"Alistuminen auktoriteetin tahtoon ja muu sosiaalisen ympäristön aikaansaama paine tai manipulointi selittävät sen sijaan jo huomattavan hyvin jopa suuren mittaluokan julmuuksia, eivätkä nämä teoriat ole ristiriidassa vapaan tahdon kanssa. Tässä yhteydessä Heberlein mainitsee Hannah Arendtin kehittämän ajatuksen pahan banaaliudesta. Sen mukaan äärimmäistenkään pahojen tekojen takana ei välttämättä ole mitään erityisen pahaa tahtoa. Hirvittäviä asioita voi tapahtua monien asioiden epäonnekkaana yhteissummana ilman kenenkään tietoisen agentin tarkoituksellisen pahaa suunnittelua. Ehtona banaalin pahan toteutumiselle on kuitenkin moraalisen ajattelun laiminlyöminen tavalla tai toisella. Heberleinin mukaan suurimmassa vastuussa pahasta eivät olekaan ”ihmishirviöt”, vaan täysin tavalliset ihmiset, jotka eivät vain välitä riittävästi tai lainkaan siitä, mitä heidän ympärillä tapahtuu."
http://jarjestot.uta.fi/aatos/paatos/arkisto/2012-1/paatos11205.shtml
http://jarjestot.uta.fi/aatos/paatos/arkisto/2012-1/paatos11205.shtml
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihminen, jolla on terve itsetunto, uskaltaa myös antautua opetettavaksi tai johdettavaksi. Ilman sitä esim. opiskelu ja työnteko ei olisi mahdollista. Eihän se sitä tarkoita, että ketään pitäisi kritiikittä kuunnella tai kunnioittaa.
Pitää tietenkin olla huolellinen sen kanssa mitä auktoriteetteja itselleen hyväksyy ja millä perusteilla. On myös hyvä opetella pitäjään huolta henkilökohtaisista rajoistaan, jos joku pyrkii niitä rikkomaan. Se onnistuu helposti siten, että kävelee ulos, jos kokee ettei ilmapiiri ole hyvä ja kunnioittava.
Arkipäivän pahuus on usein banaalia. Ja siihen syyllistyvät ns. hyvät ihmiset. Useimmiten vaikenemalla, kun pitäisi puolustaa jotakin tai tuoda esille sairaita käytäntöjä ympäristössä.
Tästä tulikin mieleen ns. tavalliset vanhemmat, jotka lahjoittivat pojalle aseen, jolla hänen veljensä oli juuri tehnyt itsemurhan. Ja kieltäytyivät lähettämästä vakavasti oireilevaa poikaa terapiaan, koska terapia oli höpsötystä. Kuka tarvitsee vihollisia, kun on tällaiset vanhemmat.
"Toinen Heberleinin käsittelemä pahan muoto on ideologinen paha, jossa on kysymys omien uskomusten ja arvomaailman näkemisestä absoluuttisesti oikeana, jolloin kaikki sitä vastustavat tahot näyttäytyvät enemmän tai vähemmän pahoina. Usein vastustajat nähdään pelkän erehtyneisyyden sijasta absoluuttista pahaa edustavina epäihmisinä, jolloin tuhoamalla heidät tehtäisiin maailmasta parempi paikka. Ideologisesti paha ihminen nostaa siis itsensä ”Jumalan asemaan” ja katsoo omien näkemystensä määrittävän sen, mitä on hyvä, ja muiden edustavan pahaa.
Pahaan kuuluu aina myös pahan kohteena olevan ihmisen kohteleminen enemmän tai vähemmän välineenä. Silloin kun tämä piirre on erityisen leimallinen, puhutaan instrumentaalisesta pahasta. Instrumentaalisessa pahassa on siis kyse jonkin asian tavoittelemisesta keinoja kaihtamatta. Vaikka instrumentaalisessa pahassa pahan aiheuttaminen ei ole päämääränä, se voi usein johtaa kaikkein pahimpiin tuloksiin. Silloin kun tunteva olento välineellistetään täysin, se mitä hänelle tapahtuu, määräytyy täysin satunnaisesti pahaa tekevän asettamien päämäärien mukaan."
http://jarjestot.uta.fi/aatos/paatos/arkisto/2012-1/paatos11205.shtml