Isä ja äiti vaihtuu vuoden välein ja sit ihmetellään ku maailma on sekaisin voi herran jumala. mä olen siirtänyt tän kuolleen kristillisyyden aika päiviä sitten aamutossujen alle.
Aito avioliitto ja erotaan koko ajan uskovaiset!
aito99
13<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olisiko mielestäsi parempi elää rakkaudettomassa liitossa? Lapsetkin kyllä huomaavat, jos vanhemmat eivät rakasta toisiaan. Me elämme elämää ja nykyaikaa!
pascanmarjat mitä roskapuhetta, mitä jos sitä opettelis rakastamaan sitä jonka kans on hinkattu jo lapsiakin häh, olisko sellainen mahdollista NYkyaikana kerro pöllö!
Olipa tosiaan typerä kommentti! Vaikka ei mitenkään yllätä, että fiilisten mukaan mennään. Tutkimusten mukaan rakkausavioliitot ovat järkiavioliittoja onnellisempia ekat seitsemän vuotta mutta järki voittaa sen jälkeen.
Lapset eivät ole mitään kakaroiksi jääneiden aikuisten leikkikaluja. Entä, jos lapsi onkin ikävä, tylsä ja hankala? Viedäänkö se lastenkotiin, josta joku oikeasti lapsista välittävä homopariskunta voi sen hakea?
Opetetaan ja puhutaan toisin ja eletään toisin. Ns. uskovaisetkin eroavat kevytmielisin perustein ja sen jälkeenkin ollaan olevinaan jotain vitun uskovaisia.
Ihan, kuin rakastamaan voisi opetella! Taidat olla vähän tyhmä.
Rakkaus on sitoutumista ja tahdon asia.
1. Kor. 13
1. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
4. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6. ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7. kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.
herranjumala onko noin typeriä ihmisiä olemassa ei kertalaaki ei ole ihme jos maa on roskaa täynnä ja ihmiset kuin pikkukakaroita karkkikaupassa!
Kuule RAKASTAMINEN on itsensä antamista toisen hyväksi, oliko yllätys taisi olla ja melko iso sellainen.
JOS olet jo aikuisessa ikähaarukassa olet jäänyt todella lapsen asteelle ihan kuin nämä joka sivulla perce paljaan akeikistelevät ns julkkikset eli yhteiset yksinkertaiset elättimme!
Kukahan se on tyhmä? Kyllä vain rakastamaan voi opetella. Rakkaus lisääntyy tekemällä rakkauden tekoja. Ja teot ovat tahdon asia. Sinä et puhu rakkaudesta, vaan rakastumisesta, joka hiipuu useimmilla noin parin vuoden jälkeen.
Nykyään ihmiset ovat tunneaddikteja. Jos tulee aamu, jolloin ei tunnu miltään, niin silloin päätellään, että rakkauskin on kadonnut. Rakkaus on kuitenkin sitoutumista ja työtä. Se on joskus enemmän tahdon kuin tunteen asia. Ja tunteet kyllä seuraavat rakkauden tekoja. Vihkikaavassakin kysytään tahdotko rakastaa.
Joskus voidaan päätyä tilanteeseen, jossa ero on lastenkin kannalta parempi vaihtoehto. Tietäisittepä millaisia ongelmia uskovaistenkin perheiden lapsilla on. He ovat eläneet vanhempien kanssa, jotka halveksivat toisiaan. Monet ovat joutuneet pitkään terapiaan, jotta selviäisivät elämästä.
Joo jos ei ole mallia näyttää ei tarvi puheitakaan pitää, se on niin yksinkertaista.
vähän kuin puhaltais lukemat ratsiassa ja alkaisi saarnaamaan ikkunasta poliisille, hyvin menis perille eikö vain !!
Mitä puheita tarkoitat. Seurakunnissa puhutaan kyllä siitä mikä on Jumalan ihanne ihmiselle. Mutta samalla Raamattu kertoo hyvinkin epätäydellisistä ihmisistä, jotka mokasivat pahasti, mutta löysivät kuitenkin tien takaisin Jumalan luo.
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että muiden syntien osoittelu on järjetöntä. Koska kukaan meistä ei ole täydellinen. Jos onnistuu pysymään 40 vuotta naimisissa, niin on voinut mokata lasten kasvatuksen. Tai epäonnistua ihmisenä muutoin.
Äläpäs aloittaja yleistä - onhan meitäkin paljon uskovissa, jotka olemme olleet jo useita vuosikymmeniä naimisissa, eikä ole aikomustakaan erota!
Mä en tunne ketään uskovaista, jolla isä ja äiti olis vaihtunut vuoden välein. En kyllä tunne uskomatontakaan.
Jokainen ero on aina henkilökohtainen epäonnistuminen, eikä siinä kaivata muita ihmisiä potkimaan, kun on muutenkin heikoilla. Kukaan ei eroa kevyesti. Vasta sitten erotaan, kun voimavarat ovat loppuneet.
Ei avioliitto ole mikään rangaistuslaitos. Jos hengaillaan yhdessä aviohelvetissä, niin pilataan samalla myös lasten elämä.
Kannattais keskittyä huolella siihen puolisonvalintaan ja odotella niiden lastenkin kanssa. Tai parasta oikeastaan jättää lapset kokonaan hankkimatta. Maa on jo täytetty ajat sitten.