Reeta, 22, HS:ssa: Aikuiset eivät tajua, miten vaikea nuoren on saada töitä
Reetan mukaan on ikävää, ettei työnantajista kuulu mitään hakemusten lähettämisen jälkeen. (COLOURBOX)
Vastavalmistuneen Reetan mukaan työnhaku on ankeaa puuhaa: Omalta alalta ei meinaa löytyä avoimia paikkoja ja jos löytyykin, haut päättyvät siihen, ettei työnantajasta kuulu juuri mitään.
- En edes tiedä, menivätkö hakemukseni perille, hän kirjoittaa.
Reeta harmittelee sitä, että hakemusten perään pitää soitella itse.
- Se on vaikeaa, kun pitäisi vielä onnistua ajoittamaan soitot lounas-, kahvi-, tupakkataukojen ja erilaisten palaverien väliin. Vielä ikävämpää on, jos kammoaa puhelinsoittoja tuntemattomille.
Nuoren työnhakijan mielestä työnantajien käytöksellä on lannistava vaikutus. Hänen mielestään nuorten syrjäytymisestä ja työttömyydestä syytetään liiaksi itse nuoria.
- Aikuiset sanovat, että eihän työnhaku ole homma eikä mikään. Mutta te olittekin kokemattomia työnhakijoita silloin, kun Suomessa elettiin kasvukautta, oppisopimukset olivat yleisempiä eivätkä tutkinnot ja aikaisempi kokemus olleet niin tärkeitä, Reeta muistuttaa.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014090118621276_uu.shtml
Reetan mukaan on ikävää, ettei työnantajista kuulu mitään hakemusten lähettämisen jälkeen. (COLOURBOX)
Vastavalmistuneen Reetan mukaan työnhaku on ankeaa puuhaa: Omalta alalta ei meinaa löytyä avoimia paikkoja ja jos löytyykin, haut päättyvät siihen, ettei työnantajasta kuulu juuri mitään.
- En edes tiedä, menivätkö hakemukseni perille, hän kirjoittaa.
Reeta harmittelee sitä, että hakemusten perään pitää soitella itse.
- Se on vaikeaa, kun pitäisi vielä onnistua ajoittamaan soitot lounas-, kahvi-, tupakkataukojen ja erilaisten palaverien väliin. Vielä ikävämpää on, jos kammoaa puhelinsoittoja tuntemattomille.
Nuoren työnhakijan mielestä työnantajien käytöksellä on lannistava vaikutus. Hänen mielestään nuorten syrjäytymisestä ja työttömyydestä syytetään liiaksi itse nuoria.
- Aikuiset sanovat, että eihän työnhaku ole homma eikä mikään. Mutta te olittekin kokemattomia työnhakijoita silloin, kun Suomessa elettiin kasvukautta, oppisopimukset olivat yleisempiä eivätkä tutkinnot ja aikaisempi kokemus olleet niin tärkeitä, Reeta muistuttaa.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014090118621276_uu.shtml
Vastaukset 43
Vanhimmat
Nuorilla on kyllä myös peiliin katsomisen paikka tuossa työnhaussa. Jos laitetaan netin kautta hakemuksia, eikä olla henkilökohtaisesti mitenkään yhteydessä työntekijää etsivään, niin ne työhakemukset hukuvat massaan.
Työn hakeminen on lisäksi pitkäjänteistä puuhaa, se aloitetaan jo yläasteella, kun olla TET-jaksoilla. Näillä työelämään tutustumisjaksoilla pystyy jo varmistamaan tulevia työpaikkoja, ensin kesätöitä ja myöhemmin vakituisia työpaikkoja.
Oikein kauhistuttaa, kun kuuntelen tuttavien puhuvan lapsiensa TET-jaksoista, kuinka he menevät sinne samaan paikkaan, eli kunhan tulee vain käytyä. Ainakin meidän perheessä on panostettu siihen, että TET-jaksot varmistavat tulevat työpaikat ja ovat varmistaneet.
Ja henkilöjohtainen käynti työnhaussa on aina paras ja siihen kannattaa panostaa. Aktiiviset ja positiiviset työnhakijat muistetaan!
