Historiaa tuntemattomat eivät usein tajua, miten toisin asiat ovat ennen olleet. Tarjoavat uutuuksia perinteellisenä tapana.
Alkuseurakunnalla ei ollut muita kirjoituksia kuin VT. Päätellen siitä, miten he sitä siteerasivat, näyttää siltä, että useimmilla UT:n kirjoittajilla ei ollut sitä fyysisenä kappaleena ollenkaan. Joitakin kirjoja siteerattiin muistinvaraisesti, mutta aika pieleen.
Alkuseurakunta odotti Jeesuksen pikaista paluuta ja uuden taivaan ja uuden maan luomista. Kun Jeesus sitten ei pian tullutkaan, ja aikalaissukupolvi alkoi harveta, ruvettiin kiireesti keräämään kaikenlaista tietoa Jeesuksen tekemisistä ja apostolien työstä ja kirjeenvaihdosta. Suurin osa oli tietenkin jo hävinnyt, mutta yhtä ja toista saatiin kasaan.
Kirkko sitten kiisteli vuosisatoja, mikä oli autenttista, mikä ei, mutta hyväksyi sitten lopulta kirjoituksia, jotka ovat tutkimuksen valossa osoittautuneet epäperäisiksi, kiistakirjoituksiksi ja jopa väärennöksiksi. Nekin kirjat, jotka ovat parhaita, ovat suuresti liioittelevia. Tyypillistä folklorea.
Historiankäsitys oli vielä alkeellinen. Kun Luukas sanoo "tarkoin tutkineensa", se ei suinkaan tarkoita samaa, kuin nykyhistorioitsija tarkoittaisi samalla sanonnalla, vaan sitä, että Luukas kokosi kaiken, mitä näki tai kuuli, mitään siitä lähdekriittisistä syistä hylkäämättä.
Aluksi kirjoituksia kopioitiin paperille, joka oli tehty kaislanlehdistä. Kopiot olivat niin kalliita ja havinaisia, että millään seurakunnalla ei ollut varaa eikä kykyä hankkia kaikkia kirjoituksia. Luultavasti jokin teksti saatiin lainaksi naapuriseurakunnalta ja kuluneena palautettiin. Julistus perustui edelleen seurakunnan perimätietoon ja vain vähän kirjoitettuun, jos ollenkaan.
Tilanne muuttui hiukan, kun alettiin tehdä kestävämpiä kopioita nahalle. Ne olivat kalliimpia mutta kestävämpiä, vaan kaukana siitä, että seurakunta olisi voinut omistaa oman UT:n kokoelman. Edelleen julistus perustui ensisijaisesti perimätietoon.
Tultaessa keskiajalle, seurakunnat alkoivat jo omistaa UT:n kokoelmia. Tilanne parani jonkinverran, kun opittiin tekemään paperia kangasjätteistä ja painamaan niihin. Mutta edelleen Raamatut olivat vain seurakuntien omaisuutta. Näin oli myös jatkossa, vaikka Raamatut halpenivat, kun opittiin painamaan irtokirjasimilla. Edelleen vain seurakuntien omaisuutta.
Raamatut tulivat suuren yleisön saataville vasta 1800-luvulla, kun Britannian ja ulkomaan raamattuseura alkoi joukkopainattamisen ja halpojen Raamattujen jakamisen. Sitä ennen tavallinen kansa saattoi tutustua Raamattuun vain kirkon julistuksessa, siis noin 1800 vuotta Jeesuksen jälkeen.
Nyt onkin syntynyt, mahdollista kun on, uusi voimallinen oppi, että Raamattu on jotakin enemmän kuin kirkko. On syntynyt liike, joka opettaa, että intensiivinen raamatunluku on kristitylle välttämätön. Raamattu on muuttunut kirkon keräämistä tiedon murusista Jumalan kirjaimelliseksi ilmoitukseksi, joka on ehdoton auktoriteetti niin uskonnollisissa kuin tieteellisissäkin kysymyksissä. Ei olekaan enää kirkko, joka julistaa kristillistä oppia, vaan eräille riittää pelkkä Raamattu opin saamiseksi ja netti sen julistamiseksi. Seurakuntaa eli kirkkoa he eivät tarvitse.
Siksi nettifundiksilta turhaan kysytään, mitä kirkkoa ja mitä suuntaa he edustavat. Eivät mitään. He uskovat, että Raamattua lukemalla ilman seurakuntayhteyttä on kunnon kristitty. Voiko pahemmin enää erehtyä?
Olemme kiitollisia painotekniikan edistymisestä ja uutena tulleesta digitaalitekniikastakin, mutta seurakuntayhteyttä ne eivät korvaa. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja Jeesus Kristus on sen pää.
Alkuseurakunnalla ei ollut muita kirjoituksia kuin VT. Päätellen siitä, miten he sitä siteerasivat, näyttää siltä, että useimmilla UT:n kirjoittajilla ei ollut sitä fyysisenä kappaleena ollenkaan. Joitakin kirjoja siteerattiin muistinvaraisesti, mutta aika pieleen.
Alkuseurakunta odotti Jeesuksen pikaista paluuta ja uuden taivaan ja uuden maan luomista. Kun Jeesus sitten ei pian tullutkaan, ja aikalaissukupolvi alkoi harveta, ruvettiin kiireesti keräämään kaikenlaista tietoa Jeesuksen tekemisistä ja apostolien työstä ja kirjeenvaihdosta. Suurin osa oli tietenkin jo hävinnyt, mutta yhtä ja toista saatiin kasaan.
Kirkko sitten kiisteli vuosisatoja, mikä oli autenttista, mikä ei, mutta hyväksyi sitten lopulta kirjoituksia, jotka ovat tutkimuksen valossa osoittautuneet epäperäisiksi, kiistakirjoituksiksi ja jopa väärennöksiksi. Nekin kirjat, jotka ovat parhaita, ovat suuresti liioittelevia. Tyypillistä folklorea.
Historiankäsitys oli vielä alkeellinen. Kun Luukas sanoo "tarkoin tutkineensa", se ei suinkaan tarkoita samaa, kuin nykyhistorioitsija tarkoittaisi samalla sanonnalla, vaan sitä, että Luukas kokosi kaiken, mitä näki tai kuuli, mitään siitä lähdekriittisistä syistä hylkäämättä.
