakemaan jäsenkorttiaan. Mihin he aikoivat liittyä, vai aikoivatko he olla seurakunnattomia uskovia? Näitähän tuntuu palstallakin olevan.
Ihminen,+niin+alkoholisti+kuin+normaalikin,+luulee+usein,+että+ulkoiset+tekijät+ovat+vaikuttaneet+taudin+puhkeamiseen+ilmiasuiseksi+tai+jäämiseen+puhkeamatta.+
Jos luterilaisen kirkon virassa toimiva pappi menee ns. uskovien kasteelle, hänet erotetaan virastaan. Onko näin? Pitikö sinun erota helluntailaisuudesta tullessasi kirkkoon papiksi? Onko sinulle tullut jotain ongelmia myöhemmin tästä kasteasiasta?
jatkoa..
Olet täällä mielestäni aika ansiokkaasti tuonut esiin luterilaista dogmatiikkaa. Oliko sinulla helluntailaisuuden jälkeen vaikeuksia asian kanssa, koska onhan kyseessä olevassa lahkossa hyvin erilainen käsitys monesta asiasta esim. uudestisyntymisestä. Kyselen tätä koska itselläni on myös kokemuksia helluntailaisuudesta.
Ei minkäänlaisia ongelmia, koska kävin kasteella ennen papiksi tuloani. Jos olisin käynyt pappina ollessani, varmasti olisi tullut, luultavasti ero. Ei siksi, että helluntailainen kaste ei olisi pätevä. Kyllä se muuten on, mutta luterilainen ei voi kastattaa itseään uudesti, siis kahta kertaa.
Tosin ei minulta kasteasiaa kukaan kysynyt papiksi pyrkiessäni, vaikka kerroin sekä kirkkoherralle että piispalle helluntailaisesta taustastani. Lienee kuitenkin selvä, että kastaessani lapsia olen sitoutunut luterilaiseen kastekäsitykseen. Oikeastaan muuhunkin luterilaiseen oppiin. On huomattava, että yleensä papit eivät tunne oppia kovin syvällisesti. Minä puolestani olen lukenut opillisia kysymyksiä paljon, mutta tiedän eksegeettisistä kysymyksistä melko vähän, kuitenkin sen verran, että historiallinen tulkinta on minulle selvä, niin kuin lähes kaikille papeille.
Erosin helluntaiherätyksestä. Kirjeessä kiittelin menneestä ja kerroin ryhtymisestäni luterilaisen kirkon papiksi.
Oli näköjään tullut jatkokysymyskin.
Ollessani helluntaiherätyksessä suurin osa vanhoista helluntailaisista, olihan menossa jo kolmas ja neljäs polvi, kertoi, että eivät he ole kokeneet mitään "uskoontuloa", vaan ovat kasvaneet pikku hiljaa uskoon. Ei vanha helluntailainen, joka ei ole välillä piipahtanut toisaalla, voi määritellä aikaa, jolloin uudestisyntyi tai tuli uskoon.
Helluntailaisen ajattelun mukaan uudestisyntyminen oli siis hidas tai nopea prosessi. Alkuperäistä amerikkalaista evankelikaalista uudestisyntymistä äkillisen uskoontulon yhteydessä olisi varmaan ollut vaikeata katsella luterilaisesta näkökulmasta, mutta asia oli jouduttu jo helluntaiherätyksen sisällä arvioimaan uudestaan.
Dogmatikos+on+oikeassa.+Nykytutkiemuksien+mukaan+alkkoholsmi-sairaudesta+on+eristetty+joitakin+geenejä,+jotka+altista+alkoholismiin.+Se+on+osittain+perinnöllinen+sairaus+(15-30%),+kuten+muutkin+sairaudet.+Jos+se+geeni+on+resessivinen,+se+voi+"hypata+1-2+sukupolven+yli+ja+aktivoitua+vasta+sitten.
En osaa hyvin kirjoittaa. Tarkoitin latinaksi "alcoholisma cronica" "Alcoholismus cronica"
Tassa korjaus.
Akoholismus cronica: http://medical-dictionary.thefreedictionary.com/chronic alcoholism
Resessiivinen+geeni+aktivoituu,+jos+sen+on+perinyt+molemmilta+vanhemmilta,+ei+muuten.+
Hassua tuo lääketieteen latina. Klassisen latinan mukaan -us päättyvät sanat ovat maskuliineja, joihin liittyvän adjektiiviatribuutin tulee myös olla maskuliinimuodossa: alcoholismus cronicus. Klassisessa latinassa ei kumpaakaan sanaa tosin liene ollut.
Kiitos kirjoituksesta. Olet harvinainen lääketiedettä ja mahdollisesti myös muita tieteitä omaava ihminen. Unohdin sanoa, etta aitini joi myös, mutta ei niin paljon, kuin isa. Aitini puolelta en ole voinut tutkia hanen alkoholisminsa tasoaan, koska han oli lutka (the whore).
