Rahan säästämisestä yleensä.

Useimpien kohdalla kuitenkin helpointa on juuri laittaa vakiosumma heti palkkapäivänä säästöön ja täysin erilliselle tilille. Laitan itsekin heti palkkapäivänä muutaman satasen säästöön ja jos rahaa vielä senkin jälkeen, laitetaan vielä lisää myöhemmin säästöön.

Kyllä tuo sinunkin ajatuksesi käy, kunhan rahat ylimääräiset rahat siirtää sellaiselle tilille, johon ei pääse pankkikortilla. Nimittäin käyttötilillä kannattaa olla vain minimimäärä rahaa, eli mieluummin satasia kuin tonneja. Jos vaikka rikolliset saavat pankkikortin haltuunsa (automaatissa olevasta kopiolaitteesta tai vain varastamalla), eivät he saa varastettua kaikkea tililtä.

Itselläni on tällä hetkellä kolme eri tiliä eri tarkoituksiin, joista vain yhteen on pankkikortti, ja sen päälle pieni määrä sijoituksia.

Ja muuten, normaaleja tilejä voi perustaa nettipankissa parilla hiiren klikkauksella, eikä ne edes maksa mitään.

Suomessa on muotia näyttämisenhalu. Se on se ongelma. Pienillä tuloilla pitäisi saada "kaikki-mulle-heti-nyt", vaikka sitten velaksi.

On asiallista, että lainaa ottaa asuntoa varten, ehkäpä järkevissä määrin autoonkin.
Kuitenkin, melkein 50% suomalaisista on joustoluottoa, muuta, kuin asuntoa varten otettua! Keskimääräinen joustoluotto on n. 7000eur!

Se on muotia. Kaikki ulkoisesti näkyvä on jees. Tyypillisesti hieno auto. Tämä painottuu vielä pienituloisiin, "ns. amiksiin", joilla on monella hienot/kalliit autot alla. Velaksi tietenkin ja korko/käsittelykulut on sellaiset, että niillä monesti saisi esim. tankillisen bensaa!

Sen sijaan, säästämistä ei harrasteta. Jos säästät, joudut tinkimään vaatetuksesta, siitä hienosta autosta, ehkä matkustelusta -> olet nykymuodin mukaisesti "ulkona".

Suomalaiset käyttää rahaa sellaisiin asioihin, jotka lähinnä menettävät arvoansa, tyypillistä on, että ostetaan niin kallis kämppä, kuin voidaan, sama juttu sen auton kanssa.

Säästäminen ja varsinkin sijoittaminen ei ole tuttua nykyaikana ollenkaan. Suomessa on n. 800 000 "osakesijoittajaa", mutta suomalaisista ihmisistä ainoastaan n. 5 prosentilla on osakesalkku, jonka arvo on yli 12 000 euroa! Siis viidellä prosentilla ihmisistä!

Ei ole ihme, että suomalaisille ei kerry varallisuutta, vaan sama pysähtyneisyyden tila sitten periytyy lapsille.

Lopulta - perintöjen kyttääminen. "kyllä toteutetaan unelmat, kun vanhemmat jättää perinnön". Ja tässäkin mennään vikaan, usein käy niin, että vanhus joutuu hoitokotiin, jossa edunvalvoja käyttää vanhuksen koko omaisuuden parin viimeisen elinvuoden aikana.

Siihen ei kannata luottaa ollenkaan, saako perintöä vai ei. Useimmissa tapauksissa perintö on vaatimaton, jaettu monelle ja kaikkien kulujen jälkeen ei ole mitään takuuta, että sillä olisi mitään ostovoimaa.

Kaiken kaikkiaan suomalaiset on kateellista kansaa, omat rahat kyllä käytetään kaikki ja jos joku menestyy paremmin - haluttaisiin käyttää muidenkin rahat.

Tuosta perinnön kyttäämisestä on myös itsellä eräs esimerkki. Iso-setäni oli aikanaan töissä vakuutusyhtiössä, jossa tienasi hyvin. Eleli säästäväisesti, oli hieno talo ja elintaso kohdallaan.

Tuli kuitenkin vanhemmiten alzheimer-tyyppinen dementia ja joutui hoitokotiin. No, edunvalvoja tyhjenteli tilit ja kaikki eläkkeet meni käytännössä hoitokodille.

Talo oli kauan tyhjillään ja kun perinnönjako tuli, 3 hengelle jaettiin 10 000 euroa, talo oli siinä kunnossa, että palokunta sillä taisi harjoitella.

Eli tästä voidaan todeta, että perinnön kyttäys ei kannata ja sen perusteella päätellä, että itse ei tarvitsisi tehdä omalle asemalleen mitään.

Rahan säästäminen lomaan, ei ole oikeastaan säästämistä, vaan kulutuksen siirtämistä. Merkillistä, että tätä pidetään jotenkin hyveenä, kun sitä jatkuvasti toistellaan, yksinkertainen väki alkaa pitämään sitä tavoiteltavana ja päämääränään.

Vuosittainen matkustelu pitää monen köyhänä, se onkin nykyään köyhien huvia, kun on tylsä työ, asunto ja elämä, pitää päästä siitä pois, säästää kituutetaan ja tuhlataan rahat kerralla. Sen sijaan, että tehtäisiin elämän perusasioille jotakin muutosta kestävämpään suuntaan.