Ja pitää myös muistaa, että monet nuoret työllistyvät heti valmistuttuaan hyvin!
: Aikuiset eivät tajua, miten vaikea nuoren on saada töitä
Reetan mukaan on ikävää, ettei työnantajista kuulu mitään hakemusten lähettämisen jälkeen. (COLOURBOX)
Vastavalmistuneen Reetan mukaan työnhaku on ankeaa puuhaa: Omalta alalta ei meinaa löytyä avoimia paikkoja ja
HS:ssa: Aikuiset eivät tajua, miten vaikea nuoren on saada töitä
Reetan mukaan on ikävää, ettei työnantajista kuulu mitään hakemusten lähettämisen jälkeen. (COLOURBOX)
Vastavalmistuneen Reetan mukaan työnhaku on ankeaa puuhaa: Omalta alalta ei meinaa löytyä avoimia paikkoja ja jos löytyykin, haut päättyvät siihen, ettei työnantajasta kuulu juuri mi
avalmistuneen Reetan mukaan työnhaku on ankeaa puuhaa: Omalta alalta ei meinaa löytyä avoimia paikkoja ja jos löytyykin, haut päättyvät siihen, ettei työnantajasta kuulu juuri mitään.
- En edes tiedä, menivätkö hakemukseni perille, hän kirjoittaa.
Reeta harmittelee sitä, että hakemusten pe
menivätkö hakemukseni perille, hän kirjoittaa.
Reeta harmittelee sitä, että hakemusten perään pitää soitella itse.
- Se on vaikeaa, kun pitäisi vielä onnistua ajoittamaan soitot lounas-, kahvi-, tupakkataukojen ja erilaisten palaverien väliin. Vielä ikävämpää on, jos kammoaa puhelinsoittoja tuntemattomille.
kojen ja erilaisten palaverien väliin. Vielä ikävämpää on, jos kammoaa puhelinsoittoja tuntemattomille.
Nuoren työnhakijan mielestä työnantajien käytöksellä on lannistava vaikutus. Hänen mielestään nuorten syrjäytymisestä ja työttömyydestä syytetään liiaksi itse nuoria.
- Aikuiset sanovat, että
Kukahan viiskymmentäluvun nuori siellä taas kommentoi. Työpaikkoja EI haeta 2000-luvulla lakki-kädessä-työnantajan-haastatteluun menetelmällä.
Suurin osa työpaikoista ei tarjoa muuta kuin pelkän WWW-lomakkeen yhteydenottomahdollisuutena. Myös Somea, kuten Linkedl tai jopa Facebook, mainostetaan hyvinä kanavina. Työnantaja EI halua haastatella pakolla tuhatta ja sataa, vaan valitsee joukosta muutaman sopivan.
Voin kuvitella, että samainen "tyvestä puuhun" on kuitenkin heti kärkkäänä haukkumassa niitä vanhempia työttömiä, jotka eivät välttämättä tietokoneita tunne omakseen. Ainoa virka, mikä näillä nälvimisillä on, näyttäisi olevan työttömien dissaaminen. Nuoret haukutaan siitä, ettei olla tunkemassa työvuokrafirmojen konsulttien työpaikoille ja vanhemmat saavat huutia siitä, jos tietotekniikka ei ole tarpeeksi halussa.
Monet on keinot, sanoi mummo, kun kissalla pöytää pyyhki. Sama on meno näissä ulostuloissa, mitä koskee työttömiä (jotka muuten saattavat olla olleet työssä vuosikymmeniä).
En edes tiedä, menivätkö hakemukseni perille, hän kirjoittaa.
lmistuneen Reetan mukaan työnhaku on ankeaa puuhaa: Omalta alalta ei meinaa löytyä avoimia paikkoja ja jos löytyykin, haut päättyvät siihen, ettei työnantajasta kuulu juuri mitään.
- En edes tiedä, menivätkö hakemukseni perille, hän kirjoittaa.
Reeta harmittelee sitä, ett
Aikuiset eivät tajua, miten vaikea nuoren on saada töitä
Reetan mukaan on ikävää, ettei työnantajista kuulu mitään hakemusten lähettämisen jälkeen. (COLOURBOX)
almistuneen Reetan mukaan työnhaku on ankeaa puuhaa: Omalta alalta ei meinaa löytyä avoimia paikkoja ja jos löytyykin, haut päättyvät siihen, ettei työnantajasta kuulu juuri mitään.
