vai näytteleekö se vain tekevänsä jotain.
Eiköhän USA tuo amerikkalaista demokratiaa Suomeen koko ajan - uusliberalismin muodossa. Se on hivenen salakavalaa, mutta tuloksia on näkyvissä koko maailmassa. Ehkä Suomi on kärsinyt siitä ns. Pohjoismaisena yhteiskuntana paljon.
Kontrasti menneeseen (30 vuotta takaisin) on jyrkkä. Tämän liikkeen etenemistä edistää se, että se ikäänkuin salakavasti uitetaan yhteiskuntaan pidemmällä aikaperspektiivillä. Monilla nuorilla ei ole vertailukohtia menneeseen. He pitävät nykypäivää todellisuutena ilman perspektiiviä menneeseen. Nuorten mielissä aikajana vanhasta on sama kuin aikajana huonosta nykypäivään, joka edustaa parempaa aikaa kuin mernnyt aika.
Näin eivät asiat kuitenkaan mene. Parempi kehitys ja hyvinvointi ei seuraa aikajanaa siten, että seuraava vuosikymmen olisi prempi vain siitä syystä, että se on myöhäisempi kuin edellinen.
Asiat ovat juuri näin meidän yhteiskunnassamme. Nykyisillä päättäjillä ei ole tietoa, taitoa eikä kokemusta. He eivät osaa panna piuhoja poikki uusliberalismiin. Tai oikeastaan he hyötyvät siitä - heidän edustamansa suuryritykset hyötyvät siitä erityisesti, kuten myös osakkeenomistajat, joita nämä meidän edustajamme useasti ovat. Ei näillä keinoin mitään työttömyyttä katkaista. Ehkä on vain tarkoitus ajaa työvoima todella alas, jolloin osingot ovat maksimissaan.
Nykyään, kun puhutaan työllistämisestä, niin ei tarkoiteta täyttä totta. Voitaisiin puhua työllistämisestä tietyin ehdoin, mutta ei hinnalla millä hyvänsä.
Täystyöllisyyteen ei kai kukaan porvari enää pyrikään, kuten 1980-luvulla.
Sitten valtionvarainministeriön "viisaat" tulevat kuvaan mukaan Nairu-lukuineen, joissa kerrotaan miten paljon työttömyys saa laskea - siis saa laskea. Se tuntuu olevan suurempi huoli kuin massatyöyttömyys. Palkansaajat ja eläkeläisethän tämän massatyöttömyyden maksavat verotuloistaan, Kas, kun eliitti on vienyt tulonsa maihin, missä ei niihin päästä hevin käsiksi.
Ei näytä Suomen tulevaisuus ruusuiselta.
Eiköhän USA tuo amerikkalaista demokratiaa Suomeen koko ajan - uusliberalismin muodossa. Se on hivenen salakavalaa, mutta tuloksia on näkyvissä koko maailmassa. Ehkä Suomi on kärsinyt siitä ns. Pohjoismaisena yhteiskuntana paljon.
Kontrasti menneeseen (30 vuotta takaisin) on jyrkkä. Tämän liikkeen etenemistä edistää se, että se ikäänkuin salakavasti uitetaan yhteiskuntaan pidemmällä aikaperspektiivillä. Monilla nuorilla ei ole vertailukohtia menneeseen. He pitävät nykypäivää todellisuutena ilman perspektiiviä menneeseen. Nuorten mielissä aikajana vanhasta on sama kuin aikajana huonosta nykypäivään, joka edustaa parempaa aikaa kuin mernnyt aika.
Näin eivät asiat kuitenkaan mene. Parempi kehitys ja hyvinvointi ei seuraa aikajanaa siten, että seuraava vuosikymmen olisi prempi vain siitä syystä, että se on myöhäisempi kuin edellinen.
Asiat ovat juuri näin meidän yhteiskunnassamme. Nykyisillä päättäjillä ei ole tietoa, taitoa eikä kokemusta. He eivät osaa panna piuhoja poikki uusliberalismiin. Tai oikeastaan he hyötyvät siitä - heidän edustamansa suuryritykset hyötyvät siitä erityisesti, kuten myös osakkeenomistajat, joita nämä meidän edustajamme useasti ovat. Ei näillä keinoin mitään työttömyyttä katkaista. Ehkä on vain tarkoitus ajaa työvoima todella alas, jolloin osingot ovat maksimissaan.
Nykyään, kun puhutaan työllistämisestä, niin ei tarkoiteta täyttä totta. Voitaisiin puhua työllistämisestä tietyin ehdoin, mutta ei hinnalla millä hyvänsä.
Täystyöllisyyteen ei kai kukaan porvari enää pyrikään, kuten 1980-luvulla.
Sitten valtionvarainministeriön "viisaat" tulevat kuvaan mukaan Nairu-lukuineen, joissa kerrotaan miten paljon työttömyys saa laskea - siis saa laskea. Se tuntuu olevan suurempi huoli kuin massatyöyttömyys. Palkansaajat ja eläkeläisethän tämän massatyöttömyyden maksavat verotuloistaan, Kas, kun eliitti on vienyt tulonsa maihin, missä ei niihin päästä hevin käsiksi.
