Onko mielestänne oikein, että hyvin iäkkäitä ja monisairaita elvytetään ja hoidetaan tehohoidossa, vaikka toipumisesta edes ennalleen ei ole toiveita ? Monasti jää petipotilaaksi muiden autettavaksi. Kaikilla ei tätä kieltoa ole, mutta eikö joku raja pitäisi laittaa, että rahaa jäisi nuorempien hoitoon.
Mielipiteitä elvytyskiellosta
kiellonpuolesta
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Elämä pitää sen arvoista että siitä voi nauttia vanhempanakin. Vihanneksena oleminen ei ketään miellytä. Potilaasta pitäisi päästää irti.
Tuttavani joutui vihannekseksi. Lääkäri kysyi puolisolta jatketaanko hoitoa. Puoliso sanoi että ei jatketa. Letkut irti ja taivasmatka alkoi.
Iäkkäät, monisairaat, heikot, vähäisissä hengen ja ruumiin voimissa olevat eivät edes kestäisi enää elvytysrynkytystä. Siksi DNR on olemassa ja se on hyvä juttu ja silti, vaikka "vihannes"-tasoa ei olisi saavutettukaan.
Onko heikolla ja aralla ihmisellä kykyä tehdä tuollainen "letkut irti päätös"? Kun hoitohenkilökunnalla ei ole mitään päätösvaltaa, olen omakohtaisen päätökseni tehnyt terveyskeskuksessa. Hoitotestamentti pitäisi kaikilla olla olemassa.
.
Provosoit ihan turhaan. Päätös tehdään tilanteen mukaan, ei nippuratkaisuna.
Minun läheisteni hoitavat lääkärit ovat sanoneet minulle kauniisti, että kun ei toivoa ole, on ajateltava potilaan tilannetta ja sallittava hänen lähteä.
Ruuneperi viestittää, juridisesti on pätevä vain hoitotestamentti kahden henkilön allekirjoituksella. Silloin ei ole kenelläkään oikeutta sitä muuttaa, se on henkilön viimeinen tahto. Lopuksi usein vielä varmistetaan soittamalla lähiomaiselle asiakkaan hoitotestamentista.
Ei se niin helppoa ole hoitohenkilökunnalle elvytyksen lopettaminen, aina tehty päätös tehdään lääketieteellisin perustein, kun vastetta elvytykselle - hoidolle ei tule. Valvira ent lääkintöhallitus on antanut tiukat ohjeet miten on meneteltävä, ohjeista pidetään tiukasti kiinni.
Sitten aina jää omaisille mieltä kaivertamaan, tehtiinkö kaikki mahdollinen, miksi tulos oli tämä. Hoitohenkilökunnan syyttely on pahinta mitä niskaan sataa, varsinkin kun tiedostaa pahaa mieltä siinä puretaan. SE ns. kylmä rinki niskassa, syyttömänä sitä on raskasta kantaa, sitä syyttelyä saattaa vain tapahtua. Kun on ammatin valinnut, varjopuolet on kestettävä, tuntuipa se mille tahansa.
Samat ohjeet koskevat kaikenikäisiä, ei siinä lasketa onko matkan alku-, vai loppupäässä. Luopuminen kysyy aina psyykkisiä voimavaroja lähiomaisilta, kestää jonkin aikaa ennekuin on "sinut" asian kanssa. Jokaisen elämä on ainutkertainen.
Hoitotestamentti kuten Ruuneperi toi esille, on hyvä olla jokaisella maaliin saavuttaessa jolloin oma tahto toteutuu. Arkkuhautaus vai tuhkaus siitäkin on hyvä tehdä toivomus, silloin jää omaisille aikaa kaiken kaaoksen keskellä surutyöhön.
Oletko varma, että näin tapahtuu? Onko sinulla kokemusta vai heititkö vain olettamuksen, että näinkin tehdään?
Kokemusta on kymmenien vuosien ajalta. Puhtain sydämin eläkkeelle jäin 60v.