Pastori Matleena Ikosen mielestä rippikoulukirjat eivät huomioi seksuaalisuuden ja sukupuolen monimuotoisuutta.
Vuonna 2001 (!) piispainkokouksen hyväksymä rippikoulusuunnitelma ei anna tarkkoja ohjeita seksuaalisuuden ja sukupuolen käsittelyyn. Paljon jää opettajan osaamisen, kiinnostuksen, tiedostavuuden, omatoimisen tiedonhankinnan varaan. Rippikouluohjaaja voi lisätä stereotypioita huolimattomilla sanavalinnoilla jopa tahtomattaan. Usein käytetään valmiita oppimateriaaleja, joissa ei ole hurraamista. Korostavat sukupuolten välistä eroa Laahaavat ajastaan jäljessä.
Vuonna 2010 julkaistu Ihan sama -oppikirja neuvoo jakamaan tytöt ja pojat eri ryhmiin pohtimaan vastakkaisen sukupuolen ihanneominaisuuksia, ja jaotella ominaisuudet miehisiin ja naisellisiin.
Yhdessä kappaleessa neuvotaanmiten konfirmaatioon tulisi valmistautua. Kuusi kk. enne juhlaa tytöt menevät vaateostoksille, mutta pojilla ei ole vielä "erityistarpeita".
"Yhteiskunnassamme miehen lokero on kapea: Jos sitä vahvistetaan perusvitseillä, lokero kapenee entisestään", sanoo Ikonen.
Yksi kirjan kirjoittajista pitää kritiikiä oikeutettuna, mutta muistuttaa että sukupuolistereotypioita ja huumoria käytetään kirjassa tarkoituksella. "Karikatyyrit auttavat nuoria huomaamaan, etteivät he ole sellaisia itse. Taitava ohjaaja osaa myös kyseenalaistaa kategoriat".
(Aika riskaabeli taktiikka sanoisin. En oikein jaksa luottaa ainakaan kovin laajasti ripariohjaajien taitavuuteen tässä(kään) asiassa. Ja silloin nuori joka huomaa että ei ole itse sellainen heteronormatiivinen stereotyyppi, on aika ikävässä tilanteessa. Vaikuttaa tekaistulta puolustelulta oppikirjan yhden kirjoittajan susta.)
"Rippikoulukirjat käyvät edelleen läpi piispainkokouksen tarkastuksen Saimme ohjausta esitarkastusvaiheessa. Likkuma tila oli kapea."
(No tuo käy jo puolustuspuheesta. Jäljet johtavat sylttytehtaalle. Nykytietoon pohjaavaa materiaalia sukupouolisuudesta ja seksuaalisuudesta on vaikea saada riparioppikirjoihin, kun esisensuuri, piispainkokous, toimii tehokkaasti.)
Antti Siukonen kehuu, että kirja onnistuu puutteistaan huolimatta monissa asioissa. "Esim. seksuaalisen suuntautumisen eri muotoja esitellään, joskin lyhyesti."
"Jos seksuaalisuus on erilaista kuin yleisissä mielikuvissa hyväksytty, se saattaa olla vaikeaa sekä ihmiselle itselleen että niille, jotka elävät hänen lähellään.", Quo vadis? -kirjassa (2010) sanotaan.
Emmi Kemppaisen, pro gradu aiheesta v. 2012, mielestä virke viestii, ettei homoseksuaalisuus olisi Suomessa yleisesti hyväksyttyä.
"Jotkut tuntevat vetoa samaa sukupuolta olevaa kohtaan. Hämmentävistä tunteista on syytä puhua jonkun aikuisen kanssa. Tunnetko tien - teos (2011) sanoo. Samassa teoksessa homoutta käsitellään samassa luvussa kuin avioeroa ja naimattomuutta. Kemppainen pohtii rinnastetaanko homot henkilöihin, jotka eivät halua mennä naimisiin?
(Minä taas pohdin mitä pahaa siinä on jos, kuka tahansa syystä tai toisesta, ei halua naimisiin? Saa vaikutelman kuin Kemppaisenkin mukaan heissä, (nicepiispa Askola?), olisi jotain vialla, mutta homoja ei saa heihin rinnastaa.
