Miksi ihmiset väittää, ettei masennus ole sairaus?

Mitä tarkoitat sanalla terve? Sehän nimen omaan viittaa siihen, että masentunut olisi sairas, mitä hän ei ole. Tietenkin henkilö, joka on masentunut voi olla myös sairas esimerkiksi flunssan tai syövän myötä, mutta masennus itsessään ei ole sairaus vaan tunne, kokemus, ilmiö, ihan miten missä merkityksessä itse missäkin tilanteessa haluaa sanoa. Se onko masentunut hyvinvoiva riippuu taas täysin henkilöstä ja selviää ainostaan kysymällä juuri kyseiseltä yksilöltä.

Terveellä ihmisellä tarkoitan, että hän on fyysisesti psyykkisesti ja sosiaalisesti kunnossa. "Terveys on koko ajan muuttuva tila, johon vaikuttavat sairaudet ja fyysinen ja sosiaalinen elinympäristö, mutta ennen kaikkea ihmisen omat kokemukset ja hänen arvonsa ja asenteensa." -Terveyskirjasto.fi

Itse puhuisin sairauksista ainoastaan fyysisen terveyden kohdalla. Kuten sinäkin. Masennus sen sijaan kuuluu psyykkiseen ja sosiaaliseen terveyteen. Psyykkisellä terveydellä tarkoitetaan kykyä hyödyntää omia henkisiä voimavaroja. Ihminen voi olla fyysisesti terve, mutta kuormittunut mieli saa aikaan toimintakyvyn heikkenemisen ja arjen askareiden tekeminen voi vaikeutua. Juuri näin käy masentuneellekin. Masentunut ei ole fyysisesti sairas. Ei hän kuitenkaan tervekään ole, sillä terveys ei tarkoita vain fyysistä terveyttä.

Psyykkisen terveyden kohdalla ei ole korrektia puhua sairauksista vaan häiriöistä tai mielen kuormittumisesta. Masennus on mielenterveyden häiriö, joka on yleensä seurausta niin psyykkisen kuin sosiaalisenkin terveyden heikkenemisestä.

Näin ollen sanon, että masentunut ei ole terve.

Eli masentunut ei ole sairas, mutta ei hän tervekään ole. Miten voin sanoa näin? Koska sairaus ja terveys ovat toistensa vastakohtia vain fyysisestä terveydestä puhuttaessa. Terveyteen kuuluu myös psyykkinen ja sosiaalinen puoli.

Olet oikeassa, että masennus on pitkälti negatiivisten tunteiden ketjua, jonka ihminen pystyy kokemaan itsessään. Masennus on onneton mieliala joka on jäänyt päälle. Masennus on ilmiö. Mutta vaikka masennus on kaikkea tätä ja paljon muuta, ei masennus ole terveen ihmisen ominaisuus. Normaalistihan ihminen pääsee jonkin ajan kuluttua eroon alakulosta, surusta ja toivottomuudesta. Jos näin ei kuitenkaan käy, aletaan puhua masennuksesta, mielenterveyden häiriöstä. Ei sairaudesta, vaan häiriöstä. Epätavallisen pitkästa alakulosta ja toivottomuudesta, joka haittaa normaalia arkea.

Hyvinvointi-kritiikkissäsi on jotain perää. Voihan esimerkiksi syöpäpotilas olla todella elämänmyönteinen, riippumatta siitä kuinka huonosti hänellä ulkoisesti on asiat. Toisaalta eikö masennuksessa ole kyse juuri siitä, että pikku hiljaa toivo muuttuu epätoivoksi ja elämänilo valuu pois? Ihmisen omat ajatukset käyvät häntä vastaan. Tällöin tuskin kukaan voi sanoa olevansa hyvinvoiva ja harvempi voi sanoa, että masentunut voi hyvin. Tietenkin masentuneella voi olla niitä hyviä hetkiä ja kausia, jolloin saadaan mukavia ja positiivisia kokemuksia. Silloin hän voi sanoa voivansa paremmin. Ja kun pitkä toivottomuuden ja onnettomuuden putki on katkennut pitemmäksi aikaa, siirtyy ihminen entisen "masentunut" leiman alta jälleen terveeksi.

Onhan terveys loppujen lopuksi kaikkea muuta kuin sairauden ja terveyden vaihtelua. Pikemminkin liikutaan janalla, jonka toisessa päässä on terveys ja toisessa sairaudet ja muut elämää vaikeuttavat tekijät, kuten mielenterveyden häiriöt. Jokaikinen asia mitä tekee/kokee tai jättää tekemättä/kokematta, vaikuttaa siihen, mihin suuntaan tuolla terveyden janalla liikutaan.

Sekoittelet kirjaimellisia ja kielikuvallisia merkityksiä kirjoituksessasi. Lopettaisit kapulakielen käytön ja puhuisit selkeästi vaikka psyykkisestä tai henkisestä voinnista (mikä fiilis?) ja sosiaalisesta statuksesta tai asemasta. Jättäisit sairas, sairaus, terve ja terveys käsitteen lääketieteen puolella minne ne kuuluvat. Eihän tuollaisesta sillisalaatista saa kukaan muuten mitä selvää.

