Historian saatossa poliittinen johtajuus on eri puolilla maailmaa vaihdellut vahvasta tietynlaiseen saamattomuuteen ja junnaamiseen. Meilläkin on aina välillä ollut kaipuuta vahvaan johtajuuteen. Erityisen voimakkaana vahvaa johtajuutta kunnioitettiin Urho Kekkosen valtakaudella. Keskustassa Kekkosen vahvaa johtajuutta on pidetty hänen kuoltuaankin hyvin suuressa arvossa. Keskustan presidenttiehdokkaat Väyrynen ja Aho ovat kertoneet esikuvakseen Kekkosen vahvan johtajuuden.
Adolf Hitlerin valtaannousu ja menestys Saksassa perustui siihen, että hänestä tuli vahva johtaja. Hän pani itsensä kokonaan peliin, oli toiminnan mies. Hän pani saksalaisten asiat kuntoon kuten lupasi eikä pettänyt lupauksiaan, vaikka muutoin saattoi valehdella ja juonitella minkä kerkisi. Saksalaiset näkivät hänessä toisenlaisen poliitikon, sellaisen joka ei vain luvannut vaan pani myös toimeksi. Vähitellen tälle miehelle annettiin kaikki poliittinen valta ja hän kohosi aivan puolijumalliseen asemaan karismaattisuutensa vuoksi. Hitler on maailmanhistorian tunnetuin ja vaarallisin vahva johtaja.
Kekkosen rinnastaminen Hitleriin on ihan kohdallaan. Kekkostakin pidettiin miehenä, joka saa paljon aikaan. Sen vuoksi monet katsoivat läpi sormien sitä, että hän ylitti valtuuksiaan, juonitteli ja kieroili. Ei Kekkosella tietenkään ollut samanlaista hulluutta kuin Hitlerillä, joka oikein hamusi sotaa. Hitlerhän oli Mein Kampfissa kirjoittanut sodan välttämättömyydesta ja tarpeellisuudesta, vaikka valehteli kaiken aikaa puheissaan taistelevansa vain rauhan puolesta.
Kekkosen rinnastaminen Hitleriin on kahden vahvan johtajan vertaamista. Hitler on osoituksena siitä, mihin vahva johtajuus voi pahimmillaan johtaa. Myös Kekkosen vahva johtajuus johti politiikan demoralisoitumiseen ja demokratian pelisääntöjen häpäisyyn. Yksinvalatisuuteen liittyy tehokkuus, mutta siihen liittyy myös valtavat vaarat kuten Hitler, Stalin ja monet muut vahvan vallan diktaattorit ovat osoittaneet.
Parlamentaarinen demokratia on taas hidas, byrokraattinen ja usein tehotonkin vallankäyttömetodi. Siihen liittyy olennaisena osana vallan kontrolli. Siinä yhdelle ihmiselle ei yleensä jää mahdollisuuksia käyttää valtaa yksinään. Mitä demokraattisempi maa on, sen harvemmin se aloittaa sotia ja sen harvemmin tällaisissa maissa on muitakaan konflikteja.
Suomessa demaripresidentit ovat korostaneet muita arvoja kuin vahvaa johtajuutta. Erityisesti Tarja Halonen korosti yhteistyötä, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja inhimillisyyttä.
Keskustalla on ollut suuria vaikeuksia päästä irti vahvan johtajuuden ylistyksestä. Keskustassa ei ole ymärretty, että vahva johtajuus ymmärretään usein samalla demokratian halventamiseksi. Demokratiaan totuttelu on ollut keskustalaisille vaikeaa, kun he niin kauan nauttivat yksinvaltiaan hovipuolueasemasta.
Adolf Hitlerin valtaannousu ja menestys Saksassa perustui siihen, että hänestä tuli vahva johtaja. Hän pani itsensä kokonaan peliin, oli toiminnan mies. Hän pani saksalaisten asiat kuntoon kuten lupasi eikä pettänyt lupauksiaan, vaikka muutoin saattoi valehdella ja juonitella minkä kerkisi. Saksalaiset näkivät hänessä toisenlaisen poliitikon, sellaisen joka ei vain luvannut vaan pani myös toimeksi. Vähitellen tälle miehelle annettiin kaikki poliittinen valta ja hän kohosi aivan puolijumalliseen asemaan karismaattisuutensa vuoksi. Hitler on maailmanhistorian tunnetuin ja vaarallisin vahva johtaja.
