Eilen tuli ilmaisjakelulehti Tamperelainen.
Hillitysti pastelloidut tyylikuvat Hippoksen alueesta, joidenkin päättäjien toiveiden mukaisina.
Samanlaisia houkutuskuvia, joilla ihmisiä on houkuteltu masentavimpienkin lähiöiden asukeiksi. Niissä kuvissa elementtitalot esitettyinä ihanteellisina, nätissä kesävalossa, puistikkoteitä, istutuksia, onnellinen (hymyilevä) lapsiperhe. Totuus: kuraa, kuraa, kuraa. Ympäristö jää viimeistelemättä. Suuri osa istutuksista jää toteuttamatta. Puistoja ei toteuteta tai toteutetaan vaatimattomampina kuin kuvissa. Romuautoja, pullonsirpaleita. Koiranjätöksiä. Onnellisetkin perheet sinne voivat muuttaa, kyllä, monet eroaan odottelemaan. Kerrostalonaapuriksi tulee toiselle puolelle sossun asuttama yksinhuoltaja. Lapsensa alati kiljuva ja portaissa kokovartalokramppaava pikkuhirviö. Toiselle puolelle ensin töissä oleva ja vain vähän mököttävä metallimies. Saa pitkän lomautuksen. Ottaa päälleen synkän kestomökötyksen. Kuljettelee myöhemmin itämaalaisen näköisiä seuralaisia asuntoonsa. Lyhytaikaisia kavereita käy kylässä. Kärrää viinaksia Virosta niin kauan kuin auto pysyy katsastusleimoissa. Kokeilee pillereitäkin. Välillä kämpästään kuuluu kovaa riitelyä. Aamuyön viihteenä onnellinen perhe kuulee kun joku lipasto heitetään seinään. Naapuri vaihtuu aikanaan. Tilalle tulee samanlainen. Paitsi että seinään heitetään telkkari. Ja sitten ihan mitä vaan.
Lapsille on toki koulu. Valmistuu vähän myöhässä. Saa ne opettajat, jotka eivät muualle kelvanneet. Perheen jälkikasvu pääsee uusio- ja yksinhuoltoperheiden kasvattien koulukiusaamaksi ja saa hyvät vauhdit henkilökohtaiselle syrjäytymiselle. Vauhti kasvaa kun perheeseen tulee se ero. Koulumenestystä ei ole kun joukossa on se kulttuuri, että opettajille ei saa antaa periksi. Spreijataan mieluummin seinät. Rikotaan aidat ja revitään puista oksat. Kaiverretaan pulpetit. Eikä opettajista olekaan luokkiaan johtamaan, ei kuria pitämään. Pitävät luokan edessä ja oppilaiden kestopauhussa yksinpuheluaan. Harrastusten puutteesta jälkikasvu kokeilee alkoholia varhain. Pian sen jälkeen huumeita. Harrastusten puutteesta kokeilee myös korvikkeena autojen putsausta turhasta tavarasta. Näpistyksiä lähikaupassa. Jäävät ekan kerran kiinni. Harventavat koulussakäyntiä.
Tuhannen metrin korkeudesta otettuna kuva alueesta tuo vaikutelman mukavasta asuinalueesta, jossa on paljon elämää ja kohtaloita. Tavallaan totta.
Nyt on sitten kaupungilta tullut kuva Hippoksen alueesta. Nättiä, nättiä. Kummallisen ahdasta ja eilispäiväistä jotenkin. Kuin keskisen Euroopan murheellisimmissa suurkaupungeissa. Mutta nättiä silti. Ei voi kieltää. Kuvassa ainakin. Auringonpaisteessa ainakin. Mutta jos aloitettaisiin siitä, että sen kuvan esittämän iloisen pyörinän sijaan ajatellaan sinne kuvan keskelle edes se yksi alkoholisti. Sitten on helpompi ajatella niitä koko sarja. Ja muita ongelmaisia jatkoksi joukkoon. Ainakin yksi raiskaaja. Aluksi vain kännäysporukkansa kesken toimiva. Ainakin satunnaisesti huumekauppiaita, että saadaan rytmiryhmien suurin kysyntä täytettyä. Ja sitä reittiä miettien alkaa kattavammin avautua se kuva, jonka mukainen todellisuudessa tuollaisen umpeen ahdetun rakennusrykelmän piirissä tulee todellisuus olemaan. Pastellikuvien todellisuus ja elämän aito todellisuus ovat yleensä kaukana toisistaan. Ja tiedetäänhän se, tiedetään. Silti monet antavat uunottaa itseään kunnolla kun joku taas julkaisee uuden nätin kuvan. Että meillä se paistaa aurinko aina. Ja alamäkiäkin on meillä enemmän kuin ylämäkiä. Ja täystyöllisyys ja kivat naapurit, tietty!