Sairas voi olla kirjaimellisessa merkityksessä vain fyysisesti. Psyykkinen sairaus on metafora ja sen käytöstä suositan vahvasti luopumaan, sillä se sekoittaa sekä puhujaa tai kirjoittaa että kuulijaa tai lukijaa merkittävästi.

Vielä yksi kommentti:

"Tietenkin masentuneella voi olla niitä hyviä hetkiä ja kausia, jolloin saadaan mukavia ja positiivisia kokemuksia."

Ei ole olemassa asymptomaattista masennusta. Jos ihmisellä on "hyvä hetki", jolla viitannet siihen, että hän on onnellinen, vaikka juhliessaan, silloin de facto hän ei ole masentunut. Masentuneisuus ei voi olla remissiossa niin kuin oikeat sairaudet (esim. syöpä voi olla remissiossa vaikka vuoden ja aktivoitua uudelleen).

Kiitos palautteestasi. Hienoa, että joku ei niele sanojani purematta. Se on hyvä taito, jota kannattaa pitää yllä.

Miksi viljelen helposti ymmärrettäviä sanoja sen sijaan, että puhuisin psykologisin termein? Koska silloin myös he, jotka eivät ole päivääkään psykologiaa opiskelleet ymmärtävät jotain. Kirjoitukseni ei ole tarkoitus olla tieteellinen julkaisu, vaan hahmotelma ajatuksistani ymmärrettävässä muodossa.

Minusta "psyyken häiriö" korvaa sanan "psyykkinen sairaus" tuomat epäselvyydet.
Psyykkinen sairaus on tosiaan huono ilmaisu, josta sopisi luopua.

Kiitos erityisesti viimeisestä kommentistasi. Hyvä taas huomata, että vaika tietäisi mitä, ei mututietoon saa luottaa hetkeksikään, koska silloin enemmän asioista tietävät sakottavat heti!

Alttar kirjoitti:

Mitä tarkoitat sanalla terve? Sehän nimen omaan viittaa siihen, että masentunut olisi sairas, mitä hän ei ole. Tietenkin henkilö, joka on masentunut voi olla myös sairas esimerkiksi flunssan tai syövän myötä, mutta masennus itsessään ei ole sairaus vaan tunne, kokemus, ilmiö, ihan miten missä merkityksessä itse missäkin tilanteessa haluaa sanoa. Se onko masentunut hyvinvoiva riippuu taas täysin henkilöstä ja selviää ainostaan kysymällä juuri kyseiseltä yksilöltä.

Meillä ei olis niin paljon masentuneita jos me Suomalaiset olisimme positiivisempia toisillemme. Kun me suhtaudumme kanssa ihmisiimme kuin jokaisessa olis jokin rutto jota pitää väistellä ja jos tiedetään, että meissä on jossakin masennus niin sitä ihmistä vältellään vielä enemmän. Kun menet johonkin julki paikkaan, missä on tuttuja, niin nämä tutut, ei ole sinua näkevinäänkään ja harva tervehtii sinua ensiksi. Kun me olemme juhlatilaisuuksissakin kuin yksin. Tuttavuutemme on muuttunut pinnalliseksi, niin että ohi kulkiessamme sanomme kuin velvollisuudesta jotain ja teeskentelemme kiireistä ihmistä. Emme enää osaa olla toistemme kanssa, paitsi ehkä rakastuneet. Olen yksinäinen ja masentunut ja aijon sen kestää. Masennuksen lisäksi olen alkanut vihata ikäisiäni akkoja 77 v. OLetan, että tälläisetkin ikäloput mummot joilla on jo toinen jalka haudassa ja toinen haudan reunalla olettavat jotain vielä olevansa, niin nämäkin vielä valitsevat mies seuraansa. Kunpa nämä huopatossun naamalla varustetut mummut näkis itsensä sellaisena kuin me miehet suurin osa heidät nähdään

Mutta nivelrikkokin on eri asia kuin masentuneisuus/masennus. Nivelrikko on fysiologinen poikkeavuus, vamma. Se kuuluu lääketieteen piiriin. Masentuneisuus/masennus taas on osa ihmisyyttä, ihmiselämää.

Kyseessä ei ole häiriö, epänormaalius, tai sairaus, tai mitään muutakaan lääketieteellistä. Masennus/masentuneisuus on saman kategorian asia kuin onni/onnellisuus. Onni/onnellisuus eivät tietenkään myöskään kuulu lääketieteen osa-alueelle.