Kekkosen rinnastaminen Hitleriin on ihan kohdallaan. Kekkostakin pidettiin miehenä, joka saa paljon aikaan. Sen vuoksi monet katsoivat läpi sormien sitä, että hän ylitti valtuuksiaan, juonitteli ja kieroili. Ei Kekkosella tietenkään ollut samanlaista hulluutta kuin Hitlerillä, joka oikein hamusi sotaa. Hitlerhän oli Mein Kampfissa kirjoittanut sodan välttämättömyydesta ja tarpeellisuudesta, vaikka valehteli kaiken aikaa puheissaan taistelevansa vain rauhan puolesta.
Kekkosen rinnastaminen Hitleriin on kahden vahvan johtajan vertaamista. Hitler on osoituksena siitä, mihin vahva johtajuus voi pahimmillaan johtaa. Myös Kekkosen vahva johtajuus johti politiikan demoralisoitumiseen ja demokratian pelisääntöjen häpäisyyn. Yksinvalatisuuteen liittyy tehokkuus, mutta siihen liittyy myös valtavat vaarat kuten Hitler, Stalin ja monet muut vahvan vallan diktaattorit ovat osoittaneet.
Parlamentaarinen demokratia on taas hidas, byrokraattinen ja usein tehotonkin vallankäyttömetodi. Siihen liittyy olennaisena osana vallan kontrolli. Siinä yhdelle ihmiselle ei yleensä jää mahdollisuuksia käyttää valtaa yksinään. Mitä demokraattisempi maa on, sen harvemmin se aloittaa sotia ja sen harvemmin tällaisissa maissa on muitakaan konflikteja.
Suomessa demaripresidentit ovat korostaneet muita arvoja kuin vahvaa johtajuutta. Erityisesti Tarja Halonen korosti yhteistyötä, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja inhimillisyyttä.
Keskustalla on ollut suuria vaikeuksia päästä irti vahvan johtajuuden ylistyksestä. Keskustassa ei ole ymärretty, että vahva johtajuus ymmärretään usein samalla demokratian halventamiseksi. Demokratiaan totuttelu on ollut keskustalaisille vaikeaa, kun he niin kauan nauttivat yksinvaltiaan hovipuolueasemasta.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kekkosen vartaaminen Hitleriin on liioittelua ja tarkoitettu ilmeisesti provosoimaan keskustelua.
Kepu poliitikkojen esikuvana Kekkonen sen sijaan herättää ihmetystä. Kuinka henkilöä joka on nuoruudessaan johtanut omia kansalaisia teloittanutta ryhmää, toiminut fasistisessa järjestössä joka mm. harjoitti terroria naapurimaassa, työskennnellyt salaisen poliisin urkkijana, oikeusministerinä johtanut oikeusvaltion perusperiaatteita luokkaavia sotasyyllisyys oikeudenkäyntejä, pääministerinä osallistunut liiketoimiin valtion yhtiöiden kanssa ja kerännyt huomattavat henkilökohtaiset voitot, antanut ulkovaltojen (Neuvostoliitto) sotkeutua maamme politiikkaan jne, kuinka tälläinen henkilö voi olal jonkun esikuva?
Kepussa kaikki on mahdollista
Yritin kyllä kertoa, että Kekkonen ei ollut Hitlerin tapainen hullu. Käytin Hitleriä esimerkkinä siitä, mihin yhden ihmisen suosiminen ja häneen uskominen voi pahimmillaan johtaa. Sanomani oli siis se, että hieman tehoton demokratia on turvallisempi vaihtoehto kuin tehokas diktatuuri. Hitler ja Kekkonen edustavta diktatuurin äärilaitoja, Hitleristä tuli ehdoton Fuhrer, kun taas Kekkosen aikana pyrittiin ainakin näennäisesti noudattamaan demokratiaa.
Mannerheim on tapattanut enemmän suomalaisia kuin kukaan muu. Siksi hän on suurin suomalainen.
Vertaus sinänsä on asiaa.
Kekkosen aikana Suomi ei ollut demokratia, sen me kaikki tiedämme.
Kekkonen onnistui pitämään demokratian kulissin yllä, asevelisosialisti-opposition ja kokoomuksen voimien pakottamana.
Ajatuksia herättäkin se, miksi vielä 1990 luvulla, ja jopa 2000-luvullakin, löytyy kepulaisia jotka pitävät Kekkosta valtionmiehenä ja esikuvana. Historiantuntemus täytyy näillä raukoilla olla Suomenmaasta luettua.
