Mielestäni itsekehu on erittäin positiivinen asia.Mistä se johtuu, että suomessa sitä ei siedetä??En asu suomessa,ja kun tulen siellä käymään, ja sanon itsestäni jotain positiivista, niin minulle sanotaan vihaisena, että en saa puhua niin.Kehun kovasti muitakin, mutta sitä ei kukaan kiellä,kumma kyllä.Olen tässä aivan ulalla, en näe mitään pahaa itsekehussa, en myöskään ymmärä yhtään sitä, koska täällä, missä asun, keskieuroopassa, sitä katsotaan ihan positiivisena asiana.Kulttuurierot ovat aika suuret.
Muistan, kun ennenvanhaan piti olla suomessa vaatimaton, no nyt sitä ei enää ole, se vaatimattomuus on aika hyvin hävinnyt.
On tärkeää, että osaa arvostaa myös itseään. Siis perustakaamme itsekehuyhteisö, eikö niin.
Muistan, kun ennenvanhaan piti olla suomessa vaatimaton, no nyt sitä ei enää ole, se vaatimattomuus on aika hyvin hävinnyt.
On tärkeää, että osaa arvostaa myös itseään. Siis perustakaamme itsekehuyhteisö, eikö niin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Leuhkan maineen siitä saa.
Mitä sitä pitää toisille omasta oletetusta paremmuudesta kerskua?
Jos nyt esim. jonkun äo on mensan tasoa, niin kuka huom. viisas ihminen sillä lähtee leventelemään?
Ja tämä muuten koskee kaikkia kulttuureja, ei me ihmiset nyt niin erilaisia olla, ainakaan omien kokemuksieni perusteella, kulttuurieroja tietenkin on, mutta kuka pitää tyhjänleuhkijasta?
No onhan näitä perässähiihtäjiä, tämmösten ihannoijia.
Ei ole kysymyydestä älykkyysosamäärästä, tuskin kukaan semmoisella kerskuu, en minä muitakaan tunne, ja jos joke kerskuu, niin se ei häiritse minua tippaakaan.On hyvä tietää, jos osaa jotain hyvin ja voi sen myös sanoa, onhan meillä paljon asioita,joita emme osaa ollenkaan.On muillekin hyödyllistä tietää, mitää osaa, koska voi vuorovaikutuksessa auttaa toisiaan.
Eihän kynttilää saa piilottaa peiton alle.
Onhan se vähän tilannekohtaista: esim. työhönottotilanteessa on ihan ok kehua itseänsä, mutta ei tätä kehuskelua mielestäni pitäisi muutoin korostaa.
Miksi terveen itsetunnon omaava henkilö näin tekisikään?
Aina muuten kun kuulee livenä tai ihan näillä palstoillakin jonkun kehuskelevan palkoillaan tai äo:ään ilman asiayhteyttä, niin tulee mieleen, että kyseessä on joko (ehkä yleisemmin) feikki, tai sitten ihme tarve korostaa virtuaalista olemassaolonaan joka kenties korreloi live-elämän olemattomuuteen.
No en ymmärä suomen kulttuuria siinä, ettei itseään saisi kehua, kun muitakin saa.Loogisesti pitäisi silloin olla koko kehuminen pois kielestä.Minä kehun kovasti muita ihmisiä, onhan siinä jotain vinoa, jos se on niin yksipuolista.On kyllä tapahtunut että joku on suuttunut, kun olen ylistänyt jotain henkilöä.Se on kyllä diktatuuria, se suuttuminen, vapaan ajattelun estämistä.
Huvittaa kuvitelma, kun esittelee itsensä kainosti uudessa mahdollisessa työpaikassa."En oikein osaa mitään, olen tyhmäkin ja opin hitaasti"
Toisten yltiöpäisestä kehuskelustakin saa nopeasti mielistelijän leiman.
Sanotaan, että itseään pitää rakastaa, mutta itserakas ei pitäisi olla, tämänkin voi eritavoin tulkita.
tuokin on vaikea juttu,luulen, että sanat ovat vähän menettäneet merkityksiään, itserakkautta pitäisi kai nimittää nykyisin narsismiksi, joka on negatiivista koska liioteltua.Mun pääkieli on saksa, siksi kääntelen noita sanoja ja merkityksiä. Voin sanoa sinulle hauskan esimerkin, suomeksi sana "nainen" sehän johtuu naimisesta, ja kun täällä käännän sen sanan sksaksi ihmiset joko hilpeytvät tai kauhistuvat.hhi.
Jos ymmärän itserakkauden saksan kautta, se olisi "eitel" niin silloin tulee minullekin selvät värit esiin.Itserakas pitää materiaalisia tai henkisiä asioissa itsessään erityisen tärkeänä, kärjistetysti.Se on sitten sitä outoa omaakehua, jota on hyvääkin.