SDP:n puoluehajaannukseen vaikutti ensisijaisesti kaksi syytä.
1) Asevelisosialistien keskinäinen riitaantuminen. Simonen ja Leskinen esimerkkkinä.
2) Kekin ja Ryssän myyräntyö. Josta osoitus oli Sukselaisen hallituksen Ottopojat.
1) Asevelisosialistien keskinäinen riitaantuminen. Simonen ja Leskinen esimerkkkinä.
2) Kekin ja Ryssän myyräntyö. Josta osoitus oli Sukselaisen hallituksen Ottopojat.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Täysin valheellisesti syytä SDP:n puoluehajaannuksesta on sysätty Tannerin niskoille.
Tässähän olikin ihan rakentava keskustelu Tpsl:stä
Niin oli valitettavasti. Olisiko sinulla jotain itse asiaan liittyen. Sellainen muistikuva on että vielä 1978 puolueen presidenttiehdokas oli paradoksaalista kyllä Ahti M. Salonen.
Ahti M. Salonenko TPSL:nkö ehdokas vuonna 1978? Salonen oli kylläkin Perustuslaillisen Kansanpuolueen presidenttiehdokas. Hän olisi kai ollut halukas asettumaan perustuslaillisten ehdokkaaksi myös vuoden 1982 presidentinvaaleissa Mauno Koivistoa vastaan, mutta puolue valitsi asettui Koiviston puolelle.
Oliko näin. Hyvä kun korjasit. Mutta joku kytkentä entisellä Oikeistodemarilla Salosella oli TPSL:n.
Mikähän se voisi olla? Kertooko Lehtinen?
Nyt sen muistin. Eikös Salonen ollut tämän TPSL:n perillispuolueen puheenjohtaja. Vai oliko kyse SMP:stä irtaantuneesta puolueesta. Mikä se nyt oli.
Smp:stä irtaantunut puolue oli nimeltään Suomen kansan yhtenäisyyden puolue. Sen puheenjohtajana oli aiemmin Keskustankin johtoon pyrkinyt professori Eino Haikala. Hän oli myös puolueensa presidenttiehdokas. Sen jälkeen kun sen jälkeen kun Salonen oli Perustuslaillisen kansanpuolueen presidenttiehdokkaana 1978 ei hän minun muistaakseni ollut enää mukana poliittisessa toiminnassa.
Kiitos. Sitten muistin väärin. Olen sekoittanut tuon Haikalan Saloseen.
Ahti M. Salonen tyyppinä vuoden 1978 presidentinvaaleissa jäi kyllä hyvin mieleeni, vaikka en ollut miestä aiemmin julkisuudessa nähnyt, enkä sen jälkeenkään. Tanneria muuten kehui jossain vaalitentissäkin.
Eikös Ahti M. Salonen ollut Pitsingin, Ehrnrothin, Junnilan ja Vennamon ohellla viimeisiä "itsenäisyystaistelijoita".
Saloselle oli jäänyt vuoden 1948 levy päälle. Nuo muut sentään seurasivat aikaansa.
Mies minun makuuni. Tuo vuosi 1948 oli monellakin tapaa Suomen kohtalonvuosi.
Keskustelu tässä ketjussa kuvaa mainiosti tilannetta SDP:ssä 1950-luvulla. :D
Väinö Leskinen sanoi kerran: "Urho Kekkonen on rrrikollinen". Politiikka oli vissiin aika hurjaa tuohon aikaan.
Ahti M Salonen oli Perustuslaillisen kansanpuolueen presidenttiehdokas 1978. Salonen oli yllä entinen Sosiaalidemokraatti. Tpsl oli Kekkosen takana jo vuodesta 1968 lähtien oli niin poikkeuslain takana kuten myös 1978 vaalissa. Vuoden 1962 Presidentin vaalissa Emil Skog oli Tpsl::llän presidenttiehdokkaana sai vain 2 valitsijamiestä . Muutoin puolue oli hyvin lähellä silloista Skdl:llää. Yksi syy Sdp:n hajoamiseen oli suhteet kommunisteihin osa demareista juuri Tpsl porukka halusi kiinteänpään yhteistyöhön kommunistien kanssa, kun taas muut Sosiaalidemokraatit halusivat tehdä selvän pesäeron kommunisteihin. En tiedä oliko Kekkosella mitään osuutta puolueen hajaannukseen mutta epäselväksi ei jää kummalle puolelle Kekkonen asettui, sen todistaa 5 ottopoika ministeriä Sukselaisen ensimmäisessä hallituksessa.
Lisään vielä edelliseen kirjoitukseeni, että mielenkiintoinen asia on, että Tpsl osallistui Ahti Karjalaisen porvarihallitukseen 1962 näin ottopoika ministerit sai jatkoa muutaman vuoden takaa.
TPSL:llä ei ollut kansanedustajia vuoden 1970 vaalien jälkeen ja puolue lakkautettiin vuonna 1973, joten poikkeuslakiin se ei ottanut kantaa. Tosin lakkauttamista vastustaneet perustivat Sosialistisen Työväenpuolueen, vaikka sillä ei tietenkään voinut olla edes sellaista menestystä kuin TPSL:llä oli ollut.
TPSL:n menestystä 1950-luvulla auttoi talonpoikien ottaminen huomioon puolueen nimessä ja ohjelmassakin sen jälkeen, kun SDP oli käytännössä sanoutunut maatalousväestöstä irti tavoitellakseen kaupunkilaisäänestäjien suosiota. Pitkäaikainen sdp-läinen maatalousministeri Matti Lepistökin loikkasi TPSL:ään.
Ei näköjään enää kannata luottaa muistiinsa. Muistelin että Tpsl olisi ollut hengissä aina 1979 eduskuntavaaleihin saakka, mutta ei ollutkaan.
Aarre Simosen rooli oli ilmeisesti aika suuri tässä puoluehajaannuksessa. Olen ymmärtänyt että Skog oli pelkkä keulakuva. Luultavasti Simonen tähtäsi vuoden 1968 ellei jo 1962 presidentinvaaliin. Uskoa omiin kykyihinsä kuten Asevelisosialisteilla yleensäkin ilmeisesti riitti. Simonen oli muistaakseni kuuden ällän ylioppilas ym.
Ihan mielettömän älykästä kepupalstalla.