Himmlerin Waffen-SS alkoi kiinnostaa minua alunperin omalla mystisyydellään ja taistelutehollaan.
Yllätyin, kun tarkemmin aiheeseen tutustuttuani totesin sen olleen täysin Saksan Wermachtista erillään oleva valioyksikkö.
Kuitenkin SS:n kehitys vuosien mittaan kuvaa hyvin Saksan tilaa ja sen kehitystä kohti sodan loppua. Alussa SS:aan oli tiukat pääsyvaatimukset niin poliittisista mielipiteistä kuin fyysisistä ominaisuuksista, ja erityisesti puhtaasta arjalaisuudesta.
Vuosien myötä nämä ehdot muuttuivat, ja lopulta suurin osa SS-divisioonista (vajaista sellaisista) koostui ei-saksalaisista joukoista, jotka oli värvätty Saksan liittolaisilta ja Saksan valloittamien alueiden kansoista. Alun laatu korvaa määrän- periaate kääntyi SS:ssä täysin ympäri, olihan sodan loppuvaiheessa jo kyse Saksan omasta itsenäisyydestä ja sen kansoittamasta alueesta, mitä puolustamaan ei enää riittänyt laadukkaat joukot (mitkä olivat huvenneet kovaa vauhtia)vaan sotilaita tarvittiin massoittain lisää liittoutuneiden suuria joukkoja vastaan.
Waffen-SS oli varsin varteenotettava organisaatio. Lähinnä propagandan liittoutuneissa aiheuttama pelko voittamattomasta Saksalaisesta eliittijoukosta loi omaa uskottavuuttaan. Ja SS:n taistelutulokset kertovat omaa kieltään, se on kuuluisa joukkojensa peräänantamattomuudesta ja kyvystä taistella viimeiseen mieheen. SS:n tapa taistella oli tuloksekasta, mutta se tuotti myös suurempia tappioita kuin muilla joukoilla.
Kaikesta huolimatta SS:n luoja ja johtaja Himmler oli niitä harvoja Saksalaisia johtajia, joka ei joutunut Hitlerin "Hajoita ja hallitse"-taktiikan uhriksi. Hän johti SS:sää loppuun asti, jos oikein muistan. Korjatkaa jos olen väärässä...
Tästä aiheesta toivon keskustelua enemmänkin...
Yllätyin, kun tarkemmin aiheeseen tutustuttuani totesin sen olleen täysin Saksan Wermachtista erillään oleva valioyksikkö.
Kuitenkin SS:n kehitys vuosien mittaan kuvaa hyvin Saksan tilaa ja sen kehitystä kohti sodan loppua. Alussa SS:aan oli tiukat pääsyvaatimukset niin poliittisista mielipiteistä kuin fyysisistä ominaisuuksista, ja erityisesti puhtaasta arjalaisuudesta.
Vuosien myötä nämä ehdot muuttuivat, ja lopulta suurin osa SS-divisioonista (vajaista sellaisista) koostui ei-saksalaisista joukoista, jotka oli värvätty Saksan liittolaisilta ja Saksan valloittamien alueiden kansoista. Alun laatu korvaa määrän- periaate kääntyi SS:ssä täysin ympäri, olihan sodan loppuvaiheessa jo kyse Saksan omasta itsenäisyydestä ja sen kansoittamasta alueesta, mitä puolustamaan ei enää riittänyt laadukkaat joukot (mitkä olivat huvenneet kovaa vauhtia)vaan sotilaita tarvittiin massoittain lisää liittoutuneiden suuria joukkoja vastaan.
Waffen-SS oli varsin varteenotettava organisaatio. Lähinnä propagandan liittoutuneissa aiheuttama pelko voittamattomasta Saksalaisesta eliittijoukosta loi omaa uskottavuuttaan. Ja SS:n taistelutulokset kertovat omaa kieltään, se on kuuluisa joukkojensa peräänantamattomuudesta ja kyvystä taistella viimeiseen mieheen. SS:n tapa taistella oli tuloksekasta, mutta se tuotti myös suurempia tappioita kuin muilla joukoilla.
Kaikesta huolimatta SS:n luoja ja johtaja Himmler oli niitä harvoja Saksalaisia johtajia, joka ei joutunut Hitlerin "Hajoita ja hallitse"-taktiikan uhriksi. Hän johti SS:sää loppuun asti, jos oikein muistan. Korjatkaa jos olen väärässä...
Tästä aiheesta toivon keskustelua enemmänkin...
Vastaukset 14
Vanhimmat
tuhoaminen ja muiden "epämiellyttävien" kansojen ja vähemmistöjen tuhoaminen olisi viety loppuun Saksan voittaessa juuri SS:n toimesta.
Ja yleensäkkin SS:n rehtien rintamataistelijoiden päällä lepää Himmlerin ja Aatun aikaansaama diaboolinen holakaustin varjo nyt ja aina...
Mutta rintamajoukkoina valiota olivat toki...
Käsittääkseni Himmler johti SSn poliittista siipeä, ei niinkään taistelujoukkoja.
olkoonkin että rintamajoukkojen komentaminen oli suht muodollista hänen tapauksessaan, ol Himmler -tuo diaboolinen kanatarhuri- kuitenkin koko SS:n pääjehu! Eli ennen sotaa hän hoiti -ja myös mahdollisesti sodan voittamisen jälkeen olisi Himmler hoitanut perkeleellisen hommansa loppuun juuri SS:n avulla.