Aluksi kirjoituksia kopioitiin paperille, joka oli tehty kaislanlehdistä. Kopiot olivat niin kalliita ja havinaisia, että millään seurakunnalla ei ollut varaa eikä kykyä hankkia kaikkia kirjoituksia. Luultavasti jokin teksti saatiin lainaksi naapuriseurakunnalta ja kuluneena palautettiin. Julistus perustui edelleen seurakunnan perimätietoon ja vain vähän kirjoitettuun, jos ollenkaan.
Tilanne muuttui hiukan, kun alettiin tehdä kestävämpiä kopioita nahalle. Ne olivat kalliimpia mutta kestävämpiä, vaan kaukana siitä, että seurakunta olisi voinut omistaa oman UT:n kokoelman. Edelleen julistus perustui ensisijaisesti perimätietoon.
Tultaessa keskiajalle, seurakunnat alkoivat jo omistaa UT:n kokoelmia. Tilanne parani jonkinverran, kun opittiin tekemään paperia kangasjätteistä ja painamaan niihin. Mutta edelleen Raamatut olivat vain seurakuntien omaisuutta. Näin oli myös jatkossa, vaikka Raamatut halpenivat, kun opittiin painamaan irtokirjasimilla. Edelleen vain seurakuntien omaisuutta.
Raamatut tulivat suuren yleisön saataville vasta 1800-luvulla, kun Britannian ja ulkomaan raamattuseura alkoi joukkopainattamisen ja halpojen Raamattujen jakamisen. Sitä ennen tavallinen kansa saattoi tutustua Raamattuun vain kirkon julistuksessa, siis noin 1800 vuotta Jeesuksen jälkeen.
Nyt onkin syntynyt, mahdollista kun on, uusi voimallinen oppi, että Raamattu on jotakin enemmän kuin kirkko. On syntynyt liike, joka opettaa, että intensiivinen raamatunluku on kristitylle välttämätön. Raamattu on muuttunut kirkon keräämistä tiedon murusista Jumalan kirjaimelliseksi ilmoitukseksi, joka on ehdoton auktoriteetti niin uskonnollisissa kuin tieteellisissäkin kysymyksissä. Ei olekaan enää kirkko, joka julistaa kristillistä oppia, vaan eräille riittää pelkkä Raamattu opin saamiseksi ja netti sen julistamiseksi. Seurakuntaa eli kirkkoa he eivät tarvitse.
Siksi nettifundiksilta turhaan kysytään, mitä kirkkoa ja mitä suuntaa he edustavat. Eivät mitään. He uskovat, että Raamattua lukemalla ilman seurakuntayhteyttä on kunnon kristitty. Voiko pahemmin enää erehtyä?
Olemme kiitollisia painotekniikan edistymisestä ja uutena tulleesta digitaalitekniikastakin, mutta seurakuntayhteyttä ne eivät korvaa. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja Jeesus Kristus on sen pää.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Seurakuntayhteydelläkö korkeasti oppinut dogmatikos katsoo ANSAITSEVANSA pelastuksen!? Vai verrattomilla historian tiedoillaan, joilla hän tuosta vain lyö lyttyyn Uuden Testamentin luotettavuuden. T.s. Herramme Jeesuksen Kristuksen ja Hänestä ylöskirjatun sanan luotettavuuden!?
Eli mikä tuossa historiallisessa katsauksessa meni väärin ja millainen on oikea _historiallinen_ versio?
Olen jotakuinkin päätynyt tuohon johtopäätökseen:
”Nyt onkin syntynyt, mahdollista kun on, uusi voimallinen oppi, että Raamattu on jotakin enemmän kuin kirkko. On syntynyt liike, joka opettaa, että intensiivinen raamatunluku on kristitylle välttämätön.”
Kun kirjapaino mahdollisti Raamatun painamisen ja oli edullinen hankkia, vasta sitten siitä tuli hiljalleen se uskon kohde sen lähteen sijasta.
”Raamattu on muuttunut kirkon keräämistä tiedon murusista Jumalan kirjaimelliseksi ilmoitukseksi, joka on ehdoton auktoriteetti niin uskonnollisissa kuin tieteellisissäkin kysymyksissä.”
”Ei olekaan enää kirkko, joka julistaa kristillistä oppia, vaan eräille riittää pelkkä Raamattu opin saamiseksi ja netti sen julistamiseksi. Seurakuntaa eli kirkkoa he eivät tarvitse.”
Kun ihmiset alkoivat lukea ja tulkita omin päin kaiken mitä Raamatussa oli, se mahdollisti myös sen että syntyi aina vain uusia yhteisöjä ja sitä kautta uusia suuntauksia. Näin kirkko hiljalleen alkoi olemaan vastustuksen kohde, joka ei satojen omaoppineiden mielestä enää ollut ”oikeassa uskossa”.
”Siksi nettifundiksilta turhaan kysytään, mitä kirkkoa ja mitä suuntaa he edustavat. Eivät mitään.”
No, tavallaan noinkin mutta kyllä voidaan tunnistaa näitä uusia suuntauksia, jotka ovat ottaneet yhtä toisaalta ja toista muualta. Ainakin osalle opetetaan, ettei saa sanoa mitä suuntausta on, vaan korostetaan sitä että ollaan ”yhtä suurta seurakuntaa” johon kuulutaan. Näin häivytetään kaikki historialliset tosiasiat sekä teologiset määritelmät, ja piilotetaan ne mieluusti ”seurakuntalailta”. Jos niitä joku kyselee, sitä pidetään jo vääränä, yhteisöjen auktoriteetteja ei saa kyseenalaistaa millään muotoa.
"Kun kirjapaino mahdollisti Raamatun painamisen ja oli edullinen hankkia, vasta sitten siitä tuli hiljalleen se uskon kohde sen lähteen sijasta. "
No tässä olet oikeassa, mutta emme usko Raamattuun Jeesukseen sijaan, vaan siksi että Raamattu sisältää Jumalan Sanan. Jeesus on se Jumalan Sana, joka tuli lihaksi ja eli meidän keskellämme kuten Johanneksen evankeliumi todistaa. Uskomme Jeesukseen ja siis myös Jumalan Sanaan, että se on Jumalan ilmoitusta ja on siis totta.
Joh. 17:17
Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.
On surullista, että kirkko on hylkäämässä Jumalan Sanan, mikä on loppujen lopuksi ainut lähde saada tietoa Jumalasta ja Hänen tahdostaan.
