Pakkokastettu "kristitty"

Oliko Johanneksen kaste, sinun mielestäsi, upotus- vai pirskotus kaste?
Matteus 3:16
16 Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä.

Joku(Se alku....) kirjoitti:

Oliko Johanneksen kaste, sinun mielestäsi, upotus- vai pirskotus kaste?
Matteus 3:16
16 Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä.

- sanat eivät paljasta kasteen muotoa...vanhin kastetta esittävä kuva on roomalaisesta katakombista (huomaa, ei temmattu pois ahdistuksista, mutta paettiin maan alle, siinä voisi olla viesti Lk..paetaksenne tätä kaikkea, silloinhan mennää kellareihin kauhua ja kirkkautta pakoon) jonne kristityt pakenivat vainoja ja esittää Johannes Kastajaa ja Jeesusta
seisomassa Jordanilla ja Johannes kaataa käsistään
vettä Herran hiuksille...ja huomaa Raamatun ilmoituksen mukaan kyseessä ei ollut kristillinen kaste...vaan parannuksen kaste...välikaste Vanhan Liiton ja Uuden liiton välillä...Siis mielestäni se ei ollut kumpikaan,,ei pirskotus eikä upotuskaste!

raimo kirjoitti:

- sanat eivät paljasta kasteen muotoa...vanhin kastetta esittävä kuva on roomalaisesta katakombista (huomaa, ei temmattu pois ahdistuksista, mutta paettiin maan alle, siinä voisi olla viesti Lk..paetaksenne tätä kaikkea, silloinhan mennää kellareihin kauhua ja kirkkautta pakoon) jonne kristityt pakenivat vainoja ja esittää Johannes Kastajaa ja Jeesusta
seisomassa Jordanilla ja Johannes kaataa käsistään
vettä Herran hiuksille...ja huomaa Raamatun ilmoituksen mukaan kyseessä ei ollut kristillinen kaste...vaan parannuksen kaste...välikaste Vanhan Liiton ja Uuden liiton välillä...Siis mielestäni se ei ollut kumpikaan,,ei pirskotus eikä upotuskaste!

Johanneksen kaste


Johannes kastoi ”syntien anteeksisaamiseksi”, koska hänen kasteensa tähtäsi syntien anteeksiantamiseen. Kastettava tunnusti syntinsä ja Johannes kastoi hänet upottamalla(kr.: baptismo, upotus)* - ainoastaan aikuisia juutalaisia kastettiin. Hyvä on muistaa myös se seikka, että Jeesuksen opetuslapset kastoivat samaan aikaan kuin Johannes ja hänen seuraajansa. Monet Jeesuksen opetuslapsista olivat olleetkin aikaisemmin Johanneksen opetuslapsia.



Kristuksen kaste


Ottaessaan itsekin Johannekselta kasteen, Jeesus tunnusti ja vahvisti Johanneksen profeetan ja kastajan tehtävän Jumalalta saaduksi. Tosin Johannes epäröi ja jopa esteli Jeesusta, koska molemmat varsin hyvin tiesivät, että Jeesuksen kohdalla ei ollut kyse parannuksen kasteesta. Nyt oli kyse synnittömästä kastettavasta, jolla ei ollut sen enempää parannuksen teon kuin anteeksisaamisenkaan tarvetta.



Kun Jeesus otti kasteen ja sanoi: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon” (Matt. 3:15), Hän hyväksyi Johanneksen kasteen Jumalan tahdoksi ja osaksi pelastusuunnitelman toteuttamista myös omalla kohdallaan. Jeesus asettui syntisten rinnalle antaessaan kastaa itsensä. Hän antoi kastaa itsensä koko ihmiskunnan sijaisena - ei ainoastaan itsensä tai juutalaisten puolesta.

Kaste ennakoi myös Hänen ristinkuolemaansa, hautaamistaan ja ylösnousemusta. ”Mutta minut on kasteella kastettava - ja missä ahdistuksessa olenkaan, ennen kuin olen sen läpi käynyt!” (Luuk. 12:50).



Johanneksen kaste, sitä seurannut Pyhän Hengen ilmestyminen ja taivaasta kuuluva ääni antoivat uutta merkitystä Jesajan ennustukselle ”Katso: minun palvelijani, jolle minä annan voiman, minun valittuni, johon olen mieltynyt. Henkeni olen laskenut hänen ylleen, hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen.” (Jes. 42:1).

--------------------------------------
* Huom!!!(kr.: baptismo, upotus)

Sana baptismo päätarkoitus on upottaa, se voi joissain yhteyksissä tarkoittaa muutakin, mutta tässä tapauksessa se tarkoittaa upottamista. Jos olis ollut jonkinlainen muu kaste tapa, olisi käytetty luonnollisesti toista sanaa, joka tarkoittaa jollain muullalailla kastamista.
Siis ainoa oikea Raamatullinen kaste tapahtuu upottamalla.

raimo kirjoitti:

- sanat eivät paljasta kasteen muotoa...vanhin kastetta esittävä kuva on roomalaisesta katakombista (huomaa, ei temmattu pois ahdistuksista, mutta paettiin maan alle, siinä voisi olla viesti Lk..paetaksenne tätä kaikkea, silloinhan mennää kellareihin kauhua ja kirkkautta pakoon) jonne kristityt pakenivat vainoja ja esittää Johannes Kastajaa ja Jeesusta
seisomassa Jordanilla ja Johannes kaataa käsistään
vettä Herran hiuksille...ja huomaa Raamatun ilmoituksen mukaan kyseessä ei ollut kristillinen kaste...vaan parannuksen kaste...välikaste Vanhan Liiton ja Uuden liiton välillä...Siis mielestäni se ei ollut kumpikaan,,ei pirskotus eikä upotuskaste!

Kristillinen kaste


Kristuksen työ on kristillisen kas­teen todellinen perusta, ja kasteen tulee tapahtuakin, sisältönsä mukaisesti Jeesuksen Kristuksen nimeen. ”Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen” (Ap. t. 2:38). Lähetyskäskyssä käsketään kastamaan ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt. 28:18-20). Kristillinen kaste on siis perustansa, perustajansa ja asettajansa mukaan Jeesuksen Kristuksen kaste, joka suoritetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen.



Juhani Kuosmanen vertaa Raamatun opetuksia –kirjassaan Johanneksen kastetta ja kristillistä kastetta mm. seuraavasti: ”Jeesuksen asettama kaste erosi Johanneksen kasteesta, joka sekin oli taivaasta (Matt. 21:25, Mark. 11:30,31, Luuk. 20:4,5). Johanneksen kaste oli parannuksen kaste, jonka tunnustus viittasi tulevaan Jeesukseen (Apt. 19:4). Kristillisessä kasteessa uskottiin ja tunnustauduttiin jo tulleeseen Jeesukseen. Kasteet eroavat toisistaan sekä sisältönsä että tunnustuksensa puolesta.”



Kristillinen kaste asetettiin vasta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Kristillisen kasteen antoi ylösnoussut Vapahtaja. ”Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark. 16:15,16).



Kris­tillinen kaste on kaste asettajansa Jeesuksen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. ”Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista” (Kol. 2:12).



Kristillistä kastetta edeltää kääntyminen eli syntientunnustaminen. ”Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi.” (Ap. t. 2:38a) kuten edelsi Johanneksen kasteessakin. On huomattava, että Johanneksen kaste (ja juutalaisten pro­selyyttikaste) vetivät vielä selvän raja-aidan juutalaisten ja pakanoiden välille mutta Herra asettikin kristillisen kasteen kos­kemaan kaikkia ihmisiä, niin juutalaisia kuin pakanoitakin.



Aikaisempiin kasteisiin, siis myös Johanneksen kasteeseen verrat­tuna uutta on myös se, että kristilliseen kasteeseen liittyy lupaus Pyhän Hengen lahjasta. Edellä oleva raamatunjae jatkuu: ”- - -. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.” (Ap. t. 2:38b).



Jeesuksen - jumalallisella auktoriteetilla - antamaan kastekäskyyn sisältyy myös evankeliumin julistus- ja opetuskäsky­ ja sitä kautta myös pyhitysvelvollisuus. Siihen sisältyy myös lupaus Kristuksen läsnäolosta. "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. 19. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen 20. ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." (Matt. 28:18b-20).



Tässä yhteydessä lienee syytä lukea, aivan kuin muistutukseksi, mitä Paavali kirjoittaa Korintin uskoville kasteesta. Apostoli kirjoittaa: ”Eihän Kristus lähettänyt minua kastamaan vaan julistamaan evankeliumia,...” (1.Kor 1:17a). Niin tärkeä kuin kastaminen pelastustapahtumassa onkin, se ei saa ajaa pelastuksen kannalta oleellisempien asioiden, evankeliumin julistamisen ja sitä seuraavan uskon, ohi! Vasta evankeliumin julistamisen ja uskoontulon jälkeen tulee kasteen vuoro.



Vaikka kristillinen kaste onkin hyvin tärkeä tapahtuma kristityn hengellisen elämän kannalta, on muistettava, että kasteella ei ole mitään maagista vaikuttavaa voimaa sinänsä vaan että sen vaikutus riippuu kastettavan uskosta. Kaste liittyy hyvin läheisesti uskoon – usko edeltää kastetta. ”Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:16). Lisäksi voit lukea vaikkapa Apostolien tekojen kohdat 2:41, 8:12,37, 16:14-15, 18:8. Uskovan uskoa ei voida erottaa uskovien kasteesta vaan ne kuuluvat saumattomasti yhteen.



Kristillinen kaste liittyy lähei­sesti myös kristillisen seurakunnan jäseneksi ottamiseen. Uskoontulon ja kasteen kautta tullaan osaksi Jumalan seurakuntaa ja päästään osalliseksi Hengen yhteydestä. ”Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä” (Ap. t. 2:41). Itse asiassa kaste onkin ensimmäinen seurakunnallinen toimi, johon vasta uskoontullut henkilökohtaisesti osallistuu.



Seuraavaa asiaa ei voitane liikaa korostaa. Jeesuksen seuraajat, so. Jumalan seurakunta on kokonaisuudessaan saanut kastekäskyn ja siihen liittyvät lupaukset. Kristillinen seurakunta on se yhteisö, jossa uskovat elävät yhteydessä Jumalaan, seurakuntaan ja toisiinsa. ”Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.” (Ap. t. 2:42).



Raamatun mukaan jo apostolisena aikana järjestys oli selvä: julistus, usko, kaste. Tämä on raamatullinen järjestys ja ainoa oikea tapa on kastaa sellaisia, jotka ovat tulleet henkilö­kohtaisesti uskoon. Kaste vahvistaa uskoa, mutta ei korvaa sitä. Henkilökohtainen usko Kristukseen on aina kas­teen edellytys. Tämän osoittaa jo aiemmin mainittu Ap. t. 2:38. ” Tämä raamatullinen järjestys ilmenee myös: ”Mutta kun ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.” (Ap. t. 8:12,36). Lue lisäksi esim. Ap. t. 10:43,47, 11:17, 16:14, 16:31, 18:8.



Sivukommenttina heitän ajatuksen, että sylilapsen kohdallahan ei voida puhua parannuksen teosta, synneistä kääntymisestä tai evankeliumin uskomisesta. Eihän vauva voi edes "kuulla" evankeliumia. ”Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet?” (Room. 10:14).

Joku(Se alku.....) kirjoitti:

Kristillinen kaste


Kristuksen työ on kristillisen kas­teen todellinen perusta, ja kasteen tulee tapahtuakin, sisältönsä mukaisesti Jeesuksen Kristuksen nimeen. ”Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen” (Ap. t. 2:38). Lähetyskäskyssä käsketään kastamaan ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt. 28:18-20). Kristillinen kaste on siis perustansa, perustajansa ja asettajansa mukaan Jeesuksen Kristuksen kaste, joka suoritetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen.



Juhani Kuosmanen vertaa Raamatun opetuksia –kirjassaan Johanneksen kastetta ja kristillistä kastetta mm. seuraavasti: ”Jeesuksen asettama kaste erosi Johanneksen kasteesta, joka sekin oli taivaasta (Matt. 21:25, Mark. 11:30,31, Luuk. 20:4,5). Johanneksen kaste oli parannuksen kaste, jonka tunnustus viittasi tulevaan Jeesukseen (Apt. 19:4). Kristillisessä kasteessa uskottiin ja tunnustauduttiin jo tulleeseen Jeesukseen. Kasteet eroavat toisistaan sekä sisältönsä että tunnustuksensa puolesta.”



Kristillinen kaste asetettiin vasta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Kristillisen kasteen antoi ylösnoussut Vapahtaja. ”Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark. 16:15,16).



Kris­tillinen kaste on kaste asettajansa Jeesuksen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. ”Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista” (Kol. 2:12).



Kristillistä kastetta edeltää kääntyminen eli syntientunnustaminen. ”Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi.” (Ap. t. 2:38a) kuten edelsi Johanneksen kasteessakin. On huomattava, että Johanneksen kaste (ja juutalaisten pro­selyyttikaste) vetivät vielä selvän raja-aidan juutalaisten ja pakanoiden välille mutta Herra asettikin kristillisen kasteen kos­kemaan kaikkia ihmisiä, niin juutalaisia kuin pakanoitakin.



Aikaisempiin kasteisiin, siis myös Johanneksen kasteeseen verrat­tuna uutta on myös se, että kristilliseen kasteeseen liittyy lupaus Pyhän Hengen lahjasta. Edellä oleva raamatunjae jatkuu: ”- - -. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.” (Ap. t. 2:38b).



Jeesuksen - jumalallisella auktoriteetilla - antamaan kastekäskyyn sisältyy myös evankeliumin julistus- ja opetuskäsky­ ja sitä kautta myös pyhitysvelvollisuus. Siihen sisältyy myös lupaus Kristuksen läsnäolosta. "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. 19. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen 20. ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." (Matt. 28:18b-20).



Tässä yhteydessä lienee syytä lukea, aivan kuin muistutukseksi, mitä Paavali kirjoittaa Korintin uskoville kasteesta. Apostoli kirjoittaa: ”Eihän Kristus lähettänyt minua kastamaan vaan julistamaan evankeliumia,...” (1.Kor 1:17a). Niin tärkeä kuin kastaminen pelastustapahtumassa onkin, se ei saa ajaa pelastuksen kannalta oleellisempien asioiden, evankeliumin julistamisen ja sitä seuraavan uskon, ohi! Vasta evankeliumin julistamisen ja uskoontulon jälkeen tulee kasteen vuoro.



Vaikka kristillinen kaste onkin hyvin tärkeä tapahtuma kristityn hengellisen elämän kannalta, on muistettava, että kasteella ei ole mitään maagista vaikuttavaa voimaa sinänsä vaan että sen vaikutus riippuu kastettavan uskosta. Kaste liittyy hyvin läheisesti uskoon – usko edeltää kastetta. ”Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:16). Lisäksi voit lukea vaikkapa Apostolien tekojen kohdat 2:41, 8:12,37, 16:14-15, 18:8. Uskovan uskoa ei voida erottaa uskovien kasteesta vaan ne kuuluvat saumattomasti yhteen.



Kristillinen kaste liittyy lähei­sesti myös kristillisen seurakunnan jäseneksi ottamiseen. Uskoontulon ja kasteen kautta tullaan osaksi Jumalan seurakuntaa ja päästään osalliseksi Hengen yhteydestä. ”Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä” (Ap. t. 2:41). Itse asiassa kaste onkin ensimmäinen seurakunnallinen toimi, johon vasta uskoontullut henkilökohtaisesti osallistuu.



Seuraavaa asiaa ei voitane liikaa korostaa. Jeesuksen seuraajat, so. Jumalan seurakunta on kokonaisuudessaan saanut kastekäskyn ja siihen liittyvät lupaukset. Kristillinen seurakunta on se yhteisö, jossa uskovat elävät yhteydessä Jumalaan, seurakuntaan ja toisiinsa. ”Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.” (Ap. t. 2:42).



Raamatun mukaan jo apostolisena aikana järjestys oli selvä: julistus, usko, kaste. Tämä on raamatullinen järjestys ja ainoa oikea tapa on kastaa sellaisia, jotka ovat tulleet henkilö­kohtaisesti uskoon. Kaste vahvistaa uskoa, mutta ei korvaa sitä. Henkilökohtainen usko Kristukseen on aina kas­teen edellytys. Tämän osoittaa jo aiemmin mainittu Ap. t. 2:38. ” Tämä raamatullinen järjestys ilmenee myös: ”Mutta kun ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.” (Ap. t. 8:12,36). Lue lisäksi esim. Ap. t. 10:43,47, 11:17, 16:14, 16:31, 18:8.



Sivukommenttina heitän ajatuksen, että sylilapsen kohdallahan ei voida puhua parannuksen teosta, synneistä kääntymisestä tai evankeliumin uskomisesta. Eihän vauva voi edes "kuulla" evankeliumia. ”Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet?” (Room. 10:14).

Kasteen merkitys


Jos ja kun ymmärrämme kaikki Uudessa testamentissa kerrotut kastekertomukset ja -opetukset ja siitä käytetyt sanat ja ilmaisut sekä uskoontulon ja kasteen yhteenkuuluvuuden, ymmärrämme myös kasteen kokonaismerkityksen paljon paremmin – ilman näennäisiä ristiriitaisuuksia Raamatun opettamasta kasteesta.



Kristillisellä kasteella on hyvin selvä soteriologinen, pelastusopillinen, merkitys. Kaste liittyy kiinteästi ihmisen pelastuskokonaisuuteen. Uudesta testamentista käy ilmi, että usko, kaste ja pelastus kuuluvat kiinteästi yhteen. Tämä ilmenee selvimmin Jeesuksen omista sanoista: ”Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:16)



Alkuseurakunnan aikana kaste merkitsi aina ihmisen kääntymistä kristinuskoon joko juutalaisuudesta tai pakanuudesta. Kääntyminen, uskoontulo ja kaste liittyivät niin kiinteästi toisiinsa, että ne merkitsivät likipitäen samaa asiaa. Liittyykö meidän kastekäsityksessämme ja kastekäytännössämme ihmisen uskoontulo, pelastuminen ja kaste yhtä kiinteästi toisiinsa kuin alkuseurakunnassa?



Kaste merkitsi Jeesuksen opetuslapseksi ottamista mutta myös julkista tunnustautumista. ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt. 28:19). Kun ihminen otti evankeliumin vastaan, apostolit kastoivat hänet välittömästi mutta ei uskoon tullutkaan jäänyt kyselemään ja odottamaan kastetotuuksien kirkastumista vaan hän tunnusti uskonsa ja otti kasteen heti.



Roomalaiskirjeessä Paavali kertoo valtavan merkityksen – oikeastaan merkitysketjun - kristilliselle kasteelle. Kaste merkitsee uskovalle Kristuksen kuolemaan kastamista. ”Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa.” (Room. 6:3). Kaste merkitsee myös hänen hautaamistaan yhdessä Kristuksen kanssa. ”Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan,...” (Room. 6:4a).



Mutta se merkitsee myös uuden elämän, hengellisen elämän, alkamista Kristuksessa. ”... jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.” (Room. 6:4b). Samaa apostoli kertoo mm. Kolossalaiskirjeessä. ” Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista.” (Kol. 2:12).



Ja koska me olemme yhdessä kuolleet ja haudatut Kristuksen kanssa, kaste merkitsee myös sitä, että me tulemme myös nousemaan kuolleista niin kuin Hän. ”Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.” (Room. 6:5).



Samaan hautaamisen ja kuolleista nousemisen ajatukseen apostoli viittaa mm. Kolossalaiskirjeessään. ” Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista.” (Kol. 2:12).



Kasteessa puemme Kristuksen yllemme. ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.” (Gal. 3:27). Uskoontulossamme, siis uudestisyntymisessämme, Kristus tulee sisäisesti meihin ja kasteessa me vielä puemme Hänet päällemmekin. Onko vasta uskoon tulleille turvallisempaa paikkaa ja olotilaa alkaa kasvamaan uskossaan ja pyhityksessään? Kristus on tullut sisäisesti meihin ja kasteessa me vielä puemme yllemmekin Kristuksen?



Seuraaviakaan Raamatun totuuksia emme voine liian monta kertaa sanoa. Meidän uskoessa evankeliumi, kääntyessämme ja ottaessamme kasteen, syntimme annetaan meille anteeksi. ”Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi.” (Ap. t. 2:38a). Kaste liittyy pelastukseemme. ”Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste,....” (1. Piet. 3:21). Ylösnoussut Jeesus oli jo aiemmin antanut asettamalleen kasteelle tämän saman merkityksen. ”Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:16).



Jos ja kun me ymmärrämme julistetun evankeliumin, kääntymyksen, uskon ja kasteen keskinäisen yhteyden kokonaisuutena ja jumalallisena tapahtumaketjuna, ymmärrämme paljon paremmin myös kristillisen kasteen merkityksen. Tässä yhteydessä korostan sitä seikkaa, että vaikka Raamattu korostaa uskon, kasteen ja pelastuksen kuuluvan kiinteästi yhteen, Raamatussa ei missään kohtaa liitetä kastetta uudestisyntymiseen siinä mielessä, että uudestisyntyminen olisi millään tavoin riippuvainen kasteesta.



Uusi testamentti ei missään kohden opeta – ei edes viittaa – sellaiseen mahdollisuuteen, että kaste uudestisynnyttäisi, vanhurskauttaisi tai pelastaisi kastetun. Raamattu opettaa, että ihminen uudestisyntyy, vanhurskautuu ja pelastuu silloin, kun hän uskoo Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana. ”Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne.” (Ef. 1:13).



Siis ainoastaan ne, jotka uskovat Kristukseen ovat Jumalan lapsia. ”Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen.” (Gal. 3:26) ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. 13. He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta.” (Joh. 1:12-13). En ole alkukielen sanoihin nyt kiinnittänyt huomiota mutta totean tässä, että uudemmassa suomennoksessa käytetty oikeuden-sana on aika lähellä alkuperäistä merkitystään. Kreikan kielen sanapari eksusian genetshai tarkoittaa nimittäin ”vallan tulla”. Siis Kristus antaa vallan, oik. valtuutuksen, tulla Jumalan lapsiksi kaikkien, jotka uskovat Hänen nimeensä. Tätä valtuutusta Kristus ei anna meille kasteen vaan uskon kautta.



Otetaan esimerkiksi Korneliuksen talonväki. Se kuuli evankeliumin, uskoi sen, uudestisyntyi ja täyttyi jopa Pyhällä Hengellä ennen kastetta. Eipä siinä auttanut Pietarinkaan muuta kuin todeta: "Kuka voi estää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" (Ap. t. 10:47). Pietarihan oli saanut Jumalalta henkilökohtaista tukiopetusta juuri tätä varten. Jumala oli tarkoittanutkin pelastuksen kaikille ihmisille - pakanoillekin, niin käsittämättömältä kuin se Pietarista ensin tuntuikin.



Onko meillä joskus samanlaisia ongelmia? Jos kasteelle pyrkijä sattuukin näyttämään siltä, että hänet tunnistaisi paremmin lintukirjasta kuin omasta passistaan, kastammeko hänet? Raamattu ei nimittäin edellytä kastettavalta mitään muuta kuin henkilökohtaisen uskon Jeesukseen Kristukseen.



Palataanpa ajassa hieman taaksepäin ja käydään kuuntelemassa Pietarin helluntaisaarnan alttarikutsu ja toteamassa sen vaikutus. ”Pietari jatkoi vielä puhettaan. Hän vetosi heihin ja kehotti: "Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana." 41. Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.” (Ap. t. 2:40-41). Jos Jumala antaisi meille herätyksen ja vaikkapa 300 tulisi uskoon järjestäisimmekö heille jonkin sortin kastekuulustelut vai olisimmeko valmiit kastamaan kaikki uskoon tulleet saman tien niin kuin Jerusalemissa kristillisen seurakunnan perustamispäivänä tehtiin?



Pietarista tuli siis pakanoiden puolestapuhuja koska hän Jerusalemin kokouksessa puhui: "Hän ei tehnyt mitään eroa heidän ja meidän välillämme, vaan puhdisti heidän sydämensä uskolla. " (Ap. t. 15:9). Pietari toteaa, että Jumala puhdistaa niin pakanoiden kuin juutalaisten sydämet uskolla – hän ei puhu ympärileikkauksen välttämättömyydestä mutta ei hän puhu kasteen puhdistavasta vaikutuksestakaan mitään.



Raamattu puhuu myös, että Jumalan sana on uudestisyntymisen välikappale, jumalallinen väline. ”Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta.” (1. Piet. 1:23). ”Päätöksensä mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla,...” (Jaak. 1:18a).



Koska kaste liittyy läheisesti uskoon ja pelastukseen, kaste liittyy läheisesti myös pelastuksen vastaanottamiseen. Kasteeseen on läheisesti kuulunut myös uskon tunnustus. ”Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?" 37. [Filippos sanoi hänelle: "Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika."]*.” (Ap.t. 8:36-37). Näinhän meilläkin menetellään. Kun uskova sanoo haluavansa kasteen ja tunnustaa uskonsa - kastamme hänet!



Sama pätee yleensäkin uskonsa suulla tunnustamiseen. ”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. 10. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.” (Room. 10:9-10). Suun tunnustuskin liittyy läheisesti uskoontuloon ja pelastumiseen muttei sen enempää suun tunnustus kuin kastekaan ketään pelasta. Sekä suun tunnustus että kaste ovat merkki maailmalle, että ihminen on tullut Jeesukseen uskovaksi, joka kasteellaan ja suun tunnustuksellaan ilmoittaa erottautuneensa maailmasta ja entisestä elämästään ja julista samoin ja konkreettisella teollaan kuuluvansa nyt Kristukselle. Tämä ikään kuin sinetöi hänen uskonsa ja päätöksensä lähteä seuraamaan Kristusta. Sekä suun tunnustus että kaste vahvistavat päätöstä ja uskoa!



Iso Raamatun Tietosanakirja: ” Kaste vaikuttaa uskon yhteydessä, sillä se mitä Jumala kasteessa lahjoittaa, otetaan vastaan uskon kautta. Kaste on ulkonainen merkki, mutta uskovalle kaste o nyksi vaihe sen kuvaaman sisäisen todellisuuden toteuttamisessa. Kasteella on jumalallinen ja inhimillinen puolensa: ihmisten edessä kaste todistaa Jumalan armosta, ja jumalan edessä se on todistus ihmisen uskosta. Uudestisyntymisen todellinen syy on aina Hengen teko ja uskon sana. Kaste niveltyy Hengen tekoon siten, että se kuvaa ulkonaisesti sitä, mitä Henki toteuttaa ihmisen sisimmässä, ja vihkii siihen. Usko ja kaste kuuluvat näin yhteen ja vaikuttavat yhdessä ihmisen pelastumiseksi. Tämä käy ilmi niistä UT:n kohdista, joissa puhutaan kasteesta, ehkä selvimpänä Mark 16:16; 2 Joka usko ja kastetaan, se pelastuu.



Koska usko on ennen kastetta, kaste on sen sinetti, vahvistus ja vakuus, mitä Jumala jo Sanansa julistuksen kautta on uskovalle ilmoittanut. Vrt. Aabrahamin usko ja ympärileikkaus, Room 4:11. Kaste on lapseuden ulkonainen sinetti; vastaavasti Henki lahjoittaa sisäisen sinetin, 2 Kor 1:21 s., Ef 1:13, Room 8:16 (vrt. 1 Joh 5:6-8: Henki, vesi ja veri). Tämä kasteen vahvistava merkitys liittyy läheisesti sen olemukseen. Kaste voidaan käsittää ainoastaan julistetun sanan yhteydessä; sen vahvistava vaikutus on siinä, että se on nykyhetkessä näkyvä henkilökohtainen teko, joka seuraa iäti voimassa olevaa yleismaailmallista sanaa Kristuksen rististä. Kaste sanoo samaa kuin julistus, mutta se ilmaisee sen toisella tavoin, ei monin sanoin, vaan helposti tajuttavana tekona; ja se sanoo sen yksilölle. Kun kolmiyhteisen Jumalan nimi mainitaan kasteen yhteydessä, Jumala tekee sen kautta selväksi, että kastettava on Hänen omaisuuttaan. Tämä tunnustus sisältyy jo kasteen asetussanoihin. Jeesuksen lausumat kasteen asetussanat ovat enemmän kuin ihmissanoja, ja ne tekevät kasteesta enemmän kuin pelkän ihmisteon.”



Koska alkuseurakunnassa kaste liittyi niin läheisesti kääntymiseen, siitä tuli uskon ilmaisu. Itse asiassa Uudessa testamentissa nämä kaksi asiaa liittyivät niin läheisesti toisiinsa, että kasteesta puhuttaessa edellytetään uskoa ja uskosta puhuttaessa, se sisältää ajatuksen kasteesta. Joissakin raamatunkohdissa puhutaan uskosta, joissakin kasteesta ja joissakin molemmista. Näitä ei juurikaan erotella toisistaan.



Kuten edellä olemme useissa kohdin todenneet, kaste kuuluu oleellisena, kiinteänä ja tärkeänä osana julistamaamme evankeliumiin, ihmisten kääntymiseen, heidän uskoonsa ja pelastumiseensa. Näin ollen meidän tulee arvioida omia näkemyksiämme ja käytäntöjämme kasteesta, että emme aseta kasteelle mitään muita ehtoja kuin minkä Raamattu selvästi ilmoittaa, so. kastettavan henkilökohtainen usko Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme ja Vapahtajaamme.



Toivon, että voisimme julistaa evankeliumia ja opettaa Raamatun ilmoittamasta kasteesta rohkeasti sen, minkä Jumala on Raamatussa ilmoittanut – siihen mitään lisäämättä ja siitä mitään poistamatta. Raamattu sanoo: ”Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:16). Julistetaan siis evankeliumia ja rohkaistaan uskoontulleita Raamatun mukaiselle kasteelle!

Joku(Se alku....) kirjoitti:

Kasteen merkitys


Jos ja kun ymmärrämme kaikki Uudessa testamentissa kerrotut kastekertomukset ja -opetukset ja siitä käytetyt sanat ja ilmaisut sekä uskoontulon ja kasteen yhteenkuuluvuuden, ymmärrämme myös kasteen kokonaismerkityksen paljon paremmin – ilman näennäisiä ristiriitaisuuksia Raamatun opettamasta kasteesta.



Kristillisellä kasteella on hyvin selvä soteriologinen, pelastusopillinen, merkitys. Kaste liittyy kiinteästi ihmisen pelastuskokonaisuuteen. Uudesta testamentista käy ilmi, että usko, kaste ja pelastus kuuluvat kiinteästi yhteen. Tämä ilmenee selvimmin Jeesuksen omista sanoista: ”Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:16)



Alkuseurakunnan aikana kaste merkitsi aina ihmisen kääntymistä kristinuskoon joko juutalaisuudesta tai pakanuudesta. Kääntyminen, uskoontulo ja kaste liittyivät niin kiinteästi toisiinsa, että ne merkitsivät likipitäen samaa asiaa. Liittyykö meidän kastekäsityksessämme ja kastekäytännössämme ihmisen uskoontulo, pelastuminen ja kaste yhtä kiinteästi toisiinsa kuin alkuseurakunnassa?



Kaste merkitsi Jeesuksen opetuslapseksi ottamista mutta myös julkista tunnustautumista. ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt. 28:19). Kun ihminen otti evankeliumin vastaan, apostolit kastoivat hänet välittömästi mutta ei uskoon tullutkaan jäänyt kyselemään ja odottamaan kastetotuuksien kirkastumista vaan hän tunnusti uskonsa ja otti kasteen heti.



