Holokausti ja SS

SA (sturmabteilung oli kansallissosialistisen puoleen univormuihin pukeutunut puolisotilaallinen järjestö, joka tappeli kaduilla ja pelotteli poliittisia vastustajia. Heidän tapoinaan oli esimerkiksi tunkeutua kommunistien tilaisuuksiin ja hajottaa niitä väkivaltaisesti sekä terrorisoida poliittisia vastustajia. SA oli massaliike, johon kuului suuri joukko väkeä ja pian Hitler sai havaita, etteivät kaikki olleet hänen kanssaan samaa mieltä. Hitler perusti tarkkaan valituista miehistä uuden, itselleen ehdottoman uskollisen järjestön SS (schutzstaffeln suom. suojamiehistö), joka oli joka suhteessa SA:ta paremmin järjestetty ja myös otteissaan raaempi.

Hitlerin pääsy valtaan 1933 muutti monta asiaa. Ensinnäkin SA kävi tarpeettomaksi, koska natsit saivat pian kaiken vallan ja natsipuolueesta tuli ainoa sallittu puolue. Kaikki muut poliittisen toiminnan harjoittajat voitiin vangita poliisin toimesta. Toisaalta armeija halusi olla ainoa aseistettu voima maassa ja he pitivät SA-järjestöä jossain määrin vaarallisena. Kolmanneksi Hitlerillä oli vastustajia kansallissosialistisen puolueen sisällä. Heistä uhkaavin oli puoleen ja SA-järjestön perustajiin kuulunut Ernst Röhm. Hän oli alkuaikoina ollut pitkään Hitlerin läheisimpiä työtovereita, mutta ajautui tästä erilleen tavalla, jonka Hitler ja natseja rahoittanut suurteollisuus ja rahamaailma kokivat itseään uhkaaviksi. Seurauksena oli, että Johtajalle ehdottoman uskollinen SS vangitsi ja tappoi Hitlerin vastustajat ja SA-järjestö lakkautettiin kokonaan.

Sensijaan SS-järjestö aikoi kasvamaan ja siitä tuli osa uutta valtiota, jolle määrättiin laillisia tehtäviä. SS:n tehtävät oli nyt vastata koko Saksan "sisäisestä turvallisuudesta" yhdessä poliisin kanssa. Poliittiset vastustajat kerättiin leireihin, joista alettiin käyttää nimitystä keskitysleirit, joissa heitä opetettiin uuden vallan tavoille. Käsittely oli kovaa ja monet kuolivat. Keskitysleirijärjestelmää hoitanut osa SS:ä erotettiin ns. pääkallojoukoiksi.

Reinhardt Heydrich perusti SS:n sisälle osaston, joka erikoistui keräämään tietoa vastustajista ja ennen kaikkea heidän pahoista aikeistaan Hitleriä vastaan. Tämä sai nimekseen SD (Sicherheitsdienst suom. turvallisuuspalvelu) ja valtaannousun jälkeen sai myös tehtäväkseen ulkomaihin kohdistuvan vakoilun ja sotilastiedustelun. Siitä tuli Saksan armeijan sotilastiedustelun Abwehrin kilpailija. Natsien johdolla otteet kovenivat. SS ja SD kuulustelivat vankejaan keinoja kaihtamatta piittaamatta mistään ihmisoikeuksista, käyttäen häikäilemättä kiduttamista ja terroria. Erityisen tunnettu tällä saralla Gestapo (Geheime Staatspolizei suom. salainen valtionpoliisi), jonka tehtäviin kuului valtiota uhkaavan toiminnan paljastaminen eli siis käytännössä poliittisten vastustajien etsiminen. Gestapo toimi myös miehitetyillä alueilla yrittäen paljastaa kiellettyä toimintaa, kuten vakoilua vihollsen hyväksi ja alasammuttujen vihollislentäjien kätkemistä ja pakoreittejä takaisin vihollismaihin. Valtakunnan poliisinkin toimenkuva muuttui ja laajeni, kun tavallisten rikollisuuden lisäksi myös poliittisesta toiminnasta tuli laitonta. Seuraavaksi myös juutalaisuudesta tuli rikollisuuteen verrattava asia. Poliisi sai lisää voimavaroja ja SS kasvoi entisestään. Hilter kuitenkin varmisti, että johdossa pysyivät hänelle ehdottoman uskolliset natsit, joita hän tietyllä tavala myös "peluutti" toisiaan vastaan varmistaen näin, että mikäli joku yrittäisi pettää hänet, hän kuulisi siitä muilta ja pystyisi uskollisena pysyneiden avulla pääsemään eroon petturista. Kuten sanottua, Hitlerillä oli tiettyä psykologista vaistoa ja hän oli hyvin taitava käsittelemään ihmisiä ympärillään.

Paitsi, että edellä mainittu toiminta auttoi Hitleriä pitämään vallan käsissään niin, että natsipuolue pysyi hänen käsissään hyvin yhteinäisenä aivan sodan loppumetreille saakka, huoliamtta SS:n valtavasta laajenemsiesta, se myös korruptoi järjestelmää. Organisaatioiden eri haarat vastasivat osin päällekkäisistä tehtävistä ja niiden keskinäinen kilpailu oli asia, jota jotkut, jopa vastustajista, käyttivät hyväkseen. Tämähän ei ole missään maassa tuntematon ilmiö, mutta monelle näyttää useinkin tulevan yllätyksenä, että myös perinteisesti "tehokkaiksi" mielletyt saksalaiset ja radikaalin rationaalisiksi mielletyt natsit eivät olleet juuri vastustajiaan parempia, ehkä jopa huonompia, tässä suhteessa.

SS sai keskitysleirijärjelmän ja juutalaisten omaisuuden riistämisen myötä myös taloudellista vaikutusvaltaa. Se toimitti orjatyövoimaa yrityksille, jotka maksoivat SS:lle. SS:stä myös tuli merkittävä työllistäjä. Kuten organisaatiot useinkin, se alkoi pian edistää itse omaa olemassa oloaan. "Rotusota" oli pitkälti Himmlerin ideoimaa ja sen avulla hän kasvatti organisaationsa ennen näkemättömiin mittoihin. SS järjesti tieteellisiä seminaareja (osanottajat tarkkaan valittuja asiankannattajia) rotukysymyksistä ja piti asiaa voimakkaasti esillä. Moni sai SS:n riveissä helpon ja hyväpalkkaisen duunin.