Igal Amir lähestyi esiintymislavaa huomiota herättämättä. Israelin pääministeri Jitzhak Rabin oli juuri päättänyt puheensa ja laskeutumassa lavalta turvamiestensä saattelemana. Amir ampui hänet. Syvästi uskonnollinen Amir uskoi näin toteuttavansa Jumalan tahtoa.Rabinin tappamisesta oli äärijuutalaisten parissa uhottu jo kuukausia. Hänen pelättiin luovuttavan rauhansopimuksessa palestiinalaisille "pyhää maata".
Väkivallan käyttäminen vastustajien nujertamisessa oli Israelissa valtion hyväksymä yleinen toimintatapa. Matka aseen kääntämiseen oman maan päämiestä vastaan ei ollut kovin pitkä, kunhan vain syyt olivat riittävän hyviä. Amirin mielestä ne olivat.
Miljoonille Lähi-idän sotien keskellä eläneille Rabinin murha merkitsi toivon hiipumista. Hän on toistaiseksi viimeinen, joka olisi voinut tuoda alueelle rauhan.
Pahinkin murhamies , despootti ja sotarikollinen perustelee aiheuttamansa tuhon jotenkin. Usein nämä perustelut kuulostavat varsin yleviltä. Hyvien syiden katsotaan oikeuttavan toiselle osapuolelle aiheutuvan pahan. Riittää, että tekijä on mielestään oikealla asialla.
Äärimmäisten tekojen yhteydessä on helppo väittää, että kyseessä oli poikkeusyksilö, jonka katsantokannat eivät edusta kyseistä uskontokuntaa tai ideologiaa laajemmin.
Tähän helppoon pakotiehen turvautui-hyvää tarkoittaen-myös piispa Häkkinen väittäessään Sana-lehden kolumnissa, ettei Norjan murhamiestä voida pitää kristittynä.
Anders Breivik oli mielestään uskonsoturi, joka koki tehtäväkseen kristillisen Euroopan pelastamisen vierailta vaikutteilta. Eikä hänen ajatuksensa ole niin kaukana joistakin Suomen kirkoissa pidetyistä puheista.
Rehellistä olisi todeta, että kristinuskoa voidaan pitää - ja on myös pidetty - myös monenlaisten väkivallantekojen perusteluna. Omaan jumalalliseen erityisasemaansa uskova ihminen on useimmiten kaikkein sokein lähimmäisilleen aiheuttamalleen kärsimyksille.
Monissa kristillisissä kirkkokunnissa ja yhteisöissä esiintyy uskonnon nimissä monenlaista väkivaltaa: toisten vähättelyä, ohittamista, alistamista ja mitä mielikuvituksellisinta kaltoinkohtelua. Nämä voivat pahimmillaan johtaa vuosia tai jopa vuosikymmeniä jatkuvaan hengelliseen terroriin. Tällaisissa yhteisöissä ihmiset alkavat muistuttaa ajatuksiltaan toisiaan, jolloin pienikin poikkeama, erilainen ajatus tai väärässä seurassa lausuttu kysymys riittää syyksi syyllistämiseen, eristämiseen ja tarvittaessa -hengellisen väkivallan julmimpaan muotoon - ulossulkemiseen yhteisöstä.
Tärkeää näille pahantekijöille ei ole se, mitä kiusaamisen kohteeksi joutuneille tapahtuu, vaan se, ettei oma ajatusrakennelma joudu koetukselle. Omien kuvitelmien suojelemisessa onkin näiden uskonsoturien elämäntehtävä. Jälki on sen mukaista.
On lohdullista huomata, ettei Jeesus sulkenut Juudastakaan viimeiseltä aterialta. Aika moni olisi Juudasta kurmuuttanut. Ainakin syyt olisivat olleet hyviä. Jeesuksen vertauksessa Laupias Samarialainen lupasi maksaa majatalon isännälle korkojen kera takaisin kaiken sen, mitä sairaan hoitamisessa saattaisi kulua. Potilasta ei vain missään olosuhteissa saisi jättää heitteille.