- En edes tiedä, menivätkö hakemukseni perille, hän kirjoittaa.
Reeta harmittelee sitä, että hakemusten perään pitää soitella itse.
- Se on vaikeaa, kun pitäisi viel
Aikuiset eivät tajua, miten vaikea nuoren on saada töitä
Reetan mukaan on ikävää, ettei työnantajista kuulu mitään hakemusten lähettämisen jälkeen. (COLOURBOX)
Vastavalmistuneen Reetan mukaan työnhaku on ankeaa puuhaa: Omalta alalta ei meinaa löytyä avoimia paikkoja ja jos löytyykin, haut päättyvät siihen, ettei työnantajasta kuulu juuri mitään.
- En edes tiedä, menivä
HS:ssa: Aikuiset eivät tajua, miten vaikea nuoren on saada töitä
Reetan mukaan on ikävää, ettei työnantajista kuulu mitään hakemusten lähettämisen jälkeen. (COLOURBOX)
Vastavalmistuneen Reetan mukaan työnhaku on ankeaa puuhaa: Omalta alalta ei meinaa löytyä avoimia paikkoja ja jos löytyykin, haut päättyvät siihen, ettei työnantajasta kuulu juuri mitään.
- En edes tiedä, menivätkö hakemukseni perille, hän kirjoittaa.
Reeta harmittelee sitä, e
ävää, ettei työnantajista kuulu mitään hakemusten lähettämisen jälkeen. (COLOURBOX)
Vastavalmistuneen Reetan mukaan työnhaku on ankeaa puuhaa: Omalta alalta ei meinaa löytyä avoimia paikkoja ja jos löytyykin, haut päättyvät siihen, ettei työnantajasta kuulu juuri mitään.
- En edes tiedä, menivätkö hakemukseni perille, hän kirjoittaa.
Reeta harmittelee sitä, että hakemusten perään pitää soitella itse.
an mukaan työnhaku on ankeaa puuhaa: Omalta alalta ei meinaa löytyä avoimia paikkoja ja jos löytyykin, haut päättyvät siihen, ettei työnantajasta kuulu juuri mitään.
- En edes tiedä, menivätkö hakemukseni perille, hän kirjoittaa.
Reeta harmittelee sitä, että hakemusten perään pitää soitella itse.
- Se on vaikeaa, kun pitäisi vielä onnistua ajoittamaan soitot lounas-, kahvi-, tupakkataukojen ja erilaisten
aan työnhaku on ankeaa puuhaa: Omalta alalta ei meinaa löytyä avoimia paikkoja ja jos löytyykin, haut päättyvät siihen, ettei työnantajasta kuulu juuri mitään.
- En edes tiedä, menivätkö hakemukseni perille, hän kirjoittaa.
Reeta harmittelee sitä, että hakemusten perään pitää soitella itse.
- Se on vaikeaa, kun pitäisi vielä o
ia paikkoja ja jos löytyykin, haut päättyvät siihen, ettei työnantajasta kuulu juuri mitään.
- En edes tiedä, menivätkö hakemukseni perille, hän kirjoittaa.
Reeta harmittelee sitä, että hakemusten perään pitää soitella itse.
- Se on vaikeaa, kun pitäisi vi
löytyä avoimia paikkoja ja jos löytyykin, haut päättyvät siihen, ettei työnantajasta kuulu juuri mitään.
- En edes tiedä, menivätkö hakemukseni perille, hän kirjoittaa.
Reeta harmittelee sitä, että hakemusten perään pitää soitella itse.
- Se on vaikeaa, kun pitäisi vielä onnistua ajoittamaan soitot lounas-, kahvi-, tupakkataukojen ja erilaisten palaverien väliin. Vielä ikävämpää on, jos kammoaa puhelinsoittoja tuntemattomille.
Nuoren työnhakijan mielestä työ
""Reeta harmittelee sitä, että hakemusten perään pitää soitella itse.""
