Mun terveys ei enää kestä tätä etäisyyttä. Epämääräisyyttä. Hautaan nyt kaiken mitä oli. Ja mitä ei koskaan tullut. Paljon kestin, ja melkein kuolin sinun takiasi. Nyt on pakko tehdä päätös ja lopettaa odotus. On pakko päästää irti ja antaa surun linnun vihdoinkin laskeutua minun oksalleni. Se on jo väsynyt lentämään, odottamaan. Annan sen nyt tulla ja tiedän että vierailusta tulee pitkä. Ehkä jonain päivänä lintu lentää pois ja katson tätäkin elämänvaihetta vaikka viisastuneena. Menetys muuttuu muistoksi, mutta muisto ei häviä koskaan.
:(
:(
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minäkin ole luovuttanut... Tuskin nyt sentään melkein kuolit?! Olimme vain kaksi tuntematonta, jotka kohtalo laittoi törmäilemään. Sinä et ole yksin, jatkat matkaa naisesi kanssa.
Olen nimittäin ottanut yhteyttä, joten ei luulisi siltä osin olevan epäselvyyttä.
No eihän tässä sitte muuta
https://m.youtube.com/watch?v=svN0tqP2dGM
terveyttä ja parempaa jatkoa sinulle kuka oletkin
Älä koskaan luovu minusta! Jos rakastat älä luovuta! Minäkään en luovuta. Pidä rakkautta valona ja voimana elämässäsi.
https://www.youtube.com/watch?v=dAtgDMPDqSg
,,,
Olin tulossa sinun luo huomenna. Toivon, että saan vielä tulla?
Eipä hän varmaan minua noin tosissaan ottanut, joten tämä ei minulle. Hautasin kaiken jo ajat sitten silkasta noloudesta. Ei koskaan puhuttu aiheesta mitään, ohi paljonkin.
Jos olisit hän, niin sanoisin että ymmärrän kyllä ja pyydän anteeksi että ilmestyin pikaisesti elämääsi (ja hävisin) ja näin tuotin tahtomattani sinulle kipua. Sain siitä myös osani.. Anteeksi kun minulta ei vai yksinkertaisesti riittänyt rohkeus. Toivoin kai pystyväni unohtamaan ja jatkamaan matkaa, sillä se on ollut minulle aikaisemmin helppoa. Ajattelin että se olisi vain kummallekin helpompaa. Voi olla että olin väärässä ja tein virheen. Toimin kuitenkin sen mukaan minkä luulin oikeaksi ratkaisuksi. Minuun voi toki ottaa yhteyttä (en kyllä jaksa siitä enää edes haaveilla. Pallo on näemmä minulla.)
https://youtu.be/6lomPbYvZPs
Jos olisit hän niin sanoisin että sinulla ei ole anteeksi pyydettävää ja kiitos siitä että ilmestyit elämääni minkä myötä muutit minua loppujen lopuksi. Pallo on sinulla(.
Tekee pahaa ajatellakin että tuo aloitus olisi kaipaamaltani mieheltä. En ole moisen surun arvoinen. Kyllä sitä nyt on anteeksipyynnön velkaa jos toinen melkein kuolee (kuvainnollisesti tai kirjaimellisesti) takiani. :( Ja olisin muutenkin. En olisi saanut jättää pelkurimaisesti asioita leijumaan tai roikuttaa itseä tai häntä piinaavassa epätietoisuudessa, antaen samalla toivoa ja ottaen pois. Ei se ole oikein ketään kohtaan. Osaan myöntää virheeni, en vain tiedä voiko tai tulisiko se paikata. Olen hieman neuvoton ja halvaantunut sijoilleni.
Kunhan et kokonaan katoa
Eipä jaksa täältä näitä viestejä kaivella, etsiä sitä ihmisen hyvyyttä ja välittämistä, jotta löytäisi ymmärrystä, siihen miten se todellisuus näyttäytyy. Viikko sitten se näytti jonkun hetken valoisammalta ja jopa onnelliselta odotukselta, että nähtäisiin. Mutta mitä sain, juurikin sitä tuttuakin tutumpaa, viestiin vastaamattomuutta ja oma ehdotuksensa jäi roikkumaan ilmaan. Olinko vain pelkkä pelinappula suuressa pelissään ja naru josta veteli, mutta ei en anna hänen enää tehdä niin, en anna hänen vaikuttaa mun tunteisiin, se vaan loukkaa. Pidin itse omista jo sovituista lupauksista ja menoista kiinni, en halunnut tulla tunteissani huijatuksi ja jäädä odottamaan ajottainkin sitä tyhjää, kuten aiemmin tein montakin kertaa ja itsehän siinä vain petyin. Ja ei kyse ei ole siitä, ettenkö kunnioittaisi ja arvostaisi sekä haluaisi nähdä, mutta ikävistä tavoistaan ihminen pääsee vain itse. Minä en voi häntä muuttaa, mutta omaa käytöstäni voin.