Tietenkin meillä uskovilla on myös Jeesuksen lähettämä Pyhä Henki, joka myös ilmoittaa mikä on Jumalan tahto kulloisessa tilanteessa, mutta Pyhä Henki ei koskaan puhu Jumalan Sanaa vastaan. Amen
”Siksi nettifundiksilta turhaan kysytään, mitä kirkkoa ja mitä suuntaa he edustavat. Eivät mitään.”
Kyllä meillä jokaisella on oma kotiseurakunta, mutta täällä emme näitä paljastele, koska täällä kirjoittavat ihmiset ovat niin vihamielisiä uskovaisia kohtaan. Toimimme kuten apostolit, jotka myös käyttivät salanimiä suojatakseen itsensä ja sukulaisensa. Myös Jeesus joutui usein kätkeytymään raivopäisiltä ihmisiltä. Tällaista tämä on ollut aina alusta saakka :)
Eli epärehellisyys vai jonkilainen häpeä - vai peräti tietämättömyys on syynä piilossa oloon?
Höppänä, me uskonnottomat ja liberaalithan päinvastoin turvaamme ja puolustamme teidänkin sanan- ja uskonnonvapauttanne – tarvittaessa vaikka asein. Voisipa sanoa, että olemme nuo kivat jutut teille hankkineetkin ainakin uudempien vapauspykälien osalta. Tietysti jos kaipaa marttyyriutta, silloin ne ovat huonompi homma, mutta tuskinpa kukaan teistä elintasomukavuuteen tottuneista vaarasta oikeasti tykkäisi.
Sen sijaan uskovien keskuudessa näyttäisi olevan ihmisiä, jotka ovat paljon kiiinnostuneempia vaalimaan omia kuin toisten vapauksia. Näiltä palstoilta voi lueskella kiukkuisia poistumis/suuntukkimiskehotuksia ja laskeskella miten päin ne menevät. Taitavat "uudestisyntyneet" "johtaa" muita ainakin 5:1...
"...me uskonnottomat ja liberaalithan päinvastoin turvaamme ja puolustamme teidänkin sanan- ja uskonnonvapauttanne..."
Näin päin se tainnut mennä.
99-prosenttisesti. At least.
"Aluksi kirjoituksia kopioitiin paperille, joka oli tehty kaislanlehdistä. Kopiot olivat niin kalliita ja havinaisia, että millään seurakunnalla ei ollut varaa eikä kykyä hankkia kaikkia kirjoituksia. Luultavasti jokin teksti saatiin lainaksi naapuriseurakunnalta ja kuluneena palautettiin. Julistus perustui edelleen seurakunnan perimätietoon ja vain vähän kirjoitettuun, jos ollenkaan."
Tarkoittanet siis, että UT:n kirjoittajat eivät kirjoittaneetkaan yhtään mitään, koska heillä ei olut varaa hankkia "kaislanlehtiä" .
Väitteesi tuntuu kummalliselta, koska nk. essealaisten jäljiltä, jotka irroittautuvat juutalaisista omaksi lahkokseen noin vuoden 100 eKr. jälkipuoliskolla, löydettiin 850 kirjoituksen joukko, jotka sijoittuivat ajanjaksolle 200 eKr. - 100 jKr..
Papyrukselle ja nahalle kirjoitetuilla kääröillä on ollut yli 500 eri kirjoittajaa, ja ne on kirjoitettu hepreaksi, arameaksi, kreikaksi ja latinaksi.
Kirjoitit:
"Nyt onkin syntynyt, mahdollista kun on, uusi voimallinen oppi, että Raamattu on jotakin enemmän kuin kirkko."
Erilaisia ns. kirkkoja on kuin Vilkkilässä kissoja, joiden oppineet kiistelevät ns. kristillisistä opinkappaleistaan.
Kirjoituksestasi päätellen kirkko on siis yliopistokoulutettujen kirkkopiispojen ja -pappien toimesta kehitellyt oman oppinsa uskonnollisissa kysymyksissä, joka oppi tulisi kaikkien seurakuntalaisten omaksua mukaanlukien kirkon välittämä tieteellinen tieto, joka tieto on yhteneväinen tiedegurujen välittämän tiedon kanssa.
Pikku vinkki kirkollemme.
Kun Mooses noin 1400 vuotta eKr. vaati israelilaisia hävittämään homerakennukset terveysvaaran takia, niin mitäpä tekee kirkkomme.
Myy homerakennuksiaan: lerikeskuksia, kirkkoja, asuntoja, seurakuntataloja jne., tietäen vuosikymmenten saatossa omien työntekijöittensä sairastuneen niissä vuoden 1938 ammattitautilaissa mainittuihin nk. homesairauksiin, hyväuskoisille ostajille ilmoittamatta myynti-ilmoituksissaan niiden olevan nk. kosteusvauriorakennuksia.
Korjaus: paperille, joka oli tehty kaislanlehdistä > paperille, joka oli tehty kaislanrungon viiluista.
Mitähän lienen ajatellut moista kirjoittaessani? Antiikissa paperi tehtiin asettamalla kaislan rungon viiluja ristiin. Näissä olevan nesteen ansiosta viilut liimaantuivat yhteen.
Ei voi kuin ihmetellä, että mitä sinä tahdot oikein näillä kirjoituksillasi saavuttaa?
Haluatko sinä, että ihmiset pelastuvat? Miksi et kerro, kuinka pelastutaan?
Nm. kiiskivastarannalta,
kiitos viestistäsi, johon saa sanoa halulla AMEN.
Ole siunattu Herran Jeesuksen nimessä!
Kirjoituksillaan Dogmatikos haluaa ainoastaan kylvää epäuskoa jossa hän itsekin elää siinä määrin vimmaantuneena että on ryhtynyt oikeaksi Perkeleen apostoliksi tälle palstalle.
kiiskivastarannalta kirjoitti: "Ei voi kuin ihmetellä, että mitä sinä tahdot oikein näillä kirjoituksillasi saavuttaa? Haluatko sinä, että ihmiset pelastuvat? Miksi et kerro, kuinka pelastutaan?"<
Minä puolestani ihmettelen, että miksi kaiken teologisen keskustelun pitäisi käsitellä pelastuksen teologiaa. Se nyt on käynyt selväksi etteivät Fundikset pidä arvossa eksegetiikkaa, hermeneutiikasta puhumattakaan. He eivät osaa, tai halua, asettaa Raamatun tekstejä niiden kirjoittamisen aikaiseen ympäristöönsä. Heille Raamattu on jumalalta tullut hermeettinen paketti, joka on jumalan sanaa alusta loppuun. Siihen eivät heidän mielestään ole vaikuttaneet jatkuvan muutoksen kourissa olleet olosuhteet saati kulloisenkin kirjoittajan omat mieltymykset, arvostukset, painotukset, vihan ja inhon tuntemukset tai "kirjailijan" ambitiot.
