Venäjä - ystävä vai vihollinen?

Venäjä - ystävä vai vihollinen?

Kuten me tiedämme historiasta Venäjä on ollut satojen vuosien ajan Suomelle enemmän vihollinen kuin ystävä.

Kun Suomi oli sitten suuriruhtinaskuntana osa Venäjää, oli alkuaika melko hyvää ja monet suomalaiset olivat tyytyväisiä tsaariin.

Mutta tsaarinajan loppuaikoina alkoi tulla yhä enemmän venäläistämispyrkimyksiä, mikä johti Suomessa tyytymättömyyteen, kapinoihin ja lopulta tsaarinvallan kukistuttua Suomen itsenäistymiseen.

Vaikka Lenin tunnusti nopeasti Suomen itsenäisyyden, koska hän toivoi Suomessakin tapahtuvan kommunistisen vallankumouksen, jonka jälkeen Suomi palaisi takaisin Venäjän yhteyteen, niin sen jälkeinen Stalinin Neuvostoliitto suhtautui vihamielisesti porvarillissosiaalidemokraattiseen Suomeen, kun täällä ei tapahtunutkaan vallankumousta, mikä johti Talvisodan yritykseen vallata koko Suomi muutamassa viikossa.

Näin ei kuitenkaan tapahtunut eikä Jatkosodassakaan, vaan Suomi jäi itsenäiseksi, mutta erittäin suuresti painostettuun tilaan, jota alettiin myöhemmin kutsua suomettumiseksi.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi joutui nimittäin YYA-sopimuksen myötä ystävyyden pakkorakoon, jossa oli mantranomaisesti hoettava aina uudestaan ystävyyttä ja hyviä naapuruussuhteita. Olihan mukana toki varmaan aitoakin ystävyyttä, kuten Kekkosen ja Hrushtshevin välillä ja monien yksilöiden kesken, mutta pienen ja suuren valtion ystävyys ei ollut tasavertaista, vaan pienemmän alistumista vahvemman tahtoon hyvin monissa asioissa, ettei isoveljelle tulisi paha mieli.

Suomi pääsi irti pakkoystävyydestä itänaapurin kanssa vasta Neuvostoliiton hajottua v. 1991. Sen jälkeen tuli myös mahdolliseksi hakea Euroopan Yhteisön (nykyään Euroopan Unioni) jäsenyyttä, mikä alkoikin v. 1995.

Tällä hetkellä olemme hankalassa tilanteessa, koska EU:n politiikka ei ole aina Suomelle edullista. Paras esimerkki ovat talouspakotteet, jotka ovat ikävä haittatekijä monille suomalaisille.

Myös Suomen tiivistynyt yhteistyö NATOn kanssa herättää ristiriitaisia ajatuksia sekä Venäjällä että monissa suomalaisissa.

Siitäkin ollaan eri mieltä, voiko Suomella olla ylipäätään suoria poliittisia yhteyksiä Venäjän kanssa vai pitääkö kaikkeen saada EU:n lupa tai ainakin informoida EU:ta ensin.

Olemme nyt murroskohdassa. Jotain isoa muutosta on tulossa.

Koska Suomi on idän ja lännen välissä kuin puristuksissa, seuraava ja melko pian tuleva kansainvälisen tilanteen kiristyminen näkyy ensimmäiseksi Suomessa siten, että Venäjä hermostuu lopullisesti Suomen NATO-flirttailuihin ja tekee ennalta ehkäisevän sotilaallisen iskun Suomeen miehittämällä osan Suomesta armeijallaan.

Suomi on silloin valinnan paikalla: joko Suomen hallitus myöntää Venäjän sotilaille kauttakulkuoikeuden – tai syttyy täysimittainen sota.

Suomi tulee valitsemaan myöntyvyyden, mikä on viisainta siinä tilanteessa, ja verinen sota vältetään.

On luonnollista, että suomalaiset kokevat miehityksen aikana Venäjän viholliseksi.
Mutta lopulta tapahtuu päinvastoin. Käy nimittäin niin, että juuri Venäjän miehityksen takia tilanteet muuttuvat niin paljon, että Suomella onkin mahdollisuus irtautua Euroopan unionista ja palata täyteen itsenäisyyteen.

Kun sitten Venäjän armeija poistuu aikanaan Suomesta, koska Venäjä on kärsinyt suuria tappioita muilla rintamilla, niin Suomi on täysin vapaa sekä Venäjästä, EU:sta että lännen pankkiireista.

Tällöin Venäjälle tulee uusi johto, joka suhtautuu suopeasti Suomeen ja haluaa korvata Neuvostoliiton tekemät vääryydet palauttamalla kaikki Suomelta viime sodissa anastetut alueet takaisin Suomelle eli Petsamon, Sallan, Karjalan ja neljä Suomenlahden saarta.

Sen lisäksi Suomi tekee Venäjän kanssa sopimuksen, että myös Itä-Karjala eli Aunuksen ja Vienan Karjala sekä Kuolan niemimaa liitetään Suomeen. Sen jälkeen myös Inkerin alue ja Viro haluavat liittyä osaksi Suomea. Näin suur-Suomi syntyy vihdoinkin.

Kun näin käy, silloin Venäjästä tulee Suomen paras ystävä yhteistä vihollista eli Uuden maailmanjärjestyksen yhtä maailmanhallitusta ja sen demonista diktaattoria vastaan. Entiset veriviholliset ovat nyt samassa rintamassa Antikristusta vastaan.