Nimenomaan pitääkin soittaa. Ennen kuin laittaa hakemuksen ja jälkeenpäin. Näin työnantajalle syntyy tunne että hakija on oikeasti kiinnostunut tehtävästä. Edellyttää myös että osaa esittää riittävästi järkeviä kysymyksiä työstä ja samalla mainita omat osaamisensa. Kylmä nettihaku tai s-posti kun ei juuri johda mihinkään.
Kokemuksesta voin sanoa, että nykyään on hyvin vaikea saada soittamalla kiinni ketään muuta kuin puhelinvaihde tai joku muu, jolle asia ei suoranaisesti kuulu. Johtuuko sitten runsaslukuisista hakemuksista tai yritysten monimutkaisesta rakenteesta / tehtävien jaosta, niin harvoin hakuja pääsee juttelemaan juuri sen henkilön kanssa, joka oikeasti haettavasta paikasta tietää. Joku henkilöstöpäällikkö tietää auki olevan paikan hakukriteerit, muttei välttämättä mitään itse tehtävästä.
Jokaisesta yrityksestä taikka kunnan/valtion laitoksesta löytyy vastuuhenkilö, jolle asia kuuluu.
Voin esimerkkinä kertoa, kuinka vaimoni pääsi valtiolle työsuhteeseen. Hän otti yhteyttä suoraan ko. laitokseen ja kysyi töitä. Töitä ei silloin ollut, mutta oli tulossa uusien työntekijöiden rekrytointi, joten kehoitettiin odottamaan siihen saakka. Rekrytoinnin koittaessa vaimoni oli uudelleen yhteydessä ko. laitokseen, jolloin nimi jäi mieleen ja jatkossa pääsy työhaastatteluun oli varma. Hän on nyt ollut tuon valtionlaitoksen palveluksessa viimeiset 5 vuotta ja aikoo olla eläkkeelle jääntiin saakka, kunnes täyttää 68 vuotta.
Käytimme samaa taktiikkaa, kun poikamme tarvitsi työpaikan valtion omistamassa yhtiössä. Kävimme yhdessä kysymässä harjoittelupaikkaa opiskeluihin liittyen ja siitä sitten jalka oli laitettu ovenrakoon, jatkossa löytyi kesätöitä, myöhemmin töitä.
es tiedä, menivätkö hakemukseni perille, hän kirjoittaa.
Reeta harmittelee sitä, että hakemusten perään pitää soitella itse.
- Se on vaikeaa, kun pitäisi vielä onnistua ajoittamaan soitot lounas-, kahvi-, tupakkataukojen ja erilaisten palaverien väliin. Vielä ikävämpää on, jos kammoaa puhelinsoittoja tuntemattomille.
Nuoren työnhakijan mielestä työnantajien käytöksellä on lannistava vaikutus. Hänen mielestään nuorten syrjäytymisestä ja työttömyydestä syytetään liiaksi itse nuoria.
- Aikuiset sanovat, että eihän t
set eivät tajua, miten vaikea nuoren on saada töitä
Reetan mukaan on ikävää, ettei työnantajista kuulu mitään hakemusten lähettämisen jälkeen. (COLOURBOX)
Vastavalmistuneen Reetan mukaan työnhaku on ankeaa puuhaa: Omalta alalta ei meinaa löytyä avoimia paikkoja ja jos löytyy
Aikuiset eivät tajua, miten vaikea nuoren on saada töitä
Reetan mukaan on ikävää, ettei työnantajista kuulu mitään hakemusten lähettämisen jälkeen. (COLOURBOX)
Vastavalmistuneen Reetan mukaan työnhaku on ankeaa puuhaa: Omalta alalta ei meinaa löytyä avoimia paikkoja ja jos löytyykin, haut päättyvät siihen, ettei työnantajasta kuulu juuri mitään.
Reetan pitäisi katsoa peiliin ja ymmärtää, että se nuoruus meni jo viitisen vuotta sitten ja aikuisuus on astunut kehiin. Tuntuu todella oudolta se miten tänä päivänä ton ikäiset ihmiset pitävät itseään kakaroina ja ajattelevat, että aikuisuus alkaa joskus myöhemmin. Myötähäpeää tunsin, kun luin.