Ja on se kummallista jos kristityt uskovaiset syyttävät homoja avioliittohaluttomuudesta ja samaan aikaan tekevät kaikkensa, jotta homoilla ei olisi oikeutta solmia keskenään avioliittoja.)
Eivät nuo kaksi edellistä lainausta sinänsä kauhean pahoilta kuulosta. Mutta minulla on paha aavistus että jopa enemmistö riparin opettajista tulkitsevat ne homovastaisesti, ja välittävät sen viestin riparilaisille.
Ja riparilaisen kannattaa olla todella tarkka ja valikoiva sen suhteen kenen aikuisen kanssa puhuu näistä asioista. Ei vain JONKUN AIKUISEN, (= kenen tahansa aikuisen?) kanssa.
"Tunnetko tien" esittää myös tulkinnan Raamatusta: "Seksuaalinen yhteys on Raamatun mukaan tarkoitettu kuitenkin vain eri sukupuolten väliseen avioliittoon."
Lähes kaikissa riparioppikirjoissa korostetaan kahden sukupuolen merkitystä. "Raamatussa kerrotaan, että ihmisen ei kuitenkaan ollut hyvä olla yksin paratiisissa. Niinpä Jumala loi hänelle iloksi kumppanin, eri sukupuolta olevan ihmisen, "Oman ripari (2009) selittää.
Kemppaisen mielestä miehen ja naisen välinen avioliitto esitetään rippikoulukirjoissa parisuhteen ihanteellisena muotona.
Eli ei ainoastaan se että heteroliitto vaan ehdottomasti avioliitto. Kas kun ei korosteta että kirkollinen avioliitto.
(Lähde K & k, nro 28, 4.8.2016
Vuonna 2001 (!) piispainkokouksen hyväksymä rippikoulusuunnitelma ei anna tarkkoja ohjeita seksuaalisuuden ja sukupuolen käsittelyyn. Paljon jää opettajan osaamisen, kiinnostuksen, tiedostavuuden, omatoimisen tiedonhankinnan varaan. Rippikouluohjaaja voi lisätä stereotypioita huolimattomilla sanavalinnoilla jopa tahtomattaan. Usein käytetään valmiita oppimateriaaleja, joissa ei ole hurraamista. Korostavat sukupuolten välistä eroa Laahaavat ajastaan jäljessä.
Vuonna 2010 julkaistu Ihan sama -oppikirja neuvoo jakamaan tytöt ja pojat eri ryhmiin pohtimaan vastakkaisen sukupuolen ihanneominaisuuksia, ja jaotella ominaisuudet miehisiin ja naisellisiin.
Yhdessä kappaleessa neuvotaanmiten konfirmaatioon tulisi valmistautua. Kuusi kk. enne juhlaa tytöt menevät vaateostoksille, mutta pojilla ei ole vielä "erityistarpeita".
"Yhteiskunnassamme miehen lokero on kapea: Jos sitä vahvistetaan perusvitseillä, lokero kapenee entisestään", sanoo Ikonen.
Yksi kirjan kirjoittajista pitää kritiikiä oikeutettuna, mutta muistuttaa että sukupuolistereotypioita ja huumoria käytetään kirjassa tarkoituksella. "Karikatyyrit auttavat nuoria huomaamaan, etteivät he ole sellaisia itse. Taitava ohjaaja osaa myös kyseenalaistaa kategoriat".
(Aika riskaabeli taktiikka sanoisin. En oikein jaksa luottaa ainakaan kovin laajasti ripariohjaajien taitavuuteen tässä(kään) asiassa. Ja silloin nuori joka huomaa että ei ole itse sellainen heteronormatiivinen stereotyyppi, on aika ikävässä tilanteessa. Vaikuttaa tekaistulta puolustelulta oppikirjan yhden kirjoittajan susta.)
"Rippikoulukirjat käyvät edelleen läpi piispainkokouksen tarkastuksen Saimme ohjausta esitarkastusvaiheessa. Likkuma tila oli kapea."
