Urho Kekkosen CV.

Ei sen pahempi CV kuin muillakaan presidenteillä. Pääministereistä puhumattakaan.

Koirat haukkuu, karavaani kulkee.

Pannaan vielä Anita Hallama ja Tabe Slioori

Neukkujen nykyrahassa 225 000€ maksama vaalituki eli 10 000 000 vanhaa markkaa 1962.

Päätit sitten laittaa kaikki spämmisi samaan avaukaeen, mutta mihin jäi NATO ja kaupunkilainen oikeistopuolue?

Kekkosen saavutuksia
puskarussa
26.3.2016 22:29
Sekalaisia faktoja Kekkosesta

Kekkonen oli kosmonautti - ja kyllä se siellä avaruudessa votkasta nautti.
Kun Kekkonen kuoli, Suomen Eduskunnan suuri väliverho repesi keskeltä kahtia, ylhäältä alas asti.
Kekkonen on ainoa Suomen presidentti, joka on tavannut John F. Kennedyn.
Kekkonen pystyi juomaan sekä Nikita Hrushtshevin että Leonid Brezhnevin pöydän alle. Itseään hän ei sen sijaan kyennyt juomaan pöydän alle, vaikka kovasti yrittikin.
Kekkonen tuhosi juomisellaan 7 avioliittoa, joista kaksi olivat hänen omiaan.
Kekkosta ei ole haudattu Kremlin muuriin, mutta hän rakensi sen.
Kekkoselle tarjottiin 1970-luvulla Ruotsin kuninkuutta, mutta hän kieltäytyi.
Kekkonen ehkä unohti, mutta anteeksi hän ei antanut milloinkaan.
Paavi Benedictus XVI julisti Kekkosen autuaaksi vuonna 2005. Vatikaani valmistelee parhaillaan Kekkosen pyhimykseksijulistamista. Mikäli hanke toteutuu, Kekkosesta tulee ensimmäisenä protestanttina roomalaiskatolisen kirkon tunnustama pyhimys.
Kekkonen kuuluu kolmella kirjaimella tunnettujen suurmiesten sarjaan (JFK, LBJ, UKK).
Kekkonen ampui kerran 283 691,4 fasaania kolmen tunnin metsästysretkellä Unkarissa.
Kekkonen maalasi Sikstuksen kappelin kattofreskot.
Kekkonen teetätti silmälasinsa Wärtsilän telakalla.
Kekkonen kiipesi taatelipalmuun virallisella vierailulla Tunisiaan vuonna 65 jUKK., minkä jälkeen hän ei enää uskaltanut tulla allas ja palokunnan piti noutaa hänet tikasautolla. Joittenkin lähteitten mukaan alastulo ei johtunut uskalluksesta, vaan siitä, että Kekkonen oli tavannut puun latvassa apinan ja puhui tämän kanssa politiikkaa.
Kekkosella ei ollut parasta kaveria.
Kekkonen kykeni näkemään tulevaisuuteen. Tästä kyvystä oli apua, kun hänen muistinsa alkoi reistailla.
Kekkonen kirjoitti yli 3000 pyllykirjettä, joiden sisältö koostuu suurelta osin kirosanoista ja rahvaanomaisista ilmauksista Kainuun suunnalta.
Vaikka Kekkonen oli kalju, oli hänen parrankasvunsa poikkeuksellisen runsas. Hänen täytyi ajaa partansa jopa kuusi kertaa päivässä.
Kekkosen kunto 80-vuotiaana vastasi 18-vuotiaan normaalikuntoa. 70-vuotiaana Kekkosen kunto oli vastaavasti vastannut vastasyntyneen vauvan kuntoa. Tällä hetkellä Kekkosen kunto vastaa 111-vuotiaan auton kuntoa (ja ensi vuonna 112-vuotiaan).
Kekkonen suunnitteli Suomelle kuulentoja sisältävää avaruusohjelmaa 1960-luvulla, mutta unohti koko jutun vaihdettuaan poikkeuksellisen rankasti vapaalle.
Professori Juhani Suomella on copyright Kekkosen nimeen.
Tarinan mukaan Kekkosen kesämökkinaapurissa syntyi lapsi. Koska syntymäpaino haluttiin saada selville eikä vaakaa ollut, keksittiin lainata Kekkosen kalavaakaa. Poika painoi 15,7 kiloa.
Vuonna 1958 Kekkonen kehitti turboahtimen hiihtäessään Venäjälle tappelemaan sen hetkisen Neuvostoliiton hallituksen kanssa. Kekkosen maine rehvakkaana tyyppinä sai alkunsa kärhämästä, jossa sen hetkinen ikuinen kakkonen K.A. Fagerholm joka oli hiihtoreissulla mukana vain vittuillakseen väitti että "Hyvä Urho, tuon sinun keksimäsi niin sanotun turboahtimen pyörintänopeus ei missään nimessä täydellä kaasulla voi olla lähemmäs 200 000 kierrosta minuutissa eikä lämpötila missään nimessä yli 800 astetta.", mistä Kekkonen suivaantui ja lasautti Fagerholmia nenään.
Kekkonen esti Pikku Kakkosen 67 vuodeksi vaimonsa Sylvian kuoltua.
Epäillään, että Urho Kaleva Kekkonen on Suomen ainoa presidentti. Kyseinen väite perustuu siihen tosiasiaan, että hän hallitsee presidenttinä aina ja iankaikkisesti ja vielä sen jälkeenkin.
Kekkonen näytteli nuorena Klonkun roolin elokuvassa Taru Sormusten Herrasta.
Kekkonen on vielä elossa, ja pitää nykyään bordellia Sulo Aittoniemen toivomuksesta.

