Voiko paremmaksi enää laittaa

Kyllä, nykymeno on kuin Pythonista; burkinit päällä vaaditaan päästä uimaan, lähiuimala siirtyy kuin keskiajalle , täysin absurdia jo, ja mikä vielä paksumpaa, tuota sitten karvaisia pikku käsiään taputtaen kannattaa hihkuen arkkifemakot...

"Päivähoidon pitäisi olla kaikille maksuton, ja sitä odotellessa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoitukset perua. Työaikaa pitää lyhentää."

Mitähän tämä Ahmed maksaa päivähoidosta ja mistä työstä hänen työaikaansa pitäisi lyhentää? Kaikki on mamulle ilmaista, mutta lisää pitäisi saada.

http://www.uniarts.fi/katriina-rosavaara/työhuoneutopia

menisikö nyt oikein

Jouduin syksyn aluksi luovuttamaan työhuonepaikkani seuraavalle. Kuvataideakatemian maisteriopiskelijoiden työhuoneoikeus kestää kaksi vuotta. Kaksi vuotta ilman vuokrahuolia, sähkö- ja vesilaskua ja ympärillä toinen toistaan kiinnostavampia taiteilijoita ja taideopiskelijoita, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia ja kysyä neuvoa. En tiedä, mikä ympäristö olisi taiteen tekemisen kannalta hedelmällisempi ympäristö? Nyt työhuoneeni odottaa laukkuihin pakattuna kotieteisen nurkassa.

Kun insinööri tai sairaanhoitaja menee töihin, häntä odottaa työpaikka. Tila, jossa on valoa, lämpöä, tilavuokra maksettu, pukuhuone, suihkut ja taukotila. Puhelin asennettu paikoilleen, verkko toimii ja päivän lehdet voi lukea kahvihuoneessa. Työvälineitä ei kenenkään odoteta hankkivan itse, nehän kuuluvat työpaikalle, niin kuin työkännykkä, -läppäri ja autopaikka. Työnteko voi alkaa vasta, kun kaikki nämä asiat ovat kunnossa.

Kun taiteilija siirtyy työelämän arkeen, on hänen ensimmäisenä etsittävä työtila ja löydettävä, takuuvuokran maksamisen jälkeen myös vuokrarahat joka kuukausi. Materiaalien hankkiminen kuuluu taiteilijalle itselleen, samoin kuin työvälineiden, eikä netti pelitä, jos sitä ei ole itse tilannut ja maksanut, ja kone hankitaan tietenkin itse. Myös muut työsuhteiden edut, kuten työterveyshuolto, lounassetelit ja kulttuuri- ja liikuntasetelit ovat taiteilijoiden ulottumattomissa.

On usein vitsailtu, että taiteilija maksaa siitä, että saa tehdä työtä. Valitettavasti se on totta ja työnteko on vielä sen verran kallista, että sitä rahoittaakseen pitää hankkia toinen työ. Jos haluaa järjestää näyttelyn, se ei onnistu ilman paksua apurahaa ja tilitettyään sen täysimääräisenä järjestävälle gallerialle, on taiteilijalla usein käytössään vasta seinät kolmen viikon ajaksi. Ripustus, tiedotus ja joskus myös näyttelyvalvonta täytyy hoitaa itse.

En usko että tällainen toiminta- ja rahoitusmalli olisi mahdollinen millään muulla alalla. Köyhä taiteilija on ammattilainen, jota korkeat työhuonekustannukset köyhdyttävät entisestään. Miksei voisi olla niin, että kaupungin tyhjillään olevat tilat olisivat taiteilijoiden käytössä siihen saakka, kunnes niille löytyy kaupallista tai muuta käyttöä? Työtiloja, näyttelytiloja ja yhteisiä kohtaamispaikkoja popsahtelisi ympäri kaupunkia? Tilat pysyisivät käyttökunnossa ja taiteilijat pääsisivät töihin, ilman takuuvuokraa? Miksei voisi olla myös työpaikkoja taiteilijoille?