Roomalaiskirjeessä Paavali kertoo valtavan merkityksen – oikeastaan merkitysketjun - kristilliselle kasteelle. Kaste merkitsee uskovalle Kristuksen kuolemaan kastamista. ”Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa.” (Room. 6:3). Kaste merkitsee myös hänen hautaamistaan yhdessä Kristuksen kanssa. ”Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan,...” (Room. 6:4a).



Mutta se merkitsee myös uuden elämän, hengellisen elämän, alkamista Kristuksessa. ”... jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.” (Room. 6:4b). Samaa apostoli kertoo mm. Kolossalaiskirjeessä. ” Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista.” (Kol. 2:12).



Ja koska me olemme yhdessä kuolleet ja haudatut Kristuksen kanssa, kaste merkitsee myös sitä, että me tulemme myös nousemaan kuolleista niin kuin Hän. ”Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.” (Room. 6:5).



Samaan hautaamisen ja kuolleista nousemisen ajatukseen apostoli viittaa mm. Kolossalaiskirjeessään. ” Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista.” (Kol. 2:12).



Kasteessa puemme Kristuksen yllemme. ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.” (Gal. 3:27). Uskoontulossamme, siis uudestisyntymisessämme, Kristus tulee sisäisesti meihin ja kasteessa me vielä puemme Hänet päällemmekin. Onko vasta uskoon tulleille turvallisempaa paikkaa ja olotilaa alkaa kasvamaan uskossaan ja pyhityksessään? Kristus on tullut sisäisesti meihin ja kasteessa me vielä puemme yllemmekin Kristuksen?



Seuraaviakaan Raamatun totuuksia emme voine liian monta kertaa sanoa. Meidän uskoessa evankeliumi, kääntyessämme ja ottaessamme kasteen, syntimme annetaan meille anteeksi. ”Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi.” (Ap. t. 2:38a). Kaste liittyy pelastukseemme. ”Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste,....” (1. Piet. 3:21). Ylösnoussut Jeesus oli jo aiemmin antanut asettamalleen kasteelle tämän saman merkityksen. ”Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:16).



Jos ja kun me ymmärrämme julistetun evankeliumin, kääntymyksen, uskon ja kasteen keskinäisen yhteyden kokonaisuutena ja jumalallisena tapahtumaketjuna, ymmärrämme paljon paremmin myös kristillisen kasteen merkityksen. Tässä yhteydessä korostan sitä seikkaa, että vaikka Raamattu korostaa uskon, kasteen ja pelastuksen kuuluvan kiinteästi yhteen, Raamatussa ei missään kohtaa liitetä kastetta uudestisyntymiseen siinä mielessä, että uudestisyntyminen olisi millään tavoin riippuvainen kasteesta.



Uusi testamentti ei missään kohden opeta – ei edes viittaa – sellaiseen mahdollisuuteen, että kaste uudestisynnyttäisi, vanhurskauttaisi tai pelastaisi kastetun. Raamattu opettaa, että ihminen uudestisyntyy, vanhurskautuu ja pelastuu silloin, kun hän uskoo Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana. ”Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne.” (Ef. 1:13).



Siis ainoastaan ne, jotka uskovat Kristukseen ovat Jumalan lapsia. ”Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen.” (Gal. 3:26) ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. 13. He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta.” (Joh. 1:12-13). En ole alkukielen sanoihin nyt kiinnittänyt huomiota mutta totean tässä, että uudemmassa suomennoksessa käytetty oikeuden-sana on aika lähellä alkuperäistä merkitystään. Kreikan kielen sanapari eksusian genetshai tarkoittaa nimittäin ”vallan tulla”. Siis Kristus antaa vallan, oik. valtuutuksen, tulla Jumalan lapsiksi kaikkien, jotka uskovat Hänen nimeensä. Tätä valtuutusta Kristus ei anna meille kasteen vaan uskon kautta.



Otetaan esimerkiksi Korneliuksen talonväki. Se kuuli evankeliumin, uskoi sen, uudestisyntyi ja täyttyi jopa Pyhällä Hengellä ennen kastetta. Eipä siinä auttanut Pietarinkaan muuta kuin todeta: "Kuka voi estää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" (Ap. t. 10:47). Pietarihan oli saanut Jumalalta henkilökohtaista tukiopetusta juuri tätä varten. Jumala oli tarkoittanutkin pelastuksen kaikille ihmisille - pakanoillekin, niin käsittämättömältä kuin se Pietarista ensin tuntuikin.



Onko meillä joskus samanlaisia ongelmia? Jos kasteelle pyrkijä sattuukin näyttämään siltä, että hänet tunnistaisi paremmin lintukirjasta kuin omasta passistaan, kastammeko hänet? Raamattu ei nimittäin edellytä kastettavalta mitään muuta kuin henkilökohtaisen uskon Jeesukseen Kristukseen.



Palataanpa ajassa hieman taaksepäin ja käydään kuuntelemassa Pietarin helluntaisaarnan alttarikutsu ja toteamassa sen vaikutus. ”Pietari jatkoi vielä puhettaan. Hän vetosi heihin ja kehotti: "Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana." 41. Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.” (Ap. t. 2:40-41). Jos Jumala antaisi meille herätyksen ja vaikkapa 300 tulisi uskoon järjestäisimmekö heille jonkin sortin kastekuulustelut vai olisimmeko valmiit kastamaan kaikki uskoon tulleet saman tien niin kuin Jerusalemissa kristillisen seurakunnan perustamispäivänä tehtiin?



Pietarista tuli siis pakanoiden puolestapuhuja koska hän Jerusalemin kokouksessa puhui: "Hän ei tehnyt mitään eroa heidän ja meidän välillämme, vaan puhdisti heidän sydämensä uskolla. " (Ap. t. 15:9). Pietari toteaa, että Jumala puhdistaa niin pakanoiden kuin juutalaisten sydämet uskolla – hän ei puhu ympärileikkauksen välttämättömyydestä mutta ei hän puhu kasteen puhdistavasta vaikutuksestakaan mitään.



Raamattu puhuu myös, että Jumalan sana on uudestisyntymisen välikappale, jumalallinen väline. ”Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta.” (1. Piet. 1:23). ”Päätöksensä mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla,...” (Jaak. 1:18a).



Koska kaste liittyy läheisesti uskoon ja pelastukseen, kaste liittyy läheisesti myös pelastuksen vastaanottamiseen. Kasteeseen on läheisesti kuulunut myös uskon tunnustus. ”Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?" 37. [Filippos sanoi hänelle: "Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika."]*.” (Ap.t. 8:36-37). Näinhän meilläkin menetellään. Kun uskova sanoo haluavansa kasteen ja tunnustaa uskonsa - kastamme hänet!



Sama pätee yleensäkin uskonsa suulla tunnustamiseen. ”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. 10. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.” (Room. 10:9-10). Suun tunnustuskin liittyy läheisesti uskoontuloon ja pelastumiseen muttei sen enempää suun tunnustus kuin kastekaan ketään pelasta. Sekä suun tunnustus että kaste ovat merkki maailmalle, että ihminen on tullut Jeesukseen uskovaksi, joka kasteellaan ja suun tunnustuksellaan ilmoittaa erottautuneensa maailmasta ja entisestä elämästään ja julista samoin ja konkreettisella teollaan kuuluvansa nyt Kristukselle. Tämä ikään kuin sinetöi hänen uskonsa ja päätöksensä lähteä seuraamaan Kristusta. Sekä suun tunnustus että kaste vahvistavat päätöstä ja uskoa!



Iso Raamatun Tietosanakirja: ” Kaste vaikuttaa uskon yhteydessä, sillä se mitä Jumala kasteessa lahjoittaa, otetaan vastaan uskon kautta. Kaste on ulkonainen merkki, mutta uskovalle kaste o nyksi vaihe sen kuvaaman sisäisen todellisuuden toteuttamisessa. Kasteella on jumalallinen ja inhimillinen puolensa: ihmisten edessä kaste todistaa Jumalan armosta, ja jumalan edessä se on todistus ihmisen uskosta. Uudestisyntymisen todellinen syy on aina Hengen teko ja uskon sana. Kaste niveltyy Hengen tekoon siten, että se kuvaa ulkonaisesti sitä, mitä Henki toteuttaa ihmisen sisimmässä, ja vihkii siihen. Usko ja kaste kuuluvat näin yhteen ja vaikuttavat yhdessä ihmisen pelastumiseksi. Tämä käy ilmi niistä UT:n kohdista, joissa puhutaan kasteesta, ehkä selvimpänä Mark 16:16; 2 Joka usko ja kastetaan, se pelastuu.



Koska usko on ennen kastetta, kaste on sen sinetti, vahvistus ja vakuus, mitä Jumala jo Sanansa julistuksen kautta on uskovalle ilmoittanut. Vrt. Aabrahamin usko ja ympärileikkaus, Room 4:11. Kaste on lapseuden ulkonainen sinetti; vastaavasti Henki lahjoittaa sisäisen sinetin, 2 Kor 1:21 s., Ef 1:13, Room 8:16 (vrt. 1 Joh 5:6-8: Henki, vesi ja veri). Tämä kasteen vahvistava merkitys liittyy läheisesti sen olemukseen. Kaste voidaan käsittää ainoastaan julistetun sanan yhteydessä; sen vahvistava vaikutus on siinä, että se on nykyhetkessä näkyvä henkilökohtainen teko, joka seuraa iäti voimassa olevaa yleismaailmallista sanaa Kristuksen rististä. Kaste sanoo samaa kuin julistus, mutta se ilmaisee sen toisella tavoin, ei monin sanoin, vaan helposti tajuttavana tekona; ja se sanoo sen yksilölle. Kun kolmiyhteisen Jumalan nimi mainitaan kasteen yhteydessä, Jumala tekee sen kautta selväksi, että kastettava on Hänen omaisuuttaan. Tämä tunnustus sisältyy jo kasteen asetussanoihin. Jeesuksen lausumat kasteen asetussanat ovat enemmän kuin ihmissanoja, ja ne tekevät kasteesta enemmän kuin pelkän ihmisteon.”



Koska alkuseurakunnassa kaste liittyi niin läheisesti kääntymiseen, siitä tuli uskon ilmaisu. Itse asiassa Uudessa testamentissa nämä kaksi asiaa liittyivät niin läheisesti toisiinsa, että kasteesta puhuttaessa edellytetään uskoa ja uskosta puhuttaessa, se sisältää ajatuksen kasteesta. Joissakin raamatunkohdissa puhutaan uskosta, joissakin kasteesta ja joissakin molemmista. Näitä ei juurikaan erotella toisistaan.



Kuten edellä olemme useissa kohdin todenneet, kaste kuuluu oleellisena, kiinteänä ja tärkeänä osana julistamaamme evankeliumiin, ihmisten kääntymiseen, heidän uskoonsa ja pelastumiseensa. Näin ollen meidän tulee arvioida omia näkemyksiämme ja käytäntöjämme kasteesta, että emme aseta kasteelle mitään muita ehtoja kuin minkä Raamattu selvästi ilmoittaa, so. kastettavan henkilökohtainen usko Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme ja Vapahtajaamme.



Toivon, että voisimme julistaa evankeliumia ja opettaa Raamatun ilmoittamasta kasteesta rohkeasti sen, minkä Jumala on Raamatussa ilmoittanut – siihen mitään lisäämättä ja siitä mitään poistamatta. Raamattu sanoo: ”Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:16). Julistetaan siis evankeliumia ja rohkaistaan uskoontulleita Raamatun mukaiselle kasteelle!

Kastetta ei ole tarkoitettu opinkappaleeksi, josta kiistellään, vaan kristilliseen elämään kuuluvaksi käytännön toimeksi. Mutta miksi uskoon tulon jälkeen kaste on tärkeä, ja mitä vesi hyödyttää?


Kaste on Jeesuksen määräys
Jeesus ei määrännyt mitään tarpeetonta. Hän asetti kasteen jumalallisella arvovallallaan kaikkia aikoja varten. Matteuksen mukaan Jeesus käski:
- Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (28:19 vuoden 1992 käännös.

Markuksen mukaan Jeesus opetti:
- Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva (16:15,16).

Kumpikin käsky viittaa yksilöihin ja edellyttää evankeliumin julistamista ja uskomista. Yhtä tärkeä kuin on uskoa evankeliumi, on vastaanottaa kaste uskomisen jälkeen.



Apostolinen käytäntö
Raamatun mukaan seurakunta on aina lähetystilanteessa; se on lähetetty maailmaan kutsumaan sieltä ihmisiä ulos pelastukseen. Siksi apostolinen työnäky ja käytäntö kuuluvat kaikille ajoille eikä vain alkuseurakunnan aikaan. Apostolinen käytäntö, miten ihminen liittyy Kristukseen, millä edellytyksillä perustetaan seurakunta ja miten tullaan seurakunnan jäseniksi ja eletään seurakunnassa, ohjeistaa kaikkien aikojen uskovia.

Apostolisen käytännön mukaan kaste oli tärkeä. Pietari julisti seurakunnan järjestäytymispäivänä:
- Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi (Ap.t. 2:38).


Apostolisen käytännön mukaan yhtä tärkeä kuin oli kääntyminen, oli sitä seuraava kaste. Koska alkuseurakunta piti kastetta näin tärkeänä, sitä ei pidä väheksyä nytkään. Uskoon tullut, joka sivuuttaa kasteen, tekee sen vahingokseen.



Esikuvat korostavat kasteen tärkeyttä
Ympärileikkaus ei ole kasteen esikuva vaan uudestisyntymisen. ”Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin” (Room. 3:29), jossa saadaan Pyhän Hengen sinetti, ”Ja hän sai ympärileikkauksen merkin sen uskon vanhurskauden sinetiksi, joka hänellä oli ympärileikkaamatonna, että hänestä tulisi kaikkien isä, jotka ympärileikkaamattomina uskovat, niin että vanhurskaus heillekin luettaisiin" (Room. 4:11). Sen sijaan Uusi testamentti käyttää kahta Vanhan testamentin aikaista tapausta kasteen esikuvana.

Paavali vertaa kastetta Kaislameren poikkikulkuun: ”Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi” (1. Kor. 10:2). Ensin Israel vanhurskautui eli pelastui tuomiosta Egyptissä karitsan veren kautta ja sai pilvipatsaassa Jumalan asumaan keskellensä. Mutta vasta meren poikkikulun jälkeen he olivat lopullisesti Mooseksen seuraajia, jotka olivat tulleet ulos Egyptin orjuudesta.

Tänä päivänä uskova ensin vanhurskautuu Kristuksen veressä ja siirtyy tuomion alta armon alle, Jumalan valtakunnan ja valon puolelle. Samalla hän uudestisyntyy Pyhästä Hengestä, kun Kristus tulee hänen sisimpäänsä asumaan. Lopullisesti hänestä tulee Kristuksen seuraaja, kun hän saa kasteen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen.


Pietari puolestaan soveltaa vedenpaisumusta kasteeseen, ”... jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta” (1. Piet. 3:20,21).


Varsinainen pelastuksen väline oli arkki, johon ensin mentiin. Se oli tervattu sisältä ja ulkoa, siksi tuomion vedet eivät päässeet sisään. Kun Nooa perheineen oli mennyt arkkiin, tuli vesi ja hautasi Nooan entisen maailman sekä nosti arkissa olleet uudistetun maan kamaralle.


Kristus on meidän arkkimme. Verensä kautta hänestä tuli turvapaikka, johon kadotustuomio ei ulotu. Ensin ihminen uskoo Kristukseen ja näin esikuvallisesti puhuen menee arkkiin. Sitten kastevesi hautaa hänen entisen elämänsä ja erottaa hänet siitä ja maailmasta. Nooan elämän pelastamiseksi olivat sekä arkkiin meno että sen jälkeinen vesi molemmat tärkeitä. Samoin kristityn tulee uskoon tultuaan antaa kastaa itsensä.



Kasteen merkitys sekä uskoontulossa että myöhemmin
Edellä on käynyt ilmi jo monta kasteen merkitystä. Se kuuluu syntien anteeksiantamuskokonaisuuteen. ”Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan” (Ap.t. 2: 38). Se on kuin päästösanat synninpäästössä, aineellinen saarna, joka vakuuttaa uskon kautta saadusta lahjavanhurskaudesta, ”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet” (Gal. 3:27), syntien anteeksiantamuksesta, ”Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi'” (Ap.t. 22:16) ja uudesta elämästä, ”Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa” (Room. 6.5).

Sekä Roomalais- että Kolossalaiskirje opettavat kasteesta, että siinä ihminen tulee haudatuksi ja ylösnousee Kristuksen kanssa, Room. 6. ja Kol. 2. luku. Jeesuksen elämässä oli ensin risti ja sitten hauta. Samoin ihminen ensin uskoo Kristuksen ristintyöhön, tulee samalla ristiinnaulituksi Kristuksen kanssa ja sitten hänet haudataan kasteessa Kristuksen kanssa. Ylösnoustuaan kastehaudasta hän on saanut rajan entisen ja uuden välille.

Sisäisesti ihminen on jo uskoon tulossaan kokenut Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen osallisuuden, nyt hän kasteessa samaistuu ulkonaisestikin Kristuksen kanssa. Kasteessa uskova tunnustautuu Kristuksen omaksi.

Oikein käsitettynä kaste antaa uskonelämälle oikean ja voimakkaan lähtökohdan. Myöhemminkin kasteella on myös varjeleva osuus. Kasteen merkityksen ymmärtäminen auttaa tajuamaan, kenelle uskova kuuluu ja mistä hänet on erotettu. Kaste vakuuttaa, että uskova kuuluu Kristukselle. Siksi pelastettu haluaa etsiä Kristuksen tahtoa sekä opissa että elämässä.

Kasteen kautta ihminen myös paremmin ymmärtää, että on kaksi maailmaa: Jumalan ja sielunvihollisen hallitsemat maailmat. Uskovan ei tarvitse olla irti maailmanajan muutoksista mutta kylläkin pahasta maailmanajasta. Jos uskoon tullut on oppinut oikein kasteen merkityksen, hän ei erottaudu vain tietyistä ulkonaisista maailmanmenoista, kuten juopottelusta, haureudesta, varastamisesta, joiden poispaneminen on uskonelämän säilymiseksi välttämätöntä, vaan pyrkii Pyhän Hengen avulla kasvamaan irti myös itsekkyydestä, riidanhalusta, kateudesta ja muista luonteen synneistä.

Sekä Israel että Nooa säilyttivät Egyptistä ja muinaisesta maailmasta monia ulkonaisia asioita, mutta sanoutuivat selvästi irti näiden maailmojen epäjumalanpalveluksesta, haureudesta, väkivallasta ja muusta pahasta menosta. Uskovakin kasteen jälkeen oppii Pyhän Hengen avulla erottamaan marginaaliset eli kulttuurin ja aikakausien mukana muuttuvat asiat ja Jumalan muuttumattomat totuudet ja Hengen lait.

Joku(Se alku....) kirjoitti:

Kastetta ei ole tarkoitettu opinkappaleeksi, josta kiistellään, vaan kristilliseen elämään kuuluvaksi käytännön toimeksi. Mutta miksi uskoon tulon jälkeen kaste on tärkeä, ja mitä vesi hyödyttää?


Kaste on Jeesuksen määräys
Jeesus ei määrännyt mitään tarpeetonta. Hän asetti kasteen jumalallisella arvovallallaan kaikkia aikoja varten. Matteuksen mukaan Jeesus käski:
- Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (28:19 vuoden 1992 käännös.

Markuksen mukaan Jeesus opetti:
- Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva (16:15,16).

Kumpikin käsky viittaa yksilöihin ja edellyttää evankeliumin julistamista ja uskomista. Yhtä tärkeä kuin on uskoa evankeliumi, on vastaanottaa kaste uskomisen jälkeen.



Apostolinen käytäntö
Raamatun mukaan seurakunta on aina lähetystilanteessa; se on lähetetty maailmaan kutsumaan sieltä ihmisiä ulos pelastukseen. Siksi apostolinen työnäky ja käytäntö kuuluvat kaikille ajoille eikä vain alkuseurakunnan aikaan. Apostolinen käytäntö, miten ihminen liittyy Kristukseen, millä edellytyksillä perustetaan seurakunta ja miten tullaan seurakunnan jäseniksi ja eletään seurakunnassa, ohjeistaa kaikkien aikojen uskovia.

Apostolisen käytännön mukaan kaste oli tärkeä. Pietari julisti seurakunnan järjestäytymispäivänä:
- Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi (Ap.t. 2:38).


Apostolisen käytännön mukaan yhtä tärkeä kuin oli kääntyminen, oli sitä seuraava kaste. Koska alkuseurakunta piti kastetta näin tärkeänä, sitä ei pidä väheksyä nytkään. Uskoon tullut, joka sivuuttaa kasteen, tekee sen vahingokseen.



Esikuvat korostavat kasteen tärkeyttä
Ympärileikkaus ei ole kasteen esikuva vaan uudestisyntymisen. ”Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin” (Room. 3:29), jossa saadaan Pyhän Hengen sinetti, ”Ja hän sai ympärileikkauksen merkin sen uskon vanhurskauden sinetiksi, joka hänellä oli ympärileikkaamatonna, että hänestä tulisi kaikkien isä, jotka ympärileikkaamattomina uskovat, niin että vanhurskaus heillekin luettaisiin" (Room. 4:11). Sen sijaan Uusi testamentti käyttää kahta Vanhan testamentin aikaista tapausta kasteen esikuvana.

Paavali vertaa kastetta Kaislameren poikkikulkuun: ”Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi” (1. Kor. 10:2). Ensin Israel vanhurskautui eli pelastui tuomiosta Egyptissä karitsan veren kautta ja sai pilvipatsaassa Jumalan asumaan keskellensä. Mutta vasta meren poikkikulun jälkeen he olivat lopullisesti Mooseksen seuraajia, jotka olivat tulleet ulos Egyptin orjuudesta.

Tänä päivänä uskova ensin vanhurskautuu Kristuksen veressä ja siirtyy tuomion alta armon alle, Jumalan valtakunnan ja valon puolelle. Samalla hän uudestisyntyy Pyhästä Hengestä, kun Kristus tulee hänen sisimpäänsä asumaan. Lopullisesti hänestä tulee Kristuksen seuraaja, kun hän saa kasteen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen.


Pietari puolestaan soveltaa vedenpaisumusta kasteeseen, ”... jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta” (1. Piet. 3:20,21).


Varsinainen pelastuksen väline oli arkki, johon ensin mentiin. Se oli tervattu sisältä ja ulkoa, siksi tuomion vedet eivät päässeet sisään. Kun Nooa perheineen oli mennyt arkkiin, tuli vesi ja hautasi Nooan entisen maailman sekä nosti arkissa olleet uudistetun maan kamaralle.


Kristus on meidän arkkimme. Verensä kautta hänestä tuli turvapaikka, johon kadotustuomio ei ulotu. Ensin ihminen uskoo Kristukseen ja näin esikuvallisesti puhuen menee arkkiin. Sitten kastevesi hautaa hänen entisen elämänsä ja erottaa hänet siitä ja maailmasta. Nooan elämän pelastamiseksi olivat sekä arkkiin meno että sen jälkeinen vesi molemmat tärkeitä. Samoin kristityn tulee uskoon tultuaan antaa kastaa itsensä.



Kasteen merkitys sekä uskoontulossa että myöhemmin
Edellä on käynyt ilmi jo monta kasteen merkitystä. Se kuuluu syntien anteeksiantamuskokonaisuuteen. ”Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan” (Ap.t. 2: 38). Se on kuin päästösanat synninpäästössä, aineellinen saarna, joka vakuuttaa uskon kautta saadusta lahjavanhurskaudesta, ”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet” (Gal. 3:27), syntien anteeksiantamuksesta, ”Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi'” (Ap.t. 22:16) ja uudesta elämästä, ”Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa” (Room. 6.5).

Sekä Roomalais- että Kolossalaiskirje opettavat kasteesta, että siinä ihminen tulee haudatuksi ja ylösnousee Kristuksen kanssa, Room. 6. ja Kol. 2. luku. Jeesuksen elämässä oli ensin risti ja sitten hauta. Samoin ihminen ensin uskoo Kristuksen ristintyöhön, tulee samalla ristiinnaulituksi Kristuksen kanssa ja sitten hänet haudataan kasteessa Kristuksen kanssa. Ylösnoustuaan kastehaudasta hän on saanut rajan entisen ja uuden välille.

Sisäisesti ihminen on jo uskoon tulossaan kokenut Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen osallisuuden, nyt hän kasteessa samaistuu ulkonaisestikin Kristuksen kanssa. Kasteessa uskova tunnustautuu Kristuksen omaksi.

Oikein käsitettynä kaste antaa uskonelämälle oikean ja voimakkaan lähtökohdan. Myöhemminkin kasteella on myös varjeleva osuus. Kasteen merkityksen ymmärtäminen auttaa tajuamaan, kenelle uskova kuuluu ja mistä hänet on erotettu. Kaste vakuuttaa, että uskova kuuluu Kristukselle. Siksi pelastettu haluaa etsiä Kristuksen tahtoa sekä opissa että elämässä.

Kasteen kautta ihminen myös paremmin ymmärtää, että on kaksi maailmaa: Jumalan ja sielunvihollisen hallitsemat maailmat. Uskovan ei tarvitse olla irti maailmanajan muutoksista mutta kylläkin pahasta maailmanajasta. Jos uskoon tullut on oppinut oikein kasteen merkityksen, hän ei erottaudu vain tietyistä ulkonaisista maailmanmenoista, kuten juopottelusta, haureudesta, varastamisesta, joiden poispaneminen on uskonelämän säilymiseksi välttämätöntä, vaan pyrkii Pyhän Hengen avulla kasvamaan irti myös itsekkyydestä, riidanhalusta, kateudesta ja muista luonteen synneistä.

Sekä Israel että Nooa säilyttivät Egyptistä ja muinaisesta maailmasta monia ulkonaisia asioita, mutta sanoutuivat selvästi irti näiden maailmojen epäjumalanpalveluksesta, haureudesta, väkivallasta ja muusta pahasta menosta. Uskovakin kasteen jälkeen oppii Pyhän Hengen avulla erottamaan marginaaliset eli kulttuurin ja aikakausien mukana muuttuvat asiat ja Jumalan muuttumattomat totuudet ja Hengen lait.

Kaste vedessä on Jeesuksen määräys, joka perustuu hänen jumalalliseen auktoriteettiinsa (Matt. 28:18-20, Mark. 16:15,16). Apostolit noudattivat sitä.


Kasteen merkitys
Kaste ei ole uudestisynnyttävä toimi, vaan syntyneen uskon toimi. Kaste ei poista perisynnin syyllisyyttä eikä sen turmelusta (1. Piet. 3:21). Kaste ei puhdista sydäntä, vaan sen tekee usko (Luuk. 23:42,43, Ap.t. 10:47, 11:15-17, 15:8,9). Kastekäskyn mukaan uskon puute kadottaa, ei kasteen puuttuminen (Mark. 16.16).

Siellä, missä puhutaan kasteen puhdistavasta vaikutuksesta, paino on kastetta edeltävässä parannuksessa. Pietari liittää parannuksen ja kasteen syntien anteeksisaamiseen Ap.t. 2:38:ssa, mutta seuraavassa luvussa hän julistaa vastaavan parannussaarnan ilman kastetta: Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois (3:19). Samoin Paavali, kertoessaan syntiensä poispesemisestä, mainitsee ensin Jeesus-nimen avuksi huutamisen ja sitten kasteen (Ap.t. 22:16).

Joh. 3:5:n vesi ja Tiit. 3:5:n uudestisyntymisen peso eivät viittaa kasteeseen, vaan Sanan puhdistavaan vaikutukseen (Joh. 3:11, 15:3, Ef. 5:26). Vanhassa liitossa puhdistettavan syntisen päälle vihmottiin vettä, johon oli sekoitettu puhdistusuhrin verta ja syntiuhrin tuhkaa (3. Moos. 14:5-7, 4. Moos. 19:9). Tämä kuvasi anteeksiantamusta ja sydämen puhdistusta (Ps. 51:9,12). Kun syntinen uskoo evankeliumin, se puhdistaa veden tavoin sydämen, koska evankeliumi kertoo Jeesuksen verestä ja todistaa hänen syntiuhristaan.

Kasteen merkitys määräytyy kasteen asemasta käsin. Israel ensin turvautui tuomion tullessa karitsan vereen Egyptissä, sai siellä kasteen Moosekseen pilvessä ja sitten kasteen Moosekseen meressä (2. Moos. 12:7,13, 28, 13:20,21, 14:29, 1.Kor. 10:1,2). Tämän vertauskuvan mukaan uskova ensin vanhurskautuu Karitsan veressä, uudestisyntyy ja sitten kastetaan.

Sama järjestys oli Nooan vedenpaisumuksessa, joka myös on kasteen vertauskuva (1. Piet. 3:20,21). Siinä oli kaksi pelastuksen välinettä: arkki ja vesi. Nooa meni ensin arkkiin, sitten tuli vesi. Kaste ei tuo Kristusta ihmiselle, niin kuin vesi ei tuonut arkkia Nooalle. Kaste kuuluu pelastuskokonaisuuteen, mutta se ei ole sakramentaalinen armon väline.

Kasteen merkitys on selvästi sanottu sanalla haudatut (Room. 6:3-6, Kol. 2:12). Kaste on Kristuksen hautaamisen ja ylösnousemuksen osallisuus. Jeesuksen elämässä oli ensin risti ja sitten hauta. Samoin syntinen saa uskoessaan synnit anteeksi ristin veren tähden ja samalla hänen vanha ihmisensä ristiinnaulitaan (Room. 6:6, Kol. 2:11). Uudestisyntyminen tapahtuu Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen perusteella (1. Piet. 1:3) mutta kasteen yhteydessä viitataan vain hautaamiseen ja ylösnousemiseen.

Kolossalaiskirje liittää läheisesti yhteen edeltävän ristin kokemisen eli hengellisen ympärileikkauksen ja kasteessa hautaamisen. Samoin tekstistä ilmenee uskon tärkeys kastettaessa, sillä uskon kautta herätetään. Mark. 16:16:n järjestys ei ole sattumanvarainen.

Kaste kuvaa ulkonaisesti sitä, minkä ihminen on jo sisäisesti kokenut. Samalla kaste vakuuttaa uskovalle Kristus-yhteydestä, lahjavanhurskaudesta (Gal. 3:26,27), anteeksiantamuksesta (Ap.t. 2:28, 22:16) ja uudesta elämästä, Room. 6:4,5. Kaste ei ole uskoa synnyttävä sakramentti, vaan uskoa vahvistava aineellinen saarna.

Kaste on myös pyhä tunnustautuminen. Siinä ihminen tunnustautuu Kristuksen omaksi ja julistautuu maailmasta eronneeksi. Vesi erotti Nooan muinaisesta maailmasta ja Kaislameri Israelin Egyptistä. Samoin kaste erottaa uudestisyntyneen maailmasta. Näin kasteella on myšs varjeleva merkitys.



Kenelle kaste kuuluu
Raamatun mukaan kaste edellyttää tietoista uskoa evankeliumiin. Vastasyntyneellä ei tällaista uskoa ole, joten kaste ei hänelle kuulu. Lapsia tulee siunata, kuten Jeesus siunasi, mutta kastaa vasta sitten, kun pääsevät omakohtaiseen uskoon. Kuten vedenpaisumus-vertauskuva osoittaa kaste hyödyttää vain uskossa Kristuksen turviin paenneita, Kristukseen menneitä.

Matteuksen kastekäsky vaatii tiedottamista. Siksi ihminen voidaan kastaa vasta, kun hänelle on opetettu uskon perusasiat. Näin apostolit tekivätkin, esimerkkeinä Filippus, Pietari ja Paavali (Ap.t. 8:12,35,36, 10:34-48, 14:21).