Fundikset näkevät nämä kirjoittajat ikään kuin kokouksen sihteereinä, jotka ovat tapahtumahetkellä kirjanneet ylös tapahtumia ja päätöksiä. Todellisuudessa moni kirjoittajista oli ennemminkin oman aikansa elias lönnroteja, jotka kokosivat perimätietoon pohjautuvaa materiaalia, kiertopuheita, eri lähteistä tulleita kirjoituksia jne, ja muokkasivat näistä aineksista oman "kalevalansa". Käsittääkseni usein on toimittu kuten Lönnrot Kalevaa kyhätessään: Wikipedia:"tekstejä on muokattu, niiden kieliasua on yhtenäistetty ja korjailtu ja joitakin osia on siirretty toiseen paikkaan ja eri asiayhteyteen kuin alun perin muistiin merkityissä runoissa. Osan Lönnrot on runoillut itse muodostamaan yhtenäisiä juonikuvioita". Silti monille meistä Kalevala on autenttinen teos.
Paavalin kirjeet olivat kirjoittajansa henkilökohtaisia kirjeitä saajilleen. Vaikka Paavali ei niitä tiettävästi itse kirjoittanutkaan, vaan kirjuri, ne olivat silti eräänlaisia "myllykirjeitä" UKK:n tapaan. Valitettavasti Paavalilla ei ollut Sylviä sanomassa, että "tuota et sitten lähetä"!
Uskomiselle on mielestäni tärkeätä nähdä, mihin aikaan, ympäristöön ja mihin tarpeeseen kyseinen uskonto on syntynyt, luotu tai tehty. Moni lahkon tai kultin uhriksi päätynyt olisi varmaan tästä kanssani samaa mieltä, jos olisi näitä asioita enää miettimässä.
Ensin pitää olla perustus, ennen kuin voi rakentaa talon. Ja ennen kuin tekee ne perustukset, pitää suorittaa rakennuspohjan selvitys. Muuten rakennus voi sortua ennen kuin päästään harjakaisiin asti.
Minulla kristinuskoon tutustuminen tapahtui samalla tavalla kuin monilla muillakin: pyhäkoulu -> koulun uskonnontunnit -> rippikoulu. Jokseenkin kaikki varmaan tietävät mitä se pitää sisällään.
Vasta paljon myöhemmin sain tietää, miten Raamatun kirjoitukset tosiasiassa oli raavittu kasaan. Ja miten kirjoituksia oli hyväksytty ja hylätty. Ja jos ei ollut löydetty sopivaa palapelin palaa, oli tehty sopiva pala. Aivan kuin lapsuudessani isoveljeni teki kadonneen palan tilalle pahvista uuden. Ja tadaa! taas oli kokonainen peli!
Tämän lisäksi kirjoituksia "löydettiin" vielä myöhemminkin. Aivan samoin kuin pyhäinjäännöksiä. Monet kuuluisat taideteokset kiertävät maailmalla taidemuseosta toiseen. On helppo ymmärtää, miksei järjestetä vastaavaa pyhäinjäännösten "kiertuetta" keskeisiin kirkkoihin ja katedraaleihin. Olisihan se jossain määrin kiusallista, kun jonkun apostolin leukaluuta voisi samaan aikaan käydä katsomassa Helsingin tuomiokirkossa ja "ohita jono" -kierroksella Vatikaanin Sikstuksen kappelissa! Tai jos joku haluaisi kirkossaan esitellä Jeesuksen käärinliinan, niin saisi valita useammasta ehdokkaasta.
Oikeastaan pitäisikin kysyä, että miksi fundikset eivät tosiasiassa hyväksy teologista keskustelua lainkaan? Sillä eihän kymmenien raamattusitaattien toistuva palstoille latominen ole mitään keskustelua. Useimmiten, jos niistä jotain kysyy, saa "vastauksena" saman litanian uudestaan!
Ympäri maailmaa erilaisissa lahkoissa, ja eritoten kulteissa, rivijäsenet eivät saa keskustella uskostaan muutoin kuin jonkun "valaistuneemman" ollessa paikalla. Guruilta taas ei useinkaan saa kysyä julkisesti mitään, tai sitten erityiset "kysyjät" kysyvät etukäteen kulttijohdolle annettuja kysymyksiä, tai kulttijohdon itsensä käsikirjoittamia kysymyksiä.
Yksi syy tähän on, ettei anna kovin luotettavaa kuvaa, jos johtaja joutuu extempore-tilanteessa vetämään hatusta jonkun puolivillaisen selityksen, kun ei voi sanoa, "sorry, mä en tiedä". Ja näitä kiusallisia selityksiähän Raamatussakin riittää, sateenkaaren synty olkoon yksi esimerkki.
Fundikset ovat tässä(kin) kulttijohtajien kaltaisia; keskustelu ei ole hyvästä, sillä se voi johtaa hallitsemattomaan ketjureaktioon: keskustelu -> ajattelu -> pohtiminen -> tutkiminen -> epäily -> epäusko.
Minulle kristinuskon maapohja paljastui jo kauan sitten niin epävakaaksi, ettei siitä olisi saatu mittavillakaan paalutuksilla riittävän vakaata kunnollisille uskon perustuksille!
Kiitos ansiokkaasta kirjoituksesta. Oma "uskonnollinen" heräämiseni noudatti parikymmentä vuotta sitten jokseenkin samanlaista kaavaa, kuin kuvailemasi tie kysymyksistä ja keskusteluista epäuskoon. Toisin sanoen havahduin tapakristittynä ihmetykseen ja lähdin etsimään vastauksia kristinuskon eräisiin ongelmakohtiin. Seurauksena oli pitkä filosofinen matka uskonnollisuuden ytimeen, kristinuskon kulttuurihistoriaan, Raamatun kertomuksiin, muihin uskontoihin ja opinkappaleisiiin, filosofiaan ja historiaan. Se johti "valaistumiseen" ja ymmärrykseen siitä, ettei minulla ole ja voi koskaan olla henkilökohtaista jumalsuhdetta, koska ei ole mitään jumalaa, johon suhdetta rakentaisi. Ateismini vahvistuu päivä päivältä etenkin kriittiseen ja analyyttiseen ajatteluun kykenemättömien lahkolaisten harkitsemattomia julistuksia lukiessa.