Jo sellainen asia, että sisäministeri tutkituttaa tuomareiden taustat löytääkseen sieltä "jotain" osoittaa puheet "Kekkosen konsteista" vähintäänkin oikeansuuntaisiksi.
Natsiyhteyksillä pyritään selvästikin antamaan "haluttu kuva" ko. henkilöstä. 

Minua itseäni kirvoitti kommentoimaan vain tuo sana OIKEAMIELINEN, ei muu. Eikö ne lakijutut pitäisi olla melko yksiselitteisiä, riippumatta kuka sitä lakia lukee tai soveltaa... ;=) 

Minulle on yksi ja sama miten IKL:n kävi, nämä jutut on vain sinällään melkoisen kiinnostavia.


Otan vielä yhden lainauksen Uolan kirjasta, ihan henkilöhakemiston avulla löydetty maininta siitä "puolueesta". 

Mikko Uola: Sinimusta veljeskunta, Isänmaallinen kansanliike 1932-1944, Otava 1982


s. 120 IV Organisaatio, rahoitus ja kannatuksen kehitys

"Tätä varten kutsuttiin 19.12.1932 johdon kokoukseen jääkärikapteeni Arvi Kalsta, Lapuan liikkeen aktivisti, joka kesällä 1932 oli toiminut Ajan Sanan asiamiehenä ja oli joulukuun alussa perustanut luutnantti Thorwald Oljemarkin kanssa kansallissosialismia jäljittelevän Suomen Kansan Järjestön (SKJ). Saksalaisiin järjestöorganisaattoreihin hyvät suhteet hankkinutta ja Saksassa syksyllä 1932 poliittisella opintomatkalla ollutta Kalstaa ajateltiin nyt IKL:n järjestöorganisaation luojaksi. Tällä olikin suunnitelma valmiina, mutta IKL:n johto saattoi oikopäätä todeta, että Kalstan SKJ:tä varten laatima ja IKL:lle tarjoama suunnitelma oli kaavamaisesti natsien ohjelma, joka IKL:n johdon mielestä ei sopinut Suomen oloihin." - 

s. 120-121: "Kalstalle asetettiin ehtoja, joiden mukaan hänen oli järjestöineen alistuttava IKL:n johdon alaiseksi, oli löydettävä yhteinen toimintamuoto, ja Suomen Kansan Järjestön oli lopetettava toistaiseksi toimintansa, kunnes yhteiset linjat löydettäisiin - muuten IKL sanoutuisi täysin irti SKJ:stä. Näihin ehtoihin Kalsta ei katsonut voivansa suostua. Yhteistyö IKL:n ja Kalstan välillä loppui täten alkuunsa."