Koska kaste on hyvän omantunnon pyytämistä, kastettavan täytyy olla siinä iässä, että hänen omatuntonsa toimii ja hän osaa pyytää hyvää omaatuntoa.



Kasteen muoto
Kastaa-sanan päämerkitys on upottaa. Lisäksi Raamatussa kerrotuissa kastetapauksissa astuttiin veteen ja noustiin ylös vedestä (Mark. 1:10, Ap.t. 8:38,39). Edelleen Johannes kastoi paljossa vedessä. Nämä ja kasteen hautaus- ja ylösnousemusmerkitys korostavat upotuskastemuotoa.

Jeesus määräsi kasteen asetussanoiksi: Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kuitenkin Apostolien teoissa kerrotaan kastetun vaihtelevasti Jeesuksen Kristuksen nimeen tai Herran Jeesuksen nimeen. Koska kasteessa samaistuttiin Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen ja se tapahtui Jeesuksen auktoriteetilla, kasteen nimi oli kaste Herran Jeesuksen nimeen. Kuitenkin koska Jeesuksen antama kaava on määräyksellinen, uskon ja opin ilmaus, se määräsi käytettävät sanat. Niinpä Ap.t. 19:1-3:sta voidaan päätellä, että tätä trinitaarista kaavaa käytettiin. Asian vahvistaa myös alkukristillinen, Raamatun ulkopuolinen kirja, 12 apostolin oppi.

Sanoilla ei ole taianomaista merkitystä, mutta uskon ilmaisun takia kastettaessa olisi syytä käyttää sekä Jeesuksen määräyksen sanoja että apostolista kasteen nimeä.



PS: Tämän paremmin en, ainakaan vielä, osaa tätä kaste asiaa esille tuoda. Koetelkaa.

Joku(Se alku....) kirjoitti:

Johanneksen kaste


Johannes kastoi ”syntien anteeksisaamiseksi”, koska hänen kasteensa tähtäsi syntien anteeksiantamiseen. Kastettava tunnusti syntinsä ja Johannes kastoi hänet upottamalla(kr.: baptismo, upotus)* - ainoastaan aikuisia juutalaisia kastettiin. Hyvä on muistaa myös se seikka, että Jeesuksen opetuslapset kastoivat samaan aikaan kuin Johannes ja hänen seuraajansa. Monet Jeesuksen opetuslapsista olivat olleetkin aikaisemmin Johanneksen opetuslapsia.



Kristuksen kaste


Ottaessaan itsekin Johannekselta kasteen, Jeesus tunnusti ja vahvisti Johanneksen profeetan ja kastajan tehtävän Jumalalta saaduksi. Tosin Johannes epäröi ja jopa esteli Jeesusta, koska molemmat varsin hyvin tiesivät, että Jeesuksen kohdalla ei ollut kyse parannuksen kasteesta. Nyt oli kyse synnittömästä kastettavasta, jolla ei ollut sen enempää parannuksen teon kuin anteeksisaamisenkaan tarvetta.



Kun Jeesus otti kasteen ja sanoi: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon” (Matt. 3:15), Hän hyväksyi Johanneksen kasteen Jumalan tahdoksi ja osaksi pelastusuunnitelman toteuttamista myös omalla kohdallaan. Jeesus asettui syntisten rinnalle antaessaan kastaa itsensä. Hän antoi kastaa itsensä koko ihmiskunnan sijaisena - ei ainoastaan itsensä tai juutalaisten puolesta.

Kaste ennakoi myös Hänen ristinkuolemaansa, hautaamistaan ja ylösnousemusta. ”Mutta minut on kasteella kastettava - ja missä ahdistuksessa olenkaan, ennen kuin olen sen läpi käynyt!” (Luuk. 12:50).



Johanneksen kaste, sitä seurannut Pyhän Hengen ilmestyminen ja taivaasta kuuluva ääni antoivat uutta merkitystä Jesajan ennustukselle ”Katso: minun palvelijani, jolle minä annan voiman, minun valittuni, johon olen mieltynyt. Henkeni olen laskenut hänen ylleen, hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen.” (Jes. 42:1).

--------------------------------------
* Huom!!!(kr.: baptismo, upotus)

Sana baptismo päätarkoitus on upottaa, se voi joissain yhteyksissä tarkoittaa muutakin, mutta tässä tapauksessa se tarkoittaa upottamista. Jos olis ollut jonkinlainen muu kaste tapa, olisi käytetty luonnollisesti toista sanaa, joka tarkoittaa jollain muullalailla kastamista.
Siis ainoa oikea Raamatullinen kaste tapahtuu upottamalla.

Raamatussa on kaste pirskottamalla...vihmomalla...Herra vihmoo Israelin päälle puhdasta vettä...leeviläiset pirkoteltiin kuukauden ikäisenä synnistä puhdistavalla vedellä...kaste tuli pilvessä tai meren poikki pisaroina jne...


babtismous tarkoittaa kaikenlaista veden kanssa kosketuksissa olemista...ei ainoastaan upottamista


Esimerkiksi pienten lasten valelukaste oli niin yleistä jo apotolien eläessä n. vv.80-100 jKr. että siitä annettiin erillinen ohje Didakheessa n. v, 100 Huom´! ei kileto, vaan ohje---tottahan se olisi ollut kielletty apostoleilta,Pyhä Henki olisi varmasti puuttunut asiaan, jos lapsikaste olisi ollut Jumalan tahdon vastaista...kaikilla lähetyskentillä käy kuten Apotolien teoissa...ensin tulevat uskoontulleet aikuiset...tai kiinnostuneet...ottavat kasteen, mutta tuovat sitten myös lapsensa kasteelle ja siitä muotoutuu käytäntö...Yksi kaste on Jumalan tahto...ei vesikasteen uusiminen!!

Joku(Se alku.....) kirjoitti:

Kristillinen kaste


Kristuksen työ on kristillisen kas­teen todellinen perusta, ja kasteen tulee tapahtuakin, sisältönsä mukaisesti Jeesuksen Kristuksen nimeen. ”Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen” (Ap. t. 2:38). Lähetyskäskyssä käsketään kastamaan ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt. 28:18-20). Kristillinen kaste on siis perustansa, perustajansa ja asettajansa mukaan Jeesuksen Kristuksen kaste, joka suoritetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen.



Juhani Kuosmanen vertaa Raamatun opetuksia –kirjassaan Johanneksen kastetta ja kristillistä kastetta mm. seuraavasti: ”Jeesuksen asettama kaste erosi Johanneksen kasteesta, joka sekin oli taivaasta (Matt. 21:25, Mark. 11:30,31, Luuk. 20:4,5). Johanneksen kaste oli parannuksen kaste, jonka tunnustus viittasi tulevaan Jeesukseen (Apt. 19:4). Kristillisessä kasteessa uskottiin ja tunnustauduttiin jo tulleeseen Jeesukseen. Kasteet eroavat toisistaan sekä sisältönsä että tunnustuksensa puolesta.”



Kristillinen kaste asetettiin vasta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Kristillisen kasteen antoi ylösnoussut Vapahtaja. ”Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark. 16:15,16).



Kris­tillinen kaste on kaste asettajansa Jeesuksen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. ”Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista” (Kol. 2:12).



Kristillistä kastetta edeltää kääntyminen eli syntientunnustaminen. ”Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi.” (Ap. t. 2:38a) kuten edelsi Johanneksen kasteessakin. On huomattava, että Johanneksen kaste (ja juutalaisten pro­selyyttikaste) vetivät vielä selvän raja-aidan juutalaisten ja pakanoiden välille mutta Herra asettikin kristillisen kasteen kos­kemaan kaikkia ihmisiä, niin juutalaisia kuin pakanoitakin.



Aikaisempiin kasteisiin, siis myös Johanneksen kasteeseen verrat­tuna uutta on myös se, että kristilliseen kasteeseen liittyy lupaus Pyhän Hengen lahjasta. Edellä oleva raamatunjae jatkuu: ”- - -. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.” (Ap. t. 2:38b).



Jeesuksen - jumalallisella auktoriteetilla - antamaan kastekäskyyn sisältyy myös evankeliumin julistus- ja opetuskäsky­ ja sitä kautta myös pyhitysvelvollisuus. Siihen sisältyy myös lupaus Kristuksen läsnäolosta. "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. 19. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen 20. ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." (Matt. 28:18b-20).



Tässä yhteydessä lienee syytä lukea, aivan kuin muistutukseksi, mitä Paavali kirjoittaa Korintin uskoville kasteesta. Apostoli kirjoittaa: ”Eihän Kristus lähettänyt minua kastamaan vaan julistamaan evankeliumia,...” (1.Kor 1:17a). Niin tärkeä kuin kastaminen pelastustapahtumassa onkin, se ei saa ajaa pelastuksen kannalta oleellisempien asioiden, evankeliumin julistamisen ja sitä seuraavan uskon, ohi! Vasta evankeliumin julistamisen ja uskoontulon jälkeen tulee kasteen vuoro.



Vaikka kristillinen kaste onkin hyvin tärkeä tapahtuma kristityn hengellisen elämän kannalta, on muistettava, että kasteella ei ole mitään maagista vaikuttavaa voimaa sinänsä vaan että sen vaikutus riippuu kastettavan uskosta. Kaste liittyy hyvin läheisesti uskoon – usko edeltää kastetta. ”Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:16). Lisäksi voit lukea vaikkapa Apostolien tekojen kohdat 2:41, 8:12,37, 16:14-15, 18:8. Uskovan uskoa ei voida erottaa uskovien kasteesta vaan ne kuuluvat saumattomasti yhteen.



Kristillinen kaste liittyy lähei­sesti myös kristillisen seurakunnan jäseneksi ottamiseen. Uskoontulon ja kasteen kautta tullaan osaksi Jumalan seurakuntaa ja päästään osalliseksi Hengen yhteydestä. ”Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä” (Ap. t. 2:41). Itse asiassa kaste onkin ensimmäinen seurakunnallinen toimi, johon vasta uskoontullut henkilökohtaisesti osallistuu.



Seuraavaa asiaa ei voitane liikaa korostaa. Jeesuksen seuraajat, so. Jumalan seurakunta on kokonaisuudessaan saanut kastekäskyn ja siihen liittyvät lupaukset. Kristillinen seurakunta on se yhteisö, jossa uskovat elävät yhteydessä Jumalaan, seurakuntaan ja toisiinsa. ”Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.” (Ap. t. 2:42).



Raamatun mukaan jo apostolisena aikana järjestys oli selvä: julistus, usko, kaste. Tämä on raamatullinen järjestys ja ainoa oikea tapa on kastaa sellaisia, jotka ovat tulleet henkilö­kohtaisesti uskoon. Kaste vahvistaa uskoa, mutta ei korvaa sitä. Henkilökohtainen usko Kristukseen on aina kas­teen edellytys. Tämän osoittaa jo aiemmin mainittu Ap. t. 2:38. ” Tämä raamatullinen järjestys ilmenee myös: ”Mutta kun ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.” (Ap. t. 8:12,36). Lue lisäksi esim. Ap. t. 10:43,47, 11:17, 16:14, 16:31, 18:8.



Sivukommenttina heitän ajatuksen, että sylilapsen kohdallahan ei voida puhua parannuksen teosta, synneistä kääntymisestä tai evankeliumin uskomisesta. Eihän vauva voi edes "kuulla" evankeliumia. ”Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet?” (Room. 10:14).

siis lapsetko eivät ole ihmisiä..


menet rutkasti ohi kirjoitusten jos esität että kaste vahvistaa uskoa...


ei usko riipu kasteen varassa, vaan kaste riippuu uskon varassa...ilman uskoa kasteen sisältöön,Jeesukseen ei kasteesta ole mitään hyötyä...

Väite,että vain uskovista eli uudestisyntyneitä tulisi tehdä Jeesuksen opetuslapsia on aivan epälooginen ja hassunkurinen


Ajattelepa asiaa konkreettisella esimerkillä:

Otetaanko autokouluun vain ajokortin omistajia...miksi Jeesuksen opetuslapsiksi pitäisi ottaa kasteessa vain uskovia!! Ei ole raamatullinen oppi.uskohan tulee kuulemisesta eli lain kautta synnintunnon hädässä ihminen tulee uskoon.., Kovin on taas ristiriitaista..


Ei kasteessa haudattuna oleminen tarkoita "veteen upottamista" ulkoista kasteen muotoa...jos olet tullut uskoon ja vaikkapa vankilassa ja huomenna sinut teloitetaan, eikä sinua ole kastettu...mutta pöydällä on lasillinen vettä...silloin toinen ihminen voi kastaa sinut valelemalla Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen...missä ei ole trpeeksi puhdasta ja raikasta vettä, voidaa valella, kehotettiin jo n. v. 100...niin tehtiin jo 80-luvulla Johanneksen opetuslapsille...Apostolisena aikana...Etkö voisi rukoilla, että saisit elää armosta...sinulla on tekopyhyyden kehä uskonelämässäsi!!

Joku(Se alku....) kirjoitti:

Kasteen merkitys


Jos ja kun ymmärrämme kaikki Uudessa testamentissa kerrotut kastekertomukset ja -opetukset ja siitä käytetyt sanat ja ilmaisut sekä uskoontulon ja kasteen yhteenkuuluvuuden, ymmärrämme myös kasteen kokonaismerkityksen paljon paremmin – ilman näennäisiä ristiriitaisuuksia Raamatun opettamasta kasteesta.



Kristillisellä kasteella on hyvin selvä soteriologinen, pelastusopillinen, merkitys. Kaste liittyy kiinteästi ihmisen pelastuskokonaisuuteen. Uudesta testamentista käy ilmi, että usko, kaste ja pelastus kuuluvat kiinteästi yhteen. Tämä ilmenee selvimmin Jeesuksen omista sanoista: ”Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:16)



Alkuseurakunnan aikana kaste merkitsi aina ihmisen kääntymistä kristinuskoon joko juutalaisuudesta tai pakanuudesta. Kääntyminen, uskoontulo ja kaste liittyivät niin kiinteästi toisiinsa, että ne merkitsivät likipitäen samaa asiaa. Liittyykö meidän kastekäsityksessämme ja kastekäytännössämme ihmisen uskoontulo, pelastuminen ja kaste yhtä kiinteästi toisiinsa kuin alkuseurakunnassa?



Kaste merkitsi Jeesuksen opetuslapseksi ottamista mutta myös julkista tunnustautumista. ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt. 28:19). Kun ihminen otti evankeliumin vastaan, apostolit kastoivat hänet välittömästi mutta ei uskoon tullutkaan jäänyt kyselemään ja odottamaan kastetotuuksien kirkastumista vaan hän tunnusti uskonsa ja otti kasteen heti.



Roomalaiskirjeessä Paavali kertoo valtavan merkityksen – oikeastaan merkitysketjun - kristilliselle kasteelle. Kaste merkitsee uskovalle Kristuksen kuolemaan kastamista. ”Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa.” (Room. 6:3). Kaste merkitsee myös hänen hautaamistaan yhdessä Kristuksen kanssa. ”Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan,...” (Room. 6:4a).



Mutta se merkitsee myös uuden elämän, hengellisen elämän, alkamista Kristuksessa. ”... jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.” (Room. 6:4b). Samaa apostoli kertoo mm. Kolossalaiskirjeessä. ” Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista.” (Kol. 2:12).



Ja koska me olemme yhdessä kuolleet ja haudatut Kristuksen kanssa, kaste merkitsee myös sitä, että me tulemme myös nousemaan kuolleista niin kuin Hän. ”Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.” (Room. 6:5).



Samaan hautaamisen ja kuolleista nousemisen ajatukseen apostoli viittaa mm. Kolossalaiskirjeessään. ” Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista.” (Kol. 2:12).



Kasteessa puemme Kristuksen yllemme. ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.” (Gal. 3:27). Uskoontulossamme, siis uudestisyntymisessämme, Kristus tulee sisäisesti meihin ja kasteessa me vielä puemme Hänet päällemmekin. Onko vasta uskoon tulleille turvallisempaa paikkaa ja olotilaa alkaa kasvamaan uskossaan ja pyhityksessään? Kristus on tullut sisäisesti meihin ja kasteessa me vielä puemme yllemmekin Kristuksen?



Seuraaviakaan Raamatun totuuksia emme voine liian monta kertaa sanoa. Meidän uskoessa evankeliumi, kääntyessämme ja ottaessamme kasteen, syntimme annetaan meille anteeksi. ”Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi.” (Ap. t. 2:38a). Kaste liittyy pelastukseemme. ”Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste,....” (1. Piet. 3:21). Ylösnoussut Jeesus oli jo aiemmin antanut asettamalleen kasteelle tämän saman merkityksen. ”Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:16).



Jos ja kun me ymmärrämme julistetun evankeliumin, kääntymyksen, uskon ja kasteen keskinäisen yhteyden kokonaisuutena ja jumalallisena tapahtumaketjuna, ymmärrämme paljon paremmin myös kristillisen kasteen merkityksen. Tässä yhteydessä korostan sitä seikkaa, että vaikka Raamattu korostaa uskon, kasteen ja pelastuksen kuuluvan kiinteästi yhteen, Raamatussa ei missään kohtaa liitetä kastetta uudestisyntymiseen siinä mielessä, että uudestisyntyminen olisi millään tavoin riippuvainen kasteesta.



Uusi testamentti ei missään kohden opeta – ei edes viittaa – sellaiseen mahdollisuuteen, että kaste uudestisynnyttäisi, vanhurskauttaisi tai pelastaisi kastetun. Raamattu opettaa, että ihminen uudestisyntyy, vanhurskautuu ja pelastuu silloin, kun hän uskoo Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana. ”Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne.” (Ef. 1:13).



Siis ainoastaan ne, jotka uskovat Kristukseen ovat Jumalan lapsia. ”Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen.” (Gal. 3:26) ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. 13. He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta.” (Joh. 1:12-13). En ole alkukielen sanoihin nyt kiinnittänyt huomiota mutta totean tässä, että uudemmassa suomennoksessa käytetty oikeuden-sana on aika lähellä alkuperäistä merkitystään. Kreikan kielen sanapari eksusian genetshai tarkoittaa nimittäin ”vallan tulla”. Siis Kristus antaa vallan, oik. valtuutuksen, tulla Jumalan lapsiksi kaikkien, jotka uskovat Hänen nimeensä. Tätä valtuutusta Kristus ei anna meille kasteen vaan uskon kautta.



Otetaan esimerkiksi Korneliuksen talonväki. Se kuuli evankeliumin, uskoi sen, uudestisyntyi ja täyttyi jopa Pyhällä Hengellä ennen kastetta. Eipä siinä auttanut Pietarinkaan muuta kuin todeta: "Kuka voi estää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" (Ap. t. 10:47). Pietarihan oli saanut Jumalalta henkilökohtaista tukiopetusta juuri tätä varten. Jumala oli tarkoittanutkin pelastuksen kaikille ihmisille - pakanoillekin, niin käsittämättömältä kuin se Pietarista ensin tuntuikin.



Onko meillä joskus samanlaisia ongelmia? Jos kasteelle pyrkijä sattuukin näyttämään siltä, että hänet tunnistaisi paremmin lintukirjasta kuin omasta passistaan, kastammeko hänet? Raamattu ei nimittäin edellytä kastettavalta mitään muuta kuin henkilökohtaisen uskon Jeesukseen Kristukseen.



Palataanpa ajassa hieman taaksepäin ja käydään kuuntelemassa Pietarin helluntaisaarnan alttarikutsu ja toteamassa sen vaikutus. ”Pietari jatkoi vielä puhettaan. Hän vetosi heihin ja kehotti: "Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana." 41. Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.” (Ap. t. 2:40-41). Jos Jumala antaisi meille herätyksen ja vaikkapa 300 tulisi uskoon järjestäisimmekö heille jonkin sortin kastekuulustelut vai olisimmeko valmiit kastamaan kaikki uskoon tulleet saman tien niin kuin Jerusalemissa kristillisen seurakunnan perustamispäivänä tehtiin?



Pietarista tuli siis pakanoiden puolestapuhuja koska hän Jerusalemin kokouksessa puhui: "Hän ei tehnyt mitään eroa heidän ja meidän välillämme, vaan puhdisti heidän sydämensä uskolla. " (Ap. t. 15:9). Pietari toteaa, että Jumala puhdistaa niin pakanoiden kuin juutalaisten sydämet uskolla – hän ei puhu ympärileikkauksen välttämättömyydestä mutta ei hän puhu kasteen puhdistavasta vaikutuksestakaan mitään.



Raamattu puhuu myös, että Jumalan sana on uudestisyntymisen välikappale, jumalallinen väline. ”Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta.” (1. Piet. 1:23). ”Päätöksensä mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla,...” (Jaak. 1:18a).



Koska kaste liittyy läheisesti uskoon ja pelastukseen, kaste liittyy läheisesti myös pelastuksen vastaanottamiseen. Kasteeseen on läheisesti kuulunut myös uskon tunnustus. ”Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?" 37. [Filippos sanoi hänelle: "Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika."]*.” (Ap.t. 8:36-37). Näinhän meilläkin menetellään. Kun uskova sanoo haluavansa kasteen ja tunnustaa uskonsa - kastamme hänet!



Sama pätee yleensäkin uskonsa suulla tunnustamiseen. ”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. 10. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.” (Room. 10:9-10). Suun tunnustuskin liittyy läheisesti uskoontuloon ja pelastumiseen muttei sen enempää suun tunnustus kuin kastekaan ketään pelasta. Sekä suun tunnustus että kaste ovat merkki maailmalle, että ihminen on tullut Jeesukseen uskovaksi, joka kasteellaan ja suun tunnustuksellaan ilmoittaa erottautuneensa maailmasta ja entisestä elämästään ja julista samoin ja konkreettisella teollaan kuuluvansa nyt Kristukselle. Tämä ikään kuin sinetöi hänen uskonsa ja päätöksensä lähteä seuraamaan Kristusta. Sekä suun tunnustus että kaste vahvistavat päätöstä ja uskoa!



Iso Raamatun Tietosanakirja: ” Kaste vaikuttaa uskon yhteydessä, sillä se mitä Jumala kasteessa lahjoittaa, otetaan vastaan uskon kautta. Kaste on ulkonainen merkki, mutta uskovalle kaste o nyksi vaihe sen kuvaaman sisäisen todellisuuden toteuttamisessa. Kasteella on jumalallinen ja inhimillinen puolensa: ihmisten edessä kaste todistaa Jumalan armosta, ja jumalan edessä se on todistus ihmisen uskosta. Uudestisyntymisen todellinen syy on aina Hengen teko ja uskon sana. Kaste niveltyy Hengen tekoon siten, että se kuvaa ulkonaisesti sitä, mitä Henki toteuttaa ihmisen sisimmässä, ja vihkii siihen. Usko ja kaste kuuluvat näin yhteen ja vaikuttavat yhdessä ihmisen pelastumiseksi. Tämä käy ilmi niistä UT:n kohdista, joissa puhutaan kasteesta, ehkä selvimpänä Mark 16:16; 2 Joka usko ja kastetaan, se pelastuu.



Koska usko on ennen kastetta, kaste on sen sinetti, vahvistus ja vakuus, mitä Jumala jo Sanansa julistuksen kautta on uskovalle ilmoittanut. Vrt. Aabrahamin usko ja ympärileikkaus, Room 4:11. Kaste on lapseuden ulkonainen sinetti; vastaavasti Henki lahjoittaa sisäisen sinetin, 2 Kor 1:21 s., Ef 1:13, Room 8:16 (vrt. 1 Joh 5:6-8: Henki, vesi ja veri). Tämä kasteen vahvistava merkitys liittyy läheisesti sen olemukseen. Kaste voidaan käsittää ainoastaan julistetun sanan yhteydessä; sen vahvistava vaikutus on siinä, että se on nykyhetkessä näkyvä henkilökohtainen teko, joka seuraa iäti voimassa olevaa yleismaailmallista sanaa Kristuksen rististä. Kaste sanoo samaa kuin julistus, mutta se ilmaisee sen toisella tavoin, ei monin sanoin, vaan helposti tajuttavana tekona; ja se sanoo sen yksilölle. Kun kolmiyhteisen Jumalan nimi mainitaan kasteen yhteydessä, Jumala tekee sen kautta selväksi, että kastettava on Hänen omaisuuttaan. Tämä tunnustus sisältyy jo kasteen asetussanoihin. Jeesuksen lausumat kasteen asetussanat ovat enemmän kuin ihmissanoja, ja ne tekevät kasteesta enemmän kuin pelkän ihmisteon.”



Koska alkuseurakunnassa kaste liittyi niin läheisesti kääntymiseen, siitä tuli uskon ilmaisu. Itse asiassa Uudessa testamentissa nämä kaksi asiaa liittyivät niin läheisesti toisiinsa, että kasteesta puhuttaessa edellytetään uskoa ja uskosta puhuttaessa, se sisältää ajatuksen kasteesta. Joissakin raamatunkohdissa puhutaan uskosta, joissakin kasteesta ja joissakin molemmista. Näitä ei juurikaan erotella toisistaan.



Kuten edellä olemme useissa kohdin todenneet, kaste kuuluu oleellisena, kiinteänä ja tärkeänä osana julistamaamme evankeliumiin, ihmisten kääntymiseen, heidän uskoonsa ja pelastumiseensa. Näin ollen meidän tulee arvioida omia näkemyksiämme ja käytäntöjämme kasteesta, että emme aseta kasteelle mitään muita ehtoja kuin minkä Raamattu selvästi ilmoittaa, so. kastettavan henkilökohtainen usko Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme ja Vapahtajaamme.



Toivon, että voisimme julistaa evankeliumia ja opettaa Raamatun ilmoittamasta kasteesta rohkeasti sen, minkä Jumala on Raamatussa ilmoittanut – siihen mitään lisäämättä ja siitä mitään poistamatta. Raamattu sanoo: ”Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:16). Julistetaan siis evankeliumia ja rohkaistaan uskoontulleita Raamatun mukaiselle kasteelle!

luterilaiset tunnetut herätyssaarnaajat ja tuhannet lapsenakastetut ja myöhemmin uskoontulleet ovatkin kadotettuja...niinkö...no olepas nyt johdonmukainen ja sano...ovatko kaikki
em kadotettuja...sitähän heidän täytyy sinun oppisi mukaan olla jos Mark. sanat...joka uskoo ja kastetaan, pelastuu mutta joka ei usko se tuomitaan kadotukseen...tarkoittaisivat ainoata oikeata pelastuksen edellyttämää uskon ja kasteen järjestystä..

Jeesuksen Kristuksen nimessä voin vakuuttaa kaikille lukijoille, että niin ei Pyhä Henki ole tarkoittanut...kysessä on vain babtistinen väärä tulkinta!

Tämä oli kirjoituksessasi oikein:" Iso Raamatun Tietosanakirja: ” Kaste vaikuttaa uskon yhteydessä, sillä se mitä Jumala kasteessa lahjoittaa, otetaan vastaan uskon kautta. Kaste on ulkonainen merkki, mutta uskovalle kaste on yksi vaihe sen kuvaaman sisäisen todellisuuden toteuttamisessa. Kasteella on jumalallinen ja inhimillinen puolensa: ihmisten edessä kaste todistaa Jumalan armosta, ja jumalan edessä se on todistus ihmisen uskosta. Uudestisyntymisen todellinen syy on aina Hengen teko ja uskon sana. Kaste niveltyy Hengen tekoon siten, että se kuvaa ulkonaisesti sitä, mitä Henki toteuttaa ihmisen sisimmässä, ja vihkii siihen. Usko ja kaste kuuluvat näin yhteen ja vaikuttavat yhdessä ihmisen pelastumiseksi.."


...mutta se olikin viisaampien kirjoitusta!!

Joku(Se alku....) kirjoitti:

Kaste vedessä on Jeesuksen määräys, joka perustuu hänen jumalalliseen auktoriteettiinsa (Matt. 28:18-20, Mark. 16:15,16). Apostolit noudattivat sitä.


Kasteen merkitys
Kaste ei ole uudestisynnyttävä toimi, vaan syntyneen uskon toimi. Kaste ei poista perisynnin syyllisyyttä eikä sen turmelusta (1. Piet. 3:21). Kaste ei puhdista sydäntä, vaan sen tekee usko (Luuk. 23:42,43, Ap.t. 10:47, 11:15-17, 15:8,9). Kastekäskyn mukaan uskon puute kadottaa, ei kasteen puuttuminen (Mark. 16.16).

Siellä, missä puhutaan kasteen puhdistavasta vaikutuksesta, paino on kastetta edeltävässä parannuksessa. Pietari liittää parannuksen ja kasteen syntien anteeksisaamiseen Ap.t. 2:38:ssa, mutta seuraavassa luvussa hän julistaa vastaavan parannussaarnan ilman kastetta: Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois (3:19). Samoin Paavali, kertoessaan syntiensä poispesemisestä, mainitsee ensin Jeesus-nimen avuksi huutamisen ja sitten kasteen (Ap.t. 22:16).

Joh. 3:5:n vesi ja Tiit. 3:5:n uudestisyntymisen peso eivät viittaa kasteeseen, vaan Sanan puhdistavaan vaikutukseen (Joh. 3:11, 15:3, Ef. 5:26). Vanhassa liitossa puhdistettavan syntisen päälle vihmottiin vettä, johon oli sekoitettu puhdistusuhrin verta ja syntiuhrin tuhkaa (3. Moos. 14:5-7, 4. Moos. 19:9). Tämä kuvasi anteeksiantamusta ja sydämen puhdistusta (Ps. 51:9,12). Kun syntinen uskoo evankeliumin, se puhdistaa veden tavoin sydämen, koska evankeliumi kertoo Jeesuksen verestä ja todistaa hänen syntiuhristaan.

Kasteen merkitys määräytyy kasteen asemasta käsin. Israel ensin turvautui tuomion tullessa karitsan vereen Egyptissä, sai siellä kasteen Moosekseen pilvessä ja sitten kasteen Moosekseen meressä (2. Moos. 12:7,13, 28, 13:20,21, 14:29, 1.Kor. 10:1,2). Tämän vertauskuvan mukaan uskova ensin vanhurskautuu Karitsan veressä, uudestisyntyy ja sitten kastetaan.

Sama järjestys oli Nooan vedenpaisumuksessa, joka myös on kasteen vertauskuva (1. Piet. 3:20,21). Siinä oli kaksi pelastuksen välinettä: arkki ja vesi. Nooa meni ensin arkkiin, sitten tuli vesi. Kaste ei tuo Kristusta ihmiselle, niin kuin vesi ei tuonut arkkia Nooalle. Kaste kuuluu pelastuskokonaisuuteen, mutta se ei ole sakramentaalinen armon väline.

Kasteen merkitys on selvästi sanottu sanalla haudatut (Room. 6:3-6, Kol. 2:12). Kaste on Kristuksen hautaamisen ja ylösnousemuksen osallisuus. Jeesuksen elämässä oli ensin risti ja sitten hauta. Samoin syntinen saa uskoessaan synnit anteeksi ristin veren tähden ja samalla hänen vanha ihmisensä ristiinnaulitaan (Room. 6:6, Kol. 2:11). Uudestisyntyminen tapahtuu Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen perusteella (1. Piet. 1:3) mutta kasteen yhteydessä viitataan vain hautaamiseen ja ylösnousemiseen.

Kolossalaiskirje liittää läheisesti yhteen edeltävän ristin kokemisen eli hengellisen ympärileikkauksen ja kasteessa hautaamisen. Samoin tekstistä ilmenee uskon tärkeys kastettaessa, sillä uskon kautta herätetään. Mark. 16:16:n järjestys ei ole sattumanvarainen.

