Työkaveri ehdotti seksiä

Niin, onhan se tietysti väärin, mutta tuleepa moisesta kokemuksesta aikalailla kiva ja syyllinen olo samaanaikaan, nimimerkillä hiukan
kokeillut.......

>>Kiihottaako tässä vain se että se on kiellettyä?>>

Ei kiihota siksi, että se on kiellettyä, vaan teidän välillänne on seksuaalista vetovoimaa. Jos olisitte vapaat, sitä olisi silloinkin, vaikkei se suinkaan olisi "kellettyä".

Se on jännä tunne, kun kuluttaa aikaa miettien millaista olisi, ja missä sen tekisi...
En pelkää kiinnijäämistä, ehkä enemmän sitä, mitä jos se ei tunnukaan yhtä hyvältä kun kuvittelin? Miten sitä toista katsoo enää samoin silmin? Tai entä jos onkin niin hyvää, että sitä näkeekin jatkossa vaan kyrvän siinä vastapäätä palaveripöytää? :D
En ole ennen pettänyt,enkä ajatellut että liitossani on jotain pielessä. Mutta nyt ajatukset hänessä, ja kyllä, kiihotun kun mietin.

Kaikki tapahtuu niin nopeasti, kuin olisin "herännyt" tähän tilanteeseen.
Aamulla heti kun takahuoneessa nähtiin, ei sitä sähkön määrää pystynyt olla huomaamatta. En vain voinut mennä ohi koskematta, pieni hipaisu käsivarteen. Se johti salamana pitkään suudelmaan, hänestä huokui sama, sillä tukisti ihanasti hiuksistani samalla.

Asiaan ei ole keskustelemalla palattu, eikä tänään uudelle kontaktille tullut tilaisuutta. Tunne on hyvä, mutta miten se pysyy salassa muilta? Asutaan eri paikkakunnilla, onneksi. En aio vapaa-ajalla ottaa yhteyttä, meillä kotona se huomattaisiin.
Pitääkö kirjoittaa suhteelle kirjalliset säännöt, vai pystyykö tällaista hallita?
En ole tällaista himoa tuntenut ketään,edes omaa aviomiestäni, kohtaan, korvissa kohisee ja mietin vain tätä työkaveriani.
Miksi kirjoitan tänne? En tiedä, en voi kellekään puhua tästä. Ehkä toivon,että joku puhuisi järkeä, sanoisi että lopeta ennen kuin aloitat.

Kun vain voisin käskeä lopettamaan ;)

Mä itse annoin pikkusormen ja se veikin koko vartalon. Yksi viaton pieni tunnustus, ja nyt kuukausi työpaikkapanoa takana.

Ei siinä perhettä mietitä, kun fysiikka jonkun kans kohtaa.

Älä rakastu ja pidä pokkas aina kun seurassa tapaatte.

Kertokaa nyt ihmiset hyvät ajatuksianne, jos tätä luette.
Tänään näimme vain ohimennen, pitkä katse vain. Huomenna olemme kahden iltavuorossa. Keskustelenko vielä asiasta? Vai hyökkäänkö vain kimppuun tilaisuuden tullessa? Olenko kuin ei asiaa olisikaan? Auttakaa!!

Miten kävi? Kiinnostaa koska olen vähän samanlaisessa tilanteessa

Joo, kerros miten tilanne on edennyt?? Mielenkiinnolla odotan ;)

Voi täällä joku seuraa :)
Niin siinä sitten kävi että päätin etten ajattele sitä, mitä teen, vaan annan hetken viedä.
Tuntui yhteiseltä, ääneen sanomattomalta sopimukselta, että tässä nyt kuulostellaan ja katsotaan mitä tapahtuu. Vuoron mittaan katseet, eleet ja kosketukset tuntuivat äärettömän pitkältä esileikiltä, keho huusi kosketusta ja tuntui, että tärisyttää.
On mielenkiintoista, miten sanat ovat joskus turhia, ja kehot keskustelevat keskenään.
Lukitun oven takana koin alkuhaparoinnin jälkeen kiihkeimmän ja eläimellisemmän panon koko elämäni aikana, ja silti kaikki oli niin luonnollista!!! Uudestaan eilen ;)
Niin rivoa, niin kiellettyä, niin salaista! En ole kertonut kenellekään, ei olla puhuttu asiasta edes tämän miehen kanssa.
Onko tämä muilta pois? Minun onni, tunne naiseudesta? Koen, ettei. Onko himo sumentanut ajatukset?Mutta tämä on minun elämä, eikö minulla ole oikeus,tehdä sitä mitä haluan?
Kuitenkin, tietysti pelkään.

Kiitos rennosti.m :) Aivan näin, naisena koen vahvaa tarvetta olla haluttu, seksikäs ja noh, nainen.
Ymmärrän nyt, miten paljon arkisen arvostuksen tunnetta lisää halutuksi tuleminen, tyydytetyksi tuleminen sekä elämän pieni salaisuus. Tosin tunteitani on vaikeaa pukea sanoiksi, koen olevani hieman ehkä yliaktiivinen tällä hetkellä. Hengästyn ajatellessakin asiaa, ja tietysti pelkään, arvaako joku. Siis huomaako joku muutoksen käytöksessäni, toisen käytöksessä? Ei kosketella toisiamme muiden nähden tai huomioida erinlailla entiseen, mutta silti, jos joku tajuaa silti? Kaupalla on kovin kiire, joten onneksi ei liialti isossa porukassa oleilla.
Kolme kertaa olen saanut nyt himooni tyydytystä, kerta kerralta parempaa ;) Ihan kuin mies opettelisi soittamaan minua kuin uutta soitinta ;) Silti omatuntoni soimaa, tämä on niin tuhmaa ja kiellettyä, ajatukset ovat niin sekaisin.

Minun kielletty hedelmäni maistuu yhä hyvälle ;) Löytyisiköhän täältä samanlaisessa tilanteessa olevaa? Olisi kiva vaihtaa kokemuksia. Pelkäätkö että perheesi saa tietää? Miten pelkäät sen käyvän ilmi?
Tunnen, että annan perheelleni nyt enemmän, olen iloinen ja täynnä elämäniloa. Tietysti poden surua huonosta omatunnosta. Mutta kun tämä tuntuu niin hyvältä ;)