Juhani Suomi: Urho Kekkonen 1936 - 1944. Myrrysmies, Otava 1986

Sivut 111-112:

"Helsingin raastuvanoikeus ryhtyi käsittelemään IKL:ään kohdistettuja toimenpiteitä 29.11.1938. Myöhään seuraavana päivänä syntyi päätös, jossa sisäasiainministeriön määrämät toimintakiellot jätettiin vahvistamatta. IKL:n, sen haaraosastojen ja jäsenyhdistysten osalta päätös tehtiin äänin 2 - 1. Puheenjohtajana toiminut oikeusneuvosmies A. Kyti oli toimintakiellon kannalla, mutta häntä vastaan äänestivät päätöksen varsinaisesti muotoilleet oikeusneuvosmies Kurt Herrmann ja varatuomari E. Candolin. Sanomalehtien osalta hylkäävä päätös oli yksimielinen. Kekkonen sai tiedon raastuvanoikeuden kannasta hieman ennen puoltayötä. Käytännössä päätös merkitsi hänen kaavailemiensa lakkautustoimien raukeamista. Vaikka Kekkonen oikeuslaitoksen puoluettomuutta epäillessään oli ottanut lukuun tämänkin mahdollisuuden, oli päätös silti ankara isku. Se murensi vakavalla tavalla hallituksen ja ennen muuta hänen omaa arvovaltaansa.- Yön pitkinä tunteina hahmottui Kekkosen toimintalinja. Johtotähtenä näyttää olleen hänen jo syksyllä kirjaamansa menettelytapapäätös: on oltava valmis saattamaan IKL:n lakkautusprosessi päätökseen keinolla millä hyvänsä."



Sivu 115:

"Kekkosen ehdotukset osoittavat, että vastakohtaisuus IKL:n kanssa oli kehittynyt taisteluksi, jossa hän omasta puolestaan oli valmis käyttämään kaikkia mahdollisisa keinoja liikkeen kukistamiseksi. Kekkosenmuistiinpanoista voidaan tehdä se johtopäätös, että hän katsoi oikeudellisen tien tulleen jo loppuunkuljetuksi ja oli valmis turvautumaan poliittisiin toimenpiteisiin. Selityksenä saattaa olla, että Kekkonen oli antanut tutkituttaa IKL-juttua käsitelleiden Helsingin raastuvanoikeuden jäsenten taustat. Tällöin oli käynyt ilmi, että päätökseen olennaisesti vaikuttaneella oikeusneuvosmies Herrmannilla oli kiinteät siteet Saksaan. Hän oli ollut yhdessä Arvi Kalstan kanssa perustamassa puoluetta, joka lähinnä oli natsipuolueen suomalainen vastine, ja hän myös kuului tämän puolueen johtokuntaan. Tältä pohjalta on ymmärrettävissä, että Kekkonen katsoi oikeuslaitokseen kuuluvan tuomareita, joiden oikeamielisyyteen ei enää voitu luottaa."


Myöhemmin Kekkoselle kyllä kelpasi väärämielisetkin tuomarit!

Niin että olihan niitä "päteviä lakimiehiä" - Kekkosen "konsteja" torjumassa. Oli oli.

Uolan kirjassa on kerrottu kaikki oleellinen Kekkosen konsteista ja IKL:n lakkauttamisasiasta, joka päättyi Kekkosen surkeaan tappioon. Luku XI Kekkosen konstit käsittelee asiaa melko perusteellisesti ja laitankin tähän vain muutaman kohdan esiin. Lukekoon kirjasta lisää ketä kiinnostaa.