Mitä puhelimen käyttöön tulee, eipä uskoisi, että joku sen käytön ongelmaksi kokee, jos kokee, olisi varmaan harjoittelun paikka.
En ymmärrä ollenkaan...
Oon itse jo vanha ämmä, mutta tympäisee tämä jatkuva nuorten haukkuminen. Itse olin nuorena ainakin täysin pitelemätön, eivätkä mitkään vanhempien hyvää tarkoittavat neuvot menneet perille. Sittemmin rauhoituin ja sain niitä töitäkin.
Mua tympii myös erityisesti se, että ei saa edes vastausta työhakemuksiin. Siinä sitten ihmettelet, että mitä nyt. Voihan sitä perään soitella, mutta yleensä valinta on jo tehty siinä vaiheessa.
Eniten ärsyttää se, että nuorten pitäis tehdä töitä alipalkalla. Saman se maito maksaa kaupassa nuorellekin. Ikinä en ole suostunut tekemään töitä alle työehtosopimusten, vaikka matalapalkka-alallakin olen työskennellyt. Tulevaisuuden suunnittelu on ihan mahdotonta, kun ei ole takeita työn kestosta. No, jaa... Itse tein muksut, kun oli molemmilla töitä, mutta niin vain meni nekin paikat alta.
Elämä on hyvin paljon erilaista kuin vielä vaikkapa 80-luvulla. Siitä lähtien on ollut pelkkää alamäkeä.
Onhan se ikävää, jos ei saa palautetta työpaikkahakemukseensa, mutta itse ajattelen niin, että uuden työntekijän rekrytointi on iso ponnistus työnantajallekin, jos on työpaikan haku sitä työntekijällekin. Valitettavasti työnantaja joutuu keskittymään kaikkein sopivimpiin ehdokkaisiin ja jättämään muut ehdokkaat huomiotta. Jos yhteen avoimeen työpaikkaan tulee kymmeniä ellei satoja hakemuksia, ei mitenkään voi vastata kaikkiin hakemuksiin. Yrityksen pitää kuitenkin keskittyä varsinaiseen toimialaansa eikä työtä hakevien konsultointiin. Siksi kai osaltaan henkilöstöpalveluyritykset ovat tulleet työmarkkinoille ottamaan osan työntekijöiden rekrytointiprosessista tietysti korvausta vastaan.
Voi Reeta, vielä vaikeampaa se on aikuisena. Aikuisten työttömyysprosentit on matalampia vain siksi, että niin moni on nuorena onnistunut saamaan työpaikan. jos verrataan, onko vaikeampi saada työpaikka ilman työkokemusta, vastavalmistuneena, kun ikä alkaa 2:ll, 3:lla vain 4:llä, niin kyllä tässä vertailussa se pienin numero voittaa.
Ongelma ei siis ole nuoruus, vaan nuoruus on plussaa! Ongelma on, jos työhistoria puuttuu eikä ole kokemusta. Kannattaakin ehdottomasti tehdä töitä jo opiskeluaikana. Ei haittaa, jos ensimmäiset töyt ei ole n.s. omalta alalta, vaan ihan miltä alalta vain ja mitä työtä vain. Töissä olemalla oppii työelämätaitoja, ja jos tyyppi on ollut nuorena vaikkapa puhelinmyyjänä tai siivoojana, niin se kertoo kyllä sisukkuudesta ja ahkeruudesta ja antaa paljon etumatkaa verrattuna sellaiseen, joka on vain valittanut kotona netin ääressä.
Reeta, 22, ei ole ehkä ymmärtänyt, että amiksesta valmistuvat kaikki edes silloin tällöin oppitunneille ilmestyvät reppanat. Sen takia toisen asteen tutkintoa ei kannata pitää vielä aivan valtavana meriittinä työnhaussa - erityisesti nykyisessä taloustilanteessa. Vaatii useilla aloilla henkilökohtaisten ominaisuuksien kehittämistä ja aktiivisuutta saada hyvä vakiduuni sieltä lähiseudulta.
Vaikka sitä kävisi henkilökohtaisesti yrityksissä hakemassa töitä niin ei niistä kuulu mitään sen jälkeen- Olen käynyt ainakin 15 yrityksessä tänä vuonna täyttämässä hakemuksia. Usein ne sanoo että ätytä netissä hakemus niin ottavat yhteyttä mutta eivä ota.