Miksei sitten Kalevan vanhemmissa kerrostaloissa ole asiat lähteneet alaviistoon? Ovat jo hiljakseen lähteneetkin. Tosin vielä on enemmän voimissaan se vanha arvokas asumiskulttuuri, joka on tehnyt alueesta kysytyn. Mutta nyt on tapahtumassa muutos. Kaupunkia ollaan tiivistämässä liki tukkoon. Ei olla päätymässä siihen harvaan ja liki puistomaiseen ympäristöön, joka on tuonut hyvän maineen ja erinomaiset asuinolot. Eikä tahdota ollenkaan huomata, että tiivistämisen mukana tulevat estämättä, kiertämättä samat lieveilmiöt, jotka löytyvät lähiörakentamisessa tehtyjen suurien virheiden jäljiltä. Liikaa ihmisiä, liian pienelle alueelle. Ei aiheuta positiivista sosiaalistumista. Vaan kuten sosiologit ovat varoittaneet, aiheuttaa ihmisten mittasuhteilla ne samat ongelmat, joita rotille tulee kun niiden ympäristö ylikansoittuu. Lopputulos on murheellinen. Ja suurelta osin peruuttamattomissa.
Että kannattaako edes aloittaa? Väärällä vaihtoehdolla!
Hillitysti pastelloidut tyylikuvat Hippoksen alueesta, joidenkin päättäjien toiveiden mukaisina.
Samanlaisia houkutuskuvia, joilla ihmisiä on houkuteltu masentavimpienkin lähiöiden asukeiksi. Niissä kuvissa elementtitalot esitettyinä ihanteellisina, nätissä kesävalossa, puistikkoteitä, istutuksia, onnellinen (hymyilevä) lapsiperhe. Totuus: kuraa, kuraa, kuraa. Ympäristö jää viimeistelemättä. Suuri osa istutuksista jää toteuttamatta. Puistoja ei toteuteta tai toteutetaan vaatimattomampina kuin kuvissa. Romuautoja, pullonsirpaleita. Koiranjätöksiä. Onnellisetkin perheet sinne voivat muuttaa, kyllä, monet eroaan odottelemaan. Kerrostalonaapuriksi tulee toiselle puolelle sossun asuttama yksinhuoltaja. Lapsensa alati kiljuva ja portaissa kokovartalokramppaava pikkuhirviö. Toiselle puolelle ensin töissä oleva ja vain vähän mököttävä metallimies. Saa pitkän lomautuksen. Ottaa päälleen synkän kestomökötyksen. Kuljettelee myöhemmin itämaalaisen näköisiä seuralaisia asuntoonsa. Lyhytaikaisia kavereita käy kylässä. Kärrää viinaksia Virosta niin kauan kuin auto pysyy katsastusleimoissa. Kokeilee pillereitäkin. Välillä kämpästään kuuluu kovaa riitelyä. Aamuyön viihteenä onnellinen perhe kuulee kun joku lipasto heitetään seinään. Naapuri vaihtuu aikanaan. Tilalle tulee samanlainen. Paitsi että seinään heitetään telkkari. Ja sitten ihan mitä vaan.