Mikko Uola: Sinimusta veljeskunta, Isänmaallinen kansanliike 1932-1944, Otava 1982

Luku XI Kekkosen konstit s. 339-357 1. Lakkautusyritys, 2. Konstien jälkeen ja 3. Lakkautusyrityksen motiivit


s. 341: "Kekkonen kokosi syksyllä 1937 nuorista lahjakkaista keskustajuristeista työryhmän keräämään aineistoa IKL:ää vastaan järjestön toiminnan lakkauttamiseksi. Tämä nelimiehinen kolmesta maalaisliittolaisesta ja yhdestä edistyspuoluelaisesta kokoonpantu Kaarlo Hillilän, Paavo Kastarin, Reino Kuuskosken ja Sakari Tuomiojan työryhmä kokoontui pääministeri Cajanderin asunnossa etsien ja seuloen aineistoa aiottua oikeudenkäyntiä varten. Kekkonen oli tehtävän antaessaan ilmoittanut, että IKL aiotaan lakkauttaa, ja työryhmän tehtävänä on etsiä lakkautukselle juridiset perusteet."

No näin siinä sitten kävi:

s. 356-357: Viimeisenä virkatoimenaan sisäministerinä Kekkonen pyysi 1. joulukuuta valtionsyyttäjää jättämään sikseen IKL:n lakkautamista koskevan jutun. Sitä pyyntöä tämä valtionsyyttäjä ei tokikaan noudattanut, vaan vasta 21.6.1940 asialle pantiin piste. "Valtionsyyttäjä ei siis vielä syytettä peruuttaessaankaan myöntänyt syytteiden olleen perusteettomia."

s. 359: IKL:n lakkautusyrityksen kariutuminen oli luonnollisesti ankara isku ja arvovaltatappio ei yksin lakkautusta ajaneelle sisäministerille, vaan koko hallitukselle.

Sivulla 345 on eräs kohta jota esim. SDP kavahti: "Kares totesi edelleen, että jos lähdetään sille tielle, että katsotaan IKL:n olevan Lapuan liikkeen jatko, voi tulla aika, jolloin huomataan se tosiasia, että sosiaalidemokraattinen puolue on kapinan tehneen sosiaalidemokraattisen puolueen jatko."

Niistä IKL:n lakimiehistä pari sanaa: kyllä he taisivat olla ihan riittävän päteviä...

IKL:n lehtien lakkauttaminen epäonnistui surkeasti, joskaan mitään korvauksia ei koskaan saatu miljoonavahinkojen aiheuttaneilta viranomaisilta.

s. 349: Brynolf Honkasalo, joka toimi Helsingin yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessorina vuosina 1930–1936 ja rikosoikeuden professorina vuosina 1936–1958, totesi Uudessa Suomessa ja Defensor Legis -aikakausikirjassa, ettei sisäministerillä ole oikeutta lakkauttaa aikakautista painokirjoitusta, sillä tällainen lakkauttaminen voi tulla kysymykseen vain painovapauslain määräämässä järjestyksessä. Asia kuuluu oikeusministerin eikä sisäministerin toimialaan. Laajasti perustellussa artikkelissa Honkasalo todisteli IKL:n lehtien lakkautuksen olleen käytännössä aivan laiton. Kaksi päivää IKL:n lakkauttamisjulistuksen jälkeen hallitus antoi eduskunnalle esityksen painovapauslain muuttamiseksi. Se ei johtanut haluttuun tulokseen.

s. 350: Raastuvanoikeudessa IKL:n toimintakieltoa käsiteltäessä kansanliikettä edusti varatuomari Rauno Kallia, joka luki järjestöjohtaja Salmialan kirjelmän. 

Salmiala oli rikosoikeuden professori

http://fi.wikipedia.org/wiki/Bruno_Salmiala

Varatuomari Rauno Kallia

http://fi.wikipedia.org/wiki/R._G._Kallia

http://fi.wikipedia.org/wiki/Rauno_Kallia

http://fi.wikipedia.org/wiki/Isänmaallinenkansanliike

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kekkosen_konstit

Mukanahan onkin ammattimiehiä. Hulppea ketju ja hyvä lisä Kekkosen CV:n jatkeeksi.