Melkein joka yrityksellä on kotisivut ja siellä kohta .Avoimet työpaikat, jonne voi laittaa sen työhakemuksen mahdollisesti avautuvia työpaikkoja varten.
22- vuotias on, tai ainakin hänen pitäisi olla, aikuinen.
Puhelinmyyjäksi pääsee, jos ei muualle.
Puhelinmyynnilläkin pärjää tosi hyvin. Ei vaan sovellu kaikille, pitää osata myydä ja pitää olla hyvä ääni myyntityöhön.
Monissa telemarkkinointifirmoissa on huonot "pohjat" myyntityöhön, luvataan ilmaisia tarjouksia ym. Niitä ei pidä mennä lupailemaan, jos pystyy vaikuttamaan myyntipuheluihin.
Ensimmäinen asiallinen kommentti puhelinmyyntityöstä! Ei todellakaan sovellu kaikille ja vaatii rautaista myyntitaitoa ja radiotoimittajan kykyjä. Harvalla on näitä sellaisena yhdistelmänä, joka toimii alalla. Lisäksi ala on laaja kattaen monenmoista myytävää ja yrittäjää. Ei ole yhtä ainutta puhelinmyyjä-vakanssia, vaikka kaikki varmaan tietää omakohtaisesti jonkun lehtimyyjän.
Ei puhelinmyynti toki kaikille sovi, mutta sitä tosiasiaa käytetään usein tekosyynä sille, ettei itse lähdetä edes kokeilemaan. Ainakin haastatteluun pääsee takuuvarmasti ja suurella todennäköisyydellä (toki vähän firmasta riippuen) myös töihin koeajalle, jos osaa käyttäytyä haastattelussa edes jotenkin ihmismäisesti.
Puhelinmyyjien keskipalkoista ei ole paljoa tilastoja näkynyt. Fakta on kuitenkin se, että palkka on provisiopohjaista. Sillä ei ole mitään merkitystä, vaikka soittelisit päivät pitkät, jos tilauksia ei tule. Joillekin saattaa tulla, suurimmalle osalle ei tule. Mitään järkevää, johdonmukaista ja koulutuksellista systeemiä ei ole kouluttaa kenestäkään menestyvää myyjää. Harva on sitä, ja ne tekevät parempaa palkkaa esim. konsultteina tai autokaupassa kuin puhelinmarkkinoinnissa :D
Myös puhelinmyyjien hommat ovat katoamassa. Lehdet siirtyvät digitaaliseen muotoon, yhä useammat tehtävät hoituvat digtaalisesti asiakkaiden puhelinnumeroiden näppäilyä myöten, ja nettimainonta on yrityksille helpompi tapa saavuttaa asiakkaat kuin sokea soittelu sinne ja tänne. Estolistat ja älykännyköiden ohjelmat karsivat myös potentiaalisia asiakkaita nopsaan tahtiin.
Puhelinmarkkinointiala on täynnä mitä hämärämpää toimintaa johtuen juuri siitä, että se on niin löyhästi liitoksissa yhtään mihinkään tuottavaan. Rahaa pitää taikoa tyhjästä, eettisesti kestämättömillä menetelmillä.
Toiminnan kestämättömyyden voi todeta puhelinmyyjien kiukkuisista vastauksista, kun kieltäydyt ilmaisista sukista tai alushousuista. Siinä vaiheessa myyjältä saattaa kuulua kiroilua tai lyödään puhelin korvaan. Yksikin huusi, että eikö ilmainen mukamas kelpaa! SAAT ILMAISEKSI!!! I L M A I S E K S I ! Työstressi on kova.
Puhelinmyyntiä mainostetaan kuitenkin. Kaipa niillä pennosilla, mitä pienistä puroista saadaan kerättyä, elävät kuitenkin sen alan managerit ja firmojen omistajat. Työntekijät eivät niinkään. Suomi on täynnään tällaista alhaisen tuottavuuden työtä, millä ei elä. Työnantajat saattavat elää, jos heidän "tallissaan" on tarpeeksi tekijöitä, joiden pienistä, kitupurosista ja alhaisen tuottavuuden puhelinsoitoista saadaan tarpeeksi niistettyä kokoon.
