Otin tuosta Torpan kirjoituksesta muutamia poimintoja lähempään tarkasteluun. Ihan siksi että ne tuntuvat olevan juuri niitä keskeisiä kysymyksiä, joista väärinymmärryksen syntyvät tai joita käytetään tahallisen väärinymmärryksen perusteena.
”Jos ihminen myöhemmässä elämänvaiheessaan kokee jotain itsessään (hänelle syntyy mielipide), joka on vastoin sitä biologista objektiivista todellisuutta, joksi hän on syntynyt, niin kyseessä on subjektiivinen mielipide, joka ei ole ihmisoikeuskysymys.”
http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:1jUnbNbWodMJ:mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221745-mielipide-sukupuolesta-ei-ole-ihmisoikeuskysymys &cd=1&hl=en&ct=clnk&gl=fi&client=firefox-b
Tässä Torppa tuo esiin sen, että hän käsittää sukupuolen olevan joillekin mielipide kysymys. Eli kokemus siitä, ettei ole syntynyt oikeaan sukupuoleen tavallaan mitätöidään pelkäksi mielipiteeksi.
Itseäni enemmän kiinnostaa kysymys, mikä saa kokemaan oman sukupuolensa niin vieraaksi, ettei halua elää sellaisena? Kokemuksen täyty olla hyvin vahva, sillä eihän kukaan edes aloita mitään lääketieteellisiä pitkiä prosesseja muuttaakseen sitä.
On siis kahdenlaisia tapauksia, joista toinen on synnynnäinen:
”Viimeistään 1700-luvulla oli yleisesti tiedossa, että silloin tällöin syntyi lapsia, joista ei osattu sanoa, olivatko he tyttöjä vai poikia. Suomalaisista kirkonkirjoista löytyy lapsia, joille on varmuuden vuoksi annettu sekä tytön että pojan nimi.”
”Roomalaiset hukuttivat sukupuoleltaan epäselvät lapset tai jättivät heidät kuolemaan.”
”Avioliiton nämä hermafrodiitit, kuten heitä silloin tavattiin kutsua, saivat solmia joko naisina tai miehinä.”
Ilmiö oli siis tunnettu jo kauan.
”Kun usko tieteen kaikkivoipaisuuteen kasvoi 1800-luvulla, ajateltiin, että lääkärit kyllä pystyivät määrittelemään, oliko kyseessä mies vai nainen.”
http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1451280786670
Sitten astui tiede kuvaan, ja alettiin määrittelemään tarkemmin, syytä en tiedä. Mutta lääketiede oli se, joka myös vaikutti siihen, että myös ne, joilla ei ollut synnynnäinen ongelma sukupuoli, vaan tuo kokemus, miten näitä ihmisiä ”hoidettiin”.
”Plastiikkakirurgi Sir Harold Gillies teki ensimmäiset sukupuolenkorjausleikkaukset 1940-luvulla.”
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/07/02/vaara-sukupuoli
”Dillon sai suostuteltua sodan runtelemia miehiä korjanneen plastiikkakirurgin Sir Harold Gilliesin rakentamaan itselleen peniksen vaginan paikalle.”
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/tv/tanaan_tvssa_tallaisia_olivat_ensimmaiset_sukupuolenkorjausleikkaukset
En tiedä katsoiko kukaan tuota ohjelmaa, mutta se oli avartava. Kaikki tehtiin salaa, ja lääketiede oli jälleen kuviossa.
Miksi näille ihmisille ei siis riitä se, että he vaihtaisivat vain roolia? Miksi myös fyysinen puoli halutaan muuttaa?
”Eli jos tällainen subjektiivinen tuntemus nostetaan määrääväksi tekijäksi objektiivisen biologisen todellisuuden sijaan määrittämään ihmisoikeuden, niin johdonmukaisuuden nimissä meidän tulisi myös hyväksyä subjektiivinen tuntemus määrääväksi tekijäksi biologisen todellisuuden sijaan, myös niissä tapauksissa joissa henkilö väittää olevansa koira, kissa, vihreä menninkäinen, vaaleanpunainen keijukainen, tonttu taikka vaikka jumala.”