Lapsille on toki koulu. Valmistuu vähän myöhässä. Saa ne opettajat, jotka eivät muualle kelvanneet. Perheen jälkikasvu pääsee uusio- ja yksinhuoltoperheiden kasvattien koulukiusaamaksi ja saa hyvät vauhdit henkilökohtaiselle syrjäytymiselle. Vauhti kasvaa kun perheeseen tulee se ero. Koulumenestystä ei ole kun joukossa on se kulttuuri, että opettajille ei saa antaa periksi. Spreijataan mieluummin seinät. Rikotaan aidat ja revitään puista oksat. Kaiverretaan pulpetit. Eikä opettajista olekaan luokkiaan johtamaan, ei kuria pitämään. Pitävät luokan edessä ja oppilaiden kestopauhussa yksinpuheluaan. Harrastusten puutteesta jälkikasvu kokeilee alkoholia varhain. Pian sen jälkeen huumeita. Harrastusten puutteesta kokeilee myös korvikkeena autojen putsausta turhasta tavarasta. Näpistyksiä lähikaupassa. Jäävät ekan kerran kiinni. Harventavat koulussakäyntiä.
Tuhannen metrin korkeudesta otettuna kuva alueesta tuo vaikutelman mukavasta asuinalueesta, jossa on paljon elämää ja kohtaloita. Tavallaan totta.
Nyt on sitten kaupungilta tullut kuva Hippoksen alueesta. Nättiä, nättiä. Kummallisen ahdasta ja eilispäiväistä jotenkin. Kuin keskisen Euroopan murheellisimmissa suurkaupungeissa. Mutta nättiä silti. Ei voi kieltää. Kuvassa ainakin. Auringonpaisteessa ainakin. Mutta jos aloitettaisiin siitä, että sen kuvan esittämän iloisen pyörinän sijaan ajatellaan sinne kuvan keskelle edes se yksi alkoholisti. Sitten on helpompi ajatella niitä koko sarja. Ja muita ongelmaisia jatkoksi joukkoon. Ainakin yksi raiskaaja. Aluksi vain kännäysporukkansa kesken toimiva. Ainakin satunnaisesti huumekauppiaita, että saadaan rytmiryhmien suurin kysyntä täytettyä. Ja sitä reittiä miettien alkaa kattavammin avautua se kuva, jonka mukainen todellisuudessa tuollaisen umpeen ahdetun rakennusrykelmän piirissä tulee todellisuus olemaan. Pastellikuvien todellisuus ja elämän aito todellisuus ovat yleensä kaukana toisistaan. Ja tiedetäänhän se, tiedetään. Silti monet antavat uunottaa itseään kunnolla kun joku taas julkaisee uuden nätin kuvan. Että meillä se paistaa aurinko aina. Ja alamäkiäkin on meillä enemmän kuin ylämäkiä. Ja täystyöllisyys ja kivat naapurit, tietty!
Miksei sitten Kalevan vanhemmissa kerrostaloissa ole asiat lähteneet alaviistoon? Ovat jo hiljakseen lähteneetkin. Tosin vielä on enemmän voimissaan se vanha arvokas asumiskulttuuri, joka on tehnyt alueesta kysytyn. Mutta nyt on tapahtumassa muutos. Kaupunkia ollaan tiivistämässä liki tukkoon. Ei olla päätymässä siihen harvaan ja liki puistomaiseen ympäristöön, joka on tuonut hyvän maineen ja erinomaiset asuinolot. Eikä tahdota ollenkaan huomata, että tiivistämisen mukana tulevat estämättä, kiertämättä samat lieveilmiöt, jotka löytyvät lähiörakentamisessa tehtyjen suurien virheiden jäljiltä. Liikaa ihmisiä, liian pienelle alueelle. Ei aiheuta positiivista sosiaalistumista. Vaan kuten sosiologit ovat varoittaneet, aiheuttaa ihmisten mittasuhteilla ne samat ongelmat, joita rotille tulee kun niiden ympäristö ylikansoittuu. Lopputulos on murheellinen. Ja suurelta osin peruuttamattomissa.
Että kannattaako edes aloittaa? Väärällä vaihtoehdolla!
Vastaukset 30
Vanhimmat
Tottahan toki asutaan ratikkareitin varrella tiiviisti.
Naapurin jalat suussa pitää kokea positiivisesti. Kerää jalkasilsaa pöpperwäärekippoihin ja myy kehitysmaihin juustona.
kuksipirkan neuvoja noudattaen naapurin jalkoihin voisi laittaa ------ sukkahousut
aloittaja kertoi omasta elämästään hienosti, voimia sinne
näköjään et ole eri mieltä noista näköaloista, joista kirjoittaa
Onkohan ratikka veruke tuolle slummirakentamiselle?