Martti Huu-Haa Innanen ihmetteli, että miksi tarvitsee taiteilijalle maksetaan apurahoja. Hänenhän pitäisi tulla toimeen tekemällä taidetta. Tehdäänkö taidetta taiteen vuoksi. Huu-Haa sedän ei tarvinnut edes kaupata taidettaan, vaan tilauskanta oli ainakin vuodeksi eteenpäin. Kantsis ottaa oppia.

parempi_huu_haa_setä kirjoitti:

Martti Huu-Haa Innanen ihmetteli, että miksi tarvitsee taiteilijalle maksetaan apurahoja. Hänenhän pitäisi tulla toimeen tekemällä taidetta. Tehdäänkö taidetta taiteen vuoksi. Huu-Haa sedän ei tarvinnut edes kaupata taidettaan, vaan tilauskanta oli ainakin vuodeksi eteenpäin. Kantsis ottaa oppia.

Niinhän se on. Jos ei taide mene kaupaksi, kannattaa hakeutua muihin hommiin. Ihmetellä täytyy, miksi juuri näitä lahjattomia kuvataiteilijoita ja runoilijoita pitää hyysätä. Syntyy se runo varastotyöpäivän päätteeksi yhtä hyvin.

Pitäisikö myös jokaisen paskan bändin perustaneen saada taiteilijapalkkaa ja taiteilijaeläkettä, vaikka kukaan ei tulisi keikalle?

eisaatanakopioidu kirjoitti:

Jouduin syksyn aluksi luovuttamaan työhuonepaikkani seuraavalle. Kuvataideakatemian maisteriopiskelijoiden työhuoneoikeus kestää kaksi vuotta. Kaksi vuotta ilman vuokrahuolia, sähkö- ja vesilaskua ja ympärillä toinen toistaan kiinnostavampia taiteilijoita ja taideopiskelijoita, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia ja kysyä neuvoa. En tiedä, mikä ympäristö olisi taiteen tekemisen kannalta hedelmällisempi ympäristö? Nyt työhuoneeni odottaa laukkuihin pakattuna kotieteisen nurkassa.

Kun insinööri tai sairaanhoitaja menee töihin, häntä odottaa työpaikka. Tila, jossa on valoa, lämpöä, tilavuokra maksettu, pukuhuone, suihkut ja taukotila. Puhelin asennettu paikoilleen, verkko toimii ja päivän lehdet voi lukea kahvihuoneessa. Työvälineitä ei kenenkään odoteta hankkivan itse, nehän kuuluvat työpaikalle, niin kuin työkännykkä, -läppäri ja autopaikka. Työnteko voi alkaa vasta, kun kaikki nämä asiat ovat kunnossa.

Kun taiteilija siirtyy työelämän arkeen, on hänen ensimmäisenä etsittävä työtila ja löydettävä, takuuvuokran maksamisen jälkeen myös vuokrarahat joka kuukausi. Materiaalien hankkiminen kuuluu taiteilijalle itselleen, samoin kuin työvälineiden, eikä netti pelitä, jos sitä ei ole itse tilannut ja maksanut, ja kone hankitaan tietenkin itse. Myös muut työsuhteiden edut, kuten työterveyshuolto, lounassetelit ja kulttuuri- ja liikuntasetelit ovat taiteilijoiden ulottumattomissa.

On usein vitsailtu, että taiteilija maksaa siitä, että saa tehdä työtä. Valitettavasti se on totta ja työnteko on vielä sen verran kallista, että sitä rahoittaakseen pitää hankkia toinen työ. Jos haluaa järjestää näyttelyn, se ei onnistu ilman paksua apurahaa ja tilitettyään sen täysimääräisenä järjestävälle gallerialle, on taiteilijalla usein käytössään vasta seinät kolmen viikon ajaksi. Ripustus, tiedotus ja joskus myös näyttelyvalvonta täytyy hoitaa itse.

