Mitä syitä miksette olisi hyvä pari?
Miksi ETTE sopisi yhteen?
Avatkaatuntojanne
65<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 65
Vanhimmat
Hän on niin paljon aktiivisempi, että putoisin kelkasta.
kai se on rakkaus, joka ihmiset liimaa yhteen. jos ei rakasta niin ei sovikaan. tai sitten rakastaa liikaa ja haluaa vaan toista ihan hulluna, eikä mikään mene sen vuoksi niin kuin tahtoisi.
Joutuu lohduttautumaan liikaa
Tarkoitatko lohduttamaan?
Hän on niin paljon paremman näköinen että saisi minua paljon kauniimmankin naisen. Siitä voisi tulla jotain ongelmia.
Koska olen vaikea mies kun en ole se normiputkiaivoinen uros jota naiset etsivät.
En ole kovin hyvä sängyssä koska penikseni ei ole suuri.
En siedä riitelyä ja turhaa paskan jauhamista.
Pidän haleista ja odotan sitä myös toiselta.
En tavoittele statusta joten olen joidenkin mielestä "kunnianhimoton".
Palkkani ja asemani ei siten tule olemaan koskaan varmaankaan riittävä.
En jaksa turhia sosiaalisia hössötyksiä vaan viihdyn enemmän pienissä porukoissa hyvässä seurassa.
"En ole kovin hyvä sängyssä koska penikseni ei ole suuri."
Muuhun en ota kantaa mutta tuo on varmasti ihan soopaa. Yhdyntä on vain osa seksiä, ja siinäkin on aina kyse on parin yhteensopivuudesta - ei iso ole automaattisesti hyvä eikä pienempi huono.
Penispumppujakin on olemassa.
Tuommoiset asiat eivät ole ongelmia. Tärkeintä onko yhteyttä ja rakkautta. Minua sattui, kun miehellä oli liian iso ja halusin lopettaa.
Muuten aika sama, mutta ilman penistä. Oltais siis yhdessä varmasti aika hyvä pakkaus:)
Iso voi sattua naiseen ja yhdyntä voi olla kivulias (kokemusta on) ja yhtä tuskaa. Aiheuttaa haluttomuutta. Putkiaivoinen mies voi olla rasittavampi, eli se on sinulle vain eduksi. Ymmärrät naisia paremmin ja osaat tehdä monta asiaa yht'aikaa.
Itsekkään en siedä riitelyä, enkä pidä jankuttamisesta tai samojen asioiden vatvomisesta. Tykkään kainalossa olemisesta ja halaamisesta, pusuista, suukottelusta ja suutelemisesta. Viihdyn myös itse pikkuporukoissa kuin suurissa ryhmissä. Eniten tykkäisin olla kahden "hänen" kanssaan ja tehdä jotain yhdessä. Tykkään tehdä omia juttujani myös yksinään, eli rakastan omaa aikaa. Annan siten myös toiselle sitä omaa tilaa.
Jokaiselle ihmiselle kyllä löytyy se oma vastakappale, kunhan ei odota toisen kotona hakevan.
Avainsana; KOHTAAMINEN (joskus täytyy vain kohdata yhtä kertaa useammin).
Naisilla on värkkejä myös erikokoisia, ei se tarkoita etteikö seksistä voisi nauttia, jos nainen on muuten aisteja kiihottava, eli sopiva sinulle. Itse en ainakaan usko pätkääkään että olisi pelkästään värkkien koosta kiinni. Monesti seksi alkaakin toimimaan vasta kun pääsee turhista ennakkoluuloista ja ulkonäkökeskeisyydestä eroon ja osaa antautua toiselle.
Vittumainen äijä.
Hän on aika eri tyyppinen kuin minä, emme kohtaa usein, en tiedä eteneekö tilanteemme mihinkään. Kiinnostusta on molemminpuolin, mutta se ei aina riitä tutustumiseen asti. Miehelle.