Vuosikymmenestä toiseen taviksen paras tie vaurastua on hankkia oma asunto ja maksaa se pois mahdollisimman pian, sen jälkeen ylimääräinen raha sijoituksiin.

Raha tekee vapaaksi, tai ainakin vapaammaksi, köyhän on oltava nöyrä, jokainen päättää itse, kumpaa tavoittelee.

aloitetaan miettimällä mitä on raha ja miten työ muuttuu rahaksi, autiolla saarella on 3 henkilöä, kaikilla on koko 16 tuntia työtä 8 nukkumista, kukaan ei voi siis "säästää" koska kaikki "raha" on työtä.
eli jos joku aloittaa säästämisen ,tarkoittaa se sitä että hän ei teekkään työtä kokoaikaa vaan "säästää" voimiaan , eli 2 muuta ei saakaan vastinetta heidän tekemälleen työlle, jos hekin "säästävät" voimiaan kaikilla on silloin "säästyneitä" voimia , mutta eläminen tulee joko vaikeammaksi tai hitaammaksi, kun työaika lyhenee kaikilla.
Jos taas kaikille määritellään eri palkan määrä kuten meidän "sivistyneessä " yhteiskunnassa , niin lopuksi jonkun ei tarvitse tehdä mitään ,kunhan vain ottaa itselleen korvauksen joka on vähintään tuplat näiden kahden edestä, mutta koska 3 työntekijällä ei työ joudu vaikka palkka olkoot mikä hyvänsä täytyy ottaa siis saarelle 4 henkilö joka tekee tämän tekemättömän työn.
raha ei tee mitään , raha tekee ainoastaan ihmisestä sekopään joka teettää omat työnsä muilla.
raha on muutenkin täysin arvotonta itsessään, kasa paperia.
raha "säästettynä" on vain virtuaalinen luku , virtuaalisessa luottamuksessa.
raha menettää arvoaan joka päivä , koska uutta rahaa tehdään joka päivä.
raha jota "säästetään" tulevaisuuteen, sitä ei nähdä tulevaisuudessa.
raha jota tavoittelet ,tavoittelee lopuksi sinua.
esimerkiksi kiinassa jossa miljardit ihmiset " säästävät" rahaa, siis mitä vihtua, rahaa jolla ei ole mitään arvoa tulevaisuudessa ja joka on vain bittejä virtuaalisessa taivaassa, tämä raha tulee häviämään virtuaaliseen tietämättömään.
ihminen joka esimerkiksi säästää 24/7 on työnantajien unelma , tekee työtä korvauksetta , esimerkiksi toiselle ihmiselle joka 100 prosenttisella velalla ottaa tämän työn vastaan, lopuksi toinen on tappiveloissa ja toinen rutiköyhä, vain tehty työ firmoille / järjestelmälle oli aitoa ,
silloin kun kaikilla on tasapalkka ja tasatunnit ja yhteinen maksuväline ( raha ) silloin maailma pysähtyy, kaikki perustuu epärehellisyyteen.

entisessä maailmassa pakotettiin ja nykyisessä maailmassa pakotetaan ( ensin annetaan velaksi ja sitten pakotat itsesi tekemään työtä maksaaksesi velkasi, eli markkinat lähtee aina velkahanat edellä nousemaan )
velalla ei usein ole hintaa , se tulee vasta sitten selville kun ja jos pääset velasta eroon, velalla eroon velasta ei pääse eroon koskaan.

jos säästät, säästä jotain mikä ei ole paperilapulla eikä perustu luottamukseen,


ilman noita sijoituksia saat nukkua ilman huonoa omaatuntoa, et siis vaadi riistoa , saman sijoituksen voit tehdä kun teet itse mitä kulutat. tuskin meistä kukaan ansaitsee 1 tunnin omalla työpanoksella 8 tuntia tilalle toisen tekemänä saati viikkoa.

Nykyisenä liki olemattomien talletuskorkojen aikakautena pankin tileille kertyneille säästörahoille ei saa käytännössä juuri laisinkaan tuottoa. Sinänsä pankkitilit ovat varma paikka säästöjen "varastoimiseksi" eli parempi kuin patjan alle piilottaminen. Edes pienoisen tuoton saamisen ajatuksessa minäkin olen hankkinut hiukan pörssiin listautuneitten yhtiöitten osakkeita ja nimen omaan semmoisia osakkeita, joista saan osinkotuloja. Vähänkin on parempi kuin ei laisinkaan. Pörssiosakkeissa on kuitenkin se puolensa, että niitä myydessä menee veroa, jos myynti tuottaa voittoa eli tuhat euroa voittoa taitaa olla nykyisin se verotuksellinen alaraja. Osakkeitten muuttaminen käteiseksi on kyllä kohtalaisen helppoa, kun myyntiin tarvittava aika on aika lyhyt eli siinä parisen viikkoa tai vähän enemmän. Talletutileillä olevat säästöt sen sijaan ovat koska tahansa nostettavissa käteisenä tai käytettävissä hankintojen ja laskujen maksuun. Myös uudessa osakasäästötilin hankeviritelmässä on sama kuvio eli käteiseksi muutettaessa verottaja tulee siihen välii ja kahmaisee osuutensa. Siis: Kyllä vanhanaikaisella pankkitalletuksella on edelleen oma kätevyytensä, vaikka tuotto jääkin kuta kuinkin olemattomaksi.