Teloituskomppanian johtajana oleminen on myös hieno lisä

Tanneria kohtaan tunnettu ihailu ja arvostushan puuttuu cv:sta.

Urho Kekkosen kirje ajalta 22.–31.3.1976:

Rakas Maarit,

Sinä olet ollut ajatuksissani niin tiheään ja niin paljon ja täyteläisesti, että en uskonut sellaista mahdolliseksi.

Tämä johtuu siitä, että minä pidän Sinusta, enkä vaan pidä, vaan olen hullumaisesti rakastunut ystävyyteemme. Kyllä minun vanhemmat toverini mahtavat nauraa äänen, kun tämän saavat kuulla.

Mutta niin se, pirulauta, on. Olenpa ikävissäni rohjennut olettaa, että Sinä pidät minusta, joten minulla on ikään kuin oikeus vastata siihen. Mutta se on perustelu, johon vanhemmat ystäväni vastaavat vähättelyllä: kuinka nuori, kaunis ja elävä nainen voisi tulla vanhan ukon taluttajaksi, muka ystävyyden vuoksi.

Tyrkkö kertoo kirjassa ennen kirjettä, että Kekkonen on yrittänyt päästä jo pitkään irti suhteesta Anita Hallamaankanssa. Nyt presidentti on kuitenkin lähdössä hiihtoreissulle Kuusamoon ystäväporukalla, jossa on mukana on myös Hallamaa.

Mutta tiedän, että Sinä tiedät minusta. En ole yrittänyt Sinulta salata mitään enkä mielestäni ole pettänyt Sinua. Olen kuitenkin menetellyt heikosti, pelkurimaisesti Sinua kohtaan. Asiallisesti katsoen sen voi leimata vaikkapa petollisuudeksi. Jos en halua käyttää moista määritelmää, on seuraava mahdollinen ja ehkä ainoa jäljellejäävä: kurja mies.

– –

Mitä tällaisessa tapauksessa olisi tehtävä?

Minä nimittäin pidän Sinusta – eikä hitolla – rakastan Sinua. [Kysyt myös minulta:] Miksi et sitten tee sitä ainoaa, mikä asemassasi on tehtävä: kerrot hänelle kaiken ja sanot kiltisti hyvästi.

Kekkonen kertoo, että tarvitsee Tyrkköä avuksi vielä toisen muistelmateoksen kirjoittamiseen.

Luotan Sinuun kuin itseeni. Olen pian 76-vuotias. Jos siinä iässä aikoo koota muistelmaansa, on pidettävä mielessä, että elämänjärjestykseen kuuluva poismeno lähenee päivä päivältä.

– –

Sinulle olisi tietenkin parasta, että ajoissa voisit irrottautua minusta. Kaikki menee hyvin niin kauan kuin olen suht terve enkä höperehdi. Meillä on tänä aikana varmasti monta miellyttävää yhdessäoloa. Monta henkisesti antoisaa iltaa ja päivää.

http://m.iltalehti.fi/uutiset/2016082422218952_uu.shtml



Kekkosen cv:n lisättävä "kunnoltaan 40v impotentti" 76v seniili ja arvostelukyvytön äijä. Niin on jos siltä näyttää...

Kekkonen taisi rikkoa aika montaa käskyä. Montako saatte?

- huorinteko ja toisten vaimojen hässiminen
- älä tapa (teloituksen johtajana)
- älä homoitse toisen...

Kekki noudatti urallaan uskollisesti vanhaa lastenkasvatussääntöä: uhkailu, lahjonta ja kiristys.

Loikkareita oli varmaankin molempiin suuntiin ja kekkiä vitusti "omien kesken" pidetyt voitonjuhlat. Kekki joutui 1956 kättelemään petturitkin.

Tässä on eräs versio ratkaisevasta äänestä

http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2009/10/ratkaiseva-aani-149-151.html?m=1

"Zhdanovin listan" vangitsemisten toimeenpanosta vastasi Urho Kekkonen, tuolloinen J.K. Paasikiven hallituksen oikeusministeri. Lue vääryysministeri.