Bibelinlle: Jos uskotkin jumalaan, etkö usko, että jumala haluaisi sinun käyttävän sitä aivokapasiteettiasi opiskeluun, maailman ihmeiden paljastamiseen ja auktoriteettien julistamien totuuksien kyseenalaistamiseen sen sijaan, että keskityt mekaanisesti toistamaan sinuun ohjelmoituja julistuksia niin kuin kone. Olet häpeäksi jumalalle ja kristinuskolle.
Tieto syö maata uskomusten alta. Vakainakin pidetyt rakennelmat romahtavat kun kivijalka murtuu. Niin myös kristinusko.
"Minulle kristinuskon maapohja paljastui jo kauan sitten niin epävakaaksi, ettei siitä olisi saatu mittavillakaan paalutuksilla riittävän vakaata kunnollisille uskon perustuksille!"
Luota Kristus-kallioon kuten me fundamentalistit aina luotamme. Fundamenttihan tarkoittaa juuri lujaa perustaa, kalliota, johon nojaamme. Jeesus on myös se Sana, joka tuli luoksemme ja eli keskellämme ja tämä sama Jeesus eli Jumalan Sana elää yhä keskellämme Pyhän Hengen kautta. Kun meillä on tämä luja Sana, niin emme voi eksyä lukemattomiin upottaviin tulkintoihin kuten teologeille näyttää käyneen, kun jokainen sekoittaa Jumalan ilmoitusta miten nyt sattuu sillä kertaa sekoittamaan. Siinähän vaan menee heidän päänsä ihan sekaisin kuten olemme huomanneet, mutta Jumalan Sana on totuus, joka ei muutu. Amen
Raamatun Vanhan ja Uuden Testamentn käsikirjoitukset ovat hyvin yhdenpiäviä ja niissä on vain vähän poikkeavuuksia ja nekin ovat kohdissa, joilla opillisesti ei ole merkitystä! Eli Raamatun käännokset ovat luotettavia ja Kristillinen oppi kirkoissa on Apostolista ja alkuperäistä.
Jo alkuseurakunnan aikaan oli käsinkirjoitettuja kopiota seurakunnilla!
Näyttääpi dogmatikos siirtyneen mummomuorin opetuslapseksi, kun vastustaa kaikkea Raamatun totuutta ja ottaa totuudeksi sen mitä on omien korvien välissä.
Tai me molemmat olemme tavallisia luterilaisia emmekä minkään henkilöiden luoman oppien käskyläisiä - kuten Patmoslaiset ovat.
Aloitus sisältää niin paljon tarkoitushakuista ja ei -paikkansapitävää "näennäistietoa" että on pakko puuttua taas muutamaan kohtaan:
"Alkuseurakunnalla ei ollut muita kirjoituksia kuin VT. "
Dogmatikos puhuu tarkoitushakuisesti pelkistäen alkuseurakunnan Jerusalemin seurakunnaksi, jossa etenkin juutalaiskristillinen näkemys ensimmäisinä vuosikymmeninä osittain dominoi ja on luonnollista että juuri Jerusalemissa oli VT:n kirjoituksilla vahva asema.
En kuitenkaan ymmärrä johtopäätöstä joka tästä varsin lyhytaikaisesta ja kovin paikallisestaki nilmiöstä vedetään: että siis Raamattu Jumalan ilmoituksena ei ole kirkon tradition yläpuolella. Miksi sitten esim. oman kirkkomme Kirkkojärjestyksen ensimmäisen pykälän mukaan "kaikkea oppia kirkossa on arvosteltava yksin Jumalan Raamatulla"?
KOlmanneksi Dogmatikos varmasti tietää että jo hyvin pian, ensimmäisnä vuosikymmeninä alkoivat seurakuntii levitä apostiieln paimenkirjeet sekä jo apaostolisena aikana (33- 140 jKr.) myös evankeliumeilla oli merkittävä osa yhteisissä kokoontumisissa. Jos alkuseurakunnan ajalla tarkoitetaan ainoastaan sitä hengellisen entusiasmin aikaa jolloin esim. jumalanpalveluksissa puhujat valittiin karismojen perusteella eikä ollut vielä olemasa mitään kirkkojärjestystä tai riitusta, niin tuo aijanjakso oli varsin lyhyt. Jo toisen vuosisadan alussa alettiin yhä enemmän lukea kokouksissa paimenkirjeitä, evankeliumeja ja muita kirjoituksia joista tosin jotkut on myöhemmin todettu epäperäiseksi, kuten D toteaa. Tällaisia on esim. Didakhee, eli nk. Apostoliset isät joissa oli apokalyptista ilmestyskirjallisuutta mutta vahvasti myös piispojen paimenkirjeitä. Vaikka kaikki eivät päässeetkää mukaan Raamatunkaanoniin, ne ovat silti hyvää ja opettavaista luettavaa.
Kun varsin lyhyt karismaattinen jakso alkoi päättyä, sijaan tuli jo paljon ennen Raamatunkaanonin muodostamista ilmiö jota esim. kirkkohistorioitsija Hjalmar Holmqvist kutsuu "Biblisismiksi". Kun apostolit eivät enää henkilökohtaisella arvovallallaan ja karismallaan olleet ehdottomina auktoriteettina ohjaamassa seurakuntia, nousivat heidän ja muiden tunnustettujen piispain kirjeet sekä evankeliumit auktoriteeteiksi näiden esikuvien sijaan. Alkuseurakunnalle oli siis jo alusta asti hyvin tärkeä osa Jumalan kirjoitetulla sanalla josta tuli jopa jumalanpalveluksen keskus. Pian alettiin myös muodostaa alkeellisia tunnustus- ja kastekaavoja.