Kaste kuvaa ulkonaisesti sitä, minkä ihminen on jo sisäisesti kokenut. Samalla kaste vakuuttaa uskovalle Kristus-yhteydestä, lahjavanhurskaudesta (Gal. 3:26,27), anteeksiantamuksesta (Ap.t. 2:28, 22:16) ja uudesta elämästä, Room. 6:4,5. Kaste ei ole uskoa synnyttävä sakramentti, vaan uskoa vahvistava aineellinen saarna.

Kaste on myös pyhä tunnustautuminen. Siinä ihminen tunnustautuu Kristuksen omaksi ja julistautuu maailmasta eronneeksi. Vesi erotti Nooan muinaisesta maailmasta ja Kaislameri Israelin Egyptistä. Samoin kaste erottaa uudestisyntyneen maailmasta. Näin kasteella on myšs varjeleva merkitys.



Kenelle kaste kuuluu
Raamatun mukaan kaste edellyttää tietoista uskoa evankeliumiin. Vastasyntyneellä ei tällaista uskoa ole, joten kaste ei hänelle kuulu. Lapsia tulee siunata, kuten Jeesus siunasi, mutta kastaa vasta sitten, kun pääsevät omakohtaiseen uskoon. Kuten vedenpaisumus-vertauskuva osoittaa kaste hyödyttää vain uskossa Kristuksen turviin paenneita, Kristukseen menneitä.

Matteuksen kastekäsky vaatii tiedottamista. Siksi ihminen voidaan kastaa vasta, kun hänelle on opetettu uskon perusasiat. Näin apostolit tekivätkin, esimerkkeinä Filippus, Pietari ja Paavali (Ap.t. 8:12,35,36, 10:34-48, 14:21).

Koska kaste on hyvän omantunnon pyytämistä, kastettavan täytyy olla siinä iässä, että hänen omatuntonsa toimii ja hän osaa pyytää hyvää omaatuntoa.



Kasteen muoto
Kastaa-sanan päämerkitys on upottaa. Lisäksi Raamatussa kerrotuissa kastetapauksissa astuttiin veteen ja noustiin ylös vedestä (Mark. 1:10, Ap.t. 8:38,39). Edelleen Johannes kastoi paljossa vedessä. Nämä ja kasteen hautaus- ja ylösnousemusmerkitys korostavat upotuskastemuotoa.

Jeesus määräsi kasteen asetussanoiksi: Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kuitenkin Apostolien teoissa kerrotaan kastetun vaihtelevasti Jeesuksen Kristuksen nimeen tai Herran Jeesuksen nimeen. Koska kasteessa samaistuttiin Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen ja se tapahtui Jeesuksen auktoriteetilla, kasteen nimi oli kaste Herran Jeesuksen nimeen. Kuitenkin koska Jeesuksen antama kaava on määräyksellinen, uskon ja opin ilmaus, se määräsi käytettävät sanat. Niinpä Ap.t. 19:1-3:sta voidaan päätellä, että tätä trinitaarista kaavaa käytettiin. Asian vahvistaa myös alkukristillinen, Raamatun ulkopuolinen kirja, 12 apostolin oppi.

Sanoilla ei ole taianomaista merkitystä, mutta uskon ilmaisun takia kastettaessa olisi syytä käyttää sekä Jeesuksen määräyksen sanoja että apostolista kasteen nimeä.



PS: Tämän paremmin en, ainakaan vielä, osaa tätä kaste asiaa esille tuoda. Koetelkaa.

lisää todistusta itsellesi kasteesta ja kertaat samoja asioita!


kaikesta näkee, että et ymmärrä lankaan mikä on kasteen sisältö...ja samlla turmelet armon lissämällä kasteelle erilaisia opillisia hienouksia..."kaste vahvistaa uskoa" ei missään raamatussa ole sellaista mainintaa...ei kaste perustu uskoon...vaan usko ottaa vastaan kasteen sisällön...armon,mutta sitähän sinä et tarjoa lainkaan, vaan kaste on sinulle ihmisvalinta...oma teko...omavanhurkauden teko...lain teko, joka peittää armon...

Joku(Se alku....) kirjoitti:

Kaste vedessä on Jeesuksen määräys, joka perustuu hänen jumalalliseen auktoriteettiinsa (Matt. 28:18-20, Mark. 16:15,16). Apostolit noudattivat sitä.


Kasteen merkitys
Kaste ei ole uudestisynnyttävä toimi, vaan syntyneen uskon toimi. Kaste ei poista perisynnin syyllisyyttä eikä sen turmelusta (1. Piet. 3:21). Kaste ei puhdista sydäntä, vaan sen tekee usko (Luuk. 23:42,43, Ap.t. 10:47, 11:15-17, 15:8,9). Kastekäskyn mukaan uskon puute kadottaa, ei kasteen puuttuminen (Mark. 16.16).

Siellä, missä puhutaan kasteen puhdistavasta vaikutuksesta, paino on kastetta edeltävässä parannuksessa. Pietari liittää parannuksen ja kasteen syntien anteeksisaamiseen Ap.t. 2:38:ssa, mutta seuraavassa luvussa hän julistaa vastaavan parannussaarnan ilman kastetta: Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois (3:19). Samoin Paavali, kertoessaan syntiensä poispesemisestä, mainitsee ensin Jeesus-nimen avuksi huutamisen ja sitten kasteen (Ap.t. 22:16).

Joh. 3:5:n vesi ja Tiit. 3:5:n uudestisyntymisen peso eivät viittaa kasteeseen, vaan Sanan puhdistavaan vaikutukseen (Joh. 3:11, 15:3, Ef. 5:26). Vanhassa liitossa puhdistettavan syntisen päälle vihmottiin vettä, johon oli sekoitettu puhdistusuhrin verta ja syntiuhrin tuhkaa (3. Moos. 14:5-7, 4. Moos. 19:9). Tämä kuvasi anteeksiantamusta ja sydämen puhdistusta (Ps. 51:9,12). Kun syntinen uskoo evankeliumin, se puhdistaa veden tavoin sydämen, koska evankeliumi kertoo Jeesuksen verestä ja todistaa hänen syntiuhristaan.

Kasteen merkitys määräytyy kasteen asemasta käsin. Israel ensin turvautui tuomion tullessa karitsan vereen Egyptissä, sai siellä kasteen Moosekseen pilvessä ja sitten kasteen Moosekseen meressä (2. Moos. 12:7,13, 28, 13:20,21, 14:29, 1.Kor. 10:1,2). Tämän vertauskuvan mukaan uskova ensin vanhurskautuu Karitsan veressä, uudestisyntyy ja sitten kastetaan.

Sama järjestys oli Nooan vedenpaisumuksessa, joka myös on kasteen vertauskuva (1. Piet. 3:20,21). Siinä oli kaksi pelastuksen välinettä: arkki ja vesi. Nooa meni ensin arkkiin, sitten tuli vesi. Kaste ei tuo Kristusta ihmiselle, niin kuin vesi ei tuonut arkkia Nooalle. Kaste kuuluu pelastuskokonaisuuteen, mutta se ei ole sakramentaalinen armon väline.

Kasteen merkitys on selvästi sanottu sanalla haudatut (Room. 6:3-6, Kol. 2:12). Kaste on Kristuksen hautaamisen ja ylösnousemuksen osallisuus. Jeesuksen elämässä oli ensin risti ja sitten hauta. Samoin syntinen saa uskoessaan synnit anteeksi ristin veren tähden ja samalla hänen vanha ihmisensä ristiinnaulitaan (Room. 6:6, Kol. 2:11). Uudestisyntyminen tapahtuu Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen perusteella (1. Piet. 1:3) mutta kasteen yhteydessä viitataan vain hautaamiseen ja ylösnousemiseen.

Kolossalaiskirje liittää läheisesti yhteen edeltävän ristin kokemisen eli hengellisen ympärileikkauksen ja kasteessa hautaamisen. Samoin tekstistä ilmenee uskon tärkeys kastettaessa, sillä uskon kautta herätetään. Mark. 16:16:n järjestys ei ole sattumanvarainen.

Kaste kuvaa ulkonaisesti sitä, minkä ihminen on jo sisäisesti kokenut. Samalla kaste vakuuttaa uskovalle Kristus-yhteydestä, lahjavanhurskaudesta (Gal. 3:26,27), anteeksiantamuksesta (Ap.t. 2:28, 22:16) ja uudesta elämästä, Room. 6:4,5. Kaste ei ole uskoa synnyttävä sakramentti, vaan uskoa vahvistava aineellinen saarna.

Kaste on myös pyhä tunnustautuminen. Siinä ihminen tunnustautuu Kristuksen omaksi ja julistautuu maailmasta eronneeksi. Vesi erotti Nooan muinaisesta maailmasta ja Kaislameri Israelin Egyptistä. Samoin kaste erottaa uudestisyntyneen maailmasta. Näin kasteella on myšs varjeleva merkitys.



Kenelle kaste kuuluu
Raamatun mukaan kaste edellyttää tietoista uskoa evankeliumiin. Vastasyntyneellä ei tällaista uskoa ole, joten kaste ei hänelle kuulu. Lapsia tulee siunata, kuten Jeesus siunasi, mutta kastaa vasta sitten, kun pääsevät omakohtaiseen uskoon. Kuten vedenpaisumus-vertauskuva osoittaa kaste hyödyttää vain uskossa Kristuksen turviin paenneita, Kristukseen menneitä.

Matteuksen kastekäsky vaatii tiedottamista. Siksi ihminen voidaan kastaa vasta, kun hänelle on opetettu uskon perusasiat. Näin apostolit tekivätkin, esimerkkeinä Filippus, Pietari ja Paavali (Ap.t. 8:12,35,36, 10:34-48, 14:21).

Koska kaste on hyvän omantunnon pyytämistä, kastettavan täytyy olla siinä iässä, että hänen omatuntonsa toimii ja hän osaa pyytää hyvää omaatuntoa.



Kasteen muoto
Kastaa-sanan päämerkitys on upottaa. Lisäksi Raamatussa kerrotuissa kastetapauksissa astuttiin veteen ja noustiin ylös vedestä (Mark. 1:10, Ap.t. 8:38,39). Edelleen Johannes kastoi paljossa vedessä. Nämä ja kasteen hautaus- ja ylösnousemusmerkitys korostavat upotuskastemuotoa.

Jeesus määräsi kasteen asetussanoiksi: Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kuitenkin Apostolien teoissa kerrotaan kastetun vaihtelevasti Jeesuksen Kristuksen nimeen tai Herran Jeesuksen nimeen. Koska kasteessa samaistuttiin Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen ja se tapahtui Jeesuksen auktoriteetilla, kasteen nimi oli kaste Herran Jeesuksen nimeen. Kuitenkin koska Jeesuksen antama kaava on määräyksellinen, uskon ja opin ilmaus, se määräsi käytettävät sanat. Niinpä Ap.t. 19:1-3:sta voidaan päätellä, että tätä trinitaarista kaavaa käytettiin. Asian vahvistaa myös alkukristillinen, Raamatun ulkopuolinen kirja, 12 apostolin oppi.

Sanoilla ei ole taianomaista merkitystä, mutta uskon ilmaisun takia kastettaessa olisi syytä käyttää sekä Jeesuksen määräyksen sanoja että apostolista kasteen nimeä.



PS: Tämän paremmin en, ainakaan vielä, osaa tätä kaste asiaa esille tuoda. Koetelkaa.

Kirjoitit:

Kasteen merkitys :
Kaste ei ole uudestisynnyttävä toimi, vaan syntyneen uskon toimi.

molemmat väärin...Raamatun mukaan kaste uudesitynnyttää uskon kautta..Jeesus on kasteen sisältö...Sana ja myös Henki...et ymmärrä lainkaan mitä Henki, vesi ja veri todistavat...

Jos kaste olisi "syntyneen uskon toimi" silloin

konkreettisesti autokouluun saisi mennä vain ajokortin ajaneet...Ei koskaan Jeesus ole antanut niin eriskummallista kastekäskyä, että vain uudestisyntyneitä eli uskovia tulisi kastaa


Uskohan on hengen synnyttämä uusi ihminen meissä..Pyhä Henki synnyttää ihmisen uudesti...Samarian herätyksessä ja muissakin tapauksissa Henki ei ollut lainkaan vielä tullut ihmisiin, jotka olivat kastetut!!

Ristiriitaista on sinun kasteoppisi ja mikä pahinta sinulle, kasteesta on tullut aivan jotain muuta kuin armoa sinulle,,,siitä onkin tullut lain teko! Vaadit mahdottomia itseltäsi ja muilta!

raimo kirjoitti:

Kirjoitit:

Kasteen merkitys :
Kaste ei ole uudestisynnyttävä toimi, vaan syntyneen uskon toimi.

molemmat väärin...Raamatun mukaan kaste uudesitynnyttää uskon kautta..Jeesus on kasteen sisältö...Sana ja myös Henki...et ymmärrä lainkaan mitä Henki, vesi ja veri todistavat...

Jos kaste olisi "syntyneen uskon toimi" silloin

konkreettisesti autokouluun saisi mennä vain ajokortin ajaneet...Ei koskaan Jeesus ole antanut niin eriskummallista kastekäskyä, että vain uudestisyntyneitä eli uskovia tulisi kastaa


Uskohan on hengen synnyttämä uusi ihminen meissä..Pyhä Henki synnyttää ihmisen uudesti...Samarian herätyksessä ja muissakin tapauksissa Henki ei ollut lainkaan vielä tullut ihmisiin, jotka olivat kastetut!!

Ristiriitaista on sinun kasteoppisi ja mikä pahinta sinulle, kasteesta on tullut aivan jotain muuta kuin armoa sinulle,,,siitä onkin tullut lain teko! Vaadit mahdottomia itseltäsi ja muilta!

...ja näin ollen ihmiskäskyjä.
Markus 7:6-9
6 Mutta hän sanoi heille: "Oikein Esaias on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana;
7 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'.
8 Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä."
9 Ja hän sanoi heille: "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne.

Lapsikaste(kin) on ihmiskäsky ja näin ollen se ei ole Raamatun mukainen kaste.
Mistä tiedämme, että se on ihmiskäsky? Tutkimalla kirkkohistoriaa huomaamme miten ihminen on käskenyt tehdä "jotain" ilman minkäänlaista Raamattuun sitoutumista.
Tässä tutkielma kirkon historiaan:
PS: Tiedän, että tämä ärsyttää monia(sinua), mutta se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa!!!

KIRKKOHISTORIAN SUURET VALHEET

Kirkkohistorian oppikirjat kertovat kristinuskon voittaneen pakanuuden kolmesataa vuotta kestäneiden vainojen jälkeen. Monet ovat nielleet kirkon propagandan sellaisenaan ja toiset ovat olleet valmiit hylkäämään koko kristinuskon sillä perusteella, että kirkko valehtelee. Mutta kun kirkko ja kristinusko pannaan omiin lokeroihinsa, asia selvenee.


Papit tulevat

Onko sinua koskaan ihmetyttänyt se, että Uusi Testamentti ei puhu papeista? Vanhassa Testamentissa papit olivat yleisiä, mutta kristinuskoon papit eivät kuulu. Uuden Testamentin seurakunnassa jokaisella uskovalla on omat lahjansa, karismansa, ja kaikkien tulee niitä käyttää, kukin toistensa parhaaksi. Kristillisen seurakunnan sisällä vallitsee tasavertaisuus, isotita. Toisaalta suhteessa ei-uskoviin jokainen kristitty on pappi.

Syyrian Antiokiassa syntyi noin vuonna 90 monarkkisena piispuutena tunnettu harhaoppi. Harhaopin perustaja Ignatios ryhtyi diktaattoriksi ja teki seurakunnan muista jäsenistä "maallikoita", äänettömiä yhtiömiehiä. Harhaoppia kehitti edelleen filosofi Justinus. Filosofeilla oli virkapuku, filosofin viitta. Kun Justinus oman käsityksensä mukaan tuli kristityksi, hän ei kuitenkaan luopunut filosofin viitasta. Pian kaikki seurakuntadiktaattorit eli kirkkoherrat kantoivat filosofin viittaa. Roomaan kaapupukuisten pappien harhaoppi tuli noin vuonna 140.



Pakanuus

Yksi kirkkohistorian myyteistä on, että kirkko voitti pakanuuden. Tämäkin myytti on vain tulosta pitkään ja hartaasti levitetystä valheesta. Kun se puretaan, paljastuu kaksi asiaa. Ensinnäkin pakanuus on vain filosofien maalaisista käyttämä haukkumasana, ja toiseksi Rooman valtioiden uskontoja ja kultteja kirkko ei koskaan voittanut, se vain muutti niiden nimet kirkolliseen muotoon.

Sana paganus tarkoittaa latinassa maalaista. Filosofit halveksivat maalaisia. He toivat maalaisten halveksinnan kirkkoihin vain hieman muunnellussa muodossa. Kirkolliset filosofit, kirkkoherrat, halveksivat maallikoita (vrt. "paganus", maalainen), tai latinalaisittain hienostellen "pakanoita".

Slaavilaisessa kirkossa halveksittujen "maallikoiden" nimi vääntyi latinalaisesta muodosta "paganus" muotoon poganyi, paskainen. Osaisitko sen paremmin kertoa! Se on sitä kirkollista lähimmäisen rakkautta kukkeimmillaan!



Auringonpalvonta

Kaikki maailman uskonnot ovat lähtöisin samasta juuresta, babylonialaisesta auringonpalvonnasta. Kirkko omaksui auringonpalvonnan kultin, mutta muutti hämäyksen vuoksi nimet kristillisperäisiksi.

Auringonpalvonnan kultti oli muutaman vuosituhannen kuluessa kehittynyt monijumalaisuudeksi, joka syntyi, kun auringolle oli annettu eri nimiä sen mukaan, miten aurinkoa milloinkin haluttiin nimitellä. Oli istuvaa, nousevaa, laskevaa, kulkevaa ja voittoisaa aurinkoa. Ajan mittaan aurinko sai rinnalleen myös kuun ja muuta rekvisiittaa. Aurinko, kuu ja maa saivat myös persoonallisia ominaisuuksia, ja ennen pitkää babylonialainen kolminaisuus käsitti Jumala-auringon, Äiti-maan ja Äiti-maan aviottoman pojan.

Babylonialaisesta uskonnosta tuli maailmanuskonto. Egyptiläiset rakentelivat pyramideja, joista vainajan piti siirtyä aurinkoon vahvistettua auringonsädettä pitkin. Persialaiset palvoivat aurinkoa, ja pitivät yllä ikuista tulta. Gootit toivat auringonpalvonnan mukanaan Eurooppaan. Hindujen ja persialaisten yhteiset esi-isät palvoivat kolminaisuutta "Eko Deva Trimurti"

Mitralaiset juhlivat talvipäivänseisausta auringon syntymän päivänä. Roomassa auringonpalvonnasta tuli valtionuskonto, ja valat vannottiin Voittamattoman Auringon, Sol Invinctus, nimeen. Kultti oli niin voimakas, että juutalainen lepopäivä, lauantai, sai väistyä Auringon päivän eli sunnuntain (Sun Day!) tieltä. Myös Jeesuksen syntymäpäivä siirrettiin syksystä Auringon syntymäpäivän eli Joulun kohdalle.

Kirkon suojissa auringonpalvonnasta kehittyneet kultit ovat eläneet kristinuskon nimellä, mutta kirkon menetettyä valtansa sosialismille, auringonpalvonnan kultit tulevat takaisin uusilla ja myös omilla nimillään. Raamatun viimeisen kirjan kuvaamat taistelut käydäänkin suurelta osalta babylonialaisen kultin kannattajien ja Kristuksen välillä.



Pakkokirkko

Kreikkalaiset olivat etsineet keinoja elämänlaadun parantamiseksi, siinä kuitenkaan onnistumatta. Filosofit yrittivät enemmän kuin Jumala. Jumala oli kätkenyt kaikki aarteensa Jeesukseen, joten Jumalan ratkaisu toi parannuksen vain uskovien elämään. Filosofit halusivat kuitenkin enemmän. Filosofien hyvinvointiyhteiskunnassa juopon, ahneen, huoran ja homon tuli kaikkien olla onnellisia. He halusivat sellaista yhteiskuntaa, jossa kaikki olisi hyvin ilman Jumalaa. Nämä pyrkimykset synnyttivät joukon utopioita, joista kirkko oli ensimmäinen.

Kreikkalaiset filosofit valtasivat nopeasti Ignatiuksen harhaopin saastuttamat seurakunnat. Kristinuskosta filosofit eivät tienneet edes alkeita. Puute korvattiin luomalla uusi tieteenhaara, teologia, jossa kreikkalainen ja babylonialainen kouhotus varustettiin suositulla kristillisellä nimikkeistöllä. Vuonna 325 kehitys oli niin pitkällä, että Rooman mitralainen valtiojohto tuli mukaan. Maailman karmein harhaoppi nimeltä kirkko oli syntynyt.

Kirkkoon kuuluminen tehtiin Roomassa pakolliseksi vuonna 380. Juutalaiset ja kristityt, jotka kirkkoon eivät halunneet liittyä, joutuivat vainottaviksi.

Kirkkoisä Augustinus kehitti pakkokirkolle oman ideologian ja hänen aikanaan kirkossa alkoivat paitsi kristittyjen vainot, myös juutalaisten vainot ja kirkolliset puhdistukset. Politiikantekijöille Augustinus kehitti opin "oikeudenmukaisesta sodasta". Oppi on mennyt hyvin kaupaksi, sillä maailmassa on aina tarpeeksi vääryyttä minkä tahansa sodan puolustelemiseksi.

Augustinus pyrki myös saamaan läpi oppia lapsikasteesta, mutta vasta Kaarle "Suuri" oli niin ihastunut Augustinuksen kirkkokäsityksistä, että se meni läpi. Sitten sitä kestikin tuhat vuotta, aivan kuin kirkon pääarkkitehti oli sen suunnitellut.

Kirkon ja valtion liitto oli erittäin tehokas ase kristinuskoa vastaan. Kaikki kristityt julistettiin kerettiläisiksi ja tuhottiin tavalla tai toisella Euroopasta. Kristinuskon toisella tukialueella, Babyloniassa, Arabian niemimaalla ja Egyptissä samaan tulokseen päästiin Muhammedin toimesta.



Aurinkokeskeinen kultti ja maailmankuva

Roomalainen mitralaisuus erosi Persialaisesta mitralaisuudesta siinä, että Roomassa härän tappaminen oli kultin keskeinen osa. Muutos kultissa johtui siitä, että mitralaisuuden jumalan, auringon asema kevätpäivän tasauksen aikana oli siirtynyt Härän (Tauruksen) tähtikuviosta Oinaan tähtikuvioon. Mitran uskottiin tappaneen härän ja pystyvän muutenkin heiluttelemaan maailmankaikkeutta.

Mitralaisen kultin maailma oli aurinkokeskeinen. Aurinkokeskeisen ajattelutavan mukaan aurinko liikkui Eläinradan, Zodiakin, kahdentoista eläimiksi ja ihmisiksi mielletyn tähtikuvion keskuudessa. Näiden vekkuleiden uskottiin valvovan ihmiskohtaloita, mikä tarjosi oivan mahdollisuuden tähdistä ennusteluun. Jeesuksen vakuuttelut siitä, että ihminen vaikuttaa itse kohtaloonsa siten, että "mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää", olivat Mitran (Mithras) palvojille vieraita.

Raamattu ei anna tukea aurinkokeskeistä maailmankuvaa yhdenkään lauseen vertaa ja auringonpalvontaa Raamattu pitää syntinä. Vanhan Testamentin profeetallisten kirjoitusten pääaiheita onkin babylonialaisen kolminaisuuden - Baalin, Astarten (Ishtar, ja Tammuksen - ja Jumalan palvelemisen välinen ristiriita. Raamatun kirkko pani kansalta piiloon, ettei kansa huomaisi petosta, mutta tässä kysymyksessä kristityt saivat vetoapua arabian kautta Eurooppaan tunkeutuneelta tieteelliseltä maailmalta.

Aurinkokeskeisestä maailmankuvasta kirkko on joutunut toistaiseksi luopumaan, mutta kirkollisessa kultissa Babylonialaisen Ishtar-kultin roomalainen muunnos, "neitsyt" Maria saa edelleen päänsä päälle nimbuksen, auringon kehän.

Joulua vietetään merkkinä auringon "syntymästä", pers. Shab Jalda, talvipäivän seisauksen aikana. Rooman keisari Aurelius julisti Joulukuun 25. päivän Mithraan syntymäpäiväksi noin vuonna 270. Uuden Testamentin maailma ei tunne jokavuotisia synttäreitä, koska Uuden Liiton kansa ei usko babylonialaiseen sielunvaellukseen. Se, mitä kirkko nimittää jouluksi, on hämärämiesten keksintöä.

Piispan hiippa eli mitra on selvä esimerkki siitä, ettei kirkon piispa sen enempää kuin hänen hattunsakaan ole kristinuskon tuotetta. Raamattu puhuukin "laittomuuden salaisuudesta", jonka turvin Babylonialainen kultti esiintyy kristinuskon nimissä.

Katolisen kirkon papit käyttävät nimeä "isä", (pater, papa, father jne.) vaikka Jeesus nimenomaan kielsi kutsumasta ketään ihmistä isäksi. Kirkko noudattaa tässäkin mitralaista käytäntöä. Mitralaisessa seitsemänasteisessa hierarkiassa yhteisön vanhimman nimenä oli "pater" tai "pater sacrorum", sakramenttien isä, Saturnuksen suojeluksessa oleva Mitran maanpäällinen edustaja. Häntä väitettiin myös taivaallisen valon ruumiillistuneeksi edustajaksi. Hänen varustukseen kuului punainen hiippa ja punaiset persialaiset pussihousut, sekä sauva.

Sunnuntai on babylonialaisen maailmanuskon yleistä perintöä. Se kuuluu myös mitralaisen perintöön. Kirkko taisteli monta sataa vuotta saadakseen kristittyjen lepopäivän siirretyksi lauantailta sunnuntaille. Kirkon osalta eksytys onnistui; Jeesuksen seuraajille lepopäivä, hebrean "shabat" on vasta tulossa.

Mitranpalvojat kutsuivat kulttiateriaansa nimellä "mjazda". Sisällöltään mjazda vastasi katolista messua, nimeä myöten. Mjazdan ohjelmaan kuului laulua, kynttilöitä, suitsukkeita ja "pyhää" vettä. Kirkko omaksui koko ohjelman. Luther lakaisi kyllä messun hetkeksi sivuun, mutta nykyajan hämärämiehet ovat tuoneet mjazdan jopa luterilaiseen kirkkoon. Yäk!

Mitralaisissa ikoneissa Mitralla on pyhimyskehä, nimbus. Sen alkuperäinen muoto on "pyhimyksen" ylle maalattu kultainen aurinko. Häräntappajain kunniaksi kirkollinen maalaustaide esittää evankelista Luukkaan härän muodossa. Katsoppas, olisiko teidän pitäjän kirkossa saarnastuolissa häräntappajien symbolit.

Rooman mitralainen pyhimyskuva, ikoni, esittää tavallisesti Mitraa tappamassa härkää. Aurinkojumala Sol istuu vaunuissaan kuvan vasemmassa yläkulmassa. Kuu, Luna, on oikeassa yläkulmassa ja eläintarhan kouhot häräntappotouhun yllä. Samat toimijat ovat mukana myös Mitran syntymää esittävissä ikoneissa. Kirkolliseen elämään ikonit tulivat Egyptin Aleksandrian gnostilaisuuden kautta.

Aurinko, Kuu ja Mithras ovat vain yksi toisinto Babylonialaisen kolminaisuusopin julkkiksista. Kun kolminaisuusoppi siirrettiin kirkolliseen teologiaan, Mithras, roomalainen Mitra, samaistettiin Jeesukseen.



Kirkko vainoaa kristittyjä

Kirkko nimitti kristittyjä ennen kerettiläisiksi ja nyt lahkolaisiksi. Kun Rooman keisarit perustivat kirkkoa, he eivät kutsuneet kristittyjä edes perustavaan kokoukseen Nikeaan. Pohjois-Afrikan kirkotkin oli jätetty kutsumatta, koska niissä rappeutuminen ei ollut edennyt valtion toivomalla tavalla. Vuonna 347 Rooma lähetti jo armeijan kukistamaan Pohjois-Afrikan kristikuntaa.

Systemaattiset kristittyjen vainot pakottivat kirkon muuttamaan ideologisia perusteitaan. Tarvittavat muutokset kirkon opeissa tehtiin Ambrosiuksen ja Augustinuksen toimesta 300- ja 400-lukujen vaihteessa. Ambrosius pani keisarin aloittamaan myös juutalaisvainot. Luopiokristityn raivolla Augustinus (joka itse kertoi olleensa "manikealainen") ryhtyi, paitsi Pohjois-Afrikan kristittyjen kimppuun, myös espanjalaisen kirkon "puhdistamiseen" kristityistä.

Kirkon toimet eivät tulleet uskoville yllätyksenä. Jeesus oli ennustanut, että "Tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä (Jeesuksen opetuslapsia), luulee tekevänsä palveluksen Jumalalle", kts. Joh 15:2-3. Gaudentius, pohjoisafrikkalainen kristitty, totesi vuonna 411 asiantilan jo silloin vastaavan ennustusta. Kun kristityt seurakunnat olivat käyneet Euroopassa harvinaiseksi, aloittivat irlantilaiset lähetystyön Euroopassa. Idästä tulivat paulikiaanit ja bogomilit; Alppilaaksoissa vanhaa kristikunnan perintöä edustivat vielä valdolaiset.

Eurooppalaisen kristikunnan jälleenrakentamisen aloittivat paulikiaanit ja heidän bulgarialaiset työtoverinsa bogomilit noin tuhat vuotta sitten. Yhdessä Italian alppilaaksojen valdolaisten kanssa heidän onnistui levittää kristinusko Eurooppaan. Kirkko teki kristittyjä vastaan sarjan ristiretkiä, mm. Bosnian bogomileja, Pyrenneitten vuoriston kataareita ja Alppilaaksojen valdolaisia vastaan, mutta 1400-luvun alussa tsekkiläis-moravialaiset seurakunnat ja englantilainen lollardien herätysliike tunkeutui jo yliopistomaailmaan ja jopa kirkkoon.

Vuonna 1415 Euroopan kunkut kokoontuivat Sveitsin ja Saksan rajalle Konstanzaan tuomitakseen kristinuskon. Hus poltettiin ja englantilaisen raamatunkääntäjän luut kaivettiin haudasta ja poltettiin. Mutta kristinuskon Baabelin vankeus oli päättymässä. Kristityt ryhtyivät noudattamaan raamatullisia ohjeita, nyt muuallakin kuin salassa ja valdolaislaaksojen perukoilla.

Se, että kristityt hylkäsivät kirkon, tuli kaikkien tietoon, eikä pelkästään polttorovioiden kautta. Kirjapainotaito oli mullistanut tiedonvälityksen. Kun kansat saivat Raamatun, ne pystyivät itse varmistumaan siitä, että kirkko on kristinuskon vastainen laitos. Tsekkiläinen ja englantilainen kristikunta oli vahvistunut kohtaamaan uudet haasteet, mutta kirkko joutui tekemään tilaa muille paholaisen asiamiehille.



Uskonpuhdistus

Muutamien kansojen onnistui 1500-luvulla vapaaksi kirkon kuolettavasta syleilystä. Paavin vallasta vapautuneet pappismiehet ryhtyivät parantelemaan kirkkoa. Pitkälle papit eivät uskonpuhdistuksen tai reformaation avulla kuitenkaan päässeet, ennen kuin jo taas sortuivat vanhoihin puuhiinsa. Uskonpuhdistuksella petettiin Eurooppaa, pelastettiin kirkko ja käytiin Jeesuksen seuraajien kimppuun entisin ja uusin asein.