Vai slummirakentaminen veruke ratikalle?
Molemmillahan pääsee tienaamaan. Eräät. Mutta kumman kautta kulkevat mehevämmät rahavirrat?
Molemmat yhdessä. Tuplajättipotti. Kannattaa melskata ratikan puolesta
Aloituksessa vihjataan, että Hippoksessa voisi olla kaljottelijoille hyvä pesimäalue.
Tähän mennessä tapahtunutta:
Kuninkaankadun uudistus kävelykaduksi: kaljottelijoiden ylivertainen tukikohta. Ympärivuotisesti.
Keskustorin uudistus1.: eteläpuolella loputon sarja järjestyshäiriöitä ja maleksintaa. Jos hönöläistä etsit, niin siellä!
Keskustorin uudistus2.: pohjoispuolella ja etenkin uudistetussa puistikossa kaljottelijoita hajasijoittuneina ja virkeästi siirtyillen. Hallitsevat alueen hyvin. Huumekaupallekin sopivia katveita.
(Tullintorin alapuolella olevan) Pendoliinotorin uudistus: kaljottelijoiden keidas, Itsenäisyydenkadun valtavirrasta sivussa, mutta samalla mahdollistaa enemmän toteuttaa itseään. Myös kovaäänisemmin. Erityisen sovelias huumekaupalle, jossa auttaa hyvät saapumis- ja poistumistiet mm. aseman suunnassa.
Asematunnelin uudistus: Pendoliinotorin joukolta tukea saaden oman vakiporukkansakin hallussa hyvin. Matkustajilla vakituinen mahdollisuus harrastaa siiderikelluntaa. Myös kuplauslätäköitä eri väreissä ja mauissa.
Muita tössähtämisiä:
Asematunnelin Food Station: suurella metelillä ja ylettömillä kehuilla se lopputulema, että kaikki paikalle jallitetut yritykset poistuneet. Epäonnistumisen jackpot. Rahat menivät.
Hämeenkadun liikenteen sulkeminen: liike-elämä laajalti vaikeuksissa. Muutos on osunut lamatilanteen kanssa päällekkäin, eli lopettamisia tulee ja on tulossa.
Hämeenkadun keinoelävöittäminen: vaikeuksiin saatu ravitsemusalan liiketoiminta saa lopullista iskua palleaan kun promotoidaan paikalle keinotekoisesti lisää tarjontaa.
Kaikissa näissä on kaupunki ollut jollakin tavalla hämmentelemässä. Joissakin päällimmäisenä, joissakin joukon mukana. Mutta jossakin vaiheessa voisi tietysti odottaa, että kaupungilta edes joku kalliisti kustannetuista projekteista osuisi muuhunkin kuin umpibetoniin.
Yhtään en epäile, että kaupungin päättäjät yhä saisivat tsemppaavia kannustusartikkeleita eri aviiseihin. Jos vaikka tunneli osoittautuisi valmistumisensa jälkeen umpinaiseksi, yhä kirjoitettaisiin kuinka suuret visiot on johdollamme.
Ei tota listaa parane ainaskan turkulaisille vuotaa. Tai tarttee alkaa kulkeen ruottinlaivoille hesan kautta. Eihän sitä naurua kestä kukaa
Listaan voi vielä lisätä Tavasen. Persnettoa tulee sieltäkin. Kas tässä loistavaa meriittilistaa
rakennetaan Hippokselle jo uutena pystyynkuollut kaupunkilähiö. sitten aletaan elävöittää
--Listaan voi vielä lisätä Tavasen. Persnettoa tulee sieltäkin. Kas tässä loistavaa meriittilistaa-----
johtajuus huipussaa
Hyrskyvän kallis Hämpin parkki puuttuu listalta. Rahaa meni paljon.
