Minulle on elämäni aikana sanottu eri tahoilta seuraavia kommentteja. Itse pidän niitä liioiteltuina, mutta kuitenkin suuntaa antavina.
-"Liian hyvä mies tähän maailmaan".
-"Sinussa ei ole koskaan mitään pahaa".
-"Ihme, kun noin hyvä mies on olemassa".
Selityksenä näille kommenteille pidän sitä, että uskon hyvään ja täydelliseen Jumalaan. Tämä asia on monille absurdi ja jopa naurettava, mutta selvitän miten itse asian ymmärrän.
Näkemykseni mukaan kaikissa elollisissa sekä elottomissa olioissa pahuus ja epätäydellisyys ovat aktualisoituneet, mutta hyvyys ja täydellisyys ovat niissä potentiaalisia. Alussa hyvyys ja täydellisyys olivat aktualisoituneet kaikissa elollisissa ja elottomissa olioissa, mutta pahuus ja epätäydellisyys olivat niissä potentiaalisia.
Siispä, jotta pystyisin uskomaan kirkkoon ja valtioon, minun olisi hyväksyttävä itsessäni pahuus ja epätäydellisyys. Koska en periaatteessa hyväksy itsessäni pahuutta ja epätäydellisyyttä, voin vain uskoa hyvään ja täydelliseen Jumalaan. Tästä voidaan historiaan vedoten johtaa, että Jumala on aina ollut muuttumaton, hyvä ja täydellinen, kun taas kirkko ja valtio ovat aina olleet muuttuvia, pahoja ja epätäydellisiä. Tosin hyvyys ja täydellisyys ovat aina olleet potentiaalisia kirkon ja valtion historiassa.
Voin esittää vielä geometrisen todistuksen niille edistysuskoisille tai humanistifilosofeille, jotka väittävät, että hyvyys ja täydellisyys voivat tai olisivat jo aktualisoituneet kirkon ja valtion historiassa. Jo antiikin kreikkalaiset väittivät, että Jumala on ajatus, mikä on hyvä lähtökohta, koska ajatusten avulla ihminen voi elää mielessänsä sekä menneitä että tulevia tapahtumia. Jos hahmotamme mielessämme geometrisen ympyrän ja piirrämme sen harpilla paperille, voimme pitää sitä täydellisenä ympyränä. Luonnosta emme kuitenkaan koskaan löydä täydellistä ympyrän muotoista kiveä, mutta voimme väittää, että kaikissa kivissä on olemassa potentiaalinen täydellinen ympyrä. Voimme myös tutkia paatunutta murhaajaa ja saada selville, että murhaajassa on kuitenkin jotain hyvääkin.
Siispä voimme väittää, että pahuus ja epätäydellisyys ovat aktualisoituneet kaikissa elollisissa ja elottomissa olioissa, mutta hyvyys ja täydellisyys ovat potentiaalisia niissä.
Nyt joku alkaa selittämään, että tuollainen metodiikka tekee lähetyskäskyn ja käännyttämisen turhaksi, koska on olemassa vain potentiaalinen näkymätön sisäinen todellisuus, mikä on valittava ohjenuoraksi aktualisoituneen näkyväisen sijasta.
-"Liian hyvä mies tähän maailmaan".
-"Sinussa ei ole koskaan mitään pahaa".
-"Ihme, kun noin hyvä mies on olemassa".
Selityksenä näille kommenteille pidän sitä, että uskon hyvään ja täydelliseen Jumalaan. Tämä asia on monille absurdi ja jopa naurettava, mutta selvitän miten itse asian ymmärrän.
Näkemykseni mukaan kaikissa elollisissa sekä elottomissa olioissa pahuus ja epätäydellisyys ovat aktualisoituneet, mutta hyvyys ja täydellisyys ovat niissä potentiaalisia. Alussa hyvyys ja täydellisyys olivat aktualisoituneet kaikissa elollisissa ja elottomissa olioissa, mutta pahuus ja epätäydellisyys olivat niissä potentiaalisia.
Siispä, jotta pystyisin uskomaan kirkkoon ja valtioon, minun olisi hyväksyttävä itsessäni pahuus ja epätäydellisyys. Koska en periaatteessa hyväksy itsessäni pahuutta ja epätäydellisyyttä, voin vain uskoa hyvään ja täydelliseen Jumalaan. Tästä voidaan historiaan vedoten johtaa, että Jumala on aina ollut muuttumaton, hyvä ja täydellinen, kun taas kirkko ja valtio ovat aina olleet muuttuvia, pahoja ja epätäydellisiä. Tosin hyvyys ja täydellisyys ovat aina olleet potentiaalisia kirkon ja valtion historiassa.
Voin esittää vielä geometrisen todistuksen niille edistysuskoisille tai humanistifilosofeille, jotka väittävät, että hyvyys ja täydellisyys voivat tai olisivat jo aktualisoituneet kirkon ja valtion historiassa. Jo antiikin kreikkalaiset väittivät, että Jumala on ajatus, mikä on hyvä lähtökohta, koska ajatusten avulla ihminen voi elää mielessänsä sekä menneitä että tulevia tapahtumia. Jos hahmotamme mielessämme geometrisen ympyrän ja piirrämme sen harpilla paperille, voimme pitää sitä täydellisenä ympyränä. Luonnosta emme kuitenkaan koskaan löydä täydellistä ympyrän muotoista kiveä, mutta voimme väittää, että kaikissa kivissä on olemassa potentiaalinen täydellinen ympyrä. Voimme myös tutkia paatunutta murhaajaa ja saada selville, että murhaajassa on kuitenkin jotain hyvääkin.