Mitä mieltä olet Matti Vanhasesta?
Matti Vanhanen on ilmiselvä demokraatti, heikon johtajuuden ja yhteistyön suosija. Myös hänen edeltäjänsä kuului tähän Keskustan uuteen perinteeseen, ei tosin yhtä vahvasti kuin ehkä Vanhanen.
... oletko liian vanha, tyhmä, laiska vai opillisesti umpeenmuurattu hankkiutumaan psykologian peruskurssille jonnekin?
K K Korhonen ja sinä olette kuin kaksi marjaa siinä suhteessa, että molemmat laaditte tällaisia täysin tyhjänpäiväisiä propagandatekstejä. Molemmat olette vieläpä ilmeisen tyytyväisiä omiin tekeleisiinne. Mitään tolkkua jutuissa ei kuitenkaan ole. Jopa Hitler ja Kekkonen voidaan asettaa samaan kategoriaan, koska suoritetaan "kahden vahvan johtajan vertaamista".
Muistanpa ajan, jolloin hra Mielipidekasino repäisi pelihousunsa, kun puutuin siihen että hän eräässä kirjoituksessaan vertaili Hitleriä ja Kekkosta. Sitä en ole tehnyt ikinä, sanoi kasino äärimmäisen loukkaantuneena. Ei tästä taida olla vielä vuottakaan. Mihin vielä ehtiikään ennen kuin vanhuus yllättää?
Kekkosen ja Hitlerin vertaaninen voi olla ihan relevanttia. Mikä sinua siinä häiritsee? Kerroin kyllä selvästi, että Hitler oli minusta hullu ja vallanhimoinen ja Kekkonen vain vallanhimoinen.
Hitler oli sinusta hullu ja vallanhimoinen ja Kekkonen vain vallanhimoinen. Ja tämä vertaaminen voi olla ihan relevanttia? Eikä siinä sinua mikään häiritse?
Tottakai on relevanttia vertailla vahvan poliittisen johtajuuden eri muotoja. Hitler oli vahvan johtajuuden vahvin ääripää ja Kekkonen taas saman kategotian toisesta päästä.
Jos ajatellaan johtajuutta, niin minun mielestäni ideaali tilanne on silloin, kun johtajalla on selkeä visio siitä, mihin pyritään ja konkreettiset tavoitteet siitä, mitä pitää saada aikaan vision toteuttamiseksi.
Yhteistoimintaa ja demokratiaa tarvitaan silloin, kun pohditaan millaisilla käytännön toimenpiteillä, uudistuksilla ja lainsäädännöllä, johtajan visio ja tavoitteet pyritään saavuttamaan.
Vahva johtaja on sellainen, jolla on selkeä visio ja kyky viestiä se havainnollisesti muille, sekä selkeät ja tinkimärrömät tavoitteet siitä, mitä pitää saada aikaan. Heikolta johtajalta visio ja tavoitteet puuttuvat.
Vahva johtaja on sellainen, joka saa yhteistyökumppaninsa ymmärtämään vision toteuttamisen tärkeys ja työskentelemään yksituumaisesti tavoitteiden toteuttamiseksi siten, että kukin yhteistyössä mukana oleva panostaa omasta halustaan kaiken oman osaamisensa yhteisten tavoitteden hyväksi.
Heikko johtaja on sellainen, joka teeskentelee demokratiaa ja tekee omia päätöksiään aina kulloisenkin enemmistön mielipiteen mukaan.
Kekkonen ja Lipponen ovat olleet vahvoja johtajia, muut ovat olleet heikompia. Vanhasesta en mene vielä sanomaan, mutta näyttöjä vahvuudesta kaivattaisi jo kovasti.
>> Yhteistoimintaa ja demokratiaa tarvitaan silloin, kun pohditaan millaisilla käytännön toimenpiteillä, uudistuksilla ja lainsäädännöllä, johtajan visio ja tavoitteet pyritään saavuttamaan.
Jaa. No hyvä sentään että sinäkin näet jossain demokratian tarpeelliseksi.
Laadutonta tekstiä. Kliimaksina se että rinnastat Kekkosen, jonka johdossa kipeät kansalliset luokkavastakohtaisuudet lievittyivät ja tuloerot kaventuivat, Lipposeen, jonka aikana rikkaat rikastuivat sikamaisesti ja köyhin kansanosa köyhtyi jopa absoluuttisesti.