Millä tavalla eri tyyppinen? Uskon, että jos molemmilla on tunteita, erilaisuus voi olla vain hyvä asia. Se että kaksi ihmistä on erilaisista lähtökohdista huolimatta löytänyt toisensa ja voivat auttaa toisiansa näkemään elämää uudella tavalla mihin on aikaisemmin tottunut voi lujittaa ihmisten välistä sidettä aivan eri tavalla kuin jos he olisivat täysin toistensa peilikuvia. Liika samankaltaisuus ei auta ihmistä kasvamaan, vaan jatkamaan elämää samanlaisena kuin tähänkin asti.
Sinä fiksu ja analyyttinen ihminen: mikä on oma tilanteesi, miksi olet täällä ja miksi sinä kaipaat eri tyyppistä ihmistä? Ja millä tavalla eri tyyppistä? Sivusta huikkaan ja haluaisin kuulla, minä, jonka mielestä hän ja minä olisimme match made in heaven.
Ei minulla ole tapana kirjoitella täällä vaikka etsinkin usein vertaistukea ja vastauksia omille tunteilleni. Haluan tarkentaa sanomaani niin, että erilaisuus on hyväksi jos elämän perusarvot kuitenkin kohtaavat. Eräs ihminen on saanut minut suhtautumaan joihinkin asioihin sekä itseeni uudella tavalla mistä olen hänelle syvästi kiitollinen. Tunnen myös sympatiaa hänen ajatuksilleen ja toivon voivani jollain tavalla auttaa häntä saavuttamaan omat haaveensa vaikka se tarkoittaisikin etten ehkä enää näkisi häntä. Tämä on naiselle Helsinkiin.
Mitkä sun elämän perusarvot on?
Ikäero, erilainen tausta, molemmilla lapsia... En tiedä olisiko erilaiset odotukset elämällekin, niistä ei ole tietoa.
Nuo toteutuu myös minun tilanteessani. itse uskon että sovittaisiin oikein hyvin yhteen eikä ikäeroakaan niin paljoa ole. Näen hänessä erityisen kiinnostavan ja itselleni sopivan miehen.
Kerrotko lisää itsestäsi?
No hmm... ei olla nähty liian pitkään aikaan.
Siis tuo oli tunniste, että ei olla nähty! Menikö metsään? Kerro sinäkin joku tunniste jos tuo osuu kohdilleen ettei olla nähty viime aikoina. Jookos?
Äkkiseltään en keksi mitään järkevää tai ylitsepääsemätöntä syytä miksi ei oltaisi. =D
...koska hän valehtelee minulle jatkuvasti ja eniten kaikesta tarvitsen enemmän kuin mitään muuta, sitä että minulle oltaisiin rehellisiä, jotta pystyisin saamaan tukevan otteen viimein maasta ja tuntisin ettei koko maaperä jossa seison jatkuvasti murtuilisi altani.
Ei ole toivoakaan että mikään toimisi ihmissuhteissani oikein niin kauan kuin mun pitää olla epäluuloinen, pelokas ja epäilevä ja miettiä että mitähän pahaa tuossakin nyt oli takana ja tuossa ja tuossa mitä tuo sanoi. Mikähän osuus totta ja mikä valetta ja koska se satuttaa minua niin että haluan tehdä itsemurhan....
Ollaan molemmat naimisissa.
Sehän voi aina muuttua
Sama täällä, eikä sen ole tarpeenkaan muuttua. Molemmilla hyvä näin.
Liian erilaiset elämäntilanteet. Toisella kaikki se koettuna mikä pitäisi toisella olla edessä.. Ikäero.
😕😔😞
Ikä ei välttämättä sanele ihmisen elämäntilannetta sillä erotuksella että nuoremmalta tuskin löytyy vuosien työuraa. Opiskelijoitakin löytyy joka ikäluokasta, jotkut opiskelevat uutta alaa vielä viisikymppisinä. Löytyy lapsettomia nelikymppisiä ja perheellisiä parikymppisiä. Meitä on moneksi. Ymmärrän kyllä että elämäntilanteet eivät kohtaa jos toiselta löytyy lapsia ja toinen nuorena viettää villiä opiskelijaelämää.
