Juha Sipilän johtaman nykyisen Suomen oikeistohallituksen kannatus suomalaisten keskuudessa on romahtanut yhdessä ainoassa vuodessa. Erityisen paljon pettyneitä on Perussuomalaisten entisissä äänestäjissä.
Hallituksen kannatus suomalaisten kansalaisten keskuudessa laski alle 50 % kriittisen rajan ensi kerran jo viime vuoden lokakuussa suurten mielenosoitusten yhteydessä. Näin nopea romahdus on todella poikkeuksellinen asia. Kannatuksen lasku on siitä vain sitten yhä syventynyt.
Eduskunnan kolmen oikeistopuolueen Kokoomuksen, Perussuomalaisten ja Kristillisten yhteiskannatus on viime vuoden vaaleista laskenut 39,4 %:sta 29,7 %:iin.
Samaan aikaan Eduskunnan kolmen vasemmistopuolueen Sosiaalidemokraattien, Vihreän liiton ja Vasemmistoliiton yhteiskannatus on viime vuoden vaaleista kasvanut 32,1 %:sta 42,9 %:iin.
Vasemmiston ja oikeiston välinen siirtymä on siis runsaassa vuodessa yhteensä 20,5 prosenttiyksikköä Vasemmiston eduksi. Muutos on poikkeuksellisen jyrkkä Suomen poliittisessa historiassa.
Ennennäkemätöntä Suomessa ja kansainvälisestikin harvinaista on hallituspuolue Perussuomalaisten täystuho. Kuinka on mahdollista, että puolue menettää näin nopeasti 60 % omista kannattajistaan? Tätä ei voida selittää enää rakenteellisilla tai millään muilla yleisillä syillä. Yksinkertaisesti: Petos on paljastunut.
Koko poliittiselle järjestelmällemme näin suuri luottamuksen menetys on erittäin suuri haaste. Vasemmiston tehtävä on nyt korjata se minkä korjata voi ja kannettava vastuu kansan hyvinvoinnista. Oikeiston epäonnistuminen painaa ja katkeroittaa monia. Inhimillinen kasvu ja uusi tie on silti mahdollista.
Hallituksen kannatus suomalaisten kansalaisten keskuudessa laski alle 50 % kriittisen rajan ensi kerran jo viime vuoden lokakuussa suurten mielenosoitusten yhteydessä. Näin nopea romahdus on todella poikkeuksellinen asia. Kannatuksen lasku on siitä vain sitten yhä syventynyt.
Eduskunnan kolmen oikeistopuolueen Kokoomuksen, Perussuomalaisten ja Kristillisten yhteiskannatus on viime vuoden vaaleista laskenut 39,4 %:sta 29,7 %:iin.
Samaan aikaan Eduskunnan kolmen vasemmistopuolueen Sosiaalidemokraattien, Vihreän liiton ja Vasemmistoliiton yhteiskannatus on viime vuoden vaaleista kasvanut 32,1 %:sta 42,9 %:iin.
Vasemmiston ja oikeiston välinen siirtymä on siis runsaassa vuodessa yhteensä 20,5 prosenttiyksikköä Vasemmiston eduksi. Muutos on poikkeuksellisen jyrkkä Suomen poliittisessa historiassa.
Ennennäkemätöntä Suomessa ja kansainvälisestikin harvinaista on hallituspuolue Perussuomalaisten täystuho. Kuinka on mahdollista, että puolue menettää näin nopeasti 60 % omista kannattajistaan? Tätä ei voida selittää enää rakenteellisilla tai millään muilla yleisillä syillä. Yksinkertaisesti: Petos on paljastunut.
Koko poliittiselle järjestelmällemme näin suuri luottamuksen menetys on erittäin suuri haaste. Vasemmiston tehtävä on nyt korjata se minkä korjata voi ja kannettava vastuu kansan hyvinvoinnista. Oikeiston epäonnistuminen painaa ja katkeroittaa monia. Inhimillinen kasvu ja uusi tie on silti mahdollista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kansan mielipide nähdään vasta vaaleissa, gallupit ovat vain viihdekäyttöön!