Olen samaa mielta kanssasi siita, etta alkoholismi on enemman tai vahemman geneerinen sairaus.
Otit esille kiinnostavan kysymyksen, joka koske potentiaalista alkoholismia, toisin sanoen henkiö voi olla alkoholisti, vaikka ei joisikaan. Tämä tosin on harvinaista. lähes sata prosenttia alkoholisteista on aloittanut juomisen noin 16 - 25 vuoden iässä ja alkoholimäärä kasvaa tasaisesti vuosi vuodelta.
Minun isa oli poikkeus tasta: Han oli 50-vuotispaivaan ja juhliin asti raivoraitis. Ei uskonnollisista syista (ns. "tekouskovainen") eika "Potemkin Kulissien" takia ottanut alkoholia lainkaan, mutta 50-vuotis syntymapaivanaan otti ja tasmalleen siita hetkesta alkoi hanen maksimaalinen juominen. Hyva, että pystyi "lapi sormien" katsottaessa hoitamaan johtavassa asemassa työnsa. Viimeisina työvuosinaan hanella oli aina 0,75 liter viskipullo työkaapissa ja onnistui jopa juomaan sen 8 tunti kuluessa joka paiva kokonaan ilman mitaan haukkuja. Moni varmasti huomasi hanen olevan umpihumalassa, mutta kukan ei uskaltanut tehda mitan. Kuoli ennen elakeikaa 62 vuotiaana haiman ja maksan (lopulta maksakirroosi) pettamiseen. 62 - 50 = 12 vuotta. Ihminen kykenee juomaan itsensa hengilta 12 vuodessa. Varmasti nopeamminkin. Sisatautilaakari sanoi hanelle suoraviivaisesti, etta "lusikallinenkin viskia, niin kuolet". Tasta analyysista pelastyneena oli muutaman kuukauden taysraitis ja naytti siltä, että kirrottisen maksan kanssa saattaisi jaada henkiin nauttimalla tarvittavasta normimaarasta vain osan proteiinia, jonka metaboloituminen on sekin maksalle kova tehtava. Kuitenkin han hommasi pullon ystaviensa avustuksella ja yhden 0,75 liter viskipullon han joi kerralla, ettei sita kukaan ehtisi ottaa pois. Joutui teho-osastolle ja kuoli siellä, muutaman paivan kuluttua. Maksa ei enaa jaksanut metaboloida sita alkoholimaaraa.
Koska sairaus on geneetinen, on aivan samantekevää, milloin juominen alkaa. Siitä hetkestä lähtien alkoholistiset geenit omaava juo alkoholistisesti. Henkilö, jolla ei ole alkoholismia aiheuttavia geenejä, ei voi tulla alkoholistiksi, vaikka joisi kuinka.
Tunnettu urheilija ja laulaja, Lontooon olympialaisissa kultamitalin saavuttanut mies, kuului raittiusseuraan ja harrasti raittiusaatetta. Kun hän 27-vuotiaana nautti ensimmäisen kerran alkoholia, hän joi alkoholistisesti kuolemaansa asti.
On yleinen väärä luulo, että jos saa varjeltua nuoren olemaan pitkään ilman alkoholia, hän "viisastuisi" ja hänen riskinsä olisi pienempi. Aivan väärin. Meidän kulttuurissamme hän joka tapauksessa joutuu joskus alkoholin kanssa tekemisiin, ja siitä se alkaa, jos geenit niin määräävät.
Kuvitelma, että alkoholismi lisääntyisi, johtuu yksinkertaisesti väärästä diagnostisoinnista. Jos diagnoosi tehdään juomisen määrän perusteella, niin kuin yleensä tehdään, alkoholin kokonaiskulutuksen lisääntyessä näyttää siltä, että lisääntyy. Ei kuitenkaan todellisuudessa lisäänny, jos diagnoosi tehdään addiktion ja toleranssin perusteella. Ihan sama, kuin värisokeudessa. Se ei lisäänny eikä vähenny.
Alkoholistin nauttima alkoholimäärä kasvaa jonkin aikaa toleranssin kasvaessa. Ylärajan asettaa maksan polttama määrä. Useimmat lääkärit luulevat, että maksa polttaa noin 7 g/h. Alkoholistin maksa kuitenkin polttaa vähitellen noin 15 g/h asti. Useimmat lääkärit eivät tätä tiedä, ja jos alkoholisti heille kertoo, eivät usko. Tästä alkaa maksan polttokyky pienetä, joten pitkään juonut alkoholisti nauttii vähemmän alkoholia kuin huippuaikana.