Euroopalle kohtalokas päätös tehtiin Speierin valtiopäivillä 1529. Silloin "Pyhän" saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari määräsi kaikki Jeesuksen seuraajat tapettavaksi. Näillä samoilla valtiopäivillä uusi, vain vähän ehostettu kirkollinen lahko, protestantit, sai nimensä ja tuli pian määräävään asemaan osassa Saksaa sekä Pohjoismaissa. Kristinuskon periaatteiden toteuttaminen jäi edelleen kielletyksi. Ne, jotka noudattivat raamatullista käytäntöä uskon ja elämän asioissa, tapettiin myös niissä keisarikunnan osissa, jotka olivat julistautuneet protestanttisiksi tai reformoiduiksi. Euroopan uskovat olivatkin ensimmäisiä, jotka halusivat muuttaa vasta löydettyihin Amerikkoihin.

Uskovien hävittäminen Euroopasta teki Euroopasta ideologisen tyhjiön. Koska kristinuskoa ei ollut, kaikkinaiset pimeyden voimat riistäytyivät valloilleen. Paavi, joka jo ennen oli omaksunut maailman omistajan elkeet, jakoi maailman portugalilaiseen ja espanjalaiseen valtapiiriin. Uudet laittomuuden mutaatiot vyöryivät Eurooppaan. Euroopasta tuli paitsi kerettiläisvainojen ja kolonialismin kotimaa, myös imperialismin, sosialismin, fasismin ja humanismiksi kutsutun edistyksellisen rasismin emämaa.



Jesuiitat

Dominikaanimunkkien yksinoikeudella harjoittama kirkollinen terrori, "inkvisitio" pystyi toimimaan vain sellaisissa maissa, joissa katolinen kirkko nautti valtiovallan tukea. Kun Englanti, Kalmarin Unioni ja suuri osa Saksaa erosi roomalais-katolisesta kirkosta, kirkon oli keksittävä uusia keinoja uskovien pään menoksi.

Uusi sotilaallisesti järjestäytynyt järjestö, jesuiitat, harjoitti kyllä terrorismia, mutta sen varsinaiseksi tehtäväksi nousi yleisen mielipiteen muokkaus kirkolliselle terroritoiminnalle suosiolliseksi ja varsinkin yhteiskunnan johtohenkilöiden höynäyttäminen. Suurimmat voittonsa jesuiitat saivat Liettuassa, nykyisen Valkovenäjän alueella. Jesuiittojen raa'at toimintatavat eivät kaikkia miellyttäneet, ja pitkän aikaa jesuiittajärjestö joutui rajoittamaan toimintaansa latinalaisiin maihin.

Lopulta myös Ranska, joka kuuliaisesti oli yli tuhannen vuoden ajan toimittanut kirkon pyövelin virkaa, alkoi saada kyllikseen jesuiitoista. Rankan vallankumouksen arkkitehdit käyttivät hyväkseen kirkkoa kohtaan tunnettua inhoa, ja antoivat kirkonmiesten vähän maistaa sitä, mitä tuleman pitää. Mutta kirkonmiehet olivat nopeita oppimaan. Ne ryhtyivät palvelemaan sosialismin jumalaa, sitä samaa, jota he olivat palvelleet toisella nimellä kristittyä tappaessaan.

Toisen maailmansodan jälkeen jesuiittojen poliittinen toiminta on aktivoitunut uudelleen, erityisesti EU:n perustamisen jälkeen. Nykyisin jesuiitat toimivat myös Venäjällä. Luterilainen kirkko on jo jesuiittojen ruodussa, samoin Suomen suurimpien kustantajien uskonto-aiheinen kirjallisuus. Brasiliassa jesuiitat käyvät omaa sotaansa maan noin 20 miljoonaa raamattukristittyä vastaan ja YK:ssa jesuiitat ja sosialistit ovat yhdistäneet voimansa. Ilmestyskirjan tapahtumain näyttämö alkaa olla kirkon osalta valmis. Purppuraan puettu ratsastaja on valmis nousemaan punaisen pedon selkään.



Salaseurat

Pakollinen kirkkoon liittyminen ei tehnyt kaikista kirkon kannattajia. Antiikin uskontojen kannattajien oli pakko kätkeytyä. Erilaiset auringonpalvonnan kultit muodostuivat salaseuroiksi, joiden keskuudessa kulttimenot ja uskomukset säilyivät ja kehittyivät edelleen. Mitralaista kulttia pakkokirkko ei edes heilauttanut, sillä monien muiden antiikin kulttien tavoin mitralaisuus toimi jo ennestäänkin salaseuran tapaan. Samoin toimivat Attiksen, Isiksen, Jupiterin, Serapiksen, Magna Materin ja Liber Paterin kultit, kreikkalainen Eleusian kultti ja muut mysteriuskonnot kärsivät varsin vähän pakkokirkon tulosta, sillä niiden jäseniltä vaadittiin erityisen aloitusohjelman, initiaation suoritus ennen kuin he pääsivät perille kultin seuraavan hierarkisen asteen sisällöstä. Kulttiin vihityt eivät saaneet paljastaa kultin sisältöä kuolemanrangaistuksen uhalla. Edes Eleusian kulttiin vihitty filosofi Platon ei koskaan uskaltanut kertoa, mitä kultti todella piti sisällään.

Antiikin salaseurat olivat säilyneet kirkon suojissa keski-ajalle saakka. Sopivat tilaisuus salaseurojen esiinmarssille järjestyi 1600 luvun Englannissa, jonka jälkeen pääasiassa kirkon siivellä toimineisiin ammattikuntien tapaisiin salaseuroihin alettiin ottaa uusia jäseniä jumalattoman yhteiskunnan huipulta. Parissa sadassa vuodessa vapaamuurarit olivat saavuttaneet aseman, jossa he voivat valvoa Euroopan asioita, käytännöllisesti katsoen kenenkään tietämättä. Sotilaallisen hierarkian tapaan järjestäytyneen liikkeen pieni johto pysyi salassa. Vain tuloksista näkyi, että kysymys oli laittomuuden salaisuudesta.

Keskiajan Euroopassa oli kolme ideologista toimijaa: kirkko, salaseurat ja kristityt. Ranska tuhosi kristittynsä hugenottisodissa, jonka jälkeen salaseurat ottivat vallan Ranskassa. Saksa oli tuhonnut kristittynsä jo aiemmin.

Ranskalaiset - saksalaisten rinnalla - olivat 800-luvulta alkaen uskollisesti olleet katolisen kirkon pyöveleinä. Viimeiset uskovat pakenivat Ranskasta, kun Nantesin uskonrauhasopimus muodollisestikin purettiin 1685. Mutta jos katoliset filosofit uskoivat saavuttaneensa yliotteen kansasta, he erehtyivät. Kun 1700-luvun lopulla he joutuivat maistamaan omaa lääkettään.

Adam Weishauptin perustama salaseura otti tavoitteekseen maailman herruuden saavuttamisen. Vuonna 1786 se oli valmis esittelemään pyrkimyksensä. Salaseura oli soluttautumalla saanut valtaansa toisen salaseuran, Ranskan vapaamuurarit, ja aloitti Ranskan vallankumouksen muutama vuosi myöhemmin. Kymmenessä kuukaudessa tapettiin yli puoli miljoonaa ihmistä. Enemmänkin piti tappaa, mutta liikkeen johtajien päät putosivat varsin varhaisessa vaiheessa giljotiinin lavalta. Ranskan vallankumous oli kuitenkin ratkaisevasti muuttanut sodankäynnin luonnetta. Ranskan esimerkkiä seuranneet valtiot ovat hanakasti tappaneet omia kansalaisiaan. Nyt illuminatien piikkiin voidaan laskea jo noin sata miljoonaa "rauhan" aikana tapettua aseistamatonta siviiliä. Yksin Ukrainan maatalouden kollektivisointi talvella 1932-1933 tuotti yli kuusi miljoonaa vainaata.



Kirkkojen maailmanneuvosto

Sosialistien kirkonvaltausohjelma pantiin alulle 1848 ja sata vuotta myöhemmin operaatio oli lähes loppuunsuoritettu. Sen kruunuksi perustettiin Kirkkojen maailmanneuvosto Amsterdamissa 1948. Ulkopuolelle jäivät vain kristityt ja Roomalais-katolinen kirkko. Paavilla kun on oma maailmanvalloitusohjelma ja kristityillä Jeesus, jolla jo on kaikki valta.

Kirkkojen maailmanneuvosto pyrkii esiintymään kristittyjen nimellä. Se väittää myös pyrkivänsä kristittyjen yhteyteen, mutta pyrkimys on turha, koska kristityt ovat aina olleet yhtä Kristuksessa. Mutta se mikä pelaa kristittyjen kesken, ei pelaa kirkkoherrojen kesken. He kiistelevät, mutta kiistelkööt. Tekisi mieli sanoa kuin Paavali, että pureskelkoot toisensa vaikka kuohilaiksi.

Joku(Se alku....) kirjoitti:

...ja näin ollen ihmiskäskyjä.
Markus 7:6-9
6 Mutta hän sanoi heille: "Oikein Esaias on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana;
7 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'.
8 Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä."
9 Ja hän sanoi heille: "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne.

Lapsikaste(kin) on ihmiskäsky ja näin ollen se ei ole Raamatun mukainen kaste.
Mistä tiedämme, että se on ihmiskäsky? Tutkimalla kirkkohistoriaa huomaamme miten ihminen on käskenyt tehdä "jotain" ilman minkäänlaista Raamattuun sitoutumista.
Tässä tutkielma kirkon historiaan:
PS: Tiedän, että tämä ärsyttää monia(sinua), mutta se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa!!!

KIRKKOHISTORIAN SUURET VALHEET

Kirkkohistorian oppikirjat kertovat kristinuskon voittaneen pakanuuden kolmesataa vuotta kestäneiden vainojen jälkeen. Monet ovat nielleet kirkon propagandan sellaisenaan ja toiset ovat olleet valmiit hylkäämään koko kristinuskon sillä perusteella, että kirkko valehtelee. Mutta kun kirkko ja kristinusko pannaan omiin lokeroihinsa, asia selvenee.


Papit tulevat

Onko sinua koskaan ihmetyttänyt se, että Uusi Testamentti ei puhu papeista? Vanhassa Testamentissa papit olivat yleisiä, mutta kristinuskoon papit eivät kuulu. Uuden Testamentin seurakunnassa jokaisella uskovalla on omat lahjansa, karismansa, ja kaikkien tulee niitä käyttää, kukin toistensa parhaaksi. Kristillisen seurakunnan sisällä vallitsee tasavertaisuus, isotita. Toisaalta suhteessa ei-uskoviin jokainen kristitty on pappi.

Syyrian Antiokiassa syntyi noin vuonna 90 monarkkisena piispuutena tunnettu harhaoppi. Harhaopin perustaja Ignatios ryhtyi diktaattoriksi ja teki seurakunnan muista jäsenistä "maallikoita", äänettömiä yhtiömiehiä. Harhaoppia kehitti edelleen filosofi Justinus. Filosofeilla oli virkapuku, filosofin viitta. Kun Justinus oman käsityksensä mukaan tuli kristityksi, hän ei kuitenkaan luopunut filosofin viitasta. Pian kaikki seurakuntadiktaattorit eli kirkkoherrat kantoivat filosofin viittaa. Roomaan kaapupukuisten pappien harhaoppi tuli noin vuonna 140.



Pakanuus

Yksi kirkkohistorian myyteistä on, että kirkko voitti pakanuuden. Tämäkin myytti on vain tulosta pitkään ja hartaasti levitetystä valheesta. Kun se puretaan, paljastuu kaksi asiaa. Ensinnäkin pakanuus on vain filosofien maalaisista käyttämä haukkumasana, ja toiseksi Rooman valtioiden uskontoja ja kultteja kirkko ei koskaan voittanut, se vain muutti niiden nimet kirkolliseen muotoon.

Sana paganus tarkoittaa latinassa maalaista. Filosofit halveksivat maalaisia. He toivat maalaisten halveksinnan kirkkoihin vain hieman muunnellussa muodossa. Kirkolliset filosofit, kirkkoherrat, halveksivat maallikoita (vrt. "paganus", maalainen), tai latinalaisittain hienostellen "pakanoita".

Slaavilaisessa kirkossa halveksittujen "maallikoiden" nimi vääntyi latinalaisesta muodosta "paganus" muotoon poganyi, paskainen. Osaisitko sen paremmin kertoa! Se on sitä kirkollista lähimmäisen rakkautta kukkeimmillaan!



Auringonpalvonta

Kaikki maailman uskonnot ovat lähtöisin samasta juuresta, babylonialaisesta auringonpalvonnasta. Kirkko omaksui auringonpalvonnan kultin, mutta muutti hämäyksen vuoksi nimet kristillisperäisiksi.

Auringonpalvonnan kultti oli muutaman vuosituhannen kuluessa kehittynyt monijumalaisuudeksi, joka syntyi, kun auringolle oli annettu eri nimiä sen mukaan, miten aurinkoa milloinkin haluttiin nimitellä. Oli istuvaa, nousevaa, laskevaa, kulkevaa ja voittoisaa aurinkoa. Ajan mittaan aurinko sai rinnalleen myös kuun ja muuta rekvisiittaa. Aurinko, kuu ja maa saivat myös persoonallisia ominaisuuksia, ja ennen pitkää babylonialainen kolminaisuus käsitti Jumala-auringon, Äiti-maan ja Äiti-maan aviottoman pojan.

Babylonialaisesta uskonnosta tuli maailmanuskonto. Egyptiläiset rakentelivat pyramideja, joista vainajan piti siirtyä aurinkoon vahvistettua auringonsädettä pitkin. Persialaiset palvoivat aurinkoa, ja pitivät yllä ikuista tulta. Gootit toivat auringonpalvonnan mukanaan Eurooppaan. Hindujen ja persialaisten yhteiset esi-isät palvoivat kolminaisuutta "Eko Deva Trimurti"

Mitralaiset juhlivat talvipäivänseisausta auringon syntymän päivänä. Roomassa auringonpalvonnasta tuli valtionuskonto, ja valat vannottiin Voittamattoman Auringon, Sol Invinctus, nimeen. Kultti oli niin voimakas, että juutalainen lepopäivä, lauantai, sai väistyä Auringon päivän eli sunnuntain (Sun Day!) tieltä. Myös Jeesuksen syntymäpäivä siirrettiin syksystä Auringon syntymäpäivän eli Joulun kohdalle.

Kirkon suojissa auringonpalvonnasta kehittyneet kultit ovat eläneet kristinuskon nimellä, mutta kirkon menetettyä valtansa sosialismille, auringonpalvonnan kultit tulevat takaisin uusilla ja myös omilla nimillään. Raamatun viimeisen kirjan kuvaamat taistelut käydäänkin suurelta osalta babylonialaisen kultin kannattajien ja Kristuksen välillä.



Pakkokirkko

Kreikkalaiset olivat etsineet keinoja elämänlaadun parantamiseksi, siinä kuitenkaan onnistumatta. Filosofit yrittivät enemmän kuin Jumala. Jumala oli kätkenyt kaikki aarteensa Jeesukseen, joten Jumalan ratkaisu toi parannuksen vain uskovien elämään. Filosofit halusivat kuitenkin enemmän. Filosofien hyvinvointiyhteiskunnassa juopon, ahneen, huoran ja homon tuli kaikkien olla onnellisia. He halusivat sellaista yhteiskuntaa, jossa kaikki olisi hyvin ilman Jumalaa. Nämä pyrkimykset synnyttivät joukon utopioita, joista kirkko oli ensimmäinen.

Kreikkalaiset filosofit valtasivat nopeasti Ignatiuksen harhaopin saastuttamat seurakunnat. Kristinuskosta filosofit eivät tienneet edes alkeita. Puute korvattiin luomalla uusi tieteenhaara, teologia, jossa kreikkalainen ja babylonialainen kouhotus varustettiin suositulla kristillisellä nimikkeistöllä. Vuonna 325 kehitys oli niin pitkällä, että Rooman mitralainen valtiojohto tuli mukaan. Maailman karmein harhaoppi nimeltä kirkko oli syntynyt.

Kirkkoon kuuluminen tehtiin Roomassa pakolliseksi vuonna 380. Juutalaiset ja kristityt, jotka kirkkoon eivät halunneet liittyä, joutuivat vainottaviksi.

Kirkkoisä Augustinus kehitti pakkokirkolle oman ideologian ja hänen aikanaan kirkossa alkoivat paitsi kristittyjen vainot, myös juutalaisten vainot ja kirkolliset puhdistukset. Politiikantekijöille Augustinus kehitti opin "oikeudenmukaisesta sodasta". Oppi on mennyt hyvin kaupaksi, sillä maailmassa on aina tarpeeksi vääryyttä minkä tahansa sodan puolustelemiseksi.

Augustinus pyrki myös saamaan läpi oppia lapsikasteesta, mutta vasta Kaarle "Suuri" oli niin ihastunut Augustinuksen kirkkokäsityksistä, että se meni läpi. Sitten sitä kestikin tuhat vuotta, aivan kuin kirkon pääarkkitehti oli sen suunnitellut.

Kirkon ja valtion liitto oli erittäin tehokas ase kristinuskoa vastaan. Kaikki kristityt julistettiin kerettiläisiksi ja tuhottiin tavalla tai toisella Euroopasta. Kristinuskon toisella tukialueella, Babyloniassa, Arabian niemimaalla ja Egyptissä samaan tulokseen päästiin Muhammedin toimesta.



Aurinkokeskeinen kultti ja maailmankuva

Roomalainen mitralaisuus erosi Persialaisesta mitralaisuudesta siinä, että Roomassa härän tappaminen oli kultin keskeinen osa. Muutos kultissa johtui siitä, että mitralaisuuden jumalan, auringon asema kevätpäivän tasauksen aikana oli siirtynyt Härän (Tauruksen) tähtikuviosta Oinaan tähtikuvioon. Mitran uskottiin tappaneen härän ja pystyvän muutenkin heiluttelemaan maailmankaikkeutta.

Mitralaisen kultin maailma oli aurinkokeskeinen. Aurinkokeskeisen ajattelutavan mukaan aurinko liikkui Eläinradan, Zodiakin, kahdentoista eläimiksi ja ihmisiksi mielletyn tähtikuvion keskuudessa. Näiden vekkuleiden uskottiin valvovan ihmiskohtaloita, mikä tarjosi oivan mahdollisuuden tähdistä ennusteluun. Jeesuksen vakuuttelut siitä, että ihminen vaikuttaa itse kohtaloonsa siten, että "mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää", olivat Mitran (Mithras) palvojille vieraita.

Raamattu ei anna tukea aurinkokeskeistä maailmankuvaa yhdenkään lauseen vertaa ja auringonpalvontaa Raamattu pitää syntinä. Vanhan Testamentin profeetallisten kirjoitusten pääaiheita onkin babylonialaisen kolminaisuuden - Baalin, Astarten (Ishtar, ja Tammuksen - ja Jumalan palvelemisen välinen ristiriita. Raamatun kirkko pani kansalta piiloon, ettei kansa huomaisi petosta, mutta tässä kysymyksessä kristityt saivat vetoapua arabian kautta Eurooppaan tunkeutuneelta tieteelliseltä maailmalta.

Aurinkokeskeisestä maailmankuvasta kirkko on joutunut toistaiseksi luopumaan, mutta kirkollisessa kultissa Babylonialaisen Ishtar-kultin roomalainen muunnos, "neitsyt" Maria saa edelleen päänsä päälle nimbuksen, auringon kehän.

Joulua vietetään merkkinä auringon "syntymästä", pers. Shab Jalda, talvipäivän seisauksen aikana. Rooman keisari Aurelius julisti Joulukuun 25. päivän Mithraan syntymäpäiväksi noin vuonna 270. Uuden Testamentin maailma ei tunne jokavuotisia synttäreitä, koska Uuden Liiton kansa ei usko babylonialaiseen sielunvaellukseen. Se, mitä kirkko nimittää jouluksi, on hämärämiesten keksintöä.

Piispan hiippa eli mitra on selvä esimerkki siitä, ettei kirkon piispa sen enempää kuin hänen hattunsakaan ole kristinuskon tuotetta. Raamattu puhuukin "laittomuuden salaisuudesta", jonka turvin Babylonialainen kultti esiintyy kristinuskon nimissä.

Katolisen kirkon papit käyttävät nimeä "isä", (pater, papa, father jne.) vaikka Jeesus nimenomaan kielsi kutsumasta ketään ihmistä isäksi. Kirkko noudattaa tässäkin mitralaista käytäntöä. Mitralaisessa seitsemänasteisessa hierarkiassa yhteisön vanhimman nimenä oli "pater" tai "pater sacrorum", sakramenttien isä, Saturnuksen suojeluksessa oleva Mitran maanpäällinen edustaja. Häntä väitettiin myös taivaallisen valon ruumiillistuneeksi edustajaksi. Hänen varustukseen kuului punainen hiippa ja punaiset persialaiset pussihousut, sekä sauva.

Sunnuntai on babylonialaisen maailmanuskon yleistä perintöä. Se kuuluu myös mitralaisen perintöön. Kirkko taisteli monta sataa vuotta saadakseen kristittyjen lepopäivän siirretyksi lauantailta sunnuntaille. Kirkon osalta eksytys onnistui; Jeesuksen seuraajille lepopäivä, hebrean "shabat" on vasta tulossa.

Mitranpalvojat kutsuivat kulttiateriaansa nimellä "mjazda". Sisällöltään mjazda vastasi katolista messua, nimeä myöten. Mjazdan ohjelmaan kuului laulua, kynttilöitä, suitsukkeita ja "pyhää" vettä. Kirkko omaksui koko ohjelman. Luther lakaisi kyllä messun hetkeksi sivuun, mutta nykyajan hämärämiehet ovat tuoneet mjazdan jopa luterilaiseen kirkkoon. Yäk!

Mitralaisissa ikoneissa Mitralla on pyhimyskehä, nimbus. Sen alkuperäinen muoto on "pyhimyksen" ylle maalattu kultainen aurinko. Häräntappajain kunniaksi kirkollinen maalaustaide esittää evankelista Luukkaan härän muodossa. Katsoppas, olisiko teidän pitäjän kirkossa saarnastuolissa häräntappajien symbolit.

Rooman mitralainen pyhimyskuva, ikoni, esittää tavallisesti Mitraa tappamassa härkää. Aurinkojumala Sol istuu vaunuissaan kuvan vasemmassa yläkulmassa. Kuu, Luna, on oikeassa yläkulmassa ja eläintarhan kouhot häräntappotouhun yllä. Samat toimijat ovat mukana myös Mitran syntymää esittävissä ikoneissa. Kirkolliseen elämään ikonit tulivat Egyptin Aleksandrian gnostilaisuuden kautta.

Aurinko, Kuu ja Mithras ovat vain yksi toisinto Babylonialaisen kolminaisuusopin julkkiksista. Kun kolminaisuusoppi siirrettiin kirkolliseen teologiaan, Mithras, roomalainen Mitra, samaistettiin Jeesukseen.



Kirkko vainoaa kristittyjä

Kirkko nimitti kristittyjä ennen kerettiläisiksi ja nyt lahkolaisiksi. Kun Rooman keisarit perustivat kirkkoa, he eivät kutsuneet kristittyjä edes perustavaan kokoukseen Nikeaan. Pohjois-Afrikan kirkotkin oli jätetty kutsumatta, koska niissä rappeutuminen ei ollut edennyt valtion toivomalla tavalla. Vuonna 347 Rooma lähetti jo armeijan kukistamaan Pohjois-Afrikan kristikuntaa.

Systemaattiset kristittyjen vainot pakottivat kirkon muuttamaan ideologisia perusteitaan. Tarvittavat muutokset kirkon opeissa tehtiin Ambrosiuksen ja Augustinuksen toimesta 300- ja 400-lukujen vaihteessa. Ambrosius pani keisarin aloittamaan myös juutalaisvainot. Luopiokristityn raivolla Augustinus (joka itse kertoi olleensa "manikealainen") ryhtyi, paitsi Pohjois-Afrikan kristittyjen kimppuun, myös espanjalaisen kirkon "puhdistamiseen" kristityistä.

Kirkon toimet eivät tulleet uskoville yllätyksenä. Jeesus oli ennustanut, että "Tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä (Jeesuksen opetuslapsia), luulee tekevänsä palveluksen Jumalalle", kts. Joh 15:2-3. Gaudentius, pohjoisafrikkalainen kristitty, totesi vuonna 411 asiantilan jo silloin vastaavan ennustusta. Kun kristityt seurakunnat olivat käyneet Euroopassa harvinaiseksi, aloittivat irlantilaiset lähetystyön Euroopassa. Idästä tulivat paulikiaanit ja bogomilit; Alppilaaksoissa vanhaa kristikunnan perintöä edustivat vielä valdolaiset.

Eurooppalaisen kristikunnan jälleenrakentamisen aloittivat paulikiaanit ja heidän bulgarialaiset työtoverinsa bogomilit noin tuhat vuotta sitten. Yhdessä Italian alppilaaksojen valdolaisten kanssa heidän onnistui levittää kristinusko Eurooppaan. Kirkko teki kristittyjä vastaan sarjan ristiretkiä, mm. Bosnian bogomileja, Pyrenneitten vuoriston kataareita ja Alppilaaksojen valdolaisia vastaan, mutta 1400-luvun alussa tsekkiläis-moravialaiset seurakunnat ja englantilainen lollardien herätysliike tunkeutui jo yliopistomaailmaan ja jopa kirkkoon.

Vuonna 1415 Euroopan kunkut kokoontuivat Sveitsin ja Saksan rajalle Konstanzaan tuomitakseen kristinuskon. Hus poltettiin ja englantilaisen raamatunkääntäjän luut kaivettiin haudasta ja poltettiin. Mutta kristinuskon Baabelin vankeus oli päättymässä. Kristityt ryhtyivät noudattamaan raamatullisia ohjeita, nyt muuallakin kuin salassa ja valdolaislaaksojen perukoilla.

Se, että kristityt hylkäsivät kirkon, tuli kaikkien tietoon, eikä pelkästään polttorovioiden kautta. Kirjapainotaito oli mullistanut tiedonvälityksen. Kun kansat saivat Raamatun, ne pystyivät itse varmistumaan siitä, että kirkko on kristinuskon vastainen laitos. Tsekkiläinen ja englantilainen kristikunta oli vahvistunut kohtaamaan uudet haasteet, mutta kirkko joutui tekemään tilaa muille paholaisen asiamiehille.



Uskonpuhdistus

Muutamien kansojen onnistui 1500-luvulla vapaaksi kirkon kuolettavasta syleilystä. Paavin vallasta vapautuneet pappismiehet ryhtyivät parantelemaan kirkkoa. Pitkälle papit eivät uskonpuhdistuksen tai reformaation avulla kuitenkaan päässeet, ennen kuin jo taas sortuivat vanhoihin puuhiinsa. Uskonpuhdistuksella petettiin Eurooppaa, pelastettiin kirkko ja käytiin Jeesuksen seuraajien kimppuun entisin ja uusin asein.

Euroopalle kohtalokas päätös tehtiin Speierin valtiopäivillä 1529. Silloin "Pyhän" saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari määräsi kaikki Jeesuksen seuraajat tapettavaksi. Näillä samoilla valtiopäivillä uusi, vain vähän ehostettu kirkollinen lahko, protestantit, sai nimensä ja tuli pian määräävään asemaan osassa Saksaa sekä Pohjoismaissa. Kristinuskon periaatteiden toteuttaminen jäi edelleen kielletyksi. Ne, jotka noudattivat raamatullista käytäntöä uskon ja elämän asioissa, tapettiin myös niissä keisarikunnan osissa, jotka olivat julistautuneet protestanttisiksi tai reformoiduiksi. Euroopan uskovat olivatkin ensimmäisiä, jotka halusivat muuttaa vasta löydettyihin Amerikkoihin.

Uskovien hävittäminen Euroopasta teki Euroopasta ideologisen tyhjiön. Koska kristinuskoa ei ollut, kaikkinaiset pimeyden voimat riistäytyivät valloilleen. Paavi, joka jo ennen oli omaksunut maailman omistajan elkeet, jakoi maailman portugalilaiseen ja espanjalaiseen valtapiiriin. Uudet laittomuuden mutaatiot vyöryivät Eurooppaan. Euroopasta tuli paitsi kerettiläisvainojen ja kolonialismin kotimaa, myös imperialismin, sosialismin, fasismin ja humanismiksi kutsutun edistyksellisen rasismin emämaa.



Jesuiitat

Dominikaanimunkkien yksinoikeudella harjoittama kirkollinen terrori, "inkvisitio" pystyi toimimaan vain sellaisissa maissa, joissa katolinen kirkko nautti valtiovallan tukea. Kun Englanti, Kalmarin Unioni ja suuri osa Saksaa erosi roomalais-katolisesta kirkosta, kirkon oli keksittävä uusia keinoja uskovien pään menoksi.

Uusi sotilaallisesti järjestäytynyt järjestö, jesuiitat, harjoitti kyllä terrorismia, mutta sen varsinaiseksi tehtäväksi nousi yleisen mielipiteen muokkaus kirkolliselle terroritoiminnalle suosiolliseksi ja varsinkin yhteiskunnan johtohenkilöiden höynäyttäminen. Suurimmat voittonsa jesuiitat saivat Liettuassa, nykyisen Valkovenäjän alueella. Jesuiittojen raa'at toimintatavat eivät kaikkia miellyttäneet, ja pitkän aikaa jesuiittajärjestö joutui rajoittamaan toimintaansa latinalaisiin maihin.

Lopulta myös Ranska, joka kuuliaisesti oli yli tuhannen vuoden ajan toimittanut kirkon pyövelin virkaa, alkoi saada kyllikseen jesuiitoista. Rankan vallankumouksen arkkitehdit käyttivät hyväkseen kirkkoa kohtaan tunnettua inhoa, ja antoivat kirkonmiesten vähän maistaa sitä, mitä tuleman pitää. Mutta kirkonmiehet olivat nopeita oppimaan. Ne ryhtyivät palvelemaan sosialismin jumalaa, sitä samaa, jota he olivat palvelleet toisella nimellä kristittyä tappaessaan.

Toisen maailmansodan jälkeen jesuiittojen poliittinen toiminta on aktivoitunut uudelleen, erityisesti EU:n perustamisen jälkeen. Nykyisin jesuiitat toimivat myös Venäjällä. Luterilainen kirkko on jo jesuiittojen ruodussa, samoin Suomen suurimpien kustantajien uskonto-aiheinen kirjallisuus. Brasiliassa jesuiitat käyvät omaa sotaansa maan noin 20 miljoonaa raamattukristittyä vastaan ja YK:ssa jesuiitat ja sosialistit ovat yhdistäneet voimansa. Ilmestyskirjan tapahtumain näyttämö alkaa olla kirkon osalta valmis. Purppuraan puettu ratsastaja on valmis nousemaan punaisen pedon selkään.



