..mutta ei sillä näköjään vain ole: http://mvlehti.net/2016/09/06/muslimijengi-hyokkasi-islamia-puolustavan-antifa-aktivistin-kimppuun-rasistisia-iskulauseita-huudellen/
Muslimijengi hyökkäsi islamia puolustavan antifa-aktivistin kimppuun rasistisia iskulauseita huudellen
Hyökkäyksen tekijöiksi epäillään salafimuslimeja.
06.09.2016 18:05, 2115 lukukertaa
Osta päivän MV-lehti tästä
Vasemmistolainen kirjailija Ghislain Gilberti ja hänen poikansa joutuivat lauantaina pahoinpidellyiksi, kun heidän kimppuunsa hyökkäsi rasistisia iskulauseita valkoihoisia vastaan huutanut islamistinen miesjoukkio.
Gilberti ja hänen 12-vuotias poikansa joutuivat hyökkäyksen kohteeksi Ranskan Belfortissa lauantaina. Perhe oli jo aiemmin joutunut häirinnän ja murtoyritysten kohteeksi.
Vaikka Gilberti on aktiivinen “antifasisti”, hän on saanut tappouhkauksia salafisteilta, jotka ovat ärsyyntyneet siitä, että hänen bestseller-kirjansa prologin otsikkona on “jihad.”
Gilbertin käsi murtui pahoinpitelyn yhteydessä, ja hän joutui sairaalaan. Poliisi tutkii nyt hyökkäystä, jonka tekijöiksi epäillään salafimuslimeja.
Kirjailija kertoo, että hän sai iskuja selkäänsä, minkä jälkeen neljä 20-30 -vuotiasta miestä haukkuivat häntä “likaiseksi valkoiseksi.” Miehet pitelivät Gilbertiä maassa hyökkäyksen aikana.
Muslimit myös potkivat hänen 12-vuotiasta poikaansa vatsaan ja päähän huutaen “saat maksaa saman verran.”
Osansa sai myös kirjailijan 11-vuotias tytär, jolle hyökkääjät huusivat “emme anna anteeksi, emmekä unohda.”
Trillereitä kirjoittava Gilberti menetti tajuntansa hakkaamisen seurauksena, ja aikoo hyökkäyksen takia anoa poliisilta täyttä suojelua.
Poliisi sanoo olevansa tietoinen tapauksesta, kuulustelleensa silminnäkijöitä ja selvittävänsä tapahtumien olosuhteita.
Ranskalaismedian mukaan salafistit alkoivat uhkailemaan kirjailijaa ja tämän perhettä ja häiritsemään näiden kotirauhaa sen jälkeen, kun Gilberti julkaisi kirjansa nimeltä The Feast of the Snake.
Kirjassa esiintyy kuvitteellinen jihadistiryhmä, joka rahoittaa toimintaansa kansainvälisellä huumekaupalla. Kirjailija joutui hetkellisesti poliisin suojeluun maaliskuussa tapahtuneiden välikohtausten johdosta.
Gilberti sanoo epäilevänsä, että ne muslimit, joiden mielestä hänen kirjansa “loukkaa heidän asiaansa”, ovat tyhmiä.
“Näiden uhkausten takana olevat henkilöt eivät ole lukeneet kirjaa, tai sitten he ovat vain vilkaisseet sitä. En loukannut islamia kirjassani. Olen pikemminkin kaikkien uskontojen puolustaja ja taistelen rasistisia tekoja vastaan antifasistisen liikkeen mukana.”
Lähde: Breitbart London
Muslimijengi hyökkäsi islamia puolustavan antifa-aktivistin kimppuun rasistisia iskulauseita huudellen
Hyökkäyksen tekijöiksi epäillään salafimuslimeja.
06.09.2016 18:05, 2115 lukukertaa
Osta päivän MV-lehti tästä
Vasemmistolainen kirjailija Ghislain Gilberti ja hänen poikansa joutuivat lauantaina pahoinpidellyiksi, kun heidän kimppuunsa hyökkäsi rasistisia iskulauseita valkoihoisia vastaan huutanut islamistinen miesjoukkio.
Gilberti ja hänen 12-vuotias poikansa joutuivat hyökkäyksen kohteeksi Ranskan Belfortissa lauantaina. Perhe oli jo aiemmin joutunut häirinnän ja murtoyritysten kohteeksi.