"Jos ajatellaan johtajuutta, niin minun mielestäni ideaali tilanne on silloin, kun johtajalla on selkeä visio siitä, mihin pyritään ja konkreettiset tavoitteet siitä, mitä pitää saada aikaan vision toteuttamiseksi."
Tämä on asia, joka Vanhaselta tuntuu puuttuvan ja erityisesti puute vaivaa hallituksen ministereistä Tuomiojaa.
"Heikko johtaja on sellainen, joka teeskentelee demokratiaa ja tekee omia päätöksiään aina kulloisenkin enemmistön mielipiteen mukaan."
Tämä kuvaa Vanhasen ja kepun toimintaa hallituksessa erittäinkin tarkasti.
Erittelin edellä vahvan johtajuuden paria tunnusmerkkiä, en johtamisen tuloksista syntyneitä mielipiteitä.
Demokratia taas on järjestelmä, jonka puitteissa johtajat toimivat, sillä demokratia ei koskan johda asioita.
Otin edellä kantaa vahvaan johtamiseen ja vahvoihin johtajiin vain kahden esimerkin kautta, jotka eivät sisältäneet mielipidettä siitä, olivatko johtamisen tulokset minun mielestäni oikeita vai vääriä.
Vanhaseen en halunnut kovinkaan paljoa ottaa kantaa, mikä johtuu siitä, että hän näyttää ottaneen itselleen ns. matalan profiilin johtamistyylin.
Kannattaisi ensin opiskella ja pohdiskella hieman vallan sosiologiaa.
On valtaa, jota vahva johtaja ottaa itselleen valtataistelussa, ja sitten on olemassa toisensuuntaista valtaa, jota annetaan alhaalta ylöspäin. Demokratia on järjestelmä, joka perustuu tämän jälkimmäisen vallan muodon olemassaoloon.
Siksi "vahvoja johtajia" ei voi pitää minään kategoriana. Siksi johtajia ei voi arvioida vahvuutensa mukaan, vaan arvioinnissa on pakko ottaa mukaan se mikä heidän vallankäyttönsä sisältö on.
Valtataistelussa saatu valta voi kertoa jotain siitä että demokratian edellyttämää vallan legitimaatiota ei johtajan edustamille päämäärille ole. Traagisesti tämä on näyttäytynyt Lipposessa, jonka nousu valtaan käynnistyi siitä että hän kaappasi johdettavakseen krapulassa sammuneena nuokkuvan SDP:n.
Lipposen vallankäyttö huipentui siihen, että kansa äänesti - siinä ainoassa tilaisuudessa jossa se sai ilmaista kantansa Lipposen bush-nuoleskeluista - eurovaaleissa Jäätteenmäen äänivyöryllä läpi.
Kekkonen taas nautti niin laajaa ja varauksetonta kansansuosiota, etteivät poliittiset valtataistelijat lopulta rohjenneet käydä hänen kimppuunsa. Poikkeuslaki oli kansalta suoraan annetun toimivallan - siis demokraattisen legitimaation - huippupiste.
Lipposella ja Kekkosella ei todellakaan ole mitään yhteistä. Ajatus, että he olisivat molemmat olleet "vahvoja johtajia" on naurettava.
Yhtä naurettavaa olisi verrata toisiinsa tai muodostaa kategora vaikkapa "kaljupäisille johtajille".
Et niin ottanut, mutta minä otin.
Vanhasen matala profiili ei ole pelkästään sitä, että otetaan harvakseltaan kantaa erilaisiin asioihin, vaan myös sivuraidepolitiikkaa, kuten meidän EU-politiikallemme on käynyt tai sitten epäselvää politikointia kuten ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme.
Toisaalta kuten turvallisuuspolitiikassa on käynyt, yhtäältä toivotaan keskustelua ja sitten kun sitä tulee se leimataan joksikin mahdottomaksi, kun se ei satu sillä hetkellä miellyttämään.
Mitä lisäarvoa meuhkaamisella saa aikaan? Katseleppa lähiympäristöäsi, kunnioitatko niitä jotka tunkevat aina itseään esille ja ovat joka paikassa suuna päänä?
On parempi olla hidas mutta luotettava.
Sitähän tässä nyt Vanhaselta odotellaan. Aika vaan käy pitkäksi.
Mutta kun luottamus syntyy pitkän kaavan mukaan, se on sitäkin vahvempi.