Room.7.selitettynä

Eräs kristinuskon pahimpia ristiriitaisuuksia pelkistyy Roomalaiskirjeessä.
Tässä arvio siitä jae jakeelta.

Numeroidut jakeet copy-pastettu suoraa Uskonkirjat- nettiraamatusta, uudempi käännös.
Numeroimattomat kappaleet ovat minun kommenttejani.

7 Mitä meidän on siis sanottava? Onko laki syntiä? Ei toki. Mutta vasta lain vaikutuksesta tulin tuntemaan synnin. Himo olisi ollut minulle tuntematon asia, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse." [2. Moos. 20:17; Room. 3:20]


Siis ilman lakia ei ollut synnin tuntoa!
Se ei pidä paikkaansa missään mielessä.
Paavalin pohdinta vain johtuu siitä että hänen oma kokemuksensa ei ulottunut aikaan jolloin ei ollut lakia. Sitä vain oli hänelle paasattu niin kauan kuin muisti ylsi.
Paavali oli syntynyt tämän maailman SELLAISUUDEN keskelle. Niin kuin me kaikki.

8 Saatuaan lain käskystä aiheen synti herätti minussa kaikenlaisia himoja. Ilman lakia synti on kuollut. [Joh. 15:22; Room. 4:15]

Siis että "minulla" tai ihmisillä yleesä ei himoja ennen lakia?
Tämä nyt on yksinkertaisesti käsittämätön, jollei sitten valheellinen, toteamus

9 Minä elin ensin ilman lakia, mutta kun lain käsky tuli, synti heräsi eloon
10 ja minä kuolin. Näin käsky, jonka oli määrä antaa elämä, tuottikin minulle kuoleman. [3. Moos. 18:5; Hes. 20:11; Room. 10:5]

Jos ei kuoleminen tarkoita sananmukaisesti kierrätykseen siirtymistä, niin tämä nyt on tyypillistä vastaheränneen hihhulointia voimakkailla kielikuvilla. Konkreettisesta kuolemasta ei P:lla voinut olla kokemusta, jollei hän sitten ollut sielunvaelluksen kannattajia.
Entäketäs P. syyttääkään tässä surkeasta epäonnistumisesta; lopputulos olikin päinvastainen kuin tarkoitus?

11 Saatuaan lain käskystä aiheen synti käskyn avulla petti ja surmasi minut. [1. Moos. 3:13]

Yksinkertaisesti käsittämätön, kesken jäänyt ajatus :(

12 Laki itse on silti pyhä, ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä. [Ps. 19:8,9; 1. Tim. 1:8]

Kipuilua sen johdosta että synnintunnon todellinen olemus on jäänyt pimentoon. Mihin?

13 Onko nyt hyvä tuottanut minulle kuoleman? Ei toki, vaan synti. Jotta synti paljastuisi synniksi, se tuotti minulle hyvän avulla kuoleman. Näin käsky teki synnin vielä monin verroin pahemmaksi.

Se että vasta laki (siis Toora) olisi tuonut synnin tunnon on vain puoliksi totta, sillä yhteisöissä on aina vallinnut "laki", joka on yhteisön moraali. Se ammentaa voimansa yhdestä perusvietistämme, sosiaalisesta vietistä.

14 Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. [Ps. 51:7; Room. 3:9]

Laki ymmärrettynä Tooraksi ei ole hengellinen, vaan nimenomaan sielullinen, ja kirjoitettuna lisäksi fyysinen. Lähempänä hengellistä on se toinen, geeneihimme kirjoitettu laki.

15 En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. [Gal. 5:17]

No nyt katosi ote todellisuuteen tyystin...

16 Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä.

Kun myönnänlain hyväksi, ilmaisen hyväksyväni kollektiivisen synintunnon minua kohtaan aiheuttaman painostuksen...

17 Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti.

..mutta en pysty ratkaisemaan sitä ristiriitaa että osa sisintäni on eri mieltä.
Mikä osa? Se osa, joka tietää että toisinkaan en olisi todellisuudessa voinut menetellä.
Se on todellinen ristiriita, jonka perustana on se, että me kaikki tänne syntyneet tunnemme itsemme liian pieniksi, ja tämä tuntemus perustuu todelliseen asiantilaan!

18 Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. [1. Moos. 6:5]

Kun sitä ei dualistina näe omana itseen kuuluvana ominaisuutena, se on näköjään nähtävä tällä tavalla. Tahtoisin mutten pysty. Aivan kuten lapsi tahtoisi täyttää vaatteet jotka äiti on ostanut kasvun varalla varustettuina. Mutta ei pysty :(

19 En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.

Augustinus sentään keksi kymmeneen laskemisen menetelmän lievittääkseen tätä tuskaa ! :)

20 Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.

Tässä nyt huipentuu se dualismi; synti, joka aiempana oli hengen toimesta ilmaantunut minuun, onkin nyt sitä vairsinaista minua ja määrää käyttäytymiseni.

21 Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta.

Trialistille ei tuota ongelmia; silmäys ympärille osoittaa että ei niin "hyvää" voi tehdäkään että se olisi absoluuttisen hyvää. Ei toki myöskään pahaa. Se laki ei vallitse sisimmässäni, vaan se on tämän maailman sellaisuutta!

22 Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, [Ps. 119:35]
23 mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. [Jaak. 4:1; 1. Piet. 2:11]

Eikö olisi parempi tunnustaa että se hengen sanoma mitä tässä ajetaan takaa on sittenkin osa omaa sisintäni, siis oman henkeni t