Siispä voimme väittää, että pahuus ja epätäydellisyys ovat aktualisoituneet kaikissa elollisissa ja elottomissa olioissa, mutta hyvyys ja täydellisyys ovat potentiaalisia niissä.
Nyt joku alkaa selittämään, että tuollainen metodiikka tekee lähetyskäskyn ja käännyttämisen turhaksi, koska on olemassa vain potentiaalinen näkymätön sisäinen todellisuus, mikä on valittava ohjenuoraksi aktualisoituneen näkyväisen sijasta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ei vitsipalsta. Vai että liian hyvä mieheksi? Hehhee!
Minä en usko, että kukaan, joka noin kirjoittaa itsestään, olisi hyvä. Hyvä ihminen ei ole egoisti. Sinä olet egoisti, koska vain egoisti ilkeäisi noin itsestään kirjoittaa.
edellisen kirjoittajan sanoista kuultaa kyllä se, että tuo ihminen on hyvä. Itsensä unohtanut voi kirjoittaa itsestään ihan yhtä hyvin kuin jättää kirjoittamatta, mutta ulkokultainen tekopyhä ihminen sekä kirjoittamalla, että jättämällä kirjoittamasta itsestään tekee molemmissa tapauksissa sen egoismistaan käsin. Hyvä ihminen tekee hyvää siksi, koska se on hyvää, yksinkertaista, kun taas paha ihminen ajattelee monimutkaisesti pahaa myös muista ihmisistä.
kuitenkaan, että oikeasti hyvä ihminen leuhkii hyvyydellään. Tunnen ihmisen, joka leuhkii vaatimattomuudellaan. Hän on oikeasti sikaleuhka ihminen. Tunnen ihmisen, joka usein todistelee olevansa rehellinen. Hän on yksi epärehellisimmistä tuntemistani ihmisistä.
Noin se vain usein menee. Siispä en usko ihmistä hyväksi vain sen vuoksi, että hän itse todistelee olevansa sellainen.
ja lisäisin tähän, etten usko ihmistä, joka leuhkii älyllään älykkääksi.
Siitä tulikin mieleen, että olet kertonut älykkyysosamääräksesi 158, ja toittanut useinkin omasta erinomaisuudestasi.
Tästä en voi vetää kun erään johtopäätöksen, joka jääköön sanomatta.
Minä en usko ihmistä vain sen vuoksi pahaksi, jos hän todistaakin ja sanoo olevansa hyvä. Ja sen mihin uskomme, sellaiseksi muodostuu maailma. Siksi kannatan uskomista hyvään jokatapauksessa vaikka se menisi hieman harhaan. Ja ihan kuriositeettina, en edes ajatellut, että tuo keskustelunavaaja halusi sitä esittää ja todistella, että hän itse on hyvä, vaan syitä, miksi jotkut näkevät hänet niin ja että mitä voisi olla oikea hyvyys. Voin olla väärässäkin.
Entä itse? Mikä on sinun huono ominaisuutesi? Onko niitä?
Minä en ainakaan ole hyvä ihminen, enkä edes sano olevani sellainen. Hyväksyn kuitenkin itseni, koska Jumala rakastaa minua. Miksi en silloin itsekin rakastaisi itseäni?
esittää hyvää. Ei pahaakaan. Joku tykkää. Joku inhoaa. Eräs palstalla riehuva mielipuoli jopa vihaa.
"Ei ole minun tarvis esittää hyvää. Ei pahaakaan. Joku tykkää. Joku inhoaa. Eräs palstalla riehuva mielipuoli jopa vihaa."
Mitä itse ajattelet itsestäsi? Minkälainen olet? Oletko välillä hyvä ja välillä paha? Pyritkö olemaan hyvä, mutta et pysty?
Kaikkein paras asia on se, että Jumala rakastaa sinua pyyteettömästi, huolimatta siitä, minkälainen olet. Hän ei vaadi vastarakkautta omaan rakkauteensa. Hän siis koputtaa sydämen oveesi lakkaamatta. Kahva on vain ja ainoastaan sisäpuolella.
Mielestäni kirkko tekee väärin mm. siinä, että opettaa (tietämättään?) pahan olevan suuri, mahtava ja voittamaton. Tullakseen "hyväksi" täytyy todeta että hyvä on suurempi ja korkeampi voima kuin paha. Paha on voitettavissa. Ihminen on luonnostaan muutakin kuin syntinen. Hänen sisällään on myös hyvä minuus!
Tarkotin ehkä samaa asiaa, kun väitin keskustelun avauksessa, että uskoakseen kirkkoon (ja valtioon) on ensin hyväksyttävä itsessänsä oleva pahuus ja epätäydellisyys. Jos et hyväksy, niin jäljelle jäävä mahdollisuus uskoa on hyvä ja täydellinen Jumala.
vai epäiletkö omaa nykyistä uskoasi.
Käsittääksesi kristinuskon Jumalan hyvyyden ei pitäisi olla kyseenalainen sinun uskostasi hyvyyteen tai pahuuteen. Jos uskoisit oikeasti uskoisit joka tapauksessa hyväksyitpä itsessäsi pahuuden tai et.
vai oletko perustamassa uutta uskontoa siten että olet itse profeetta. Määrittelemässä mikä on hyvää ja mikä pahaa.
Onko säästäväisyys hyve. Entä saituus pahe. Missä kulkee raja ? Kerro, että tiedän onko Jumalan mielestä oikein hankkia alumiinivanteet autoon ?
Lyhyt vastaus selvään kysymykseen: En ole perustamassa uskontoa.
Kannatan ääretöntä uskon vapautta eli henkilökohtaista uskoa.