Onhan ikäero jonkinlainen kuvitteellinen mörkö, mutta kaksi ihmistä itse päättää häiritseekö se heitä. Muuthan ei teidän puolesta elä eikä tunne teidän tunteitanne. Mikäli toiveet ja tunteet osuvat kaikesta huolimatta yksiin niin ikäeron ei kannata antaa olla este vaan eläkää elämäänne ja nauttikaa toisistanne. Sinullakin on vain tämä yksi elämä.
Koska hän on sitoutumis kammoinen ja minä haluaisin jo sitoutua.
oululainen lukihärö. Se on sitoutumiskammoinen ei sitoutumis kammoinen
Itse olet.
En oikein tiedä, olen varovasti yrittänyt kysyä mutten saa vastausta. Nähdään kovin harvoin. Joskus viikonloppuisin hän tulee luokseni humalassa ja haluaa, kyllä te tiedätte,
suuhun. Aamulla on monesti lähtenyt omia aikojaan mitään ilmoittamatta:(
Me oltaisiin miehen kanssa täydellinen pari kun vaan päästäisiin lähitaisteluasemiin. Kunnioitan hänen olemustaan niin että yrittäisin kovasti antaa hänelle omaa tilaa vaikka mieluisin paikka olisi hänen lähellään
Niin oltais
Oli kylmä tai vaikkapa vari.
On jo mies, tai ainakin avopuoliso. En tykkää kolmen kimpasta. Muuten olisi sopiva.
Minä haluan tehdä asioita myös ilman puolisoa, hän vaikuttaa siltä että kaikki pitää tehdä kumppanin kanssa.
Kysy siltä toiselta. Se on vaan niin hidas et vastausta tuskin tulet koskaan saamaan.
hän on liian vanha, liian älykäs, liian varakas
Olisimme unelmapari. Ainakin minun mielestäni.
Liian temperamenttinen ja ailahtelevainen. Traamaa tekee pienistäkin kriiseistä. Tuo itseään esille uhrina ja alistettuna. Ei osaa puhua totta kertoilee satuja ystävilleen. Kuvittelee asioita. Suuttuu herkästi. Liian menevä.
Millaisia satuja? Kovin nuorelta naiselta vaikuttaa.
ps. en oo ap.
Hän on liian älykäs, en tiedä mistä hänelle voisi puhua. Luulen että en olisi hänestä kiinnostava, jos tutustuisimme yhtään enemmän. Ja lisäksi olen ihan liian allerginen.
Millälailla hän pelottaa?
Me vaan oltaisi hyvä pari. Sopusuhtaiset, huumoria sopivasti, läheisyys, suukottelut.
Mutta hän on varattu ja ties mitä muuta.
Ongelmia. Ei hyvä. Yksipuolisia tunteita, menkööt.
Toisen työ on mulle ainakin jokin kompastuskivi. Miten sen kestää että hän on enemmän muualla kuin kotona? Tällä hetkellä tuntuu kuin olisin pelkkä kodinhoitaja
Hyvä pointti.Itse reissuhommia teen ja kun työkomenuksella olen,niin suljen pääni muilta asioilta pyrkien keskittymään vain työhön.Työni on todella fyysistä ja henkisesti kuluttavaa 12-18 tuntia päiväs 1 kahvilla, niin voin kertoa et hali&pusu lirkuttelut vähis meillä. Kun pääsen kotiin,niin tarvitsen ainakin illan omaa tilaa etten räjähdä naiselleni. Muuten olemme yhdessä,kun mahdollista ja pyrin huomioimaan ja pitämään hyvänä. Siinä yleensä tiedostan ikäväni ja ymmärrän kuinka arvokas naiseni on ja pyrin sen hänelle kertomaan. Vaikeinta on aina kun uusi lähtö on tulossa ja tiedossa, kun ei tiedä millon taas nähdään. Oliko puolisosi silloin kun tutustuitte kyseisissä töissä ja oletko miettinyt/kysynyt hänen tuntojaan? Mielelläni kuulisin muiden kokemuksia vastaavasta kuviosta.
Eri paria: toinen sievä korkokenkä, toinen vanha ja risa kumisaapas. Kumisaapas haluaisi rinnalleen korkokengän, mut korkokenkä vierelleen tennistossun.