Jo apostoli Paavali kertoo eläessään meille miten alkuseurakunnissa suhtauduttiin kirjoituksiin:
"Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa" (2.Tim. 3:16)
Dogmatikokselta unohtuvat myös Jeesuksen omat opetukset:
" "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet! Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?" Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu." (Luuk. 24:25)
Dogmatikoksen tarkoitus on nostaa traditio (=kirkon perinne) Jumalan sanan yläpuolelle selittäen esimerkkiä miten hänen mukaansa muka "alkuseurakuntakin oli suhtautunut tällä tavalla asiaan". Tämä käy kirkkaasti selväksi, mutta tässä Dogmatikos kyllä astuu alueelle jota hän ei pystykää perustelemaan, ainakaan kristillisyydest käsin joten olisiko reilumpaa sanoa lukijoillesi suoraan ettet usko Raamattuun Jumalan sanana vaan otat mieluummin vakaumuksesi kristinuskon ulkopuolelta?
Dogmatikos:
"Kirkko sitten kiisteli vuosisatoja, mikä oli autenttista, mikä ei, mutta hyväksyi sitten lopulta kirjoituksia, jotka ovat tutkimuksen valossa osoittautuneet epäperäisiksi, kiistakirjoituksiksi ja jopa väärennöksiksi. Nekin kirjat, jotka ovat parhaita, ovat suuresti liioittelevia. Tyypillistä folklorea."
>>> Totta on että kirkko kiisteli vuosisatoja kaanonista sillä jo tuona aikana oli "Dogmatikoksia" ; -siis harhaoppisia jotka koettivat eksyttää Kristuksen lampaita selittämällä yhtä ja toista epäperäistä.
Mutta kuitenkin on hyvin merkitttävää että tuolloin vielä jakamaton kirkko, Kristuksen maanpäällinen kirkko on ensimmäisissä kirkolliskokouksissaan Pyhän Hengen johdatuksessa, martyyriuden ja harhaoppien paineessa kyennyt Jumalan armosta määrittelemään ne kirjoitukset jotka ovat kristillisen opin mukaisia, jotta jälkipolville säilyisi Jumalan sana ja oikeaoppisten isien yhtäpitävä todistus joka oli pelastavat kristllisen kirkon maan päällä ettei se hajonnut kokonaan vaan vielä tänä päivänä me uskomme yhden, pyhän yhteisen kirkon.
Oli Jumalan armoa ja suunnitelmaa että isät ja Pyhä Henki tämän saivat aikaan, sillä tiettävää oli että kaikkina aikoina on omat "Dogmatikoksensa" jotka ilmoittavat meille että "tieto on lisääntynyt eikä tänä aikana Jumalan sanaan enää voi uskoa"
Lampaat kuulevat Paimenen äänen mutta vierasta ne karttavat. Ne joille on annettu lampaan korva kuulla.
En keskustele nimimerkin Bibeln kanssa seuraavista syistä:
Ketjussa "Jeesus hyväksyy ihan tavalliset ihmiset" nimimerkki Bibeln 5.8.2016 klo 9:52 väitti minun puhuneen käden nostamisesta:
>>...kun olet halveksivasti puhunut "käden nostamisesta tapana tulla uskoon" -sanoit eräässä keskustelussa: "meidän piireissä ei tulla uskoon kättä nostamalla!">>
Kerroin hänelle, etten ole näin sanonut.
Sitten Bibeln väitti 5.8.2016 klo 12:21 mainitussa ketjussa edellä siteeraamani mukaan, että olisin sanonut sen nikillä kuuskytlukulainen.
Kerroin hänelle, etten ole sanonut niin, enkä mitään sen tapaistakaan, en millään nikillä. Tosiasiassa olen itsekin selvästi tuonut ilmi, että olen herätyskristitty, mutta sillä ei ole mitään etua kasvatuskristillisyyteen verrattuna, koska kukaan tällä hetkellä elossa oleva kristitty ei vielä ole saavuttanut päämäärää.
Bibeln vastasi 7.8.2016 14:14:
>>Sen verran voin korjata, että kirjoitit sen nimellä körtti, etkä kuuskytlukulainen. Kävin tarkistamassa. Mutta asia ei muutu miksikään, olen täysin vakuuttunut että sinä kirjoitit sen. Olet muutenkin harrastanut eri nimillä kirjoittelemista täällä. Kirjoitustyyli ja varsinkin asenteet paljastavat.>>
Vastasin 7.8.2016 16:11:
"En ole körtti, enkä ole kirjoittanut nimimerkillä körtti."
Bibeln vastasi 7.8.2016 16:34:
>>Olet kirjoitellut tänne monella nimimerkillä ja tunnistan asenteesi ja kirjoitustyylisi. Olet myös epäonnistuneesti yrittänyt peitellä körttiläistä taustaasi koska pelkäät että ko. liike ei saa hyvää mainetta ehdottoman jyrkkien ja asenteellisten kirjoitustesi tähden.
Tämä on aivan ilmeistä.>>
Havaitsin vastaamisen hyödyttömäksi. Minulla ei ole körttiläistä taustaa, mutta helluntailainen on.
Samainen nikki jo aavisteli ketjussa "Ehtoollisaineiden käsittelystä"
3.8.2016 klo 16:44:
>>Dogmatikos varmaan pappina toimiessaan kaatoi jäljelle jääneet viinit alas viemäristä ja ajtteli SEN olevan luterilaista oppia?>>
Vastasin hänelle, että hän rienaa.
Edellisten perusteella olen tullut tulokseen, että hänen selkärankansa on joustokumia. Siksi en keskustele hänen kanssaan.
Hän ei ole vieläkään perunut rienaavia sanojaan eikä väärää todistustaan. Miehinen mies voi kertoa erehtyneensä. Joka näin ei tee, ei ole kelvollinen mies, vaan surkimus, rääpäle. Käytän hänestä myös nimitystä vätys.
Häntä on muistutettu väärästä todistuksestaan.
"Hän ei ole vieläkään perunut rienaavia sanojaan eikä väärää todistustaan. Miehinen mies voi kertoa erehtyneensä. Joka näin ei tee, ei ole kelvollinen mies, vaan surkimus, rääpäle. Käytän hänestä myös nimitystä vätys."
Kuulostaa muuten kirkolliselta nämä luonnehdintasi. Itsekin olen huomannut tällaisen viestin tätavan papeilla yksityiskeskusteluissa, kun muita ei ole kuulemassa.
No nythän minä vallan äimistyin yllätyksestä... ;-)
Hei Bibeln!