Jotkut ihmisistä kertovat, että eivät tunne koskaan olleensa onnellisia eläessään, mikä on traagista, mutta yhä vain osa ihmiselämää. :(

Juu, ovat kyllä eri asioita, mutta ymmärtänet fiksuna ihmisenä, että annoin vertauskuvan?
Masennuskin kuuluu lääketieteen piiriin, sillä sitä tutkitaan lääketieteen tahoilta ja monet fyysisestkin sairaudet aiheuttavat masennusta, joka on ihan ymmärrettävää jos on paljon kipuja. Ei se silti ole sairaus. Kuten sanoin, oire.
Lääketiede ymmärtää masennuksen, mutta ei luokittele sitä sairaudeksi. Usein siitä puhutaan sairautena, mutta mikään laki tai muukaan ei kiellä puhumasta siitä sairautena. Yhä tänäpäivänä monet luulevat sen olevan sairaus, joka on hieman huolestuttavaa kun ajatellaan, että lääketehtaiden propaganda ja mainos aivopesu on yhä voimissaan, vaikka tältäkin palstalta saa silloin tällöin lukea valaistuneiden ihmisten kertomuksia näistä samoista asioista.

Alttar
Välillä tuleva masentuneisuus/masentavat ajatukset ovat todellakin osa ihmiselämää. Ne ovat mielialoja, jotka yleensä vaihtuvat toisiksi. Ja ihmisellä todellakin erittäin luonnollista ja luonnonmukaista, että masentuneisuus jää päälle jos ihminen on kokenut negatiivisia kokemuksia ja ajatuksia eikä hän pääse niistä eroon. Kaikki ns. toimii luonnonlakien mukaan. Syy ja seuraus. Joo.

Mutta kuten jalan katkeaminen, flunssa tai riippuvuus, on masennuksessakin tapahtunut fysiologisia muutoksia ihmisessä. Esimerkiksi yksinäisyys on ihmiselle epäterveellistä, kuten sokeri. Molemmat ovat suurissa määrissä nautittuna haitaksi. Ihmistä ei ole tarkoitettu syömään liikaa sokeria, mutta ei myöskään olemaan mieli maassa kuukausikaupalla. Masennus on merkki siitä, että ihminen ei pääse toteuttamaan "ihmisyyttään" oikealla tavalla. Näin ollen hän joutuu kärsimään haitoista, jotka aiheutuvat ihmiskehon rääkkäämisestä. Vakavasti masentunut ei voi asialle mitään. Häntä ei voi syyttää. Ei hän omasta tahdostaan halua kärsiä joka päivä.

Onnesta ja onnellisuudesta
Onni ja onnellisuus ovat molemmat käsitteitä jotka ovat yhtä lääketieteellisiä, kuin häiriö, epänormaalius, tai sairaus. Mutta ei sillä niin väliä. Kaiken voi selittää biologialla, kemialla ja fysiikalla. Ihmisessä pitää tapahtua jotain, jotta hän voi tuntea onnellisuutta/onnea. Yhtälailla masennuksella on omat tapahtumansa kehossa. Myös häiriöt ja sairaudet näkyvät kehosta. Vaikka onnea ja onnellisuutta onkin haastavampi mitata, ei se tee niistä yhtään vähempää lääketieteellisiä tai biologisia.

Ihmisistä, jotka eivät koskaan ole tunteneet onnellisuutta
Sanos muuta. Yhtä paljon kuin on onnettomia ihmisiä, on tarinoita siitä, miksi he ovat aina tunteneet olonsa onnettomiksi. Jotkut ihmiset ovat tempperamentiltaan taipuvaisempia alakuloisuuteen ja pessimistisyyteen. Se on heissä jo syntyessään. Tämä ei todellakaan tee heistä sairaampia tai mitenkään epänormaaleja. Se on todellakin normaalia ihmisyyttä.

Ongelma vain on se, että nämä ihmiset eivät ole syntyessään masentuneita. Ei yksikään. Masennus hiipii ihmiseen ympäristöstä, jossa hän elää. Masennus on kaikenikäisten vaiva. Missä tahansa elämän vaihessa, voi joutua tilanteeseen, jossa ei enää jaksa painaa eteenpäin. Suojaverkko pettää. Joillain on hatarampi suojaverkko jo lapsuudestaan. Toisilla suuri elämänmuutos voi muuttaa myös tapaa ajatella ja elää. Toiset kituvat hitaasti mutta varmasti, kunnes eivät enää muista miltä ilo tuntuu. Kukaan ei ole turvassa.

Mutta samalla tavoin kun masennus saapuu, niin se myös voi poistua. Jos elämästä puuttuu mielekkyyttä, rakkautta, toivoa, iloa, läheisyyttä, rauhaa, rentoutta, turvallisuutta, tai mitä vain, voi niitä kaikkia saada elämällä elämää. Masentuneelle ei riitä, että makaa sängynpohjalla omine ajatuksineen, silla masennus ruokkii itse itseään. Masennus saa käyttäytymään ja ajattelemaan itselle haitallisella tavalla. Siksi usein masentunut tarvitsee sen toisen ihmisen ajattelemaan ja näyttämään esimerkkiä masentuneen puolesta. Näin voi opetella pikkuhiljaa tuntemaan uudelleen sitä, mitä on saanut tuntea äitinsä kohdussa:

Lämpöä, turvaa, onnellisuutta