Salaseurat

Pakollinen kirkkoon liittyminen ei tehnyt kaikista kirkon kannattajia. Antiikin uskontojen kannattajien oli pakko kätkeytyä. Erilaiset auringonpalvonnan kultit muodostuivat salaseuroiksi, joiden keskuudessa kulttimenot ja uskomukset säilyivät ja kehittyivät edelleen. Mitralaista kulttia pakkokirkko ei edes heilauttanut, sillä monien muiden antiikin kulttien tavoin mitralaisuus toimi jo ennestäänkin salaseuran tapaan. Samoin toimivat Attiksen, Isiksen, Jupiterin, Serapiksen, Magna Materin ja Liber Paterin kultit, kreikkalainen Eleusian kultti ja muut mysteriuskonnot kärsivät varsin vähän pakkokirkon tulosta, sillä niiden jäseniltä vaadittiin erityisen aloitusohjelman, initiaation suoritus ennen kuin he pääsivät perille kultin seuraavan hierarkisen asteen sisällöstä. Kulttiin vihityt eivät saaneet paljastaa kultin sisältöä kuolemanrangaistuksen uhalla. Edes Eleusian kulttiin vihitty filosofi Platon ei koskaan uskaltanut kertoa, mitä kultti todella piti sisällään.

Antiikin salaseurat olivat säilyneet kirkon suojissa keski-ajalle saakka. Sopivat tilaisuus salaseurojen esiinmarssille järjestyi 1600 luvun Englannissa, jonka jälkeen pääasiassa kirkon siivellä toimineisiin ammattikuntien tapaisiin salaseuroihin alettiin ottaa uusia jäseniä jumalattoman yhteiskunnan huipulta. Parissa sadassa vuodessa vapaamuurarit olivat saavuttaneet aseman, jossa he voivat valvoa Euroopan asioita, käytännöllisesti katsoen kenenkään tietämättä. Sotilaallisen hierarkian tapaan järjestäytyneen liikkeen pieni johto pysyi salassa. Vain tuloksista näkyi, että kysymys oli laittomuuden salaisuudesta.

Keskiajan Euroopassa oli kolme ideologista toimijaa: kirkko, salaseurat ja kristityt. Ranska tuhosi kristittynsä hugenottisodissa, jonka jälkeen salaseurat ottivat vallan Ranskassa. Saksa oli tuhonnut kristittynsä jo aiemmin.

Ranskalaiset - saksalaisten rinnalla - olivat 800-luvulta alkaen uskollisesti olleet katolisen kirkon pyöveleinä. Viimeiset uskovat pakenivat Ranskasta, kun Nantesin uskonrauhasopimus muodollisestikin purettiin 1685. Mutta jos katoliset filosofit uskoivat saavuttaneensa yliotteen kansasta, he erehtyivät. Kun 1700-luvun lopulla he joutuivat maistamaan omaa lääkettään.

Adam Weishauptin perustama salaseura otti tavoitteekseen maailman herruuden saavuttamisen. Vuonna 1786 se oli valmis esittelemään pyrkimyksensä. Salaseura oli soluttautumalla saanut valtaansa toisen salaseuran, Ranskan vapaamuurarit, ja aloitti Ranskan vallankumouksen muutama vuosi myöhemmin. Kymmenessä kuukaudessa tapettiin yli puoli miljoonaa ihmistä. Enemmänkin piti tappaa, mutta liikkeen johtajien päät putosivat varsin varhaisessa vaiheessa giljotiinin lavalta. Ranskan vallankumous oli kuitenkin ratkaisevasti muuttanut sodankäynnin luonnetta. Ranskan esimerkkiä seuranneet valtiot ovat hanakasti tappaneet omia kansalaisiaan. Nyt illuminatien piikkiin voidaan laskea jo noin sata miljoonaa "rauhan" aikana tapettua aseistamatonta siviiliä. Yksin Ukrainan maatalouden kollektivisointi talvella 1932-1933 tuotti yli kuusi miljoonaa vainaata.



Kirkkojen maailmanneuvosto

Sosialistien kirkonvaltausohjelma pantiin alulle 1848 ja sata vuotta myöhemmin operaatio oli lähes loppuunsuoritettu. Sen kruunuksi perustettiin Kirkkojen maailmanneuvosto Amsterdamissa 1948. Ulkopuolelle jäivät vain kristityt ja Roomalais-katolinen kirkko. Paavilla kun on oma maailmanvalloitusohjelma ja kristityillä Jeesus, jolla jo on kaikki valta.

Kirkkojen maailmanneuvosto pyrkii esiintymään kristittyjen nimellä. Se väittää myös pyrkivänsä kristittyjen yhteyteen, mutta pyrkimys on turha, koska kristityt ovat aina olleet yhtä Kristuksessa. Mutta se mikä pelaa kristittyjen kesken, ei pelaa kirkkoherrojen kesken. He kiistelevät, mutta kiistelkööt. Tekisi mieli sanoa kuin Paavali, että pureskelkoot toisensa vaikka kuohilaiksi.

KIRKON SYNTI

Käteeni osui KOTIMAA niminen kirkollinen lehti ja silmääni sen kirjoitus. Kirjoituksen suuren otsikon mukaan UUDELLEEN KASTAMINEN ON SYNTI PYHÄÄ HENKEÄ VASTAAN.

Eräs uskonsisar raiskattiin ensimmäisen kerran kolmivuotiaana. Jos samaa kirkollista logiikkaa sovellettaisiin avioliittoon, ei lapsena raiskattu sisar koskaan voisi mennä naimisiin.

Kirkko on Saatanan peitejärjestö, jonka olemassaolon ainut tarkoitus on häpäistä Jumalaa ja hänen tekojaan. Lapsikaste on eräs merkittävimmistä taistelukeinoista kristinuskoa vastaan. Koska Jumalan Valtakuntaan kuljetaan uskon ja kasteen kautta, tekee kirkko kaikkensa estääkseen näiden asioiden toteutumisen.

Kastetta vastaan kirkolla on useita taistelukeinoja. Ensinnäkin, kirkko harhauttaa uhrejaan sanomalla pirskotusta kasteeksi. Raamattu tuntee vain upottamalla (kreikan "baptismo") suoritetun kasteen. Kreikkaa taitamaton pirskotettu ihminen ei tavallisesti vielä kuollessaankaan tiedä, että häntä ei ole koskaan kastettu. Toiseksi kirkko kätyreineen - paitsi, että se opettaa itse väärin - on systemaattisesti tappanut kaikki, jotka ovat opettaneet tai toimineet Raamatun antamien ohjeiden mukaan. Lapsikasteen muodossa suoritettu lasten henkinen raiskaus jatkuu vain, koska kaikki kunnialliset ihmiset tapettiin Euroopasta "Pyhän" Saksalais-roomalaisen keisarikunnan valtiopäivien vuonna 1529 tekemällä päätöksellä.

Tämä kolmas keino, tappaminen oli niin tehokasta, että Eurooppaan ei jäänyt kristittyjä ollenkaan. Vasta 1800-luvulla kastettiin Hampurissa Euroopan ensimmäiset uskovat julkisesti monta sataa vuotta kestäneen tauon jälkeen. Se oli mahdollista silloin, koska Ranskan vallankumous oli vetänyt kirkon terroristit hetkeksi hiljaiseksi. Kotimaa lehden toimituksessa nähtävästi tiedetään, että kirkolla on nyt tilaisuutensa jatkaa pysähdyksissä ollutta terroritoimintaa, koska propagandasota on alkanut. Ymmärrämme kyllä, että kristalliyö on tulossa, mutta monet kirkon pettämät tulevat vielä uskoon ja ottavat kasteen.

Kirkko on harjoittanut monenlaista syntiä, eräskin paavi oli juuri huoraamassa, kun naisen aviomies tuli kotiin ja tappoi paavin siihen paikkaan. Mutta huoraavat paavit ja pedofiilit piispat eivät ole vielä pahinta, mitä kirkko tekee. Kirkon erikoisala on Pyhien vainoaminen. Pahuudesta esivalta voi rangaista, mutta voi sitä, joka rankaisee hyvyydestä. Se on Jumalan pilkkaa. KIRKON TEOT - JO SUORITETUT, JA TULEVAT MILJOONIEN JUMALAN PYHIEN MURHAT - OVAT PYHÄN HENGEN PILKKAA ja kirkon opit eksytystä.

Joku(Se alku....) kirjoitti:

...ja näin ollen ihmiskäskyjä.
Markus 7:6-9
6 Mutta hän sanoi heille: "Oikein Esaias on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana;
7 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'.
8 Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä."
9 Ja hän sanoi heille: "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne.

Lapsikaste(kin) on ihmiskäsky ja näin ollen se ei ole Raamatun mukainen kaste.
Mistä tiedämme, että se on ihmiskäsky? Tutkimalla kirkkohistoriaa huomaamme miten ihminen on käskenyt tehdä "jotain" ilman minkäänlaista Raamattuun sitoutumista.
Tässä tutkielma kirkon historiaan:
PS: Tiedän, että tämä ärsyttää monia(sinua), mutta se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa!!!

KIRKKOHISTORIAN SUURET VALHEET

Kirkkohistorian oppikirjat kertovat kristinuskon voittaneen pakanuuden kolmesataa vuotta kestäneiden vainojen jälkeen. Monet ovat nielleet kirkon propagandan sellaisenaan ja toiset ovat olleet valmiit hylkäämään koko kristinuskon sillä perusteella, että kirkko valehtelee. Mutta kun kirkko ja kristinusko pannaan omiin lokeroihinsa, asia selvenee.


Papit tulevat

Onko sinua koskaan ihmetyttänyt se, että Uusi Testamentti ei puhu papeista? Vanhassa Testamentissa papit olivat yleisiä, mutta kristinuskoon papit eivät kuulu. Uuden Testamentin seurakunnassa jokaisella uskovalla on omat lahjansa, karismansa, ja kaikkien tulee niitä käyttää, kukin toistensa parhaaksi. Kristillisen seurakunnan sisällä vallitsee tasavertaisuus, isotita. Toisaalta suhteessa ei-uskoviin jokainen kristitty on pappi.

Syyrian Antiokiassa syntyi noin vuonna 90 monarkkisena piispuutena tunnettu harhaoppi. Harhaopin perustaja Ignatios ryhtyi diktaattoriksi ja teki seurakunnan muista jäsenistä "maallikoita", äänettömiä yhtiömiehiä. Harhaoppia kehitti edelleen filosofi Justinus. Filosofeilla oli virkapuku, filosofin viitta. Kun Justinus oman käsityksensä mukaan tuli kristityksi, hän ei kuitenkaan luopunut filosofin viitasta. Pian kaikki seurakuntadiktaattorit eli kirkkoherrat kantoivat filosofin viittaa. Roomaan kaapupukuisten pappien harhaoppi tuli noin vuonna 140.



Pakanuus

Yksi kirkkohistorian myyteistä on, että kirkko voitti pakanuuden. Tämäkin myytti on vain tulosta pitkään ja hartaasti levitetystä valheesta. Kun se puretaan, paljastuu kaksi asiaa. Ensinnäkin pakanuus on vain filosofien maalaisista käyttämä haukkumasana, ja toiseksi Rooman valtioiden uskontoja ja kultteja kirkko ei koskaan voittanut, se vain muutti niiden nimet kirkolliseen muotoon.

Sana paganus tarkoittaa latinassa maalaista. Filosofit halveksivat maalaisia. He toivat maalaisten halveksinnan kirkkoihin vain hieman muunnellussa muodossa. Kirkolliset filosofit, kirkkoherrat, halveksivat maallikoita (vrt. "paganus", maalainen), tai latinalaisittain hienostellen "pakanoita".

Slaavilaisessa kirkossa halveksittujen "maallikoiden" nimi vääntyi latinalaisesta muodosta "paganus" muotoon poganyi, paskainen. Osaisitko sen paremmin kertoa! Se on sitä kirkollista lähimmäisen rakkautta kukkeimmillaan!



Auringonpalvonta

Kaikki maailman uskonnot ovat lähtöisin samasta juuresta, babylonialaisesta auringonpalvonnasta. Kirkko omaksui auringonpalvonnan kultin, mutta muutti hämäyksen vuoksi nimet kristillisperäisiksi.

Auringonpalvonnan kultti oli muutaman vuosituhannen kuluessa kehittynyt monijumalaisuudeksi, joka syntyi, kun auringolle oli annettu eri nimiä sen mukaan, miten aurinkoa milloinkin haluttiin nimitellä. Oli istuvaa, nousevaa, laskevaa, kulkevaa ja voittoisaa aurinkoa. Ajan mittaan aurinko sai rinnalleen myös kuun ja muuta rekvisiittaa. Aurinko, kuu ja maa saivat myös persoonallisia ominaisuuksia, ja ennen pitkää babylonialainen kolminaisuus käsitti Jumala-auringon, Äiti-maan ja Äiti-maan aviottoman pojan.

Babylonialaisesta uskonnosta tuli maailmanuskonto. Egyptiläiset rakentelivat pyramideja, joista vainajan piti siirtyä aurinkoon vahvistettua auringonsädettä pitkin. Persialaiset palvoivat aurinkoa, ja pitivät yllä ikuista tulta. Gootit toivat auringonpalvonnan mukanaan Eurooppaan. Hindujen ja persialaisten yhteiset esi-isät palvoivat kolminaisuutta "Eko Deva Trimurti"

Mitralaiset juhlivat talvipäivänseisausta auringon syntymän päivänä. Roomassa auringonpalvonnasta tuli valtionuskonto, ja valat vannottiin Voittamattoman Auringon, Sol Invinctus, nimeen. Kultti oli niin voimakas, että juutalainen lepopäivä, lauantai, sai väistyä Auringon päivän eli sunnuntain (Sun Day!) tieltä. Myös Jeesuksen syntymäpäivä siirrettiin syksystä Auringon syntymäpäivän eli Joulun kohdalle.

Kirkon suojissa auringonpalvonnasta kehittyneet kultit ovat eläneet kristinuskon nimellä, mutta kirkon menetettyä valtansa sosialismille, auringonpalvonnan kultit tulevat takaisin uusilla ja myös omilla nimillään. Raamatun viimeisen kirjan kuvaamat taistelut käydäänkin suurelta osalta babylonialaisen kultin kannattajien ja Kristuksen välillä.



Pakkokirkko

Kreikkalaiset olivat etsineet keinoja elämänlaadun parantamiseksi, siinä kuitenkaan onnistumatta. Filosofit yrittivät enemmän kuin Jumala. Jumala oli kätkenyt kaikki aarteensa Jeesukseen, joten Jumalan ratkaisu toi parannuksen vain uskovien elämään. Filosofit halusivat kuitenkin enemmän. Filosofien hyvinvointiyhteiskunnassa juopon, ahneen, huoran ja homon tuli kaikkien olla onnellisia. He halusivat sellaista yhteiskuntaa, jossa kaikki olisi hyvin ilman Jumalaa. Nämä pyrkimykset synnyttivät joukon utopioita, joista kirkko oli ensimmäinen.

Kreikkalaiset filosofit valtasivat nopeasti Ignatiuksen harhaopin saastuttamat seurakunnat. Kristinuskosta filosofit eivät tienneet edes alkeita. Puute korvattiin luomalla uusi tieteenhaara, teologia, jossa kreikkalainen ja babylonialainen kouhotus varustettiin suositulla kristillisellä nimikkeistöllä. Vuonna 325 kehitys oli niin pitkällä, että Rooman mitralainen valtiojohto tuli mukaan. Maailman karmein harhaoppi nimeltä kirkko oli syntynyt.

Kirkkoon kuuluminen tehtiin Roomassa pakolliseksi vuonna 380. Juutalaiset ja kristityt, jotka kirkkoon eivät halunneet liittyä, joutuivat vainottaviksi.

Kirkkoisä Augustinus kehitti pakkokirkolle oman ideologian ja hänen aikanaan kirkossa alkoivat paitsi kristittyjen vainot, myös juutalaisten vainot ja kirkolliset puhdistukset. Politiikantekijöille Augustinus kehitti opin "oikeudenmukaisesta sodasta". Oppi on mennyt hyvin kaupaksi, sillä maailmassa on aina tarpeeksi vääryyttä minkä tahansa sodan puolustelemiseksi.

Augustinus pyrki myös saamaan läpi oppia lapsikasteesta, mutta vasta Kaarle "Suuri" oli niin ihastunut Augustinuksen kirkkokäsityksistä, että se meni läpi. Sitten sitä kestikin tuhat vuotta, aivan kuin kirkon pääarkkitehti oli sen suunnitellut.

Kirkon ja valtion liitto oli erittäin tehokas ase kristinuskoa vastaan. Kaikki kristityt julistettiin kerettiläisiksi ja tuhottiin tavalla tai toisella Euroopasta. Kristinuskon toisella tukialueella, Babyloniassa, Arabian niemimaalla ja Egyptissä samaan tulokseen päästiin Muhammedin toimesta.



Aurinkokeskeinen kultti ja maailmankuva

Roomalainen mitralaisuus erosi Persialaisesta mitralaisuudesta siinä, että Roomassa härän tappaminen oli kultin keskeinen osa. Muutos kultissa johtui siitä, että mitralaisuuden jumalan, auringon asema kevätpäivän tasauksen aikana oli siirtynyt Härän (Tauruksen) tähtikuviosta Oinaan tähtikuvioon. Mitran uskottiin tappaneen härän ja pystyvän muutenkin heiluttelemaan maailmankaikkeutta.

Mitralaisen kultin maailma oli aurinkokeskeinen. Aurinkokeskeisen ajattelutavan mukaan aurinko liikkui Eläinradan, Zodiakin, kahdentoista eläimiksi ja ihmisiksi mielletyn tähtikuvion keskuudessa. Näiden vekkuleiden uskottiin valvovan ihmiskohtaloita, mikä tarjosi oivan mahdollisuuden tähdistä ennusteluun. Jeesuksen vakuuttelut siitä, että ihminen vaikuttaa itse kohtaloonsa siten, että "mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää", olivat Mitran (Mithras) palvojille vieraita.

Raamattu ei anna tukea aurinkokeskeistä maailmankuvaa yhdenkään lauseen vertaa ja auringonpalvontaa Raamattu pitää syntinä. Vanhan Testamentin profeetallisten kirjoitusten pääaiheita onkin babylonialaisen kolminaisuuden - Baalin, Astarten (Ishtar, ja Tammuksen - ja Jumalan palvelemisen välinen ristiriita. Raamatun kirkko pani kansalta piiloon, ettei kansa huomaisi petosta, mutta tässä kysymyksessä kristityt saivat vetoapua arabian kautta Eurooppaan tunkeutuneelta tieteelliseltä maailmalta.

Aurinkokeskeisestä maailmankuvasta kirkko on joutunut toistaiseksi luopumaan, mutta kirkollisessa kultissa Babylonialaisen Ishtar-kultin roomalainen muunnos, "neitsyt" Maria saa edelleen päänsä päälle nimbuksen, auringon kehän.

Joulua vietetään merkkinä auringon "syntymästä", pers. Shab Jalda, talvipäivän seisauksen aikana. Rooman keisari Aurelius julisti Joulukuun 25. päivän Mithraan syntymäpäiväksi noin vuonna 270. Uuden Testamentin maailma ei tunne jokavuotisia synttäreitä, koska Uuden Liiton kansa ei usko babylonialaiseen sielunvaellukseen. Se, mitä kirkko nimittää jouluksi, on hämärämiesten keksintöä.

Piispan hiippa eli mitra on selvä esimerkki siitä, ettei kirkon piispa sen enempää kuin hänen hattunsakaan ole kristinuskon tuotetta. Raamattu puhuukin "laittomuuden salaisuudesta", jonka turvin Babylonialainen kultti esiintyy kristinuskon nimissä.

Katolisen kirkon papit käyttävät nimeä "isä", (pater, papa, father jne.) vaikka Jeesus nimenomaan kielsi kutsumasta ketään ihmistä isäksi. Kirkko noudattaa tässäkin mitralaista käytäntöä. Mitralaisessa seitsemänasteisessa hierarkiassa yhteisön vanhimman nimenä oli "pater" tai "pater sacrorum", sakramenttien isä, Saturnuksen suojeluksessa oleva Mitran maanpäällinen edustaja. Häntä väitettiin myös taivaallisen valon ruumiillistuneeksi edustajaksi. Hänen varustukseen kuului punainen hiippa ja punaiset persialaiset pussihousut, sekä sauva.

Sunnuntai on babylonialaisen maailmanuskon yleistä perintöä. Se kuuluu myös mitralaisen perintöön. Kirkko taisteli monta sataa vuotta saadakseen kristittyjen lepopäivän siirretyksi lauantailta sunnuntaille. Kirkon osalta eksytys onnistui; Jeesuksen seuraajille lepopäivä, hebrean "shabat" on vasta tulossa.

Mitranpalvojat kutsuivat kulttiateriaansa nimellä "mjazda". Sisällöltään mjazda vastasi katolista messua, nimeä myöten. Mjazdan ohjelmaan kuului laulua, kynttilöitä, suitsukkeita ja "pyhää" vettä. Kirkko omaksui koko ohjelman. Luther lakaisi kyllä messun hetkeksi sivuun, mutta nykyajan hämärämiehet ovat tuoneet mjazdan jopa luterilaiseen kirkkoon. Yäk!

Mitralaisissa ikoneissa Mitralla on pyhimyskehä, nimbus. Sen alkuperäinen muoto on "pyhimyksen" ylle maalattu kultainen aurinko. Häräntappajain kunniaksi kirkollinen maalaustaide esittää evankelista Luukkaan härän muodossa. Katsoppas, olisiko teidän pitäjän kirkossa saarnastuolissa häräntappajien symbolit.

Rooman mitralainen pyhimyskuva, ikoni, esittää tavallisesti Mitraa tappamassa härkää. Aurinkojumala Sol istuu vaunuissaan kuvan vasemmassa yläkulmassa. Kuu, Luna, on oikeassa yläkulmassa ja eläintarhan kouhot häräntappotouhun yllä. Samat toimijat ovat mukana myös Mitran syntymää esittävissä ikoneissa. Kirkolliseen elämään ikonit tulivat Egyptin Aleksandrian gnostilaisuuden kautta.

Aurinko, Kuu ja Mithras ovat vain yksi toisinto Babylonialaisen kolminaisuusopin julkkiksista. Kun kolminaisuusoppi siirrettiin kirkolliseen teologiaan, Mithras, roomalainen Mitra, samaistettiin Jeesukseen.



Kirkko vainoaa kristittyjä

Kirkko nimitti kristittyjä ennen kerettiläisiksi ja nyt lahkolaisiksi. Kun Rooman keisarit perustivat kirkkoa, he eivät kutsuneet kristittyjä edes perustavaan kokoukseen Nikeaan. Pohjois-Afrikan kirkotkin oli jätetty kutsumatta, koska niissä rappeutuminen ei ollut edennyt valtion toivomalla tavalla. Vuonna 347 Rooma lähetti jo armeijan kukistamaan Pohjois-Afrikan kristikuntaa.

Systemaattiset kristittyjen vainot pakottivat kirkon muuttamaan ideologisia perusteitaan. Tarvittavat muutokset kirkon opeissa tehtiin Ambrosiuksen ja Augustinuksen toimesta 300- ja 400-lukujen vaihteessa. Ambrosius pani keisarin aloittamaan myös juutalaisvainot. Luopiokristityn raivolla Augustinus (joka itse kertoi olleensa "manikealainen") ryhtyi, paitsi Pohjois-Afrikan kristittyjen kimppuun, myös espanjalaisen kirkon "puhdistamiseen" kristityistä.

Kirkon toimet eivät tulleet uskoville yllätyksenä. Jeesus oli ennustanut, että "Tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä (Jeesuksen opetuslapsia), luulee tekevänsä palveluksen Jumalalle", kts. Joh 15:2-3. Gaudentius, pohjoisafrikkalainen kristitty, totesi vuonna 411 asiantilan jo silloin vastaavan ennustusta. Kun kristityt seurakunnat olivat käyneet Euroopassa harvinaiseksi, aloittivat irlantilaiset lähetystyön Euroopassa. Idästä tulivat paulikiaanit ja bogomilit; Alppilaaksoissa vanhaa kristikunnan perintöä edustivat vielä valdolaiset.

Eurooppalaisen kristikunnan jälleenrakentamisen aloittivat paulikiaanit ja heidän bulgarialaiset työtoverinsa bogomilit noin tuhat vuotta sitten. Yhdessä Italian alppilaaksojen valdolaisten kanssa heidän onnistui levittää kristinusko Eurooppaan. Kirkko teki kristittyjä vastaan sarjan ristiretkiä, mm. Bosnian bogomileja, Pyrenneitten vuoriston kataareita ja Alppilaaksojen valdolaisia vastaan, mutta 1400-luvun alussa tsekkiläis-moravialaiset seurakunnat ja englantilainen lollardien herätysliike tunkeutui jo yliopistomaailmaan ja jopa kirkkoon.

Vuonna 1415 Euroopan kunkut kokoontuivat Sveitsin ja Saksan rajalle Konstanzaan tuomitakseen kristinuskon. Hus poltettiin ja englantilaisen raamatunkääntäjän luut kaivettiin haudasta ja poltettiin. Mutta kristinuskon Baabelin vankeus oli päättymässä. Kristityt ryhtyivät noudattamaan raamatullisia ohjeita, nyt muuallakin kuin salassa ja valdolaislaaksojen perukoilla.

Se, että kristityt hylkäsivät kirkon, tuli kaikkien tietoon, eikä pelkästään polttorovioiden kautta. Kirjapainotaito oli mullistanut tiedonvälityksen. Kun kansat saivat Raamatun, ne pystyivät itse varmistumaan siitä, että kirkko on kristinuskon vastainen laitos. Tsekkiläinen ja englantilainen kristikunta oli vahvistunut kohtaamaan uudet haasteet, mutta kirkko joutui tekemään tilaa muille paholaisen asiamiehille.



Uskonpuhdistus

Muutamien kansojen onnistui 1500-luvulla vapaaksi kirkon kuolettavasta syleilystä. Paavin vallasta vapautuneet pappismiehet ryhtyivät parantelemaan kirkkoa. Pitkälle papit eivät uskonpuhdistuksen tai reformaation avulla kuitenkaan päässeet, ennen kuin jo taas sortuivat vanhoihin puuhiinsa. Uskonpuhdistuksella petettiin Eurooppaa, pelastettiin kirkko ja käytiin Jeesuksen seuraajien kimppuun entisin ja uusin asein.

Euroopalle kohtalokas päätös tehtiin Speierin valtiopäivillä 1529. Silloin "Pyhän" saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari määräsi kaikki Jeesuksen seuraajat tapettavaksi. Näillä samoilla valtiopäivillä uusi, vain vähän ehostettu kirkollinen lahko, protestantit, sai nimensä ja tuli pian määräävään asemaan osassa Saksaa sekä Pohjoismaissa. Kristinuskon periaatteiden toteuttaminen jäi edelleen kielletyksi. Ne, jotka noudattivat raamatullista käytäntöä uskon ja elämän asioissa, tapettiin myös niissä keisarikunnan osissa, jotka olivat julistautuneet protestanttisiksi tai reformoiduiksi. Euroopan uskovat olivatkin ensimmäisiä, jotka halusivat muuttaa vasta löydettyihin Amerikkoihin.

Uskovien hävittäminen Euroopasta teki Euroopasta ideologisen tyhjiön. Koska kristinuskoa ei ollut, kaikkinaiset pimeyden voimat riistäytyivät valloilleen. Paavi, joka jo ennen oli omaksunut maailman omistajan elkeet, jakoi maailman portugalilaiseen ja espanjalaiseen valtapiiriin. Uudet laittomuuden mutaatiot vyöryivät Eurooppaan. Euroopasta tuli paitsi kerettiläisvainojen ja kolonialismin kotimaa, myös imperialismin, sosialismin, fasismin ja humanismiksi kutsutun edistyksellisen rasismin emämaa.



Jesuiitat

Dominikaanimunkkien yksinoikeudella harjoittama kirkollinen terrori, "inkvisitio" pystyi toimimaan vain sellaisissa maissa, joissa katolinen kirkko nautti valtiovallan tukea. Kun Englanti, Kalmarin Unioni ja suuri osa Saksaa erosi roomalais-katolisesta kirkosta, kirkon oli keksittävä uusia keinoja uskovien pään menoksi.

Uusi sotilaallisesti järjestäytynyt järjestö, jesuiitat, harjoitti kyllä terrorismia, mutta sen varsinaiseksi tehtäväksi nousi yleisen mielipiteen muokkaus kirkolliselle terroritoiminnalle suosiolliseksi ja varsinkin yhteiskunnan johtohenkilöiden höynäyttäminen. Suurimmat voittonsa jesuiitat saivat Liettuassa, nykyisen Valkovenäjän alueella. Jesuiittojen raa'at toimintatavat eivät kaikkia miellyttäneet, ja pitkän aikaa jesuiittajärjestö joutui rajoittamaan toimintaansa latinalaisiin maihin.

Lopulta myös Ranska, joka kuuliaisesti oli yli tuhannen vuoden ajan toimittanut kirkon pyövelin virkaa, alkoi saada kyllikseen jesuiitoista. Rankan vallankumouksen arkkitehdit käyttivät hyväkseen kirkkoa kohtaan tunnettua inhoa, ja antoivat kirkonmiesten vähän maistaa sitä, mitä tuleman pitää. Mutta kirkonmiehet olivat nopeita oppimaan. Ne ryhtyivät palvelemaan sosialismin jumalaa, sitä samaa, jota he olivat palvelleet toisella nimellä kristittyä tappaessaan.

Toisen maailmansodan jälkeen jesuiittojen poliittinen toiminta on aktivoitunut uudelleen, erityisesti EU:n perustamisen jälkeen. Nykyisin jesuiitat toimivat myös Venäjällä. Luterilainen kirkko on jo jesuiittojen ruodussa, samoin Suomen suurimpien kustantajien uskonto-aiheinen kirjallisuus. Brasiliassa jesuiitat käyvät omaa sotaansa maan noin 20 miljoonaa raamattukristittyä vastaan ja YK:ssa jesuiitat ja sosialistit ovat yhdistäneet voimansa. Ilmestyskirjan tapahtumain näyttämö alkaa olla kirkon osalta valmis. Purppuraan puettu ratsastaja on valmis nousemaan punaisen pedon selkään.



Salaseurat

Pakollinen kirkkoon liittyminen ei tehnyt kaikista kirkon kannattajia. Antiikin uskontojen kannattajien oli pakko kätkeytyä. Erilaiset auringonpalvonnan kultit muodostuivat salaseuroiksi, joiden keskuudessa kulttimenot ja uskomukset säilyivät ja kehittyivät edelleen. Mitralaista kulttia pakkokirkko ei edes heilauttanut, sillä monien muiden antiikin kulttien tavoin mitralaisuus toimi jo ennestäänkin salaseuran tapaan. Samoin toimivat Attiksen, Isiksen, Jupiterin, Serapiksen, Magna Materin ja Liber Paterin kultit, kreikkalainen Eleusian kultti ja muut mysteriuskonnot kärsivät varsin vähän pakkokirkon tulosta, sillä niiden jäseniltä vaadittiin erityisen aloitusohjelman, initiaation suoritus ennen kuin he pääsivät perille kultin seuraavan hierarkisen asteen sisällöstä. Kulttiin vihityt eivät saaneet paljastaa kultin sisältöä kuolemanrangaistuksen uhalla. Edes Eleusian kulttiin vihitty filosofi Platon ei koskaan uskaltanut kertoa, mitä kultti todella piti sisällään.