Se on hyvä, ettei kumpikaan tahdo tohvelia.
hoppista
Siks ku mä oon sen mielestä ruma läski, jolla on kumminkin ylistämisen kykyä .. lol .. x)
Koska en voi sietää Jenni Vartiaista.
En tykkää golfista, ralliautoilusta, bensan-ja hitsinkatkusta, yleensäkään mistään mikä liittyy moottoriurheiluun. En tee riistaruokaa, siitä siihen syönkö edes.
En tykkää jokapaikan nussijoista, joten jos hän on sellainen, mua allöttäisi niin paljon että halut menisi.
En ala tekemään enää lapsia, enkä tule asumaan missään korvessa. En halua mitään levotonta elämää missä matkustetaan jatkuvasti ja harrastetaan joka päivä jotain.
Raha-asioissa menisi varmasti hanttiin. Hän ehkä pitelisi liiankin kanssa omastaan kiinni ja mulla vituttaisi joka sentin laskeminen niin ettei siitä mitään parisuhdetta tulisi. Taloani en suostuisi myymään. Siinäpä sitä tulisi kilometrejä sitten ees taas.
Kysymys kuuluu, onko hän sittenkin sovinistinen, pinnallinen, jollain lailla tunteeton ihminen... että kuvittelenko vaan kaikki hyvät ominaisuudet vai onko niitä...
Sitten ne keskustelutaidot, onko hän liian hiljainen minulle ja mitä keskusteluaiheita meillä loppujen lopuksi olisi? Ymmärtäisimmekö toisiamme vai alkaisiko murteet ärsyttää pitemmän päälle.
Mitä hän ylipäänsä haluaa elämältä, millaisen parisuhteen?Millainen hän on parisuhteessa, osaako ottaa huomioon. Mitkään fuckbody systeemit ei kiinnosta mua paskaakaan. Haluan aidon parisuhteen. Olisko arvot, asenteet ja esim. poliittiset mielipiteet ja maku aivan erilaiset. Miten hän kohtelee naisia? Minua. Mitä tuntee minua kohtaan? Ihan ok ei riitä, sen pitää kolahtaa kunnolla. Onko uskollinen, luotettava, rehellinen? Löytyykö hänestä rohkeutta ja onko hänellä voimakas oikeudentunto? En halua selkärangatonta inisijää.
Ja viimeinen mutta tärkein: kun hän tutustuisi minuun todella, rakastaisiko hän minua sellaisena kuin olen? Kestäisikö herkkyyteni, ajoittaiset neuroottisuuteni ja toisaalta vahvuuteni ja itsenäisyyden haluni? Sen että haluan olla läheinen ja helliä ja rakastaa mutta toisaalta tehdä rauhassa omia juttujani.
Miten uusperhekuviot menisi? Lapseni ovat kuitenkin aina ensisijalla.
Miljoona kysymystä virtaa purona päässäni. Kovat on vaatimukset, toisaalta paljon on annettavaakin. Nimittäin elämä.
Korjaan ton fuckbuddyn!
Ja kyllä, olen aina tällainen.
Hän on liian vanha mulle.
Kuinka paljon ikäero? Meillä on 20 vuotta, mutta ei kuulemma haittaa nuorempaa.
en oo oikeestaan yhtään kiinnostunut hänestä
Minäkään en voi sietää paskan jauhamista
Häntä naista kiinostaa autot enemmän kuin minua;), jotain muutakin varmaan hidasteena muttei ylivoimaisia kuitenkaan. Kokonaiskuva ei vielä kokonaan tiedossa.
Loppujen lopuksi ei ajateltu mistään samalla tavalla. Toista kertaa en lähde siihe, että luonteet ei yhtään kohtaa.. tai ajatusmaailma.
Lapsia ja molemmat naimisissa..n-m
Häntä kiinnostaa veneet enemmän kuin minua. Ehkäpä jotain muutakin.
Henkinen kasvu kesken molemmilla. Puhumattakaan täydellisen erilaisista elämistä tahoillamme.