Kristitylle elämän ja kuoleman kysymys on käsittää, että armo kuuluu ansiottomille. Silloin itsellekin ainoa mahdollisuus näyttäytyy Hyvän Paimenen etsivässä rakkaudessa. Silloin ei tule ensimmäiseksi mieleen ryhtyä pieksämään toisia potilaita. Ei mistään syystä.
Väkivallan käyttäminen vastustajien nujertamisessa oli Israelissa valtion hyväksymä yleinen toimintatapa. Matka aseen kääntämiseen oman maan päämiestä vastaan ei ollut kovin pitkä, kunhan vain syyt olivat riittävän hyviä. Amirin mielestä ne olivat.
Miljoonille Lähi-idän sotien keskellä eläneille Rabinin murha merkitsi toivon hiipumista. Hän on toistaiseksi viimeinen, joka olisi voinut tuoda alueelle rauhan.
Pahinkin murhamies , despootti ja sotarikollinen perustelee aiheuttamansa tuhon jotenkin. Usein nämä perustelut kuulostavat varsin yleviltä. Hyvien syiden katsotaan oikeuttavan toiselle osapuolelle aiheutuvan pahan. Riittää, että tekijä on mielestään oikealla asialla.
Äärimmäisten tekojen yhteydessä on helppo väittää, että kyseessä oli poikkeusyksilö, jonka katsantokannat eivät edusta kyseistä uskontokuntaa tai ideologiaa laajemmin.
Tähän helppoon pakotiehen turvautui-hyvää tarkoittaen-myös piispa Häkkinen väittäessään Sana-lehden kolumnissa, ettei Norjan murhamiestä voida pitää kristittynä.
Anders Breivik oli mielestään uskonsoturi, joka koki tehtäväkseen kristillisen Euroopan pelastamisen vierailta vaikutteilta. Eikä hänen ajatuksensa ole niin kaukana joistakin Suomen kirkoissa pidetyistä puheista.
Rehellistä olisi todeta, että kristinuskoa voidaan pitää - ja on myös pidetty - myös monenlaisten väkivallantekojen perusteluna. Omaan jumalalliseen erityisasemaansa uskova ihminen on useimmiten kaikkein sokein lähimmäisilleen aiheuttamalleen kärsimyksille.
Monissa kristillisissä kirkkokunnissa ja yhteisöissä esiintyy uskonnon nimissä monenlaista väkivaltaa: toisten vähättelyä, ohittamista, alistamista ja mitä mielikuvituksellisinta kaltoinkohtelua. Nämä voivat pahimmillaan johtaa vuosia tai jopa vuosikymmeniä jatkuvaan hengelliseen terroriin. Tällaisissa yhteisöissä ihmiset alkavat muistuttaa ajatuksiltaan toisiaan, jolloin pienikin poikkeama, erilainen ajatus tai väärässä seurassa lausuttu kysymys riittää syyksi syyllistämiseen, eristämiseen ja tarvittaessa -hengellisen väkivallan julmimpaan muotoon - ulossulkemiseen yhteisöstä.
Tärkeää näille pahantekijöille ei ole se, mitä kiusaamisen kohteeksi joutuneille tapahtuu, vaan se, ettei oma ajatusrakennelma joudu koetukselle. Omien kuvitelmien suojelemisessa onkin näiden uskonsoturien elämäntehtävä. Jälki on sen mukaista.
On lohdullista huomata, ettei Jeesus sulkenut Juudastakaan viimeiseltä aterialta. Aika moni olisi Juudasta kurmuuttanut. Ainakin syyt olisivat olleet hyviä. Jeesuksen vertauksessa Laupias Samarialainen lupasi maksaa majatalon isännälle korkojen kera takaisin kaiken sen, mitä sairaan hoitamisessa saattaisi kulua. Potilasta ei vain missään olosuhteissa saisi jättää heitteille.
Kristitylle elämän ja kuoleman kysymys on käsittää, että armo kuuluu ansiottomille. Silloin itsellekin ainoa mahdollisuus näyttäytyy Hyvän Paimenen etsivässä rakkaudessa. Silloin ei tule ensimmäiseksi mieleen ryhtyä pieksämään toisia potilaita. Ei mistään syystä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.