Eli kun rakennelmaa jatketaan Tuokon mukaan, ”mielipide” tuottaa sitten tuon kaltaisia johtopäätöksiä. Miten siis voidaan erottaa kuvitelma ja vahva kokemus (kuten moni transihminen ovat kuvanneet että jo lapsesta saakka he ovat tienneet olevansa toista sukupuolta) toisistaan? En tiedä ketään kuka olisi noin vahvasti tiennyt olevansa esim. eläin.
”….sekularistinen käsitys, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen vastaa objektiivista todellisuutta, koska ihminen ei voi muuttaa sitä miksi on syntynyt vaikka kuinka pyrkisi kapinoimaan biologista todellisuuttaan vastaan.”
http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:1jUnbNbWodMJ:mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221745-mielipide-sukupuolesta-ei-ole-ihmisoikeuskysymys &cd=1&hl=en&ct=clnk&gl=fi&client=firefox-b
Tämä on aika vaikein puoli ymmärtää. Miksi ylipäätään ihmisten on vaikeaa hyväksyä sitä fyysistä todellisuutta joka on ollut syntymästä saakka tai joku on vaikuttanut siihen pysyvästi? Oli se sitten vammaisuus, raajojen puuttuminen, pienirintaisuus, kasvojen epämuodostuma tai muu vastaava.
Toinen seikka on, miksi ei todellakaan riitä roolin muuttaminen? Eli pelkän pukeutumisen ja käytöksen hyväksyminen vaikkei se vastaa yleisiä normeja.
Voiko tähän ”biologiseen todellisuuteen” vaikuttaa ympäristön vaatimukset ja paineet niin paljon, ettei sijaa löydy niille, joiden on siihen vaikeaa sopeutua?
Mihin me voimme laittaa rajaa lääketieteen mahdollisuuksille vaikuttaa omaa fyysistä olemassaoloamme ajatellen?
”Jos ihminen myöhemmässä elämänvaiheessaan kokee jotain itsessään (hänelle syntyy mielipide), joka on vastoin sitä biologista objektiivista todellisuutta, joksi hän on syntynyt, niin kyseessä on subjektiivinen mielipide, joka ei ole ihmisoikeuskysymys.”
http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:1jUnbNbWodMJ:mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221745-mielipide-sukupuolesta-ei-ole-ihmisoikeuskysymys &cd=1&hl=en&ct=clnk&gl=fi&client=firefox-b
Tässä Torppa tuo esiin sen, että hän käsittää sukupuolen olevan joillekin mielipide kysymys. Eli kokemus siitä, ettei ole syntynyt oikeaan sukupuoleen tavallaan mitätöidään pelkäksi mielipiteeksi.
Itseäni enemmän kiinnostaa kysymys, mikä saa kokemaan oman sukupuolensa niin vieraaksi, ettei halua elää sellaisena? Kokemuksen täyty olla hyvin vahva, sillä eihän kukaan edes aloita mitään lääketieteellisiä pitkiä prosesseja muuttaakseen sitä.
On siis kahdenlaisia tapauksia, joista toinen on synnynnäinen:
”Viimeistään 1700-luvulla oli yleisesti tiedossa, että silloin tällöin syntyi lapsia, joista ei osattu sanoa, olivatko he tyttöjä vai poikia. Suomalaisista kirkonkirjoista löytyy lapsia, joille on varmuuden vuoksi annettu sekä tytön että pojan nimi.”
”Roomalaiset hukuttivat sukupuoleltaan epäselvät lapset tai jättivät heidät kuolemaan.”
”Avioliiton nämä hermafrodiitit, kuten heitä silloin tavattiin kutsua, saivat solmia joko naisina tai miehinä.”
Ilmiö oli siis tunnettu jo kauan.
”Kun usko tieteen kaikkivoipaisuuteen kasvoi 1800-luvulla, ajateltiin, että lääkärit kyllä pystyivät määrittelemään, oliko kyseessä mies vai nainen.”
http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1451280786670
Sitten astui tiede kuvaan, ja alettiin määrittelemään tarkemmin, syytä en tiedä. Mutta lääketiede oli se, joka myös vaikutti siihen, että myös ne, joilla ei ollut synnynnäinen ongelma sukupuoli, vaan tuo kokemus, miten näitä ihmisiä ”hoidettiin”.