Vaikka Gilberti on aktiivinen “antifasisti”, hän on saanut tappouhkauksia salafisteilta, jotka ovat ärsyyntyneet siitä, että hänen bestseller-kirjansa prologin otsikkona on “jihad.”
Gilbertin käsi murtui pahoinpitelyn yhteydessä, ja hän joutui sairaalaan. Poliisi tutkii nyt hyökkäystä, jonka tekijöiksi epäillään salafimuslimeja.
Kirjailija kertoo, että hän sai iskuja selkäänsä, minkä jälkeen neljä 20-30 -vuotiasta miestä haukkuivat häntä “likaiseksi valkoiseksi.” Miehet pitelivät Gilbertiä maassa hyökkäyksen aikana.
Muslimit myös potkivat hänen 12-vuotiasta poikaansa vatsaan ja päähän huutaen “saat maksaa saman verran.”
Osansa sai myös kirjailijan 11-vuotias tytär, jolle hyökkääjät huusivat “emme anna anteeksi, emmekä unohda.”
Trillereitä kirjoittava Gilberti menetti tajuntansa hakkaamisen seurauksena, ja aikoo hyökkäyksen takia anoa poliisilta täyttä suojelua.
Poliisi sanoo olevansa tietoinen tapauksesta, kuulustelleensa silminnäkijöitä ja selvittävänsä tapahtumien olosuhteita.
Ranskalaismedian mukaan salafistit alkoivat uhkailemaan kirjailijaa ja tämän perhettä ja häiritsemään näiden kotirauhaa sen jälkeen, kun Gilberti julkaisi kirjansa nimeltä The Feast of the Snake.
Kirjassa esiintyy kuvitteellinen jihadistiryhmä, joka rahoittaa toimintaansa kansainvälisellä huumekaupalla. Kirjailija joutui hetkellisesti poliisin suojeluun maaliskuussa tapahtuneiden välikohtausten johdosta.
Gilberti sanoo epäilevänsä, että ne muslimit, joiden mielestä hänen kirjansa “loukkaa heidän asiaansa”, ovat tyhmiä.
“Näiden uhkausten takana olevat henkilöt eivät ole lukeneet kirjaa, tai sitten he ovat vain vilkaisseet sitä. En loukannut islamia kirjassani. Olen pikemminkin kaikkien uskontojen puolustaja ja taistelen rasistisia tekoja vastaan antifasistisen liikkeen mukana.”
Lähde: Breitbart London
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suvaitsevaiset saattavat kyetä, korvat luimussa ja anteeksi anellen, välttämään äärimuslimien vihan kohteeksi joutumisen. On silti karkea virhe kuvitella, että islamismin ja Euroopan kohtaamisessa suvaitsevaisin monikultturistikaan voisi pitkällä tähtäimellä pysyä turvassa äärimuslimien terrorilta.
Nämä äärimuslimit, jotka pahoinpitelivät tuon vasurikirjailijan, edustavat varsin suurta osaa Euroopan muslimiväestöstä. Heidän kanssaan on mahdoton neuvotella tai päästä kompromisseihin, sillä heille kelpaa vain "vääräuskoisten" ehdoton antautuminen islamismin ylivaltaan.
Meidän jokaisen on tehtävä valinta joko länsimaisesta kulttuurista ja vapauksista kiinni pitämisen tai islamisteille alistumisen välillä. Edellinen saattaa tarkoittaa turvallisuustilanteen väliaikaista heikkenemistä, jälkimmäinen puolestaan kaiken olennaisen menettämistä.
Maahantulijat joukkoraiskasivat “rajat auki”-aktivistin; vaikeni tapauksesta suojellakseen “aatettaan”
Sanomalehti La Stampa kertoo, että nainen olisi halunnut ilmoittaa hirvittävästä rikoksesta poliisille, mutta hänen vasemmistolaiset aatetoverinsa saivat hänet lopulta vakuuttuneeksi, että jos totuus paljastuisi, se voisi vahingoittaa heidän utopistista unelmaansa maailmasta, jossa ei ole rajoja.