Eikö kukaan enää puhu Vuoreksesta. Kuinka hieno paikka piti tulla. Lopputulos on kuin joku kolhoosin nukkumalähiö. Surkeat kinttupolut johtaa paikalle. Pimeää. Palvelut on mitä on. Ja varmuuden vuoksi on joka paikkaan pitkä matka. Tuijottele siinä sitten vastapäisen talon ikkunaa ja jotain muijaa jonka ihmissuhde on kissa. Ja häivy pois siitä ikkunasta, ettei se soita poliisille. Kaikissa pohjoismaissa tunnettu menomesta!
Aika komeilla kuvilla sitä myytiin. Olisiko ollut sama suosio, jos olisi ollut näyttää kuvat miten on nykyisellään.
Ei asuntovedättäminen mikään uusi idea ole. Hervantaa kun uskoteltiin ihmisille niin kaupunginjohtaja osti itselleen tontin ja mainosti hänkin muuttavansa sinne. Kun ne Hervannan betonit sitten oli paikoillaan, niin arvaa, myikö kaupunginjohtaja tonttinsa pois.
Menestys tulee sukupolven jättämällä. Eivätkö asuntojen välittäjät tulleet maininneeksi asiasta?
välittäjät o rahojensa kanssa iha hiljaa
kUVISTA PUUTTU PUNAISET ISOT KUKKARUUKUT HIENOO HIPARILTA RATIKALLA
siinä hippoksen lähipiirissä kehitetään isompaa hepulia kun asukkaille alkaa hiljakseen kirkastua minkälaista elementtituomiopäivää heille ollaan petaamassa
Sitten varmaan on hyvä kun Tampereesta on tehty grynderien ehdoilla umpislummi.
Hitlerillä oli jonkun aikaa apunaan talousnero Hjalmar S. Hän otti kantaa Hitlerin megalomaanisiin hankkeisiin. Ja muistelmissaan esittää, että kun kustannukset olivat karanneet tarpeeksi ulapalle, ei Hitlerillä ollut enää muuta mahdollisuutta kuin koettaa saada kuitattua laskut sodan kautta. Ryöstöretkellä.
Komeita rakennuksia Hitler teetti. Harvasta niistä jäi mitään jäljelle. Saksalle jäi lasku, jota makselee osittain vieläkin.
Kalliita Hipposunelmia julkistetaan samaan aikaan kun todetaan että kaupungin kassan pohja pilkottaa jo pelottavasti.
mitäs jos laittais seteleiden alle
PÄHKINÖITÄ
aika seksististä sanoo noin
No jos sitten sellasenaan. Eli kirstun pohja pilkottaa. Ja alla ei ole enää muuta. Kuin se pohja.
Kaukajärven vinkkelistä
Aikaisina aikoina sinne muutin. Oli tietä kommeesti, neljällä kaistalla ja vaan Annalaan meni kapeampi tie. Asutusta oli se mikäö sillon oli. 70-luvulla.
Pikkuhiljaa on otettu kaistoja pois. Annalassa on laitettu tiehen korotuksia paljon. Annalasta Ruskoonn mnevä väylä on katkastu (kuulemma jonkun kaupungin lobbarin erik.toivomus. Viissin asuu siinä).
Samaan aikaa on rakennettu lisää ja lisää sairaan paljo. Niin Kaukajärven keskustaa kun Annalaan ja sinne taakse. Mitä vaan on isompi väkimäärä niin sitä ahtaammaksi tehään reitit. Kohta ne katkastaan vallan.
Päättäjien vihreät nukkuvat paremmin kun tietävät, että autoliikennettä häiritään. Liikenne pysyy kuitenkin samassa määrässä. Ei se kiusanteosta vähene. Se määrä vain kulkee hitaammin ja käydä jyrryttelee tyhjäkäyntiä ja aiheuttaa tien varrella asuville ajallisesti isomman meluhaitan. Sitä pidempään melua mitä pidempään liikenteen ohikulku kestää. Ja kehnosti sujuva liikenne aiheuttaa enemmän päästöjä. Eli maailma ei pelastu.
Niin, nyt on tämä ratikkafarssi mielettömine kustannuksineen. Mutta liian vähän huomioidaan, että samassa yhteydessä tosiaan ollaan tärvelemässä koko kaupunkikuvaa.
Ratikkaa ei pidä rakentaa! Selviö!