Ja sitäpaitsi SS:n käyttäminen rintamalla palveli SS:n arvoa. Eli sen oli myös näytettävä kantavansa armeijjan lailla maanpuolustamisen taakka ja näin ikäänkuin ansaittava myös armeijjan ja kansan kunnioitus. Poliittinen kikka siis osittain. H. teki useaan otteeseen myös selväksi, että heti tilanteen salliessa SS:stä tulisi Suur-Saksan erityispoliisijoukkio niin Saksassa kuin valloiteuilla alueilla.
Waffen-SS osallistui myös terroritekoihin siviilejä ja sotavankeja kohtaan.
Monet keskitysleireillä palvelleet siirrettiin rintamajoukkoihin, kun keskitysleireille saatiin sodasta toipilaita tilalle.
totta puhut!
SS:n saavutukset hyvässä jos pahassakin tunnetaan, joskin jälkimmäisiä on liioiteltu.
Ylipäätään esim. ns. partisaanivastaisessa sodassa tapahtui yhtä jos toista sellaista, mikä ei kestä tietenkään päivänvaloa, mutta osa kamalimmista jutuista on siirrettävissä sellaisten venäläisistä vapaaehtoisista koostuvan muodostelmien kuin Kaminskin prikaatin piikkiin. Oskar Dirlewanger joukkoineen taas herätti inhoa hyvinkin kovakouraisissa SS-upseereissa.(Herra oli itseasiassa viettänyt osan sotaaedeltävistä vuosista mm. raiskauksesta tuomittuna.)
SS-divisioonien kiihtyvässä perustamisessa on nähtävissä samanlainen tendenssi kuin ns. Ilmavoimien divisioonien vastaavassa rakentamisessa. Asevoima merkitsi myös valtaa ja sitä hamusivat sekä Göring, että Himmler. Noin yleensää kuitenkin SS onnistui myös sotilaallisesti joskus jopa erinomaisestikin ja koska koko joukko-osastolla ei ollut lastinaan sotilaallisia perinteitä, niin eräät sen koulutusmenetelmät avasivat uusia uria ja tuottivat poikkeuksellisen hyviä tuloksia.
Taisteluhengessä ei siinäkään ollut mitään vikaa ainakaan ns. "vanhoissa" divisioonissa ja hyvästä esimerkistä käy eräs Rzevin- mutkassa taistellut rykmentti, joka kutistui joukkueen vahvuiseksi taisteluhengen murtumatta tai Hitlerjugend-divisioona, joka taisteli Caenissa pidätellen liittoutuneita pimeäntuloon asti lopulta ammusten loputtua pelkin lapioin.
Näin ajattelee Suomen Sisu (SS).
tuon nyt kaikki asian "harrastajat"tietävät, että waffen-ss oli myös suomalaisten vapaaehtoispataljoona (Das Finnische Freiwilligen-Bataillon der Waffen-ss). Ei siitä sen enempää.
Suosittelisin lukemaan Niilo Lauttamuksen kirjoja aiheesta, kirjoissa sekottuu fakta ja fiktio mukavasti. Tyyppi itse ollut mukana kyseisessä porukassa, joten esim. värväys, kuljetus, tapahtuma- ja taistelupaikat pitävät paikkansa. Kerrontaa on tosin höystetty suomalaisuuden mukanaan tuomalla ylivertaisuudella. Saksalaisia, hollantilaisia, tanskalaisia ja sivussa venäläisiä pistetään turpiin mennen tullen ja vielä palatessa, mutta ei ikinä norjalaisia...:D
Ehkäpä kirjailija on myös kirjaansa tuonut tuntemuksia, ajatuksia ym. mitä muita aiheesta kirjoitetuissa faktakirjallisuudessa ei niin kerrota.
Kysymys asiaa enemmän tunteville...osallistuiko suomalaisia stalingradin piiritykseen?? Minulla on sellainen käsitys etteivät osallistuneet, mutta joku kehtas väittää muuta. onko kenelläkään parempaa tietoa asiasta?
-----Himmlerin Waffen-SS alkoi kiinnostaa minua alunperin omalla mystisyydellään ja taistelutehollaan.-----
Fanaattisuus toi näille joukoille hirveät tappiot.
Taisteluhenkeä/tappioita lisäsi kummasti se, että sekä idässä että lännessä oli yleisenä tapana teloittaa jo vangitsemisvaiheessa kaikki SS-sotavangit!
Sinänsä mielenkiintoista että armeijan (Wehrmacht) rinnalla ylläpidettiin kilpailevaa sotilasorganisaatiota (Waffen-SS). Luulisi keränneen lähinnä päällekkäistä päällystöä. Tai ehkä kuningasajatuksena olikin ylläpitää kahta kilpailevaa sotilasorganisaatiota jolloin kumpikaan puoli ei vapaasti päässyt haastamaan Johtajaa.
Hitler oli erittäin taitava tässä pelissä, kilpailuttamisessa toisiaan vastaan ilman että joutuisi itse altavastaajaksi.
Hitlerin tarkoitus oli korvata Wehrmacht aikanaan Waffen-SS:llä.
"Luulisi keränneen lähinnä päällekkäistä päällystöä. "
SS oli poliittinen organisaatio ja sen upseerit usein poliittisin perustein nimitettyjä. Heer taas oli perinteinen sotilasorganisaatio, jonka upseerit olivat perinteistä preussilaista ainesta. Tästä syystä organisaatioiden upseerit eivät oikein sulattaneet toisiaan: preussilaiset piti SS:ää moukkamaisina nousukkaina, ja SS piti Heeriä aatelisena herrakerhona. Eli kyseessä ei periaatteessa ollut päällekkäinen aines.