Kuunnelkaapas Veikko Lavin mainio biisi Mies Mekkonen. Harvasta istuvasta presidentistämme on tehty moinen ralli. Oli aiemmin tuujuubissakin.

Veikko Lavi: Mies Mekkonen

http://tidido.com/a35184372157511/al56015809e7c622686a9fe588/t5601580ae7c622686a9fe75f

"Nykyhetken ilmiömies"

Kekkosesta ei ollut sotaankaan, saati pitämään lupauksensa tässäkään liitossa.


Lotinapellon liitto

Lotinapellon liitto oli erityisesti AKS:n piirissä vaikuttanut epävirallinen sotaisa Suur-Suomi-ryhmittymä. Urho Kekkonen, Martti Haavio ja eräät muut AKS:n nuoret jäsenet olivat aikoinaan solmineet "Lotinapellon liiton", johon sisältyi lupaus hyökätä Syvärinyli Lotinapeltoon vaikka kaatuen "ryssän konekiväärituleen".[7] Nimi liittoumalle otettiin Lotinapellon kaupungista, joka sijaitsee Syvärin kaakkoispuolella. Tarinan mukaan lotinapellonliittolaisia olisi jatkosodassa ensimmäisinä kaatunut konekiväärin tulitukseen Syvärin ylityksen jälkeen.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Akateeminen_Karjala-Seura

Kekki unohti kuka aloitti Talvisodan, jota Kekki ei olisi halunnut lopettaa ensinkään...

http://antifasistit.blogspot.fi/2009/01/suomen-pministerin-urho-kekkosen.html?m=1

"Suomen kansa ja Suomen hallitus tekevät kunniaa generalissimus Stalinin paarien ääressä."


Meillä suomalaisilla on se käsitys, ja monien tosiasioiden perusteella uskomme olevamme oikeassa, että generalissimus Stalinilla oli erityistä henkilökohtaista kiintymystä ja ystävyyttä Suomea kohtaan. On luonnollista, että kun generalissimus Stalin nyt on poissa, me suomalaiset tunnemme vilpitöntä surua sen johdosta.

Mutta puheeseen sisältyi vielä eräs erittäin merkittävä kappale, joka koski tasa-arvoisuutta suurten ja pienten kansojen kesken. Lainaan tämän kappaleen kokonaisuudessaan: ”Monet eivät usko, että suuren ja pienen kansan välillä voi olla tasa-arvoiset suhteet. Mutta me neuvostokansat olemme sitä mieltä, että suhteet voivat olla tällaiset, ja niiden tulee olla tällaiset. Neuvostokansa katsoo, että jokaisella kansalla, olipa se suuri tai pieni, on omat laadulliset erikoisuutensa, omalaatuisuutensa, joka kuuluu vain sille, ja jota ei ole muilla kansoilla. Nämä erikoisuudet ovat se panos, jonka jokainen kansa antaa maailman kulttuurin yhteiseen aarreaittaan, sen täydentämiseksi ja rikastuttamiseksi. Tässä mielessä kaikki kansat, niin pienet kuin suuretkin, ovat samassa asemassa, ja jokainen kansa on saman arvoinen minkä tahansa muun kansa rinnalla.”

Puolue vai rosvokopla

06lok2013

Kirjoittanut Aarno Laitinen | 66 Kommenttia

Suomalaisissa iskelmissä palvotaan rosvoja ja huorahtavia naisia. Rosvo-Roope, Isontalon Antti, Kotkan Ruusu ja Iitin Tiltu eivät nykymoraalin mukaan olisi salonkikelpoisia, mutta he nauttivat yhtä suurta kunnioitusta kuin politiikan rosvot Urho Kekkonen ja Paavo Väyrynen.
Kannattaa palauttaa mieliin asioita, joita ei Kekkosesta kerrota koulukirjoissa eikä Juhani Suomen elämäkerrassa.

