Voiko ihminen elää ilman Jumalaa???

Vastoin ateistien ja agnostikkojen vuosisataisia väitteitä, ihminen ei voi elää ilman Jumalaa. Ihminen on kuolevainen ja voi elää ilman Jumalan tunnustamista, mutta ei ilman Jumalaa.

Jumala kaiken luojana pani elämän alulle. Sanoessamme, että voimme elää ilman Jumalaa, se on sama kuin sanoisimme kellon ilmestyvän ilman kelloseppää tai kertomuksen syntyvän ilman kirjoittajaa. Jumala on luonut meidät kaikki omaksi kuvakseen (1. Moos. 1:27). Meidän olemassaolomme riippuu Jumalasta huolimatta siitä, tunnustammeko hänen olemassaolonsa vai emme.

Jumala on elämän ylläpitäjä ja sen myöntäjä (Ps. 104:10-32). Hän on elämä (Joh. 14:6) ja Kristus ylläpitää koko luomakuntaa (Kol. 1:17). Jopa hänen kieltäjiensä elämän jatkuminen on hänestä kiinni. "Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille" (Matt. 5:45). Samoin kuin auringonkukka ei voi selviytyä ilman valoa ja vettä, samoin ihminen ei voi elää ilman Jumalaa.

Jumala antaa Pelastajana iankaikkisen elämän häneen uskoville. Kristus on elämä, joka on ihmisten valo (Joh. 1:4). Jeesus tuli "antamaan elämän, yltäkylläisen elämän" (Joh. 10:10). Kaikille häneen luottaville on luvattu iankaikkinen elämä hänen kanssaan (Joh. 3:15-16). Todella elääksesi, sinun täytyy tuntea Kristus (Joh. 17:3).

Ilman Jumalaa, sinulla on vain fyysinen elämä. Jumala varoitti Aadamia ja Eevaa, että jos he hylkäisivät hänet, he kuolisivat (1. Moos. 2:17). Kuten tiedämme, he olivat tottelemattomia mutta eivät kuitenkaan kuolleet välittömästi, sen sijaan he kuolivat hengellisesti. Jokin heidän sisimmässään kuoli - heidän hengellinen elämänsä ja läheinen yhteys Jumalaan, heidän vapautensa, heidän sydämensä viattomuus ja puhtaus - kaikki tuo katosi.

Aadam, joka oli luotu elämään ja yhteyteen Jumalan kanssa, joutui kirouksen alle ja täysin lihalliseen olotilaan. Jumalan tarkoituksen oli viedä Aadam maasta kirkkauteen, sen sijaan hän oli palaava takaisin maan tomuun. Aadamin tavoin ilman Jumalaa oleva ihminen toimii maallisessa kehossaan. Sellainen henkilö saattaa olla iloinen, sillä onhan tässä elämässä iloja ja nautintoja. Tosin noistakaan nautinnoista et pääse täysin osalliseksi ilman Jumala-yhteyttä.

Joillakin Jumalan hyljänneillä on täynnä viihdettä ja iloa oleva elämä. Heidän lihalliset tavoitteensa näyttävät johtavan huolettomaan ja tyytyväiseen elämään. Raamatun mukaan synti antaa jonkin asteisen nautinnon (Hepr. 11:25). Sen ongelmana on kuitenkin tilapäisyys, elämä tässä maailmassa on lyhyt (Ps. 90:3.12). Ennemmin tai myöhemmin jokainen nautiskelija tuhlaajapojan tavoin kokee maailman tarjoaman mielihyvän riittämättömäksi (Luuk. 15:13.15).

Eivät kaikki Jumalan hylkäämät ole kuitenkaan nautinnon tavoittelijoita. Monet pelastumattomat elävät kurinalaista, nöyrää, onnellista ja jopa tarkoituksenmukaista elämää. Monet Raamatun opettamista periaatteista hyödyntävät ketä tahansa tässä maailmassa: uskollisuus, rehellisyys, itsensä hillitseminen, jne. Mutta ilman Jumalaa elämä rajoittuu ainoastaan tähän maailmaan. Elämän läpi onnellisesti purjehtiminen ei merkitse, että olet valmis kuoleman jälkeiseen elämään. Lue esimerkin vuoksi vertaus rikkaasta miehestä Luuk. 12:16-21 ja Jeesuksen vuoropuhelu rikkaan (ja korkean moraalin omaavan) nuoren miehen kanssa (Matt. 19:16-23).

Ilman Jumalaa ihminen on tyydyttämätön, jopa viettäessään moraalista elämää. Ihminen ei ole sopusoinnussa lähimmäistensä kanssa, koska hänellä ei ole rauhaa omassa sydämessään itsensä kanssa. Hän on levoton, koska hän ei ole hyvissä väleissä Jumalan kanssa. Mielihyvän etsiminen sen itsensä tähden on merkki sisäisestä kuohunnasta. Mielihyvän etsijät ovat kautta historian kokeneet, että elämän hetkelliset viihdykkeet eivät paikkaa sisimmäistä epätoivoa. Heidän on vaikea karistaa sydämessä olevaa tuntemusta, että jokin on pielessä. Kuningas Salomon antautui tämän maailman mielihyvän jahtaamiseen ja hänen loppupäätelmänsä ovat luettavissa Saarnaajan kirjasta.

Salomon totesi, että tiedon tavoittelu on turhuutta (Saarn. 1:12-18). Hän totesi nautintojen olevan turhuutta (2.1-11), materialismin olevan turhuutta (2:12-23) ja rikkauksien olevan katoavaisia (luku 6).

Salomon totesi elämän olevan Jumalan lahja (3:12-13) ja ainoa viisas tapa elää on elää Jumalan pelossa. "Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä. Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista" (Saarn. 12:13-14).