Aloituksessa Mr. D. väittää, että UTn kirjoittajat siteerasivat VTa ulkomuistista ja melko pieleen, olettaen ettei heillä ollut VTn fyysistä kappaletta käytettävissä. Minä puolestani oletan nyt, ettei väite perustu faktoihin. Seurakuntien käyttämä VT versio oli kreikankielinen Septuaginta. Siitä oletettavasti nyt johtuvat ne erot, mitä näemme verratessamme UTssa esitettyjä VTn lainauksia, nimittäin jos meidän VT on käännetty hepreasta eikä Septuagintasta. Kuolleen meren tekstilöydökset taas puolestaan ovat James Whiten mukaan osoittaneet Septuagintan käännösten olevan varsin uskollisia näille löydetyille teksteille. Joten meillä on kovin luotettava tieto siitä, mitä Jumala on puhunut.
Onkohan tästä sanottu mitään suomeksi?
Hei!
Ei minustakaan ole uskottavaa etteikö alkuseurakunnilla olisi ollut käytössään VT:n kappaletta. Dogmatikoksella näyttää monesti olevan tapana tehdä kärjistyksestä totuus ja luottaa toisten tietämättömyyteen siinä määrin ettei hän viitsi laittaa lähteitä oudoille väitteilleen.
Minusta tuo kuitenkin on (omien tietojeni pohjalta) suhteellinen kysymys, sillä varmaankin oli niin ettei kaikissa pakanaseurakunnissa välttämättä ainakaan aluksi ollut käytettävissä kaikkia niitä kirjallisia lähteitä mitä kristillisyydessä muuten oli liikkeellä. Pitää muistaa myös alkuseurakunnan räjähtävä expansio -tilanne. Kirjoituksia kuitenkin hankittiin ja niille annettiin, päinvastoin kuin D. väittää; -suuri ja auktoritatiivinen arvo varsinkin sitten kun apostolit olivat poistuneet keskuudestaan. Minusta D:n teesi on täysin kehällinen enkä ymmärrä mitä hän sillä haluaa edes sanoa?
En myöskään tiedä mihin D:n väite siitä että UT:n kirjoittajat "siteerasivat VT:ta "miten sattuu" -perustuu. En ole koskaan kuullut kenenkään vakavasti otettavan teologin nostavan esille tällaista "ongelmaa" ja siksi epäilenkin tämän käsityksen kumpuavan taas siitä kuuluisasta "Helsinginhengestä" joka vallitsee Teologisessa tiedekunnassa, Riekkisen ja Kuulan yms. liberaalien kirjoissa. Kyse on siis asenteellisesta uustulkinnasta.
Kun esim. tutkii Eusebiuksen kirkkohistoriaa, joka lienee autenttisimmasta päästä jokamiehen saatavilla olevia lähteitä, tai vaikkapa Didakheeta, kirkkoisiä tai marttyyrioita, niin lainaukset VT :stä ovat monesti kovin erilaisia verrattuna meillä olevaan VT:n käännökseen. Ehkäpä osa erilaisuudesta selittynee eri VT:n versioiden käytöllä sillä Septuagintan Kreikan ja Tanakin suhteen alkuseurakunnalla on ollut käytettävissään pääosin Hepreankieliset tekstit mutta myös Arameankielisiäkin sanotaan olleen.
Joka tapauksessa; oli alkuseurakunnalla käytettävissään heti alusta alkaen kaikki kirjat tahi ei, mitä väliä? Pääasia oli että kirjoituksiin tukeuduttiin Jeesuksen kehoituksien mukaisesti ja niitä hankittiin ja julistettiin evankeliumia kaikesta huolimatta. Sen sijaan sitä en usko että neljällä lapsuudestaan juutalaisella evankelistalla ei olisi ollut parempaa tietoa VT:sta kuin Dogmatikoksella ja vieläpä käytössään alkuperäisiä kirjoituksia.
Yksi asia on, että tuohon aikaan pian, siis jo alkuseurakunnan aikana alkoi esiintyä myös uskontosynkretismiä ja mm. gnostilainen kirkko tuotti valtavat määrät uutta tekstiä. Nämä kirkon tekstikiistat pohjautuvatkin paljolti siihen että niin Gnostilaiset kuin pseudepigrafitkin (=epäperäiset kirjoitukset) ym. aiheuttivat alussa jonkinlaisen kaaoksen ja vakavan uhan kirkon uskon säilymiselle kirjallisessa muodossa, jälkipolville talletettavaksi. Siis tuolloinkin oli "Dogmatikoksia" jotka koetivat sekoittaa ja turhentaa Jumalan sanan arvovallan.
Kysyit jotain lähdettä... Valitettavasti en osaa mitään kovin täsmällistä neuvoa, kun en ole mikään asiantuntija tässä mutta ainakin Eusebiuksen kirkkohistoria kertoo paljon myös Raamatun kaanonin ja VT:n kirjoituksien synnystä.
Googletapa Luther -divaria ja soita ylläpitäjälle ja kysy halauamasi kaltaista teosta niin varmasti löytyy, ja halvalla!
http://lutherdivari.fi/kotisivu/
Tuolta klikkaa "kirjat myynnissä" kohtaa.
"Siitä oletettavasti nyt johtuvat ne erot, mitä näemme verratessamme UTssa esitettyjä VTn lainauksia, nimittäin jos meidän VT on käännetty hepreasta eikä Septuagintasta." (Maallikko)
>>> Otaksuisin että jos esitetään väite (kuten D teki) evankelistojen VT:n siteeraamisesta "väärin", niin vertauskohtana tulisi olla alkukieliset Hebrealaiset Tanakin tekstit, eikä verrata niitä meidän Kirkkoraamattumme vastaaviin käännöksiin. En usko D:nkään sentään NIIN typerä olevan että vertaa 1:1 meidän Kirkkoraamatussamme olevia VT:n sitaatteja evankelistojen esittämiin Arameankielisiin VT:n sitaatteihin?
Anteeksi: piti sanoa "Kreikankielisiin" !
Kiitos vinkeistä! Ainakin juutalaisilla synagoogilla oli VTn kirjoituksia käytettävissä (Apt. 17:10-11).
Fundis kirjoitti: "Kun meillä on tämä luja Sana, niin emme voi eksyä lukemattomiin upottaviin tulkintoihin kuten teologeille näyttää käyneen, kun jokainen sekoittaa Jumalan ilmoitusta miten nyt sattuu sillä kertaa sekoittamaan."
Eli on parempi kun ei tiedä, eikä edes halua tietää mitään, uskoo vaan. Tämän kaltaisesta heittäytymisestä on paljon varoittavia esimerkkejä. Monissa lahkoissa ja kulteissa johtaja on vienyt porukkaansa kuin litran mittaa.