Viimeksi Espanjassa ovat Sosiaalidemokraatit kieltäytyneet kaikesta hallitusyhteistyöstä Oikeiston kanssa. Tällaisia ääniä kuuluu nyt hallitusyhteistyöstä myös Suomen Sosiaalidemokraattisesta Puolueesta:
"Tavoitteemme vaaleissa ei voi olla vain paluu hallitukseen vaan selkeä politiikan suunnanmuutos.
Sipilän hallituksen muodostamisen jälkeen ovat opposition kolme suurinta puoluetta, SDP, vihreät ja vasemmistoliitto toimineet kaikissa suurissa ja useimmissa pienissä kysymyksissä hyvin yhtenäisesti samankaltaisten politiikan perusnäkemysten pohjalta. On syytä nyt varmistaa, että nämä puolueet myös vaalien jälkeen ovat yhteisessä rintamassa määrittämässä uuden hallituksen politiikan suunnan.
Parhaiten tämä tapahtuu siten, että nämä puolueet ryhtyvät myös hahmottamaan ja laatimaan yhteisiä tavoitteita seuraavalle hallitukselle ja menevät vaaleihin tällaisen yhteiseen ohjelmaan sitoutuneina. Näin ne olisivat myös, vaikka eivät enemmistönä vielä olisikaan, joka tapauksessa hallitusneuvotteluja johtava blokki jota porvaririntama ei pääse hajottamaan.
Tiedän että tällainen ajatus on ollut vieras sosialidemokraateille, jotka ovat aina korostaneet aatteellista omavaraisuuttaan. Selvää on, ettei tämä vielä näiden puolueiden näkemyksiä yhtenäistä, eikä poista niiden osin erilaisia intressejä ja painotuksia. Mutta nämä erot ovat kuitenkin merkittävästi vähäisempiä kuin ne, jotka erottavat nämä puolueet nykyisistä hallituspuolueista.
Perinteiden ja historiallisten ansioiden varassa, vaikka niitä ei tule väheksyä, emme nykyisten ja tulevien sukupolvien luottamusta saavuta, vaan sillä miten osoitamme uskottavat ja toimivat ratkaisut aikamme suuriin haasteisiin. Se on sekä politiikan sisältö- että menettelytapakysymys. Puolueorganisaatiot ja puoluedemokratia kaipaavat vahvistusta. Tämä on hyvä aloittaa antamalla vihdoin puolueen johdon valinta puolueäänestyksessä koko jäsenistön käsiin.
Ohjelmallisesti SDP:n ongelma on, että olemme aivan oikein ja perustellusti sanoneet selkeästi ei monille porvarihallituksen esityksille. Ihmisille on kuitenkin jäänyt vähemmän selväksi se, mikä meidän jaa-ohjelmamme on Suomen ja avoimen yhteiskunnan pelastamiseksi.
Tähän vastaamista palvelisi yhteinen opposition ohjelmatyö. Sen pohja on jo tähänastisissa oppositiolinjauksissa valmiina, mutta on kysymyksiä, kuten perustulo, Eurooppa-politiikka tai kestävä energiatalous, joissa opposition on vielä haettavia yhteisiä linjauksia.
Tämä on kuitenkin enemmän mahdollisuus kuin ongelma, sillä itseriittoisten puolueiden aika on ohitse. Kaikkien, myös sosialidemokraattien, on tunnustettava ettei kenelläkään ole monopolia sen enempää vallankäyttöön kuin sitä ohjaaviin ajatuksiin. Yhteistyöllä ja yhteiselle valmistelulla joudumme testaamaan ja kehittämään omia ajatuksiamme, voimme myös oppia muilta ja saamme laadittua sellaisen suuntaohjelman Suomelle joka on sekä innostava ja visionäärinen että realistinen ja toteuttamiskelpoinen kun sille saadaan vaaleissa riittävän vahva valtakirja."