(No tuo käy jo puolustuspuheesta. Jäljet johtavat sylttytehtaalle. Nykytietoon pohjaavaa materiaalia sukupouolisuudesta ja seksuaalisuudesta on vaikea saada riparioppikirjoihin, kun esisensuuri, piispainkokous, toimii tehokkaasti.)
Antti Siukonen kehuu, että kirja onnistuu puutteistaan huolimatta monissa asioissa. "Esim. seksuaalisen suuntautumisen eri muotoja esitellään, joskin lyhyesti."
"Jos seksuaalisuus on erilaista kuin yleisissä mielikuvissa hyväksytty, se saattaa olla vaikeaa sekä ihmiselle itselleen että niille, jotka elävät hänen lähellään.", Quo vadis? -kirjassa (2010) sanotaan.
Emmi Kemppaisen, pro gradu aiheesta v. 2012, mielestä virke viestii, ettei homoseksuaalisuus olisi Suomessa yleisesti hyväksyttyä.
"Jotkut tuntevat vetoa samaa sukupuolta olevaa kohtaan. Hämmentävistä tunteista on syytä puhua jonkun aikuisen kanssa. Tunnetko tien - teos (2011) sanoo. Samassa teoksessa homoutta käsitellään samassa luvussa kuin avioeroa ja naimattomuutta. Kemppainen pohtii rinnastetaanko homot henkilöihin, jotka eivät halua mennä naimisiin?
(Minä taas pohdin mitä pahaa siinä on jos, kuka tahansa syystä tai toisesta, ei halua naimisiin? Saa vaikutelman kuin Kemppaisenkin mukaan heissä, (nicepiispa Askola?), olisi jotain vialla, mutta homoja ei saa heihin rinnastaa.
Ja on se kummallista jos kristityt uskovaiset syyttävät homoja avioliittohaluttomuudesta ja samaan aikaan tekevät kaikkensa, jotta homoilla ei olisi oikeutta solmia keskenään avioliittoja.)
Eivät nuo kaksi edellistä lainausta sinänsä kauhean pahoilta kuulosta. Mutta minulla on paha aavistus että jopa enemmistö riparin opettajista tulkitsevat ne homovastaisesti, ja välittävät sen viestin riparilaisille.
Ja riparilaisen kannattaa olla todella tarkka ja valikoiva sen suhteen kenen aikuisen kanssa puhuu näistä asioista. Ei vain JONKUN AIKUISEN, (= kenen tahansa aikuisen?) kanssa.
"Tunnetko tien" esittää myös tulkinnan Raamatusta: "Seksuaalinen yhteys on Raamatun mukaan tarkoitettu kuitenkin vain eri sukupuolten väliseen avioliittoon."
Lähes kaikissa riparioppikirjoissa korostetaan kahden sukupuolen merkitystä. "Raamatussa kerrotaan, että ihmisen ei kuitenkaan ollut hyvä olla yksin paratiisissa. Niinpä Jumala loi hänelle iloksi kumppanin, eri sukupuolta olevan ihmisen, "Oman ripari (2009) selittää.
Kemppaisen mielestä miehen ja naisen välinen avioliitto esitetään rippikoulukirjoissa parisuhteen ihanteellisena muotona.
Eli ei ainoastaan se että heteroliitto vaan ehdottomasti avioliitto. Kas kun ei korosteta että kirkollinen avioliitto.
(Lähde K & k, nro 28, 4.8.2016
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Raamatussa kerrotaan, että ihmisen ei kuitenkaan ollut hyvä olla yksin paratiisissa. Niinpä Jumala loi hänelle iloksi kumppanin, eri sukupuolta olevan ihmisen, "Oman ripari (2009) selittää.
Edelleen täyttä disinformaatiota lapsille tuputetaan näistäkin biologisista perusasioista. Aatami ja Eeva ovat fiktionaalisia hahmoja samoin kuin Jumala. Eliölajien sukupuolet ovat kehittyneet yli miljardi vuotta sitten, ihminen lajina vasta noin kaksisataatuhatta vuotta sitten. Raamatun luomiskertomuksella ei ole mitään tekemistä todellisten tapahtumien kanssa.