Vuonna 1918 Kekkonen oli teloittamassa punavankeja Haminan valleilla.
Haminan teurastaja tervasi 19-vuotiaana opiskelijana Uspenskin katedraalin rauhankappelin, joka jouduttiin purkamaan. Väkivaltaisuutensa vuoksi häntä ei valittu sotaväessä upseeriksi. Etsivässä keskuspoliisissa hänet tunnettiin vankien pahoinpitelijänä.
Kekkonen katkoi urheilusuhteet Ruotsiin, joka oli julistanut Paavo Nurmen ammattilaiseksi. Berliinin olympialaisissa hän vaati suomalaisurheilijoita tekemään natsitervehdyksen Hitlerille, mutta nämä kieltäytyivät.
Kekkonen äänesti eduskunnassa talvisodan lopettamista vastaan. Jatkosodan aikaan hän oli innokas natsi-Saksan puolustaja ja puuhasi Saksan johtamaa kansallissosialistista urheilujärjestöä, jossa hänelle oli varattu korkea johtopaikka.
Kun Saksan sotaonni kääntyi, Kekkosen takkikin kääntyi. Tukholmassa hän neuvotteli venäläisen tiedustelueverstin kanssa ja lupasi tälle, että sodan jälkeen hän panee sotasyylliset vankilaan. Kekkosen passi takavarikoitiin.

Presidentiksi Kekkonen valittiin 1956 vilpillisillä vaaleilla ruplien ja KGB-upseerien tuella.
Presidenttinä Kekkonen ryhtyi rahastamaan idänkaupan yrityksiltä kymmenyksiä poliittisen toimintansa tukemiseen. KGB antoi hänelle rahaa lestadiolaisten käännyttämiseksi maalaisliittoon. Tätä Urho Kekkosta palvoo Paavo Väyrynen, josta on juuri ilmestynyt mainio kirja ”Vastarannan kiiski – Paavo Väyrysen ihmeellinen elämä”, kirjoittajina Lasse Lehtinen ja Sanna Ukkola. Kirjasta selviää, että Paavo Väyrynen on Kekkosen veroinen sinnikkyydessään päästä pääministeriksi tai presidentiksi. Hän vehkeili KGB:n kanssa ja pyysi siltä apua Mauno Koiviston nujertamiseksi.
Nokian vuorineuvoksen Kari Kairamon kanssa Väyrynen teki 1987 salaliiton, jossa sovittiin, että eduskuntavaalien jälkeen muodostetaan hänen johtamansa hallitus. Sopimukseen liittyi ehto, että teollisuudelta kerätään kymmenien miljoonien tuki hallituspuolueille. Sopimuksen tarkoitus oli kukistaa Koivisto ja demarit. Sopimuksen tuottamat miljoonat paljastuvat Kepun edellisen puoluesihteerin Jarmo Korhosen väitöskirjassa, sillä hän ehti tyhjentää puolueen kassakaapin ennen lähtöään.
Yli 20 vuotta sitten lupasin, että jos Paavo Väyrysestä tulee presidentti, pyydän poliittista turvapaikkaa Pohjois-Koreasta. Lupaus on edelleen voimassa.
Helvetin Enkelit on pyhäkoulu verrattuna Kepun rikollisjärjestöön.

http://blogit.iltalehti.fi/aarno-laitinen/2013/10/06/puolue-vai-rosvokopla/

Tuossa on monta kohtaa cv:n täydentämiseksi.

Ylen surkea versio. Kekkosen konsteista ei sanaakaan.

http://yle.fi/uutiset/3-9186157

Urkki osasi myös ennustaa ja tämäkin meni just oikein:

Mieleen on jäänyt myös Kekkosen surumielinen tunnustus.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016101822477153_uu.shtml

- Kerran kun istuttiin vuoteenreunalla, niin hän otti minua kädestä kiinni, huokaili, katsoi minua hyvin haikeana ja sanoi, että "minä olen kaikkeni yrittänyt ja aina ollut pienen ihmisen puolella, mutta kun minä kuolen, niin minulle ei anneta koirankaan arvoa".

Juho Kemppainen ja huijarilääkärit

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/10/10/kekkosta-tutkittiin-sairaalassa-juho-kemppaisen-nimella