Hengellisyys

Hengellinen = mielenterveydellinen (patologinen tapaus)?

Henkinen ja hengellinen tarkoittavat samaa asiaa. Uskonnollinen on hieman eri, joskin sitäkin käytetään synonyyminä. Toki voidaan erottaa myös henkinen ja hengellinen toisistaan, jättäen hengellisyyteen mystiset ja spirituaaliset kokemukset, henkisen jäädessä kaikkien omaksi.

Jokaisella on henki joten kaikki ovat henkisiä. Sitten on olemassa ihmisiä jotka ovat hengellisyydessään tietoisia ja siitä johtuen kenties uskonnollisia.

Henkisen ihmisen ei ole mikään pakko olla hengellinen tai uskonnollinen. Eikä jokainen uskonnollinen ole suinkaan hengellinen.

Otetaan esimerkiksi ISIS-taistelija. Hän on uskonnollinen, ja hengellisyydessään hän on korkeintaan uskonnon kautta, sen pahuuden kautta.

Henkisiä harrastuksia on hyvin paljon. Jooga voi olla henkistä ja hengellistä, mutta sitä voi harjoittaa myös täysin ulkokohtaisesti, fyysisesti, ottaen siitä vain liikunnan ilon.

Henkisiä harrastuksia on esimerkiksi kirjoittaminen ja ajattelu. Luovat taiteet ovat henkisiä. Tiede on henkistä, jos siinä pyritään totuuteen ja vilpittömyyteen.

Tietysti sanat ovat aina mielivaltaisia siinä mielessä että ne ovat ihmisten tekeleitä, ihmisten tulkitsemia ja ihmisten määriteltävissä. Yritin tässä hahmottaa hieman niille sisältöä.

Minä olen ruvennut puhumaan hengellisyydestä ja itsestäni hengellisenä ihmisenä, kun ajattelin tämän alla olevan tekstin läpi. Se on suoraan Wikipediasta kopioitu lyhyt artikkeli. Kun siitä ottaa pois maininnat yliluonnollisuudesta, se mielestäni sopii aivan hyvin myös ateisteihin.
Tietenkään en halua väittää että kaikkien ateistien pitäisi kokea näin, mutta en minä löydä myöskään mitään, mikä olisi ristiriidassa ateismin kanssa. (linkki artikkeliin: https://fi.wikipedia.org/wiki/Hengellisyys )
_____________________

"Hengellisyys voi viitata äärimmäiseen tai materiattomaan todellisuuteen, sisäiseen polkuun, joka mahdollistaa yksilön sisäisen voiman löytämisen, tai syvimpiin arvoihin ja merkityksiin, joiden mukaan ihmiset elävät.
(Ota pois materiaton todellisuus, niin tässä ei ole ristiriitaa ateismin kanssa: huomaa myös että materiaton todellisuus on vaihtoehto, se on esitetty sanalla "tai".)

Hengelliset riitit sisältävät usein rukoilua ja mietiskelyä, joiden tarkoitus on kehittää yksilön sisäistä elämää. Tällaiset harjoitukset johtavat usein kokemukseen yhteydestä suuremman todellisuuden kanssa tuottaen kokonaisvaltaisemman minän; toisten ihmisten tai yhteisön kanssa, luonnon tai kosmoksen kanssa, tai jumalallisen ulottuvuuden kanssa.
(Ota pois rukoilu ja edelleen vaihtoehtoisesti "tai"-sanalla mainittu jumalallinen ulottuvuus, niin tässä ei ole ristiriitaa ateismin kanssa).

Hengellisyys on usein koettu inspiraation lähteenä tai suunnanantajana elämässä. Se voi käsittää uskon materiattomien todellisuuksien kanssa tai kokemuksia läsnäolosta tai luonnon transsendenttisesta luonteesta. Usein siihen liittyy ihmisen suhtautuminen yliluonnolliseen ja siten uskonnollinen ajattelu ja opit, mutta hengellisyyden paino on henkilökohtaisessa kokemuksessa. Hengellisyys on osa ihmisen maailmankatsomusta."
(Tässä viitataan uskonnolliseen kokemukseen, mutta se on esitetty edelleen yhtenä kokemisen tapana, ei ainoana).
________________________

Jos saman esittää poistamalla muutaman kohdan, teksti näyttää tältä, ja se vastaa pitkälti sitä, miten itse koen hengellisyyden:

Hengellisyys voi viitata äärimmäiseen todellisuuteen, sisäiseen polkuun, joka mahdollistaa yksilön sisäisen voiman löytämisen, tai syvimpiin arvoihin ja merkityksiin, joiden mukaan ihmiset elävät.

Hengelliset riitit sisältävät usein mietiskelyä, joiden tarkoitus on kehittää yksilön sisäistä elämää. Tällaiset harjoitukset johtavat usein kokemukseen yhteydestä suuremman todellisuuden kanssa tuottaen kokonaisvaltaisemman minän; toisten ihmisten tai yhteisön kanssa, luonnon tai kosmoksen kanssa.