06.10.2015 16:18
Nuori nainen, joka on rajojen avaamista vaativa aktivisti ja työskentelee pakolaisleirissä Ranskan ja Italian rajalla, pysyi yli kuukauden ajan vaiti sen jälkeen, kun sudanilaiset maahantulijat joukkoraiskasivat hänet, koska “muut pyysivät minua vaikenemaan.”
Screen-Shot-2015-10-06-at-11.50.20-640x480
Naisen työtovereiden väitetään sanoneen, että rikosilmoituksen tekeminen olisi takaisku heidän taistelulleen rajattoman maailman puolesta.
“Rajat auki” -aktivisti oli omistanut kuukauden elämästään maahantulijoiden auttamiseen.
Hänen ryhmänsä oli sijoitettu Italian ja Ranskan rajalla sijaitsevan Ventimiglian Ponte San Ludovicoon, jossa rikos tapahtui. Asiasta kerrottiin mm. paikallislehdissä sekä suuressa valtakunnallisessa Corriere della Sera -lehdessä.
Eräänä lauantai-iltana, kun lähistöllä pidetyissä juhlissa soitettiin kovaa musiikkia, nainen oli suljettu leirin suihkukoppiin. Afrikkalaisista maahantulijoista koostunut jengi raiskasi hänet siellä. Kukaan ei kuullut hänen avunhuutojaan kovalla soineen musiikin takia.
Sanomalehti La Stampa kertoo, että nainen olisi halunnut ilmoittaa hirvittävästä rikoksesta poliisille, mutta hänen vasemmistolaiset aatetoverinsa saivat hänet lopulta vakuuttuneeksi, että jos totuus paljastuisi, se voisi vahingoittaa heidän utopistista unelmaansa maailmasta, jossa ei ole rajoja.
Monikulttuurisuuden hurmos on riippuvuus
Filosofi Stephan Molyneux on kehittänyt terävän analyysin sille, miksi suvaitsija on sellainen kuin on: hänellä on addiktio. Otan tässä tuon Molyneux'n ydinajatuksen suvaitsemisesta riippuvuutena, jonka selitän ja jota laajennan omin päätelmin.
Kaikki tietävät, että hyvän tekemisestä tulee hyvä mieli. Ihmiset kertovat osallistuvansa hyväntekeväisyystoimintaan, koska saavat siitä itse iloa. Auttamisesta koettu jalomielisyys aiheuttaa aivoissa endorfiinin ja dopamiinin ryöpyn, joka tuo hyvänolon tunteen. Juuri sama aivokemiallinen tapahtuma on kaikkien addiktioiden takana. Alkoholisti tai narkomaani kokee samanlaisen aivokemiallisen reaktion päihdettä nauttiessaan, ja lopulta tottuu tähän muuntuneeseen aivokemialliseen tilaan niin paljon, ettei pärjää ilman sitä, ja kyseisen palkkion saamisesta tulee kaikki kaikessa.
Tämä aivokemiallisen palkkion hakeminen ei ole ainoa asia, joka tekee yltiöpäisestä suvaitsemisesta sairaalloista; myös suvaitsevaiston käytös on tyypillistä addiktin käytöstä. Monikultturismiin uskovat toimittajat eivät halua raportoida negatiivisia uutisia pakolaisista vaan mieluummin jättävät ne huomiotta tai kiistävät niiden olemassaolon. Mukamas rasisminvastaiset rasmuslaiset haukkuvat raiskausten uhreja huoriksi ja valehtelijoiksi, bloggaaja Saku Timonen vaatii ahdistelluille tytöille oikeudellisia seurauksia rikosilmoituksen tekemisestä, ja Kyllikin Siskojen vetäjä Katja Hietala yritti viimeiseen asti leikkiä, että pikkupojan ryöstö Torniossa ei ollut totta.
Jos näytät ikäviä tosiasioita monikultturistille, hän menee puolustuskannalle ja suuttuu, eli toimii juuri kuin mikä tahansa addikti. Jos jollain on vaikkapa alkoholiongelma, ei hän halua, että hänelle näytetään hänen addiktionsa negatiivisia seurauksia. Ei hän halua nähdä, miten on laiminlyönyt lapsiaan, tai vaikkapa paksua nippua laskuja, joka on kertynyt kun arkiasioita ei ole hoidettu. Addikti menee puolustuskannalle jos hänet pakotetaan kohtaamaan käytöksensä seuraukset ja pyrkii vähättelemään ja pakenemaan haittoja, juuri kuin suvaitsevaisto. Ikävien seurausten näkeminen tekee vaikeammaksi saada "auttamisesta" tulevaa säväriä: se jää kalvamaan mieleen, eikä omaa auttamista pysty kokemaan yhtä tärkeäksi ja hienoksi, jos joku näyttää todisteita siitä, että auttamisesi tuottaa tuhoa.