En usko että tällainen toiminta- ja rahoitusmalli olisi mahdollinen millään muulla alalla. Köyhä taiteilija on ammattilainen, jota korkeat työhuonekustannukset köyhdyttävät entisestään. Miksei voisi olla niin, että kaupungin tyhjillään olevat tilat olisivat taiteilijoiden käytössä siihen saakka, kunnes niille löytyy kaupallista tai muuta käyttöä? Työtiloja, näyttelytiloja ja yhteisiä kohtaamispaikkoja popsahtelisi ympäri kaupunkia? Tilat pysyisivät käyttökunnossa ja taiteilijat pääsisivät töihin, ilman takuuvuokraa? Miksei voisi olla myös työpaikkoja taiteilijoille?

"Puhelin asennettu paikoilleen"

Mitä vittua? Täti on niin pihalla työelämästä, että luulee työpaikoilla vielä olevan lankapuhelimia.

eisaatanakopioidu kirjoitti:

Jouduin syksyn aluksi luovuttamaan työhuonepaikkani seuraavalle. Kuvataideakatemian maisteriopiskelijoiden työhuoneoikeus kestää kaksi vuotta. Kaksi vuotta ilman vuokrahuolia, sähkö- ja vesilaskua ja ympärillä toinen toistaan kiinnostavampia taiteilijoita ja taideopiskelijoita, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia ja kysyä neuvoa. En tiedä, mikä ympäristö olisi taiteen tekemisen kannalta hedelmällisempi ympäristö? Nyt työhuoneeni odottaa laukkuihin pakattuna kotieteisen nurkassa.

Kun insinööri tai sairaanhoitaja menee töihin, häntä odottaa työpaikka. Tila, jossa on valoa, lämpöä, tilavuokra maksettu, pukuhuone, suihkut ja taukotila. Puhelin asennettu paikoilleen, verkko toimii ja päivän lehdet voi lukea kahvihuoneessa. Työvälineitä ei kenenkään odoteta hankkivan itse, nehän kuuluvat työpaikalle, niin kuin työkännykkä, -läppäri ja autopaikka. Työnteko voi alkaa vasta, kun kaikki nämä asiat ovat kunnossa.

Kun taiteilija siirtyy työelämän arkeen, on hänen ensimmäisenä etsittävä työtila ja löydettävä, takuuvuokran maksamisen jälkeen myös vuokrarahat joka kuukausi. Materiaalien hankkiminen kuuluu taiteilijalle itselleen, samoin kuin työvälineiden, eikä netti pelitä, jos sitä ei ole itse tilannut ja maksanut, ja kone hankitaan tietenkin itse. Myös muut työsuhteiden edut, kuten työterveyshuolto, lounassetelit ja kulttuuri- ja liikuntasetelit ovat taiteilijoiden ulottumattomissa.

On usein vitsailtu, että taiteilija maksaa siitä, että saa tehdä työtä. Valitettavasti se on totta ja työnteko on vielä sen verran kallista, että sitä rahoittaakseen pitää hankkia toinen työ. Jos haluaa järjestää näyttelyn, se ei onnistu ilman paksua apurahaa ja tilitettyään sen täysimääräisenä järjestävälle gallerialle, on taiteilijalla usein käytössään vasta seinät kolmen viikon ajaksi. Ripustus, tiedotus ja joskus myös näyttelyvalvonta täytyy hoitaa itse.

En usko että tällainen toiminta- ja rahoitusmalli olisi mahdollinen millään muulla alalla. Köyhä taiteilija on ammattilainen, jota korkeat työhuonekustannukset köyhdyttävät entisestään. Miksei voisi olla niin, että kaupungin tyhjillään olevat tilat olisivat taiteilijoiden käytössä siihen saakka, kunnes niille löytyy kaupallista tai muuta käyttöä? Työtiloja, näyttelytiloja ja yhteisiä kohtaamispaikkoja popsahtelisi ympäri kaupunkia? Tilat pysyisivät käyttökunnossa ja taiteilijat pääsisivät töihin, ilman takuuvuokraa? Miksei voisi olla myös työpaikkoja taiteilijoille?

"Ripustus, tiedotus ja joskus myös näyttelyvalvonta täytyy hoitaa itse."

Ihan itse! Voi kamala.

Eikö ole hyvä ollakin siellä näyttelyssä ihan itse, jos aikoo myydä joitain tuotoksiaan? Vai pitäisikö siihenkin saada apua?