Hengellisyys on usein koettu inspiraation lähteenä tai suunnanantajana elämässä. Se voi käsittää kokemuksia läsnäolosta tai luonnon transsendenttisesta luonteesta. Hengellisyyden paino on henkilökohtaisessa kokemuksessa. Hengellisyys on osa ihmisen maailmankatsomusta.
________________________

Artikkeli jatkuu:

"Hengellisyyden merkitys

Hengellisyys vaikuttaa syvällisellä tavalla ihmisen henkiseen hyvinvointiin. Hengellisyyttä ja sen merkitystä on sen syvästi henkilökohtaisen luonteen vuoksi vaikea kuvailla kaikenkattavasti. Hengellisyys voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Eräät asiat kuitenkin nousevat tyypillisesti esiin kun ihmiset kertovat omasta hengellisyydestään:

Merkitys – elämän tarkoitus, maailman jäsentäminen järjellisesti
Arvot – uskomukset, normit ja etiikka
Transsendenssi – itsen ulkopuolelle ulottuvat transsendenttinen elämän arvostus ja kokeminen
Yhteys – läheisen yhteyden kokeminen itseen, muihin ihmisiin, luontoon ja yliluonnolliseen
Muutos – elämän tapahtumien ja kokemusten pohdiskelu, omakuvan muodostaminen"

Jos tuosta poistaa yhden sanan: yliluonnollinen, niin tuossa ei ole mitään ristiriitaista ateismin kanssa.
_____________________

Sanat on toki ladattu erilaisilla arvoilla ja eri ihmiset lataavat sanoihin erilaisia arvoja. Jos ateisti kokee hengellisyyden uskovien touhuksi, niinihan vapaasti minun puolestani. Itse kuitenkin olen kokenut, että turha antaa uskovien määritellä sanojen merkityksiä silloin, kun niille on käyttöä uskonnon ulkopuolella. Hengellisyys on minusta sellainen sana. Yllä on mainittu monta asiaa ja kokemisen tapaa, jotka ovat minulle tuttuja ateisteina, erityisesti kokemus yhteydestä suurempaan todellisuuteen, joka useimmiten toteutuu yhteyden kokemuksena luontoon ja joskus harvemmin ihmisiin.

Pitkään käytin sanaa henkinen (kuulosti neutraalimmalta korvissani kuin hengellinen) hengellisen sijasta, mutta olen ajatellut, että hengellisyys on syytä palauttaa kaikkien ihmisten omaisuudeksi, pois uskontojen hegemoniasta ja siksi nykyään itse käytän sitä.
Ajattelen myös niin, että kun miellän itseni ja kokemukseni myös hengellisiksi, se on antanut minulle rikkaamman kokemuksen itsestäni ateistina.

Ja laitetaan vielä loppuun kertauksena: en väitä että ateistien pitäisi kokea tällä tavoin. Jos jollakin ei ole kokemuksia, jotka vastaavat yllä kuvailtua, niin sitten ei ole. Jokaisen ateismikin on erilaista.

>>Uskovaiset mielellään puhuvat uskonnottomien hengellisyydestä ja henkisyydestä.

Miten se nyt määritellään tällä hetkellä? Onko hengellisyys aina uskonnollista ja henkisyys myös?<<

Hengellisyys mielletään yleensä uskonnollisuudeksi jossa tyydytään Raamatun kirjoituksiin (= kristillinen hengellisyys) ja kirkon auktoriteettien uskonnollisiin saarnoihin ja selityksiin. Sellainen sopii ja riittää joillekin ihmisille, mutta ei ihan kaikille. Jotkut haluavat mennä syvemmälle ja ymmärtää ja tietää enemmän... ja
silloin mennään henkisyyden alueelle (mm. teosofia).

Hengellisyys on aina uskonnollista, mutta sitäkin on montaa eri astetta. Aidoin hengellisyys perustuu yleensä jonkinlaisiin omiin kokemuksiin Pyhästä Hengestä ja/tai Enkeleistä.

Syvimmillään ja aidoimmillaan hengellisyys on myös henkisyyttä.

>>Syvimmillään ja aidoimmillaan hengellisyys on myös henkisyyttä<<

Joku on joskus määritellyt "henkisyyden" totuuden ja oikeamielisyyden tiellä kulkemiseksi. Sen mystisempää sen ei välttämättä tarvitse olla ja monet ovat
henkisiä tietämättään. Avoimuus totuudelle on siis kaiken lähtökohta ja omaa
henkistä ja muutakin tietouttaan voi sitten laajentaa, koska ego ei ole esteenä.











Jos materiaalinen ihminen on myös hengellinen ihminen. Hengellinen ihminen on eräänlainen mielikuvitusolento kuten Lassin leevi tiikeri. Voi mietiskellä hengen avulla esim. olevansa puutarhassa tai grillijuhlissa tarjoilijana ja kuinka käyttäytyisi ja mitä sanoisi tuossa juhlassa.

Eli hengellisyys on mielikuvitustoverin luomista. Ja sen asettamista eri tilanteisiin ja aistien käyttämistä oikealla tavalla. Voi esim. kuvitella kuulevansa musiikkia ja istua vain paikallaan mielikuvitusmusiikkia kunnellen.