Tästä "aivot narikkaan" -mentaliteetistä on Raamatussa monia opettavaisia kertomuksia.
- Luomiskertomuksessa kertomus tiedon puusta on osoituksena siitä, että tieto on pahasta. Ihminen joka haluaa tietää, on väärää materiaalia paratiisiin.
- Tuomas, joka halusi todisteen, joutui selväjärkisyytensä vuoksi kristinuskon tikunnokkaan, ja epäuskon ikuiseksi vertauskuvaksi. Tätä ehdotonta uskoa ilman epäilyä käytetään lahkoissa ja kulteissa vedenjakajana kelvollisiin ja epäkelpoihin uskoviin. Jos epäilee tai kyseenalaistaa asioita on se mätä omena, josta pitää hankkiutua eroon. Joskus jo pelkkä kysyminen riittää kurinpitotoimien kohteeksi joutumiseen, joskus jopa porukasta erottamisen syyksi.
- Ei ole sattumaa, että jo kristinuskon alkutaipaleella uskovan vertauskuvaksi otettiin vuohieläimistä juuri lammas, ei vuohta. Vuohi on älykäs ja omilla aivoillaan ajatteleva selviytyjä. Lammas puolestaan vähä-älyinen mäkättäjä. Siksi "jako vuohiin ja lampaisiin" on myös vertauskuvana oivallinen. Kaikissa uskonnoissa uskovan ideaali on lauman mukana kipittävä höpsö mäkättäjä, joka ei kyseenalaista mitään. Vuohen kaltainen individualisti on johtajan mieliharmi jo siksi, että on mahdoton pössötettävä!
Uskovainen ei välttämättä tiedä uskonnostaan mitään, hän uskoo. Ja siinä sivussa opettelee ja keräilee raamatunjakeita, joita sitten papukaijamaisesti toistaa joka paikassa. Uskontojen, ei pelkästään kristinuskon, perusperiaatteita on, että uskovan pitää ehdoitta luottaa siihen, joka porukkaa vetää. Jo epäily on pahasta, epäusko saatanasta.
Tämän lopullisen erottamispäätöksen helpottamiseksi uskoville on laadittu dogmit. Kuulostavat ne kuinka typeriltä tai naurettavilta tahansa, ne ovat uskonnon peruspilareita, joita vastaan taistelu ei ole hyväksyttävää. Joka hylkää, tai kyseenalaistaa, yhdenkin dogmin, tekee saman koko uskonnolle. Ja kuten asia lystikkäästi ilmaistaan; "valitsee saatanan"!
Monissa uskon yhteisöissä käytetään samaa sitouttamisen kaavaa kuin käyttävät parisuhdeväkivaltaan syyllistyvät miehet. Molempien tavoitteena on kohteeksi joutuneen ihmisen sitouttaminen itseen/yhteisöön, eristäminen muista ihmisistä ja riippuvaiseksi tekeminen. Kun tässä on onnistuttu, alkaa painostaminen, nöyryyttäminen sekä psyykkinen ja fyysinen väkivalta. Suomessa uskonyhteisöt eivät kaiketi tuota fyysistä pahoinpitelyä pahemmin harrasta, vaikka Yhdysvalloissa tuntuukin paikoin olevan suosiossa, jopa tappamiseen asti. Pysy ruodussa niin pysyt hengissä on johtoajatus!
"Monissa uskon yhteisöissä käytetään samaa sitouttamisen kaavaa kuin käyttävät parisuhdeväkivaltaan syyllistyvät miehet."
Tuo oli hyvä oivallus. Jotain samaa dynamiikkaa on havaittavissa.
"Tuo oli hyvä oivallus. Jotain samaa dynamiikkaa on havaittavissa." (Mummo)
>>> Tuossa pelkistyykin yhdessä lauseessa koko sinun kristillisyytesi ja uskosi tärkein ja olellisin sisältö! Elät siitä että ajattelet toisista pahaa.
"Tämän lopullisen erottamispäätöksen helpottamiseksi uskoville on laadittu dogmit. "
Dogmit on ihmisten keksintöä, mutta Jumalan Sana ei järky. Ei Jeesuskaan luottanut ihmisiin, vaan turvautui Isään Jumalaan. Amen
"Uskovainen ei välttämättä tiedä uskonnostaan mitään, hän uskoo. Ja siinä sivussa opettelee ja keräilee raamatunjakeita, joita sitten papukaijamaisesti toistaa joka paikassa. "
Kyllä Jumala on aina parempi opettaja kuin häilyväinen ihminen, joka hallitsee toista aina tämän uhrinsa tappioksi. On tärkeää aina, että opetamme Raamantun jakeiden kautta, sillä sieltä se oppi tulee. EI teologien miljoonien erilaisten tulkintojen kautta.
Sananl. 29:2
Kun oikeamieliset menestyvät, kansa iloitsee, kun jumalaton hallitsee, se huokaa.
Jaa a - todellisuudessa niin ei kuitenkaan tehdä. Harva edes ymmärtää siitä suuntauksesta mihin on liittynyt, miten sellaine on syntynyt ja mikä oli perusta uudellen suutaukselle.
Sans paroles:
>>Bibeln
9.9.2016 14:27
Kirjoituksillaan Dogmatikos haluaa ainoastaan kylvää epäuskoa jossa hän itsekin elää siinä määrin vimmaantuneena että on ryhtynyt oikeaksi Perkeleen apostoliksi tälle palstalle.>>
Kiitos Dogmatikokselle aloituksesta. Maallikkojenkin on hyvä tietää tiettyjä perusasioita, muutenhan he ovat täysin uskonnollisten maagikkojen armoilla.
Joo, kiitos todella!
terv. Beelsebuubi
"raamatunlukija_", kiitos kiittämästä!
Uskonnon juuret ovat kaukana menneisyydessä. Jeesus tuli vähän jälkijunassa, taisi Jeesuskin käväistä Intiassa oppimassa Shivan oppeja; http://beforeitsnews.com/spirit/2016/09/shivas-impact-on-human-history-marriage-system-7000-years-old-2505132.html
Syy miksi Raamattu saatiin vasta niinkin myöhään kuin 1800-luvulla oi se, että paavinvalta vainosi sitä. Paavit tekivät kaikkensa hävittääkseen Raamatun, koska se paljasti paavin olevan antikristus.