Antiikin salaseurat olivat säilyneet kirkon suojissa keski-ajalle saakka. Sopivat tilaisuus salaseurojen esiinmarssille järjestyi 1600 luvun Englannissa, jonka jälkeen pääasiassa kirkon siivellä toimineisiin ammattikuntien tapaisiin salaseuroihin alettiin ottaa uusia jäseniä jumalattoman yhteiskunnan huipulta. Parissa sadassa vuodessa vapaamuurarit olivat saavuttaneet aseman, jossa he voivat valvoa Euroopan asioita, käytännöllisesti katsoen kenenkään tietämättä. Sotilaallisen hierarkian tapaan järjestäytyneen liikkeen pieni johto pysyi salassa. Vain tuloksista näkyi, että kysymys oli laittomuuden salaisuudesta.

Keskiajan Euroopassa oli kolme ideologista toimijaa: kirkko, salaseurat ja kristityt. Ranska tuhosi kristittynsä hugenottisodissa, jonka jälkeen salaseurat ottivat vallan Ranskassa. Saksa oli tuhonnut kristittynsä jo aiemmin.

Ranskalaiset - saksalaisten rinnalla - olivat 800-luvulta alkaen uskollisesti olleet katolisen kirkon pyöveleinä. Viimeiset uskovat pakenivat Ranskasta, kun Nantesin uskonrauhasopimus muodollisestikin purettiin 1685. Mutta jos katoliset filosofit uskoivat saavuttaneensa yliotteen kansasta, he erehtyivät. Kun 1700-luvun lopulla he joutuivat maistamaan omaa lääkettään.

Adam Weishauptin perustama salaseura otti tavoitteekseen maailman herruuden saavuttamisen. Vuonna 1786 se oli valmis esittelemään pyrkimyksensä. Salaseura oli soluttautumalla saanut valtaansa toisen salaseuran, Ranskan vapaamuurarit, ja aloitti Ranskan vallankumouksen muutama vuosi myöhemmin. Kymmenessä kuukaudessa tapettiin yli puoli miljoonaa ihmistä. Enemmänkin piti tappaa, mutta liikkeen johtajien päät putosivat varsin varhaisessa vaiheessa giljotiinin lavalta. Ranskan vallankumous oli kuitenkin ratkaisevasti muuttanut sodankäynnin luonnetta. Ranskan esimerkkiä seuranneet valtiot ovat hanakasti tappaneet omia kansalaisiaan. Nyt illuminatien piikkiin voidaan laskea jo noin sata miljoonaa "rauhan" aikana tapettua aseistamatonta siviiliä. Yksin Ukrainan maatalouden kollektivisointi talvella 1932-1933 tuotti yli kuusi miljoonaa vainaata.



Kirkkojen maailmanneuvosto

Sosialistien kirkonvaltausohjelma pantiin alulle 1848 ja sata vuotta myöhemmin operaatio oli lähes loppuunsuoritettu. Sen kruunuksi perustettiin Kirkkojen maailmanneuvosto Amsterdamissa 1948. Ulkopuolelle jäivät vain kristityt ja Roomalais-katolinen kirkko. Paavilla kun on oma maailmanvalloitusohjelma ja kristityillä Jeesus, jolla jo on kaikki valta.

Kirkkojen maailmanneuvosto pyrkii esiintymään kristittyjen nimellä. Se väittää myös pyrkivänsä kristittyjen yhteyteen, mutta pyrkimys on turha, koska kristityt ovat aina olleet yhtä Kristuksessa. Mutta se mikä pelaa kristittyjen kesken, ei pelaa kirkkoherrojen kesken. He kiistelevät, mutta kiistelkööt. Tekisi mieli sanoa kuin Paavali, että pureskelkoot toisensa vaikka kuohilaiksi.

noita juttuja...jostain ne vain kopioit!

kuulun ev.lut.kirkkoon vain nimellisesti...en ole "hengessä" luterilainen, vaan uskovainen...en ole saanut kirkolta muuta kuin ksteen,,,ehtoollisen..avioon vihkimisen ja omaisten hautaan siunaamisen...Kirkollamme on kuitenkin oikea kastekäytäntö, mutta liian penseä opetus...jopa kasteen merkityksestä kirkkomme ei opeta kunnolla ja johdonmukaisesti...tuskin olisin koskaan tullut uskoon ilman "viidesläisiä"

siis uuspietistejä, jotka nimenomaan ymmärtävät, ettei lapsikaste tekona riitä, vaan ihmisen tulee lisäksi syntyä uudesti ylhäältä...Hengestä...mutta se miksi en mahdollisesti kokenut sitä kuin vasta 25-vuotiaana, johtuukin väärästä opetuksesta, jota kotikirkon sleyläisyys ei pappien ja seurakunnan "kirkollisten2 edustajien taholta koskaan ole korjannut...eikä pahoitellut...Jumala heitä armahtakoon!


Et ole vielä vastannut kysymykseen,,,Onko Hauge, Muroma ym. luterilaiset herätyssaarnaajat nyt tuonelan vaivoissa kaditustuomiota odottamassa, koska heidät kastettiin lapsina, mutta tulivat uskoon, kuten minäkin, aikuisina ja emme ole koskaan menneet uudestaan kasteelle?

Joku(Se alku....) kirjoitti:

KIRKON SYNTI

Käteeni osui KOTIMAA niminen kirkollinen lehti ja silmääni sen kirjoitus. Kirjoituksen suuren otsikon mukaan UUDELLEEN KASTAMINEN ON SYNTI PYHÄÄ HENKEÄ VASTAAN.

Eräs uskonsisar raiskattiin ensimmäisen kerran kolmivuotiaana. Jos samaa kirkollista logiikkaa sovellettaisiin avioliittoon, ei lapsena raiskattu sisar koskaan voisi mennä naimisiin.

Kirkko on Saatanan peitejärjestö, jonka olemassaolon ainut tarkoitus on häpäistä Jumalaa ja hänen tekojaan. Lapsikaste on eräs merkittävimmistä taistelukeinoista kristinuskoa vastaan. Koska Jumalan Valtakuntaan kuljetaan uskon ja kasteen kautta, tekee kirkko kaikkensa estääkseen näiden asioiden toteutumisen.

Kastetta vastaan kirkolla on useita taistelukeinoja. Ensinnäkin, kirkko harhauttaa uhrejaan sanomalla pirskotusta kasteeksi. Raamattu tuntee vain upottamalla (kreikan "baptismo") suoritetun kasteen. Kreikkaa taitamaton pirskotettu ihminen ei tavallisesti vielä kuollessaankaan tiedä, että häntä ei ole koskaan kastettu. Toiseksi kirkko kätyreineen - paitsi, että se opettaa itse väärin - on systemaattisesti tappanut kaikki, jotka ovat opettaneet tai toimineet Raamatun antamien ohjeiden mukaan. Lapsikasteen muodossa suoritettu lasten henkinen raiskaus jatkuu vain, koska kaikki kunnialliset ihmiset tapettiin Euroopasta "Pyhän" Saksalais-roomalaisen keisarikunnan valtiopäivien vuonna 1529 tekemällä päätöksellä.

Tämä kolmas keino, tappaminen oli niin tehokasta, että Eurooppaan ei jäänyt kristittyjä ollenkaan. Vasta 1800-luvulla kastettiin Hampurissa Euroopan ensimmäiset uskovat julkisesti monta sataa vuotta kestäneen tauon jälkeen. Se oli mahdollista silloin, koska Ranskan vallankumous oli vetänyt kirkon terroristit hetkeksi hiljaiseksi. Kotimaa lehden toimituksessa nähtävästi tiedetään, että kirkolla on nyt tilaisuutensa jatkaa pysähdyksissä ollutta terroritoimintaa, koska propagandasota on alkanut. Ymmärrämme kyllä, että kristalliyö on tulossa, mutta monet kirkon pettämät tulevat vielä uskoon ja ottavat kasteen.

Kirkko on harjoittanut monenlaista syntiä, eräskin paavi oli juuri huoraamassa, kun naisen aviomies tuli kotiin ja tappoi paavin siihen paikkaan. Mutta huoraavat paavit ja pedofiilit piispat eivät ole vielä pahinta, mitä kirkko tekee. Kirkon erikoisala on Pyhien vainoaminen. Pahuudesta esivalta voi rangaista, mutta voi sitä, joka rankaisee hyvyydestä. Se on Jumalan pilkkaa. KIRKON TEOT - JO SUORITETUT, JA TULEVAT MILJOONIEN JUMALAN PYHIEN MURHAT - OVAT PYHÄN HENGEN PILKKAA ja kirkon opit eksytystä.

kirkotkin keskenään

Jos joka uskoo ja kastetaan olisi järjestys, mitä se ei ole, silloin avioliittoon ei tulisi vihkiä
ilman rakkautta...olen itse tullut vihityksi, vaikka en oikeasti vielä rakastanutkaan vaimoani...nyt kun onkin alkanut todella rakastaa, pitääkö vihkiä uudestaan...Ei varmasti,,,ja saman Jumalan nimeen minut myös on kastettu...


Ev.lut kirkko 1700-1900-luvuilla ja nyt olisi aika tukahduttava laitos, ellei sen piirissä olisi toiminut lukuisia herätyskristillisiä liikkeitä! Onneksi Jumalan tuulet ovat puhaltaneet.

Et näköjään tunne Suomenkaan herättäjiä: Ruotsalainen, Malmberg, Renquist, Hedberg, Hannula, Laestadius, Muroma jne... kaikki lapsena kastettuja ja aikuisena vsta uskoontulleita ja Pyhä Henki toimi heidän kauttaan...Muroma perusti Raamattuopiston ja Uolevi Muroma lienee yhä Kansanlähetyksen leivissä...todella Jumalan hengessä palava pappi..Ei ne koskaan mene upotuskasteelle...se olisikin aivan turha juttu...

Joku(Se alku....) kirjoitti:

KIRKON SYNTI

Käteeni osui KOTIMAA niminen kirkollinen lehti ja silmääni sen kirjoitus. Kirjoituksen suuren otsikon mukaan UUDELLEEN KASTAMINEN ON SYNTI PYHÄÄ HENKEÄ VASTAAN.

Eräs uskonsisar raiskattiin ensimmäisen kerran kolmivuotiaana. Jos samaa kirkollista logiikkaa sovellettaisiin avioliittoon, ei lapsena raiskattu sisar koskaan voisi mennä naimisiin.

Kirkko on Saatanan peitejärjestö, jonka olemassaolon ainut tarkoitus on häpäistä Jumalaa ja hänen tekojaan. Lapsikaste on eräs merkittävimmistä taistelukeinoista kristinuskoa vastaan. Koska Jumalan Valtakuntaan kuljetaan uskon ja kasteen kautta, tekee kirkko kaikkensa estääkseen näiden asioiden toteutumisen.

Kastetta vastaan kirkolla on useita taistelukeinoja. Ensinnäkin, kirkko harhauttaa uhrejaan sanomalla pirskotusta kasteeksi. Raamattu tuntee vain upottamalla (kreikan "baptismo") suoritetun kasteen. Kreikkaa taitamaton pirskotettu ihminen ei tavallisesti vielä kuollessaankaan tiedä, että häntä ei ole koskaan kastettu. Toiseksi kirkko kätyreineen - paitsi, että se opettaa itse väärin - on systemaattisesti tappanut kaikki, jotka ovat opettaneet tai toimineet Raamatun antamien ohjeiden mukaan. Lapsikasteen muodossa suoritettu lasten henkinen raiskaus jatkuu vain, koska kaikki kunnialliset ihmiset tapettiin Euroopasta "Pyhän" Saksalais-roomalaisen keisarikunnan valtiopäivien vuonna 1529 tekemällä päätöksellä.

Tämä kolmas keino, tappaminen oli niin tehokasta, että Eurooppaan ei jäänyt kristittyjä ollenkaan. Vasta 1800-luvulla kastettiin Hampurissa Euroopan ensimmäiset uskovat julkisesti monta sataa vuotta kestäneen tauon jälkeen. Se oli mahdollista silloin, koska Ranskan vallankumous oli vetänyt kirkon terroristit hetkeksi hiljaiseksi. Kotimaa lehden toimituksessa nähtävästi tiedetään, että kirkolla on nyt tilaisuutensa jatkaa pysähdyksissä ollutta terroritoimintaa, koska propagandasota on alkanut. Ymmärrämme kyllä, että kristalliyö on tulossa, mutta monet kirkon pettämät tulevat vielä uskoon ja ottavat kasteen.

Kirkko on harjoittanut monenlaista syntiä, eräskin paavi oli juuri huoraamassa, kun naisen aviomies tuli kotiin ja tappoi paavin siihen paikkaan. Mutta huoraavat paavit ja pedofiilit piispat eivät ole vielä pahinta, mitä kirkko tekee. Kirkon erikoisala on Pyhien vainoaminen. Pahuudesta esivalta voi rangaista, mutta voi sitä, joka rankaisee hyvyydestä. Se on Jumalan pilkkaa. KIRKON TEOT - JO SUORITETUT, JA TULEVAT MILJOONIEN JUMALAN PYHIEN MURHAT - OVAT PYHÄN HENGEN PILKKAA ja kirkon opit eksytystä.

on synti Pyhää Henkeä vastaan silloin sinä olet kadotettu...Pyhää Henkeä vastaan tehtyä syntiä ei saa anteeksi.. lohdutukseksi voin kertoa, että muutamat ex-hellarit ovat saaneet parannuksen armon palata lapsikasteen armoon ja tunnustaa syntinä upostuskasteensa! Pistä jumala asialle!

Pyydä johdatusta!! Minä pyysin kerran yhden vappaseurakuntalaisen kanssa ja olen edelleen lapsikasteen armossa, mutta kaveri otti uuden vaimon...rikkoi sen liiton, jonka kautta odotimme rukousvastausta!

raimo kirjoitti:

on synti Pyhää Henkeä vastaan silloin sinä olet kadotettu...Pyhää Henkeä vastaan tehtyä syntiä ei saa anteeksi.. lohdutukseksi voin kertoa, että muutamat ex-hellarit ovat saaneet parannuksen armon palata lapsikasteen armoon ja tunnustaa syntinä upostuskasteensa! Pistä jumala asialle!

Pyydä johdatusta!! Minä pyysin kerran yhden vappaseurakuntalaisen kanssa ja olen edelleen lapsikasteen armossa, mutta kaveri otti uuden vaimon...rikkoi sen liiton, jonka kautta odotimme rukousvastausta!

Täytyy myöntää, että nyt en varmasti voi sanoa kumpi teistä on oikeassa, sinä vai sen tekstin kirjoittaja jonka tekstejä laitoin tänne.
Sinä tietysti sanot, että "olen oikeassa" ja se toinen sanoo niin myös.

Koska olen vain vajavainen ihminen, niin jatkan totuuden etsimistä Raamatusta rukoillen ja Jumalalta johdatusta pyytäen.


1. Joh. 1:9
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Itse en ole,yllätys yllätys, käynyt upotuskasteella, olen saanut vauvana lapsikasteen (edelleen mielestäni turha) ja noin puolitoista vuotiaana eronnut(vanhenpieni mukana)luterilaisesta kirkosta ja siitä lähtien en ole kuulunut mihinkään "kirkkoon tai lahkoon" neljäänkymmeneen vuoteen, toki sain kristillisen(uskovaisten) kasvatuksen kotonani.

No nyt tiedät minusta jotain, en tiedä olisiko minun pitänyt tätä edes kirjoittaa, mutta kun tuli kirjoitettua, niin olkoon menneeksi.

Sinun olisi syytä olla varma noissa kirjoituksissasi joita tänne kirjoitat, sillä niistä joutuu kerran vastaamaan itse Taivaan Isälle. Niitä ketä olen siterannut tänne ja ovat erimieltä kanssasi myös joutuvat vastaamaan kirjoituksistaan ja siksi tälläiset asiat laittaa mietityttämään, mikä on TODELLA TOTUUS. Vakava juttu!

Ef. 1:8-10
8 Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi,
9 tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä-
10 siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, -oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.

Kenellä on tämä tälläinen armo? Milloin kaikki yhdistetään Kristuksessa yhdeksi maan päällä?
Hyviä kysymyksiä, mutta missä vastaukset?
Voi sitä ilon ja riemun päivää, jolloin sinä ja Savola(ja minä)ja kaikki uskovat yhdessä ylistämme Jumalamme suurta nimeä ja riemuitsemme hänen suuresta rakkaudesta meitä kohtaan ja saamme olla Hänen lapsiaan.

Ps. 86:5
Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat.

Ps. 79:9
Auta meitä sinä, pelastuksemme Jumala, nimesi kunnian tähden, pelasta meidät ja anna meidän syntimme anteeksi nimesi tähden.

Ps. 25:11
Nimesi tähden, Herra, anna anteeksi minun syntivelkani, sillä se on suuri.

Ps. 25:18
Katso minun kurjuuttani ja vaivaani, anna kaikki minun syntini anteeksi.

Ps. 25:2
Jumalani, sinuun minä turvaan; älä salli minun joutua häpeään, älkööt viholliseni saako riemuita minusta.

Ps. 63:7
(63:8) Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen

The End!

Joku(Se alku....) kirjoitti:

Täytyy myöntää, että nyt en varmasti voi sanoa kumpi teistä on oikeassa, sinä vai sen tekstin kirjoittaja jonka tekstejä laitoin tänne.
Sinä tietysti sanot, että "olen oikeassa" ja se toinen sanoo niin myös.

Koska olen vain vajavainen ihminen, niin jatkan totuuden etsimistä Raamatusta rukoillen ja Jumalalta johdatusta pyytäen.


1. Joh. 1:9
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Itse en ole,yllätys yllätys, käynyt upotuskasteella, olen saanut vauvana lapsikasteen (edelleen mielestäni turha) ja noin puolitoista vuotiaana eronnut(vanhenpieni mukana)luterilaisesta kirkosta ja siitä lähtien en ole kuulunut mihinkään "kirkkoon tai lahkoon" neljäänkymmeneen vuoteen, toki sain kristillisen(uskovaisten) kasvatuksen kotonani.

No nyt tiedät minusta jotain, en tiedä olisiko minun pitänyt tätä edes kirjoittaa, mutta kun tuli kirjoitettua, niin olkoon menneeksi.

Sinun olisi syytä olla varma noissa kirjoituksissasi joita tänne kirjoitat, sillä niistä joutuu kerran vastaamaan itse Taivaan Isälle. Niitä ketä olen siterannut tänne ja ovat erimieltä kanssasi myös joutuvat vastaamaan kirjoituksistaan ja siksi tälläiset asiat laittaa mietityttämään, mikä on TODELLA TOTUUS. Vakava juttu!

Ef. 1:8-10
8 Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi,
9 tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä-
10 siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, -oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.

Kenellä on tämä tälläinen armo? Milloin kaikki yhdistetään Kristuksessa yhdeksi maan päällä?
Hyviä kysymyksiä, mutta missä vastaukset?
Voi sitä ilon ja riemun päivää, jolloin sinä ja Savola(ja minä)ja kaikki uskovat yhdessä ylistämme Jumalamme suurta nimeä ja riemuitsemme hänen suuresta rakkaudesta meitä kohtaan ja saamme olla Hänen lapsiaan.

Ps. 86:5
Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat.

Ps. 79:9
Auta meitä sinä, pelastuksemme Jumala, nimesi kunnian tähden, pelasta meidät ja anna meidän syntimme anteeksi nimesi tähden.

Ps. 25:11
Nimesi tähden, Herra, anna anteeksi minun syntivelkani, sillä se on suuri.

Ps. 25:18
Katso minun kurjuuttani ja vaivaani, anna kaikki minun syntini anteeksi.

Ps. 25:2
Jumalani, sinuun minä turvaan; älä salli minun joutua häpeään, älkööt viholliseni saako riemuita minusta.

Ps. 63:7
(63:8) Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen

The End!

syyllä rukoile Jumalan armon tuntemista, koska sen perään kyselet...jos olet kerran kastettu,,,olet Jeesuksen jo saanut omaksesi,,,kokonaan...mutta Jeesuksen tulee saada sinut omaksesi...jos et ole toista kertaa kastettu, kuten annat ymmärtää, sen parempi,,,koska ei toinen kaste ole enää tarpeellinen...usko ratkaisee ja se tulee kuulemisesta: Huomaa nämä:

-Olet syntinen...niin syntinen ja saastainen, että sinusta jäisi vain tuhkakasa jos Jumalan pyhyys ilmestyisi

-Jeesus eli täydellisen ja synnittömän elämän puolestasi. kärsi hirmuiset tuskat, vuodatti verensä ja kuoli ja nousi kuolleista ja astui taivaaseen isän oikealle puolelle...(Jeesus istuu Jumalan oikealla puolella, mutta nousee kyllä ylös, kun marttyyrin henki palajaa Jumalan tykö;
Apt.7:55-56)


-Sait tämä armon, täydellisen vanhurkauden ja pyhyyden jo lapsikasteessa, vedessä olevan sanan ja Hengen siunauksen kautta, mutta omalta puoleltasi sinusta tuli vasta opetuslapsi, jolle tulee opettaa Jumalan käskyt


-Kun tunnet, että olet rikkonut, kuten kirjoitit:
Jos me tunnustamme syntimme...ja tunnustat ja kadut syntejäsi,,,ja pyydät niitä anteeksi, voit vedota kasteeseesi ja saat uskoa Jeesuksen veriuhrin tuomaan sovitukseen...se tapahtuma on vanhurkautus eli uuden elämän alku Hengessä..uskoontulo ja uudestisyntyminen!!


siunausta kaikessa...kyllä Herra ohjaa!

minunkin suurinpia toiveitani olisi, että kaikista opinsuunnista löytyisi raittiita uskovia, jotka tuntevat totuuden ja pyrkivät löytämään opin, joka on Jumalasta!

raimo kirjoitti:

syyllä rukoile Jumalan armon tuntemista, koska sen perään kyselet...jos olet kerran kastettu,,,olet Jeesuksen jo saanut omaksesi,,,kokonaan...mutta Jeesuksen tulee saada sinut omaksesi...jos et ole toista kertaa kastettu, kuten annat ymmärtää, sen parempi,,,koska ei toinen kaste ole enää tarpeellinen...usko ratkaisee ja se tulee kuulemisesta: Huomaa nämä:

-Olet syntinen...niin syntinen ja saastainen, että sinusta jäisi vain tuhkakasa jos Jumalan pyhyys ilmestyisi

-Jeesus eli täydellisen ja synnittömän elämän puolestasi. kärsi hirmuiset tuskat, vuodatti verensä ja kuoli ja nousi kuolleista ja astui taivaaseen isän oikealle puolelle...(Jeesus istuu Jumalan oikealla puolella, mutta nousee kyllä ylös, kun marttyyrin henki palajaa Jumalan tykö;
Apt.7:55-56)


-Sait tämä armon, täydellisen vanhurkauden ja pyhyyden jo lapsikasteessa, vedessä olevan sanan ja Hengen siunauksen kautta, mutta omalta puoleltasi sinusta tuli vasta opetuslapsi, jolle tulee opettaa Jumalan käskyt


-Kun tunnet, että olet rikkonut, kuten kirjoitit:
Jos me tunnustamme syntimme...ja tunnustat ja kadut syntejäsi,,,ja pyydät niitä anteeksi, voit vedota kasteeseesi ja saat uskoa Jeesuksen veriuhrin tuomaan sovitukseen...se tapahtuma on vanhurkautus eli uuden elämän alku Hengessä..uskoontulo ja uudestisyntyminen!!


siunausta kaikessa...kyllä Herra ohjaa!

minunkin suurinpia toiveitani olisi, että kaikista opinsuunnista löytyisi raittiita uskovia, jotka tuntevat totuuden ja pyrkivät löytämään opin, joka on Jumalasta!

Miten voit väittää, että ihmisestä tulee Jeesuksen opetuslapsi lapsikasteessa?

Pitkälle yli 90% suomalaisista on lapsikastettu ja sinä väität, että ne kaikki on Jeesuksen opetuslapsia, eheiiiiiiii ei voi olla.

Oletkohan koskaan käynyt missään esim. suomalaisessa kesätapahtumassa, siellä melkein jokaisessa sellaisessa on oikein kaljateltat pystyssä, kun omat kapakat ei riitä juottamaan noita Jeesuksen opetuslapsia känniin. Nämä Jeesuksen opetuslapset käyvät jopa miljoona joukkona hakemassa viinaa sieltä mistä sitä saa edes vähän halvemmalla ja muut nautintoaineet päälle.
Sitten koko euroopan tasolla sama juttu jatkuu, sielläkin Jeesuksen opetuslapset jatkaa tätä moraalitonta elämää mitä riettaimmissa merkeissä.
Voi sinua kun noin väität, ei lapsi kasteessa VOI TULLA Jeesuksen opetuslapseksi, vaan ensin ihmisen on tunnustettava syntinsä ja tehtävä parannus ja uskoa sydämmellä ja suullansa tunnustaa Jeesus herraksi ja vasta sitten kastaa(upotus) hänet Jeesuksen opetuslapseksi ja opettaa hänelle Raamatun sanomaa, että hän kasvaisi lapsesta, Raamatun maitoa juoden, aikuiseksi ja sitten lisätä sanomaa ja antaa tukevampaa raamatun ruokaa.

Jos Jumala olisi tahtonut toimia, niin kuin sinä julistat, miksi vain noin 20% maailman ihmisistä lapsikastetaan, eikös nyt jo pitäisi kaikki maailman lapset sitten kastaa?

Sinun oppi lapsikasteesta on väärä!(luterilainen eli kirkollinen)
Tämän olen oppinut myös Raamatun lehdiltä!

Tässä jokin aika sitten näin unen jossa, näin ymmärsin, sinä halusit antaa minulle jotakin, mutta nyt en halua kertoa siitä sen enenpää, koska haluan saada varmuuden siitä, mistä se oli minulle annettu ylhäältä vai sielun viholliselta.
Voit myös kokeilla onko uneni Jumalalta vai ei, vaikka en sitä vielä kerrokkaan. Voin ehkä joskus sen kertoa kokonaan, en vielä tiedä.

Joku(Se alku....) kirjoitti:

Miten voit väittää, että ihmisestä tulee Jeesuksen opetuslapsi lapsikasteessa?

Pitkälle yli 90% suomalaisista on lapsikastettu ja sinä väität, että ne kaikki on Jeesuksen opetuslapsia, eheiiiiiiii ei voi olla.

Oletkohan koskaan käynyt missään esim. suomalaisessa kesätapahtumassa, siellä melkein jokaisessa sellaisessa on oikein kaljateltat pystyssä, kun omat kapakat ei riitä juottamaan noita Jeesuksen opetuslapsia känniin. Nämä Jeesuksen opetuslapset käyvät jopa miljoona joukkona hakemassa viinaa sieltä mistä sitä saa edes vähän halvemmalla ja muut nautintoaineet päälle.
Sitten koko euroopan tasolla sama juttu jatkuu, sielläkin Jeesuksen opetuslapset jatkaa tätä moraalitonta elämää mitä riettaimmissa merkeissä.
Voi sinua kun noin väität, ei lapsi kasteessa VOI TULLA Jeesuksen opetuslapseksi, vaan ensin ihmisen on tunnustettava syntinsä ja tehtävä parannus ja uskoa sydämmellä ja suullansa tunnustaa Jeesus herraksi ja vasta sitten kastaa(upotus) hänet Jeesuksen opetuslapseksi ja opettaa hänelle Raamatun sanomaa, että hän kasvaisi lapsesta, Raamatun maitoa juoden, aikuiseksi ja sitten lisätä sanomaa ja antaa tukevampaa raamatun ruokaa.

Jos Jumala olisi tahtonut toimia, niin kuin sinä julistat, miksi vain noin 20% maailman ihmisistä lapsikastetaan, eikös nyt jo pitäisi kaikki maailman lapset sitten kastaa?

Sinun oppi lapsikasteesta on väärä!(luterilainen eli kirkollinen)
Tämän olen oppinut myös Raamatun lehdiltä!

Tässä jokin aika sitten näin unen jossa, näin ymmärsin, sinä halusit antaa minulle jotakin, mutta nyt en halua kertoa siitä sen enenpää, koska haluan saada varmuuden siitä, mistä se oli minulle annettu ylhäältä vai sielun viholliselta.
Voit myös kokeilla onko uneni Jumalalta vai ei, vaikka en sitä vielä kerrokkaan. Voin ehkä joskus sen kertoa kokonaan, en vielä tiedä.

mateeteusate = opetuslapseutakaa

Jeesus sanoi sanatarkasti= opetuslapseuttakaa
kaikki kansat kastaen ja opettaen

Eläessään Jeesus kutsui opetuslapsiksi: Seuraa minua!

Ylösnoussut Vapahtaja käski tehdä opetuslapsiksi
kastamalla ja opettamalla---

ei siinä muita todistuksia ole


Kaikki ne 90 % suomalaisista, jotka on Jeesuksen kaste- ja lähetyskäskyn perusteella kastettu, ovat nimenomaan Jeesuksen opetuslapsia, tosin vasta nimellisesti, kunnes lain opetuksen kautta
tulee synnintunto, katumus, parannus ja usko eli Pyhän Hengen kaste...Pyhän hengen lahja on pelastus..joka tulee uskon kautta Jeesuksen vereen!!!Kyllä näin on!


on totta, että opetuslapset kännäävät, niin minäkin aikoinani, mutta ei se ole kasteen vaan väärän opetuksen , antinomismin, penseän opetuksen vika, jolloin lain opetus synnintunnon herättäjänä hylätään...Kännääjä on muuten lähempänä pelastusta kuin uudestikastettu, joista vain harvat palaavat armoon...kännääjä voi tulla helpommin synnintuntoon...ne ovat niitä tuhlaajapoikia ja -tyttöjä, jotka lopulta syövät sianruokaa mutta moni sanoo silloin: Minä nousen ja käyn isän tykö....Kännääjät ovat lähempänä pelastusta kuin siivosyntiset kauluspaitakristityt sunnuntaikirkossa!

Sama koko euroopassa ja koko maailmassa!


Ei kaikkia kasteta lapsina, se on vain protestanttisissa kirkoissa...en minä julista, että lapsikaste olisi ainoa kastekäytäntö, mutta turvallisin se kuitenkin on. Tärkeintä on että ihminen on vain kerran kastettu...vesikasteella..uusimiset ovat turhia!

Joku(Se alku....) kirjoitti:

Miten voit väittää, että ihmisestä tulee Jeesuksen opetuslapsi lapsikasteessa?

Pitkälle yli 90% suomalaisista on lapsikastettu ja sinä väität, että ne kaikki on Jeesuksen opetuslapsia, eheiiiiiiii ei voi olla.

Oletkohan koskaan käynyt missään esim. suomalaisessa kesätapahtumassa, siellä melkein jokaisessa sellaisessa on oikein kaljateltat pystyssä, kun omat kapakat ei riitä juottamaan noita Jeesuksen opetuslapsia känniin. Nämä Jeesuksen opetuslapset käyvät jopa miljoona joukkona hakemassa viinaa sieltä mistä sitä saa edes vähän halvemmalla ja muut nautintoaineet päälle.
Sitten koko euroopan tasolla sama juttu jatkuu, sielläkin Jeesuksen opetuslapset jatkaa tätä moraalitonta elämää mitä riettaimmissa merkeissä.
Voi sinua kun noin väität, ei lapsi kasteessa VOI TULLA Jeesuksen opetuslapseksi, vaan ensin ihmisen on tunnustettava syntinsä ja tehtävä parannus ja uskoa sydämmellä ja suullansa tunnustaa Jeesus herraksi ja vasta sitten kastaa(upotus) hänet Jeesuksen opetuslapseksi ja opettaa hänelle Raamatun sanomaa, että hän kasvaisi lapsesta, Raamatun maitoa juoden, aikuiseksi ja sitten lisätä sanomaa ja antaa tukevampaa raamatun ruokaa.