”Plastiikkakirurgi Sir Harold Gillies teki ensimmäiset sukupuolenkorjausleikkaukset 1940-luvulla.”
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/07/02/vaara-sukupuoli
”Dillon sai suostuteltua sodan runtelemia miehiä korjanneen plastiikkakirurgin Sir Harold Gilliesin rakentamaan itselleen peniksen vaginan paikalle.”
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/tv/tanaan_tvssa_tallaisia_olivat_ensimmaiset_sukupuolenkorjausleikkaukset
En tiedä katsoiko kukaan tuota ohjelmaa, mutta se oli avartava. Kaikki tehtiin salaa, ja lääketiede oli jälleen kuviossa.
Miksi näille ihmisille ei siis riitä se, että he vaihtaisivat vain roolia? Miksi myös fyysinen puoli halutaan muuttaa?
”Eli jos tällainen subjektiivinen tuntemus nostetaan määrääväksi tekijäksi objektiivisen biologisen todellisuuden sijaan määrittämään ihmisoikeuden, niin johdonmukaisuuden nimissä meidän tulisi myös hyväksyä subjektiivinen tuntemus määrääväksi tekijäksi biologisen todellisuuden sijaan, myös niissä tapauksissa joissa henkilö väittää olevansa koira, kissa, vihreä menninkäinen, vaaleanpunainen keijukainen, tonttu taikka vaikka jumala.”
Eli kun rakennelmaa jatketaan Tuokon mukaan, ”mielipide” tuottaa sitten tuon kaltaisia johtopäätöksiä. Miten siis voidaan erottaa kuvitelma ja vahva kokemus (kuten moni transihminen ovat kuvanneet että jo lapsesta saakka he ovat tienneet olevansa toista sukupuolta) toisistaan? En tiedä ketään kuka olisi noin vahvasti tiennyt olevansa esim. eläin.
”….sekularistinen käsitys, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen vastaa objektiivista todellisuutta, koska ihminen ei voi muuttaa sitä miksi on syntynyt vaikka kuinka pyrkisi kapinoimaan biologista todellisuuttaan vastaan.”
http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:1jUnbNbWodMJ:mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221745-mielipide-sukupuolesta-ei-ole-ihmisoikeuskysymys &cd=1&hl=en&ct=clnk&gl=fi&client=firefox-b
Tämä on aika vaikein puoli ymmärtää. Miksi ylipäätään ihmisten on vaikeaa hyväksyä sitä fyysistä todellisuutta joka on ollut syntymästä saakka tai joku on vaikuttanut siihen pysyvästi? Oli se sitten vammaisuus, raajojen puuttuminen, pienirintaisuus, kasvojen epämuodostuma tai muu vastaava.
Toinen seikka on, miksi ei todellakaan riitä roolin muuttaminen? Eli pelkän pukeutumisen ja käytöksen hyväksyminen vaikkei se vastaa yleisiä normeja.
Voiko tähän ”biologiseen todellisuuteen” vaikuttaa ympäristön vaatimukset ja paineet niin paljon, ettei sijaa löydy niille, joiden on siihen vaikeaa sopeutua?
Mihin me voimme laittaa rajaa lääketieteen mahdollisuuksille vaikuttaa omaa fyysistä olemassaoloamme ajatellen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko tuo se Miisa Torppa?
Vain bimbo voiskin väittää, että sukupuloli olisi kokemis- tai tunnekysymys. Niitä kieroutuneista kokomuksia ja tunteita kannattaa purkaa siellä psykiatsin sohvalla.
Ja miten sukupuoleton mummeli tuo liittyy luterilaisuuteen??? Itse taas levittelet sairasta paskaasi tänne ja samaan hengenvetoon haukut nuita kun eivät pysy luterilaisuudessa.
Tuo on ”Mielipide sukupuolesta ei ole ihmisoikeuskysymys” jonka on kirjoittanut 24.8.2016 15:31 Mikael Torppa.
Muuten kommenttisi oli asiaton.
Voidaanko tämä hiljaisuus tulkita siten, että ollaan samaa mieltä ettei Torpan ajatukset oikein pidä paikaansa?