Kuten muutkin riippuvuuden ohjaamat sairaalloiset käytösmallit, on monikultturismikin itsekästä toimintaa. Monikultturisti ei välitä kärsimyksestä, jota hän tuottaa. Vain säväreillä on väliä. Suomessa sadat naiset ovat tulleet turvapaikanhakijoiden ahdistelemiksi, ilmoitettuja, turvapaikanhakijan tekemiksi tunnistettuja raiskauksia on ollut 25, ja niiden päälle on vielä valtava määrä omaisuus- ja väkivaltarikoksia. Suvaitsija ei halua ajatella näitä uhreja, koska riippuvuus sekoittaa hänen tunne-elämänsä. Suvaitsija ei kykene tuntemaan myötätuntoa rikosten uhreja kohtaan, koska hänen hyvänolontunteensa on kiinni ajatuksessa, että hänen auttamisensa kohde on viaton hädänalainen. Vain riippuvuuden kohde tuottaa enää mielihyvää.
Samoin kuin muut riippuvaiset, suvaitsijat yrittävät saada ympäristön edesauttamaan käytöstään. Huumeidenkäyttäjä ruinaa rahaa perheeltä, aineita kavereilta ja pysyy ruoassa vanhempien ja sossun avulla. Hän tietää itsekin riippuvuuden olevan pahasta mutta ei siitä pysty ravistautumaan irti. Suvaitsija vaatii yhteiskunnalta ja kanssaihmisiltään oman addiktionsa mahdollistamista: pakolaisten vastaanottoa ja rahan syytämistä heidän elättämiseensä. Jos narkomaanin vanhempi sanoo, että nyt menee rahahanat kiinni, jos et mene katkolle, on riippuvaisen ensireaktio suuttumus ja kiukuttelu. Niin reagoi myös suvaitsija, jos hänelle sanotaan, että ei pidä enää antaa resursseja maahanmuuttoon tai ottaa uusia pakolaisia. Hän suuttuu, koska riippuvaiset tyypillisesti eivät kykene maksamaan oman riippuvuutensa hintaa. Samoin kuin päihdeongelmainen siivettää hyväntahtoisilla vanhemmilla, suvaitsija siivettää hyväntahtoisella valtiolla.
Monikultturismi-addiktiosta toivutaan samoin kuin mistä tahansa muustakin riippuvuudesta: joko riippuvaisen myötätunto ja rakkaus hänen riippuvuudestaan kärsiviä kohtaan käy ylitsekäymättömäksi, ja hän toteaa ainoaksi vaihtoehdoksi kunnostautumisen. Tietyt suvaitsijat heräävät, kun lähipiiri alkaa kärsiä toiminnasta, vaikkapa oma perheenjäsen joutuu rikoksen uhriksi. Toinen tapa on kivipohjaan osuminen eli tilanne, josta on vain suunta ylöspäin. Näin käy, kun oma riippuvuus tulee itselle liian kalliiksi ja seuraukset tekevät elämästä sietämätöntä. Päihdeongelmaiselle tällainen osuma voi olla vaikkapa vankilaan tai kodittomaksi joutuminen, suvaitsijalle vaikkapa autettavien todellisen luonteen omakohtainen kokeminen.
Samoin kuin emme kokisi moraalisesti oikeana mahdollistaa päihde- tai peliriippuvaisen itsetuhoa, meidän ei tule mahdollistaa suvaitsijoiden tuottamaa laajamittaista tuhoa. Sairaalloisesti käyttäytyvien ei tule olla päätöksentekoasemassa, vaan holhouksen alla siihen saakka, että saavat ongelmansa kuriin. Heillä ei ole oikeutta romuttaa meidän ja tulevien sukupolvien yhteiskuntaa itsekkään riippuvuutensa ruokkimiseksi.