Veren alkoholipitoisuus pysyy korkeana ja vakioisena, kun juo noin yhden pullon A-olutta tunnissa. Siinä on alkoholia 15 grammaa. Pienemmällä alkoholiannoksella veren alkoholipitoisuus laskee ja tulee vieroitusoireita, suuremmalla annoksella veren alkoholipitoisuus nousee, kunnes henkilö ensin tulee humalaan ja sitten sammuu. Näin siis keskivanhalla alkoholistilla. Juomisen aloittavalla vastaavasti puolet edellisestä määrästä, siis minkä koulimaton maksa polttaa.
Jos alkoholisti kertoo todellisen juomisenmääränsä lääkärille, siis noin korillisen eli 24 pulloa olutta, tai vastaavan määrän muuta, käytännöllisesti katsoen kukaan lääkäri ei usko. Jos hän taas kertoo neljäsosan juomisensa määrästä, 6 pulloa päivässä, lääkäri uskoo ja toteaa juomisen liialliseksi.
Samaan suuntaan vaikuttaa myös hermoston rappeutuminen. Samalla alkoholimäärällä hermostoltaan rappeutunut tulee liian humalaan, joten hänen juomisensa vähenee. Jos hän pysyy vielä hengissä, lopulta hän juo sangen vähän.
Ennen aikaan naisilla havaittiin vähän alkoholismia, koska naisten aloittamistakin pidettiin menneessä kulttuurissa täysin sopimattomana. Vielä 1960-luvulla naisia oli alkoholisteissa yksi kymmenesta, nyt kaupunkiseudulla jo neljä kymmenestä. Luultavasti se siihen jääkin. Miksi sukupuolille jää ero, ei tiedetä. Joka tapauksessa nykyisin naistenkin alkoholin saanti ja kulttuuri on sellainen, että jo vuosia sitten todellisen, siis addiktioon ja toleranssiin perustuvan alkoholismin lisääntyminen on päättynyt.
Seurakunnan laskuun viinaa ostavat papit ovat vain ehtoollis juomia itselleen kahmivia herra jumalan palvelija valtion virassaan.
http://www.iltalehti.fi/
"Kännissä olleen papin virkamääräys keskeytettiin"
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016061821695674_uu.shtml
jne...
joten "ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku...."
näin se toimii.... muka....
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/F26DC7D9AAD95F60C225787E003260E9?OpenDocument&lang=FI
Dogmatikos taas käy "keskustelua" monien eri nikkiensä kesken... -hohhoijaa!
Nimenomaan keskustelee sujuvasti itsekseen, miltei jokainen kommentti on saman multinikin- evl kirjoittamia :):):)
"Legio on minun nimeni, sillä meitä on monta". Hahhahhohhohhoo:):):):)!!!!!!
"dogmatikos"
-Jos olet vielä palstalla, olisi vielä eräs kysymys. Mitä mieltä olet sellaisen seurakuntapiirin perustamisesta, jossa saisi oikein luvan kanssa myös epäillä. Saisi toki uskoa, mutta myös epäilijät tuntisivat tulevansa hyväksytyksi sellaisina kuin ovat. Piirin nimi voisi viitata epäilemisen sallimiseen. Monet karttavat kirkon tilaisuuksia juuri sen takia koska niissä vaaditaan uskomista asioihin jotka eivät ole uskottavia. Olen muutaman papin kanssa keskustellutkin asiasta ja periaatteessa he pitävät asiaa oikein hyvänä, mutta eivät halua ryhtyä itse piirin vetäjäksi. Tietenkin se voisi toimia myös maallikkovetoisena mutta olisi hyvä että siihen saisi tukea joltakin papilta. Itse toimin kirkon diakoniatyössä ja siihen menee hyvin paljon aikaa.
Kirkon opin mukaan idea olisi huippuhyvä, mutta voi vain arvata, miten siinä käytännössä kävisi. Vetäjä ja varsinkin pappi, olisi siinä jo leimautunut siinä määrin, että seurakuntalaiset rupeaisivat vieromaan häntä, lopulta jopa inhoamaan. Siksi jokainen pappi kieltäytyy siitä jo etukäteen tietäessään, mitä on tulossa.
Tutkimuksethan tuovat selvästi julki, miten valtaosa kirkon jäsenistä on epäilijöitä. Raamatusta näemme, että uskonsankaritkin ajoittain epäilivät. Tämä ei jäänyt Jeesukselta huomaamatta. Hän tajusi, että epäileminen on luonnollista. Ei hän muuten olisi taistellut epäilyä vastaan ja sanonut OPETUSLAPSILLEEN, että jos heillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, he voisivat siirtää vuoria.
Kun lukee hengellisten laulujen sanoja, näkee miten heikko usko ja epäilys on ollut niiden tekijöillä. Harvoin on uskottavia sanoituksia tehty voittovoimassa. Kyllä ne kertovat enemmän heikoista huokauksista.
Halleluja, siel riemuita voimme. / Halleluja, jo epäilys haihtui.
Enää koskaan en horjuen kulje. / Olen saapunut Jumalan luo.
Kiitos vastauksestasi. Kai se on sitten itse lähdettävä vetäjän hommiin:)