Ei näytä Suomen tulevaisuus ruusuiselta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei tarvitse olla mikään kummoinen ennustaja tajutakseen, että tässä tasoitellaan tietä yrityselämän hyväksi, lähinnä suuren bisneksen. Tästä ajasta hyötyvät kaikista eniten varakkaat ihmiset. Palkansaajien ja eläkeläisten osuutena on olla maksavana osapuolena. Konservatiivinen hallituksemme ajattelee juuri kuten rahan valta ajattelee. Kulut alas. Samanaikaisesti tukirahaa syydetään ja on jo vuosia syydetty yrityselämälle vailla mitään ehtoja. Siitä ei säästellä, joten pahasti haiskahtaa "hyvä veli"-politiikalta. Hyvinvointiyhteiskunta halutaan nähdä markkinaehtoisena. Ministerit toitottavat, että hyvinvointi syntyy työn kautta ja toki se näinkin on. Mutta yhteiskunnan ja kansalaisten kurittamisella ei kyllä saavuteta mitään muuta kuin kaiken sen hyvän rapautuminen, mikä ajan saatossa kansan ahkeruudella on ansaittu. Ja näin on myös käymässä nykyisen työllisyyspolitiikankin kanssa. Ei työllisyys siitä parane, että kaikki toimenpiteet tähtäävät heikennyksiin. Halpatyövoiman maaksiko meitä ollaan ajamassa? Todelliset syyt taloutemme epätasapainoon löytyvät kyllä ihan muualta, mutta päättäjillä ei ole ilmeisesti halua myöntää sitä. Mieluummin pumpataan yhteiskunnan rahat optioihin ja agressiivisille osakesijoittajille.
Tietotaitomme, kädentaitomme ja osaamisemme ovat olleet maailman huippuluokkaa ja aikaisempi menestyksemme on pohjautunut pitkälti siitä sekä ahkeruudesta, joka työväestöllämme on korkean työmoraalin kautta ollut. Nyt tämä kansanvaurautemme perusta uhkaa murentua koulutus- ja tutkimusvarojen leikkausten myötä. Lasten oppimisen mahdollisuudet ovat todella uhattuna. Tämän lisäksi meille on juurtunut yritysjohtajuus- ja esimiesmaailmaan saneerausmentaliteetti, jolla ei millään muotoa tueta kasvun edellytyksiä. Aina valitaan helpompi tie parantaa tulosta kulurakennetta pienentämällä, kun se vaivalloisempi ja palkitsevampi tie nostaa tulopuolta. Tähän me tarvitsisimme myyntiosaajia, kaupankäynnin velhoja, joita meillä ei valitettavasti ole eikä tällä menolla kyllä tulekaan. Bisnespuoli laskee helpommin sen varaan, että jos saadaan "varmaa valtion rahoitusta" paikkaamaan tulosta. Ja entä missä on yrityselämän panostukset tuotekehitykseen? Ei kai missään, kun niihin ei budjetoida varoja. Ihmekkös Nokian jälkeen ei ole mitään edes lupaavaa oikein saatu aikaiseksi. Ja jos jotakin kipinän sytyttävää syntyykin, niin alta aikayksikön sekin on jotenkin ihmeellisesti valunut ulkomaisiin käsiin. Emme osaa ottaa innovatiivisuudestamme hyötyä irti. Keksimme ja joku muu hyötyy. Ja samalla ne uudet työpaikat ja verorahat menivät muualle. Tämä ei tietenkään päde koko yrittäjä/yrityskenttään. Vain pelkästään niihin yrityksiin, joissa hallintorakenne on kasvanut niin suureksi, ettei siellä enää nähdä kuin sen oman sektorin verran ja niissä joissa" kuljetaan kukkaro edellä" nyysimällä ja kurittamalla yrityksen varoja, kitupiikkifirmat.
Työllisyyspolitiikan perustana pitäisi olla kasvun tien strategia, ei enää saneerausmeininkiä. Tarvitaan ns. "kick ass"-henkeä, jolla nostatetaan uskoa omaan osaamiseemme ja tekemiseen. Se ajatus saada syttymään, että jokainen tuotantoketjussa on tuloksen takana. Se takaa parhaan mahdollisen lopputuloksen. Meillä on vielä tietotaito ja luonnonvaramme. Hyödynnetään niitä ja pidetään niistä myös kiinni. Ja huolehditaan vastaisuudessa siitä, etteivät panostuksemme mene hukkaan.
Itse en henk.koht. näe hallituksen työllisyyspolitiikkaa rakentavana. Jo ihan puhtaasti siitäkin syystä, että Keskusta ja Perussuomalaiset ovat rähmällään Kokoomuksen edessä. Pelin henki on liian yksipuolinen.
Mitä luulet? Mitä seuraa, kun hallitus lutkuttaa kieltä jenkkiperseessä ja lupailee salaa Natoliitosta .