Jos Jumala olisi tahtonut toimia, niin kuin sinä julistat, miksi vain noin 20% maailman ihmisistä lapsikastetaan, eikös nyt jo pitäisi kaikki maailman lapset sitten kastaa?

Sinun oppi lapsikasteesta on väärä!(luterilainen eli kirkollinen)
Tämän olen oppinut myös Raamatun lehdiltä!

Tässä jokin aika sitten näin unen jossa, näin ymmärsin, sinä halusit antaa minulle jotakin, mutta nyt en halua kertoa siitä sen enenpää, koska haluan saada varmuuden siitä, mistä se oli minulle annettu ylhäältä vai sielun viholliselta.
Voit myös kokeilla onko uneni Jumalalta vai ei, vaikka en sitä vielä kerrokkaan. Voin ehkä joskus sen kertoa kokonaan, en vielä tiedä.

olen oppinut, että ilmestysmajan esipiha ja temppelin esikartano olivat kaikkia ympärileikattuja,,,siis nimellisesti liittoon otettuja ja sekä juutalaiset, että kristityt selittävät, noiden jumalanpalvelusrakennelmien olevan vertauskuvia tulevasta eli Kristuksen ruumiista eli seurakunnasta...on siis ulkonaisesti kristittyjen yhteys...kastettujen opetuslasten yhteys...vahinko vain jos elämässä jäädään nimikristityn...kastetun opetuslapsen asemaan...sinulla onse nimi, että elät, mutta olet kuollut, kirjoittaa Johannes Ilm.3:1

Ilm. 11: 2 Temppelin esikartano erotetaan pois

...joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen, vaikka olisi kastettukin


Vierastan tällaisia sanontoja, joita lut.kirkko viljelee:

"Olemme kaikki Jumalan luomia"

-peisaatteessa niinkin voidaan sanoa, mutta Raamatun yksiselitteinen ilmoitus on, että Adam luotiin Jumalan kuvaksi, Eeva tehtiin hänen kylkiluustaan ja me kaikki muut olemme syntyneet
tänne Adamin syntisinä jälkeläisinä

"Meidän on kastettu Jumalan ja Jeesuksen omiksi lapsiksi"

-en ymmärrä kasteen ketään uudestisynnyttävän, vaan ainoastaan silloin tulemme Jeesuksen opetuslapsiksi ja vasta uskoon tullessamme...siis Hengellä kastetuiksi tullessamme tulemme Jumalan ja jeesuksen omiksi lapsiksi..

Siis lapsikaste on hyvä kuva Matteuksen evankeliumissa mainitusta "opetuslapseuttakaa kastaen" Kyllä uskovatkin ovat opetuslapsia, koska Raamattu kutsuu kaikkia uskovia opetuslapsiksi, mutta Jeesuksen omat 12 opetuslasta eivät olleet uskossa...siis uudestisyntyneitä ennenkuin saivat Hengen helluntaina!

raimo kirjoitti:

mateeteusate = opetuslapseutakaa

Jeesus sanoi sanatarkasti= opetuslapseuttakaa
kaikki kansat kastaen ja opettaen

Eläessään Jeesus kutsui opetuslapsiksi: Seuraa minua!

Ylösnoussut Vapahtaja käski tehdä opetuslapsiksi
kastamalla ja opettamalla---

ei siinä muita todistuksia ole


Kaikki ne 90 % suomalaisista, jotka on Jeesuksen kaste- ja lähetyskäskyn perusteella kastettu, ovat nimenomaan Jeesuksen opetuslapsia, tosin vasta nimellisesti, kunnes lain opetuksen kautta
tulee synnintunto, katumus, parannus ja usko eli Pyhän Hengen kaste...Pyhän hengen lahja on pelastus..joka tulee uskon kautta Jeesuksen vereen!!!Kyllä näin on!


on totta, että opetuslapset kännäävät, niin minäkin aikoinani, mutta ei se ole kasteen vaan väärän opetuksen , antinomismin, penseän opetuksen vika, jolloin lain opetus synnintunnon herättäjänä hylätään...Kännääjä on muuten lähempänä pelastusta kuin uudestikastettu, joista vain harvat palaavat armoon...kännääjä voi tulla helpommin synnintuntoon...ne ovat niitä tuhlaajapoikia ja -tyttöjä, jotka lopulta syövät sianruokaa mutta moni sanoo silloin: Minä nousen ja käyn isän tykö....Kännääjät ovat lähempänä pelastusta kuin siivosyntiset kauluspaitakristityt sunnuntaikirkossa!

Sama koko euroopassa ja koko maailmassa!


Ei kaikkia kasteta lapsina, se on vain protestanttisissa kirkoissa...en minä julista, että lapsikaste olisi ainoa kastekäytäntö, mutta turvallisin se kuitenkin on. Tärkeintä on että ihminen on vain kerran kastettu...vesikasteella..uusimiset ovat turhia!

Nämä Markuksen kirjoittamat Jeesuksen sanat sopivat sinuun ja ev.lut.papeille kuin nenä päähän.

mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'.
Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä."
Ja hän sanoi heille: "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne.

He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia. (Tiit 1:16).


MUTTA
Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt! Hän on niin kuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.
Psalmi



Lapsikaste ei ole edes mikään kaste ollenkaan, eli sinuakaan ei ole kastettu Raamatun mukaisesti ollenkaan.

Matteuksen mukaan Jeesus käski:
- Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (28:19 vuoden 1992 käännös.

Markuksen mukaan Jeesus opetti:
- Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva (16:15,16).

Kumpikin käsky viittaa yksilöihin ja edellyttää evankeliumin julistamista ja uskomista.

Siis ennenkuin kasteen voi saada täytyy ensin uskoa,JOKA SEN USKOO JA SAA KASTEEN.... Miten vauva voi uskoa mitään, kun ei edes ymmärrä puhetta. Ihmisen TÄYTYY olla sellaisessa iässä, että ymmärtää ITSE tehdä parannuksen ja uskoa ja sitten vasta kaste(upotus)
Room. 3:23
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla

Joku(Se alku....) kirjoitti:

Miten voit väittää, että ihmisestä tulee Jeesuksen opetuslapsi lapsikasteessa?

Pitkälle yli 90% suomalaisista on lapsikastettu ja sinä väität, että ne kaikki on Jeesuksen opetuslapsia, eheiiiiiiii ei voi olla.

Oletkohan koskaan käynyt missään esim. suomalaisessa kesätapahtumassa, siellä melkein jokaisessa sellaisessa on oikein kaljateltat pystyssä, kun omat kapakat ei riitä juottamaan noita Jeesuksen opetuslapsia känniin. Nämä Jeesuksen opetuslapset käyvät jopa miljoona joukkona hakemassa viinaa sieltä mistä sitä saa edes vähän halvemmalla ja muut nautintoaineet päälle.
Sitten koko euroopan tasolla sama juttu jatkuu, sielläkin Jeesuksen opetuslapset jatkaa tätä moraalitonta elämää mitä riettaimmissa merkeissä.
Voi sinua kun noin väität, ei lapsi kasteessa VOI TULLA Jeesuksen opetuslapseksi, vaan ensin ihmisen on tunnustettava syntinsä ja tehtävä parannus ja uskoa sydämmellä ja suullansa tunnustaa Jeesus herraksi ja vasta sitten kastaa(upotus) hänet Jeesuksen opetuslapseksi ja opettaa hänelle Raamatun sanomaa, että hän kasvaisi lapsesta, Raamatun maitoa juoden, aikuiseksi ja sitten lisätä sanomaa ja antaa tukevampaa raamatun ruokaa.

Jos Jumala olisi tahtonut toimia, niin kuin sinä julistat, miksi vain noin 20% maailman ihmisistä lapsikastetaan, eikös nyt jo pitäisi kaikki maailman lapset sitten kastaa?

Sinun oppi lapsikasteesta on väärä!(luterilainen eli kirkollinen)
Tämän olen oppinut myös Raamatun lehdiltä!

Tässä jokin aika sitten näin unen jossa, näin ymmärsin, sinä halusit antaa minulle jotakin, mutta nyt en halua kertoa siitä sen enenpää, koska haluan saada varmuuden siitä, mistä se oli minulle annettu ylhäältä vai sielun viholliselta.
Voit myös kokeilla onko uneni Jumalalta vai ei, vaikka en sitä vielä kerrokkaan. Voin ehkä joskus sen kertoa kokonaan, en vielä tiedä.

jotka olivat jo kastettuja, vielä "...lihallisia ja valsivat ihmisten tavoin" 3:3..."haureudessa vaeltavia jopa pakanoita pahempia, yksikin piti isänsä vaimoa.. pöyhkeiksi paisuneita...jollainen tulisi hyljätä saatanan haltuun...ja viettivät "festareitaan" vanhassa hapatuksessa, ilkeydessä ja pahuudessa ..5:1-8...riistivät toisten omaa..vieläpä veljienkin..6:8 ja korinttolaisten...seurakuntalaisten tuli karttaa haureutta 6:18..jotkut tungeksivat ja olivat jopa juovuksissa ehtoollisella 11:20-21 ja nauttivat ehtoollista turmioksensa, minkä tähden olivat vielä sairaitakin ja ennenaikojaan kuolleita 28-30 ja kaikesta tässä sai Paavali ensimmäisellä kirjeellään aikaan parannusta 2.kor. 7:8-10 ja toivoo, ettei tarvitsisi enää jatkossa käyttää "ankaruutta" 13:10


Siis kastetut opetuslapset suomen kesäfestareilla sikailevat ja känäävät, mutta uskovat ja kastetut opetuslapset Korintossa viettivät periaatteessa miltei yhtä "reiluja" festareita!! Siis opetuslapseus vain jatkuu!!!

Joku(Se alku....) kirjoitti:

Miten voit väittää, että ihmisestä tulee Jeesuksen opetuslapsi lapsikasteessa?

Pitkälle yli 90% suomalaisista on lapsikastettu ja sinä väität, että ne kaikki on Jeesuksen opetuslapsia, eheiiiiiiii ei voi olla.

Oletkohan koskaan käynyt missään esim. suomalaisessa kesätapahtumassa, siellä melkein jokaisessa sellaisessa on oikein kaljateltat pystyssä, kun omat kapakat ei riitä juottamaan noita Jeesuksen opetuslapsia känniin. Nämä Jeesuksen opetuslapset käyvät jopa miljoona joukkona hakemassa viinaa sieltä mistä sitä saa edes vähän halvemmalla ja muut nautintoaineet päälle.
Sitten koko euroopan tasolla sama juttu jatkuu, sielläkin Jeesuksen opetuslapset jatkaa tätä moraalitonta elämää mitä riettaimmissa merkeissä.
Voi sinua kun noin väität, ei lapsi kasteessa VOI TULLA Jeesuksen opetuslapseksi, vaan ensin ihmisen on tunnustettava syntinsä ja tehtävä parannus ja uskoa sydämmellä ja suullansa tunnustaa Jeesus herraksi ja vasta sitten kastaa(upotus) hänet Jeesuksen opetuslapseksi ja opettaa hänelle Raamatun sanomaa, että hän kasvaisi lapsesta, Raamatun maitoa juoden, aikuiseksi ja sitten lisätä sanomaa ja antaa tukevampaa raamatun ruokaa.

Jos Jumala olisi tahtonut toimia, niin kuin sinä julistat, miksi vain noin 20% maailman ihmisistä lapsikastetaan, eikös nyt jo pitäisi kaikki maailman lapset sitten kastaa?

Sinun oppi lapsikasteesta on väärä!(luterilainen eli kirkollinen)
Tämän olen oppinut myös Raamatun lehdiltä!

Tässä jokin aika sitten näin unen jossa, näin ymmärsin, sinä halusit antaa minulle jotakin, mutta nyt en halua kertoa siitä sen enenpää, koska haluan saada varmuuden siitä, mistä se oli minulle annettu ylhäältä vai sielun viholliselta.
Voit myös kokeilla onko uneni Jumalalta vai ei, vaikka en sitä vielä kerrokkaan. Voin ehkä joskus sen kertoa kokonaan, en vielä tiedä.

sen viisauden mukaan, mikä minulla on...olen pystynyt antamaan monille hengellistä ohjetta. lohtua, apua jne..ja se on kaikki ollut Jumalalta ei saatanalta!

aina voit vapaasti kysyä ja myös koetella oppejani...myös kirjoitella voit e-mail:[email protected]

raimo kirjoitti:

jotka olivat jo kastettuja, vielä "...lihallisia ja valsivat ihmisten tavoin" 3:3..."haureudessa vaeltavia jopa pakanoita pahempia, yksikin piti isänsä vaimoa.. pöyhkeiksi paisuneita...jollainen tulisi hyljätä saatanan haltuun...ja viettivät "festareitaan" vanhassa hapatuksessa, ilkeydessä ja pahuudessa ..5:1-8...riistivät toisten omaa..vieläpä veljienkin..6:8 ja korinttolaisten...seurakuntalaisten tuli karttaa haureutta 6:18..jotkut tungeksivat ja olivat jopa juovuksissa ehtoollisella 11:20-21 ja nauttivat ehtoollista turmioksensa, minkä tähden olivat vielä sairaitakin ja ennenaikojaan kuolleita 28-30 ja kaikesta tässä sai Paavali ensimmäisellä kirjeellään aikaan parannusta 2.kor. 7:8-10 ja toivoo, ettei tarvitsisi enää jatkossa käyttää "ankaruutta" 13:10


Siis kastetut opetuslapset suomen kesäfestareilla sikailevat ja känäävät, mutta uskovat ja kastetut opetuslapset Korintossa viettivät periaatteessa miltei yhtä "reiluja" festareita!! Siis opetuslapseus vain jatkuu!!!

Matt. 3:6
ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.

Siis, ensin tunnustaa synnit.

Matt. 21:25
Mistä Johanneksen kaste oli? Taivaastako vai ihmisistä?" Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin hän sanoo meille: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?'

Siis miksi et usko?

Ap. t. 2:38
Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

Siis ensin parannus!

Ap. t. 2:41
Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.

Siis ottaa sana vastaan. Miten vauva voi ottaa sanan vastaan, kun ei hän mitään ymmärrä?

Ap. t. 8:12
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset

Mutta ei vauvat.

Ap. t. 8:38
Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.

Jälleen astutaan veteen ja Hoviherra on aikuinen.

Ap. t. 10:47
"Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?"

Jotkut saavat Pyhän Hengen jo ennen kastetta, vauva ei voi.

Ap. t. 19:3
Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella".
Ap. t. 19:4
Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen".
Ap. t. 19:5
Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.

He ottivat kasteen toisen kerran, eli Raamatullisen kasteen.(upotus)

Ap. t. 22:16
Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.'

Vauva ei voi nousta eikä huutaa.

Room. 6:3
Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
Room. 6:4
Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.

Siis uusi elämä tulee vanhan tilalle. Miten vauvalle se on mahdollista?

1. Kor. 3:6
Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun.
1. Kor. 3:7
Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.
1. Kor. 3:8
Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan

Siis ensin istutetaan ja sitten kastellaan. Vauvaan ei voi istuttaa, kun se ei mitään ymmärrä.
Lue Jeesuksen vertaus kylväjästä.

1. Kor. 10:1-2
1 Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi
2 ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä

Esikuva Raamatullisesta(upotus) kasteesta tämäkin.

Gal. 3:27
Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet

Siis ensin on oltava ymmärrys, että voi ottaa kasteen ja pukea Kristuksen päällensä.

Ef. 4:5
yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;

Siis juuri noin, sinun opin mukaan olisi ensin kaste, sitten usko, ja sitten vasta herra. Siis joka uskoo ja kastetaan....


Kolossalaiskirje 2:8-12
8 Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.
9 Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti,
10 ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää,
11 ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella:
12 ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.

Siis uskon kautta herätetyt hänen kanssaan haudattuna liharuumiin poisriisumisella. Tässäkin sanotaan, että on oltava usko, joten miten vauva voi uskoa? Ja minkä liharuumiin se vauva voi riisua?


Kerrottiin Noasta ja arkista ja miten se pelasti veden kautta, sitten:
1. Piet. 3:21
Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,

MITEN VAUVA VOI PYYTÄÄ HYVÄÄ OMAATUNTOA?

Tässä joitakin Raamatun paikkoja jotka kumoavat sinun(lut-, ortod-, katoll-kirkon) opin lapsikasteesta.
Lapsikaste ei ole kaste, vaan ihmisoppi.

Joku(Se alku....) kirjoitti:

Matt. 3:6
ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.

Siis, ensin tunnustaa synnit.

Matt. 21:25
Mistä Johanneksen kaste oli? Taivaastako vai ihmisistä?" Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin hän sanoo meille: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?'

Siis miksi et usko?

Ap. t. 2:38
Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

Siis ensin parannus!

Ap. t. 2:41
Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.

Siis ottaa sana vastaan. Miten vauva voi ottaa sanan vastaan, kun ei hän mitään ymmärrä?

Ap. t. 8:12
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset

Mutta ei vauvat.

Ap. t. 8:38
Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.

Jälleen astutaan veteen ja Hoviherra on aikuinen.

Ap. t. 10:47
"Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?"

Jotkut saavat Pyhän Hengen jo ennen kastetta, vauva ei voi.

Ap. t. 19:3
Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella".
Ap. t. 19:4
Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen".
Ap. t. 19:5
Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.

He ottivat kasteen toisen kerran, eli Raamatullisen kasteen.(upotus)

Ap. t. 22:16
Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.'

Vauva ei voi nousta eikä huutaa.

Room. 6:3
Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
Room. 6:4
Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.

Siis uusi elämä tulee vanhan tilalle. Miten vauvalle se on mahdollista?

1. Kor. 3:6
Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun.
1. Kor. 3:7
Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.
1. Kor. 3:8
Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan

Siis ensin istutetaan ja sitten kastellaan. Vauvaan ei voi istuttaa, kun se ei mitään ymmärrä.
Lue Jeesuksen vertaus kylväjästä.

1. Kor. 10:1-2
1 Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi
2 ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä

Esikuva Raamatullisesta(upotus) kasteesta tämäkin.

Gal. 3:27
Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet

Siis ensin on oltava ymmärrys, että voi ottaa kasteen ja pukea Kristuksen päällensä.

Ef. 4:5
yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;

Siis juuri noin, sinun opin mukaan olisi ensin kaste, sitten usko, ja sitten vasta herra. Siis joka uskoo ja kastetaan....


Kolossalaiskirje 2:8-12
8 Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.
9 Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti,
10 ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää,
11 ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella:
12 ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.

Siis uskon kautta herätetyt hänen kanssaan haudattuna liharuumiin poisriisumisella. Tässäkin sanotaan, että on oltava usko, joten miten vauva voi uskoa? Ja minkä liharuumiin se vauva voi riisua?


Kerrottiin Noasta ja arkista ja miten se pelasti veden kautta, sitten:
1. Piet. 3:21
Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,

MITEN VAUVA VOI PYYTÄÄ HYVÄÄ OMAATUNTOA?

Tässä joitakin Raamatun paikkoja jotka kumoavat sinun(lut-, ortod-, katoll-kirkon) opin lapsikasteesta.
Lapsikaste ei ole kaste, vaan ihmisoppi.

olisi vain ihmisoppi, silloin Lunde, Hauge, Johson, Grudvik, Luther, Muroma ym. monet Herran työssä olleet olisivat nyt tuonelasn vaivoissa tuomiota odottamassa!


Sana, joka on vedessä...vedellä pesten sanan kautta.. se on kuin Pyhä Henki olisi nesteenä...kasteessa...Kyllä kasteen yhteydessä annetaan pienillekin lapsille Henki, mutta se jää
vain sikiöksi sydämeen,,,jeesus ei synnyt...usko ei synny, ellei ole oikeaa opetusta...em, miehillä ainakin oli oikea opetus...Pienikin lapsi
voi täyttyä Hengellä...jo äidin kohdussa (Lk:1:41)

Miksi ei sitten vastasyntynyt...jeesus on kastevedessä...Sana... et ymmärrä oikein opetuslapseutta...Eihän Jeesus sanonut: Menkää ja tehkää uudestisyntyneet minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opetamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää ja katso olen kanssanne maailman loppuun asti!


Nollaa itsesi. Älä luota omaan ymmärrykseesi..pyydä Jumalalta varmuus ja johdatus kasteasiassa...älä tahraa armoa menemällä mitätöimään sitä,,,pelkäätkö, että joudut nöyrtymään ja tunnustamaan, että olet pilkannut kastetta ja kirkkoa...kyllä kirkossa arvosteltavaa on, mutta se on opetuksen puolella...ei väärän kastekäytännön puolella...!!

rukoile, kyllä Herra ohjaa!

Joku(Se alku....) kirjoitti:

Matt. 3:6
ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.

Siis, ensin tunnustaa synnit.

Matt. 21:25
Mistä Johanneksen kaste oli? Taivaastako vai ihmisistä?" Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin hän sanoo meille: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?'

Siis miksi et usko?

Ap. t. 2:38
Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

Siis ensin parannus!

Ap. t. 2:41
Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.

Siis ottaa sana vastaan. Miten vauva voi ottaa sanan vastaan, kun ei hän mitään ymmärrä?

Ap. t. 8:12
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset

Mutta ei vauvat.

Ap. t. 8:38
Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.

Jälleen astutaan veteen ja Hoviherra on aikuinen.

Ap. t. 10:47
"Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?"

Jotkut saavat Pyhän Hengen jo ennen kastetta, vauva ei voi.

Ap. t. 19:3
Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella".
Ap. t. 19:4
Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen".
Ap. t. 19:5
Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.

He ottivat kasteen toisen kerran, eli Raamatullisen kasteen.(upotus)

Ap. t. 22:16
Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.'

Vauva ei voi nousta eikä huutaa.

Room. 6:3
Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
Room. 6:4
Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.

Siis uusi elämä tulee vanhan tilalle. Miten vauvalle se on mahdollista?

1. Kor. 3:6
Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun.
1. Kor. 3:7
Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.
1. Kor. 3:8
Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan

Siis ensin istutetaan ja sitten kastellaan. Vauvaan ei voi istuttaa, kun se ei mitään ymmärrä.
Lue Jeesuksen vertaus kylväjästä.

1. Kor. 10:1-2
1 Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi
2 ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä

Esikuva Raamatullisesta(upotus) kasteesta tämäkin.

Gal. 3:27
Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet

Siis ensin on oltava ymmärrys, että voi ottaa kasteen ja pukea Kristuksen päällensä.

Ef. 4:5
yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;

Siis juuri noin, sinun opin mukaan olisi ensin kaste, sitten usko, ja sitten vasta herra. Siis joka uskoo ja kastetaan....


Kolossalaiskirje 2:8-12
8 Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.
9 Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti,
10 ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää,
11 ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella:
12 ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.

Siis uskon kautta herätetyt hänen kanssaan haudattuna liharuumiin poisriisumisella. Tässäkin sanotaan, että on oltava usko, joten miten vauva voi uskoa? Ja minkä liharuumiin se vauva voi riisua?


Kerrottiin Noasta ja arkista ja miten se pelasti veden kautta, sitten:
1. Piet. 3:21
Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,

MITEN VAUVA VOI PYYTÄÄ HYVÄÄ OMAATUNTOA?

Tässä joitakin Raamatun paikkoja jotka kumoavat sinun(lut-, ortod-, katoll-kirkon) opin lapsikasteesta.
Lapsikaste ei ole kaste, vaan ihmisoppi.

ylösnousemuksen kautta tarkoittaa juuri uskoon tulemista...vanha kuolee ja uusi syntyy...ei vauvan tarvitsekaan mitään pyytää ennenkuin ymmärtää...ja eihän kukaan ymmärrä ennenkuin on siinä iässä että ymmärtää, mutta ei sittenkään ellei opeteta...ulkonainen seurakuntaan kuuluminenkin on hyvä asia, koska seurakunta kuitenkin opettaa...toivottavasti vielä rippikouluissa olisi uskovia pappeja ja muuallakin olisi oikeaa opetusta...siitähän se omantunnon ääni alkaa synnistä syyttää kun lain opetus ensin saa aikaan synnintunnon....et ymmärrä perusasioita ja vaikka kuinka monesti sanoisi, et usko...en minä puhu omiani...olen uskoontullut ja kastettu...ensin kastettu jeesuksen opetuslapseksi vedellä ja sitten 25-vuotiaana Hengellä...tämä on totta Herran nimessä...rangaiskoon sinua Herra jos puhun totta, mutta vain "sivallus", että lopettaisit jo rienaamisen ja polvistuisit ja nöyrtyisit! Älä ihmettele, jos terä menee hyvin läheltä...ja Jumala katsoo oikean ajan ja paikan...Amen! Se tapahtukoon pian, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen! Amen!


ja lopeta kasteen halveksiminen, koska siten tahraat oman armonaikasi...tee siis parannus mahdollisimman pian!

raimo kirjoitti:

ylösnousemuksen kautta tarkoittaa juuri uskoon tulemista...vanha kuolee ja uusi syntyy...ei vauvan tarvitsekaan mitään pyytää ennenkuin ymmärtää...ja eihän kukaan ymmärrä ennenkuin on siinä iässä että ymmärtää, mutta ei sittenkään ellei opeteta...ulkonainen seurakuntaan kuuluminenkin on hyvä asia, koska seurakunta kuitenkin opettaa...toivottavasti vielä rippikouluissa olisi uskovia pappeja ja muuallakin olisi oikeaa opetusta...siitähän se omantunnon ääni alkaa synnistä syyttää kun lain opetus ensin saa aikaan synnintunnon....et ymmärrä perusasioita ja vaikka kuinka monesti sanoisi, et usko...en minä puhu omiani...olen uskoontullut ja kastettu...ensin kastettu jeesuksen opetuslapseksi vedellä ja sitten 25-vuotiaana Hengellä...tämä on totta Herran nimessä...rangaiskoon sinua Herra jos puhun totta, mutta vain "sivallus", että lopettaisit jo rienaamisen ja polvistuisit ja nöyrtyisit! Älä ihmettele, jos terä menee hyvin läheltä...ja Jumala katsoo oikean ajan ja paikan...Amen! Se tapahtukoon pian, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen! Amen!


ja lopeta kasteen halveksiminen, koska siten tahraat oman armonaikasi...tee siis parannus mahdollisimman pian!

En rienaa, pois se minusta.
Siitäkin huolimatta en hyväksy sinun(Ev. Lut. kirkon) kaste oppia.(tapaa)
Miksi haluat, että Herrani minua "sivaltaisi" sitäkö toivot minulle?
No, sehän vain olisi rakkautta minua kohtaan, jos Hän minua kurittaa.

Uskon, että olet uskovainen ja saanut Pyhän Hengen, sitähän Paavalikin ihmetteli, että jo ennen kastetta jotkut olivat saaneet Pyhän Hengen ja sanoi, että mikä estää kastamasta näitä ihmisiä.

Olen itse luterilainen, mutta en voi käsittää opetuksia kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä. Mielestäni Raamatun mukaan ihminen uudestisyntyy tullessaan uskoon, ei suinkaan kasteessa. En vastusta lapsikastetta, mutta kirkossa (ev.lut.) pitäisi pitää selvästi esillä uskoontulon välttämättömyyttä pelastumiseksi. Ei ihminen pelastu millään omilla teoillaan tai ansioillaan, mutta hänen täytyy antaa elämänsä Jeesukselle ja ottaa pelastuksen lahja TIETOISESTI vastaan. Pelkkä lapsikaste ei ketään pelasta, jos kastettu ei elä uskossa Jeesukseen. Mielestäni kirkon opetuksissa annetaan joskus ymmärtää, että me kaikki vauvana kastetut olemme matkalla taivaaseen, riippumatta omista elämänvalinnoista! Kertokaa, jos olen väärässä!

uudestisynnytään? kirjoitti:

Olen itse luterilainen, mutta en voi käsittää opetuksia kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä. Mielestäni Raamatun mukaan ihminen uudestisyntyy tullessaan uskoon, ei suinkaan kasteessa. En vastusta lapsikastetta, mutta kirkossa (ev.lut.) pitäisi pitää selvästi esillä uskoontulon välttämättömyyttä pelastumiseksi. Ei ihminen pelastu millään omilla teoillaan tai ansioillaan, mutta hänen täytyy antaa elämänsä Jeesukselle ja ottaa pelastuksen lahja TIETOISESTI vastaan. Pelkkä lapsikaste ei ketään pelasta, jos kastettu ei elä uskossa Jeesukseen. Mielestäni kirkon opetuksissa annetaan joskus ymmärtää, että me kaikki vauvana kastetut olemme matkalla taivaaseen, riippumatta omista elämänvalinnoista! Kertokaa, jos olen väärässä!

"Jeesus vastasi: Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki." (Joh.3:5-6)

"pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta," (Tiit.3:5)

peso=kaste

uudestisynnytään? kirjoitti:

Olen itse luterilainen, mutta en voi käsittää opetuksia kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä. Mielestäni Raamatun mukaan ihminen uudestisyntyy tullessaan uskoon, ei suinkaan kasteessa. En vastusta lapsikastetta, mutta kirkossa (ev.lut.) pitäisi pitää selvästi esillä uskoontulon välttämättömyyttä pelastumiseksi. Ei ihminen pelastu millään omilla teoillaan tai ansioillaan, mutta hänen täytyy antaa elämänsä Jeesukselle ja ottaa pelastuksen lahja TIETOISESTI vastaan. Pelkkä lapsikaste ei ketään pelasta, jos kastettu ei elä uskossa Jeesukseen. Mielestäni kirkon opetuksissa annetaan joskus ymmärtää, että me kaikki vauvana kastetut olemme matkalla taivaaseen, riippumatta omista elämänvalinnoista! Kertokaa, jos olen väärässä!

Kaste uudestisynnyttää Jumalan näkökulmasta,,,mitään ja ketään se ei hyödytä kuitenkaan ennenkuin ihminen tulee omalta osaltaan
Hengestä eläväksi...uskoon...

Kasteessa meistä tuli Jeesuksen opetuslapsia ja nimellisesti seurakunnan so. Jeesuksen ruumiin jäseniä, mutta kastekäskyyn (Matt.) liittyy olleellisena myös opetus...Jumalan käskyjen opetus,,,olemme lain alla varjeltuina, kunnes usko ilmestyy...laki on kasvattajana Kristukseen...Pyhä Henki, jonka saimme kasteessa ja siunauksessa, mutta joka ei vielä ole saanut meitä ennen uskoontuloa, näyttää lain kautta, jos sitä oikein opetetaan, synnin synniksi, ylenmäärin synnilliseksi, ja silloin ihmiselle tulee hätä, eli synnintunto ja hän ahdistuu, koska tuntee syyllisyyttä jumalan edessä...tämä on sitä, mistä sanotaan, että Jumalan mielenmukainen murhe saa aikaan parannuksen ja se on sitä mistä Jeesus puhui: ahdas portti...niinkuin luonnollinen syntymä on kivulias,,,samoin uudestisyntyminen on kivualias...synnintunto voi olla todella valtava...mutta sitten kun katuva ja parannusta tekevä syntinen saakin kuulla, että synnit ovatkin anteeksiannetut ja sovitetu Jeesuksen veressä, hän syntyy hengestä...uudesti ylhäältä...vanhurkauttaminen on uskoa Jeesuksen sovintovereen...Golgatan veriuhriin,Kristukseen..ja silloin elämme omakohtaisesti---sisällisesti todeksi sen, mitä kaste jo ulkonaisesti meille Jumalan silmissä antoi...koko Jeesus...täydellinen Herra ja hänen vanhurskautensa..

Luterilainen kastekäytäntö ei ole väärä vaan oikea opetus on laiminlyöty!

Vesi, veri ja Henki todistavat samaa! Eihän meitä voida verellä kastaa, mutta vaikutus on sama:
pestään synneistä puhtaaksi Sanan kautta Ef 5:26