Pölhö-Kustaa

Yksilönvapaus on keskeinen ihmisoikeuskäsite, joka julkituo sen mitä ihminen saa yhteiskunnaksi nimitetyssä paikassa tehdä. Perinteisesti länsimainen politiikka on perustunut individualismiin, siihen, että yksilöllä itsellään on oikeus toimia oman tahtonsa mukaisesti ilman ulkopuolisen tahon määräyksiä, painostusta, yms.

Niin kutsutuilla vapausoikeuksilla pyrittiin aikanaan rajoittamaan hallitsijan valtaa, säätämään rajat lainsäädännölle. Tällaisia vapausoikeuksia olivat muiden muassa mielipiteenvapaus, sananvapaus, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus sekä elinkeinovapaus. Tänä päivänä yksilönvapautta sen sijaan pyritään rajoittamaan kaikin kuviteltavissa olevin keinoin. Enää kansalainen ei voi edes syödä vapaasti tupakoimisesta puhumattakaan. Viestintäsalaisuutta murretaan, liikkumisvapauteen puututaan eikä lapsiakaan voi kasvattaa ilman yhteiskunnan asettamia sääntöjä ja määräyksiä. Jopa nukkumaanmenoaikoja suunnitellaan.

Ihmisoikeuksien synty ajoittuu valistuksen aikaan 1700 –luvulle. Tuon ajan merkittäviä tapahtumia ihmisoikeuksien kehittymisen kannalta olivat Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus ja Ranskan vallankumous. Tuolloin saivat alkunsa ihmisoikeuksien ensimmäisen sukupolven oikeudet, vapausoikeudet. Näillä pyrittiin estämään se, ettei yhteiskunta ainakaan aktiivisesti lähtisi vainoamaan kansalaista. Lähinnä porvarin elinkeinon harjoittamista.

Toisen sukupolven oikeudet sen sijaan vaativat valtiota puuttumista. Nämä oikeudet tarkoittavat sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia, oikeutta sosiaaliseen turvallisuuteen, oikeutta riittävään toimeentuloon, oikeutta työhön ja vapaa-aikaan. Näiden oikeuksien synnyssä on sosialismilla ollut merkittävä rooli. Ilman työväenliikettä tällaisia oikeuksia tuskin olisi koskaan syntynyt. Venäjän ja Meksikon vallankumoukset ovat olleet puolestaan merkkipaaluja toisen sukupolven oikeuksien synnyssä.

Erityisen huolestuttava suoritustason lasku näkyy politiikassa. Perinteisiä ihmisoikeuksia on alettu kyseenalaistaa. Porvarit katsovat, että erityisesti toisen sukupolven ihmisoikeudet ovat eräänlaisia toisen asteen perusoikeuksia, jotka eivät oikeastaan ihmisoikeuksia olisikaan. Vapausoikeudet porvari katsoo kuuluvan vain itselleen, mutta työväen kohdalta vapaudet otettaisiin suorastaan apinan raivolla pois. Erityisesti työläisen vapaa-aikaa pitäisi kaventaa ja taloudellista toimeentuloa heikentää, jotta porvarin itsensä vapaus hallita entistäänkin suurempia rahakasoja kasvaisi. Työttömät ja sosiaalisten tulonsiirtojen varassa elävät pitäisi pakottaa tekemään porvarille työtä sosiaalisten tulonsiirtojensa saamiseksi.

Pölhö-Kustaa tarkoittaa urbaanissa kielenkäytössä vajaaälyistä tai hitaasti ajattelevaa. PISA –tulosten heikkeneminen ja uusavuttomuuden kasvu osoittavat, että koko kansakunnan suorituskyky on laskenut. Yhä useampi kansalainen on porvarillisen aivopesun tuloksena muuttunut Pölhö-Kustaaksi.