Suomessa pitäisi vaan rehellisesti myöntää, että työpaikkoja on liian vähän. Ei auta nämä kaikenmaailman kommervenkit, muutaman tunnin siivouskeikkojen ja puhelinmarkkinoinin mainostus. Ei niillä korvata Nokian inssien työpaikkoja. Kaikkien työpanosta ei tarvita 2010-luvun Suomessa. Ja vielä pahempaa; kun työvoimasta on ylitarjontaa, sillä on taipumusta myös jäytää niiden palkkoja, joilla töitä vielä on.... Siksi tämä työttömyys ei porvaria niinkään heilauta. Oikeastaan kivakin juttu, joten ihmekös tuo, että mitä enemmän työllistymistoimenpiteitä mainostetaan, sitä enemmän työttömien määrä kasvaa.....
Ei ennenkään tuostaa vaan päässyt hommiin sori vaan jos joku luulee niin. Tietenkin oli helpompi ottaa töihin purukkaa kun ne sai ulos ellei ollut liitossa niin silloin itse neuvotteli asiat ei yleissitovaa sopimuksia ollut olemassakaan.
Toinen ei ollut EU direktiivejä kuten nykyisin kun vaaditaan vaikka mitä papereita että edes vessaa saa siivota. Me emme halunneet EU:hun vaan juuri nuorempi sukupolvi sinne meidät halusi ja sai. Sai halpaa kaljaa Virosta oli motto kaikilla nuorilla silloin. Nyt sitten on iso riippakivi joka määrää miten te elätte tulevaisuudessa onneksi ei koske minua sillä muutin hommiin tänne Norjaan. jossa sain töitä myös ilman hygienia passia ja muuta roskaa.
Oma vikanne, kun nuolette EU ta
Onhan se noinkin, mutta mikä siinä hygieniapassin hommaamisessa on niin ylivoimaista? Tai no, jos kapasiteetti riittää vain tarjoilijan ja baarimikon töihin niin...
Jep. Helpompaahan se onkin muuttaa ja opetella norjaa kuin hommata hygieniapassi. Vai mitä?
No niin, joku muuttaa öljymaahan ja sitten kommentoi, että Suomessa menee huonosti kun on se EU ja hygieniapassi.
" .. Tietenkin oli helpompi ottaa töihin purukkaa kun ne sai ulos ellei ollut liitossa niin silloin itse .."
Suomessa kuuluttiin liittoihin paljon ahkerammin 60- ja 70-luvuilla kuin nyt. En tiedä, minkä ajan kasvatti olet, mutta ainakaan et kuuluu suuriin ikäluokkiin.
Ja koska puhut niistä ajoista, jolloin liittoon ei kuuluttu ja vetoat, että sillä oli merkitystä työnsaantiin, lienee helppo arvata, että olet elänyt työnteon aloittaessasi 50-lukua.
Ja se, että esität ammatillisen järjestäytymisen yksilön riskinä ja kansantaloutta heikentävänä tekijänä, kertoo koruttomasti siitä, minkä puolueen ja poliittisen suunnan kasvatti olet. Liekö maaseudun kasvattejakin vielä siihen päälle. Siellähän ollaan sitä mieltä, että ihan huvikseen se sairaanhoitajakin vanhuksia ruokkii ja hoitaa makuuhaavat. Hoitotyö on kristillistä kutsumustyötä, mistä mitään palkkaa tarvitse maksaa. Onni on, että jumalaa saa palvella.
Summasummaarum, sinun neuvoillasi ei tee yhtään mitään. Menneen talven lumia. Pelottavaa tässä on se, että samaa ikäluokkaa löytyi vielä muutama vuosi sitten ministeriöistä. Ihmekös tuo, miksi meno on tällaista ja maa tällaisessa jamassa.
Kansanäänestyksen järjestäminen Suomen EU-jäsenyydestä
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2058
reetta hei...sun pitää aikuistuu...oot jo aikuinen....kuvitteletko vieläkin olevasi lapsi/koululainen. Vaikka olisitkin opiskelija, niin silti olet jo AIKUINEN.