Documents on British Foreign Policy 1919-1939, Vol.VI, sid.764,782: Elokuussa 1939 saa englantilais-ranskalainen sotilasvaltuuskunta Moskovassa salasähkeen Lontoosta: Hänen majesteettinsa hallitus hyväksyy Baltian maiden täydellisen valloituksen.
Ranskan pääministeri Daladier puolestaan kertoi parlamentin tutkimuskomissiolle 1947, että Ranska ja Englanti hyväksyivät viimein myös Puolan valloituksen. Baltian maiden ja Suomen valloitus hyväksyttiin heti. Tästä voi lukea esim. Heinricsin kirjasta Mannerheim Suomen kohtaloissa, osa 2.
Valtuuskunta, jonka piti sopimus kirjoittaa ei ennätänyt edes alkaa neuvotteluja, koska Ribbentrop lensi Moskovaan ja Saksa ja NL solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen, jossa NL sai tosin paljon vähemmän, kuin se olisi saanut länsivaloilta. Jännä juttu on tosin se, että esim. sotilasasiamies Käkösen mukaan valtuuskunnan jäsenet jäivät kuitenkin Moskovaan, mikä saattaa viitata länsivaltojen ja N-liiton salaisiin vehkeilyihin. Vielä pahemmalta kuulostaa kirje Ranskan Berliinin suurlähettiläältä R.Coulondrelta ulkoministerille Georges Bonetille Berliinistä Puolan sodan sytyttyä. Siinä lukee, että "voimasuhteet ovat meidän puolellamme...meidän on oltava vahvoja, vahvoja, kestävästi vahvoja...Hitler on kohta suuren kysymyksen edessä: Kuinka päästä pois umpikujasta? Nyt meillä on kala koukussa. Se ei saa päästä pois." (Coulondre: Moskovasta Berliiniin (1950) sivu 440)
Ranskan pääministeri Daladier puolestaan kertoi parlamentin tutkimuskomissiolle 1947, että Ranska ja Englanti hyväksyivät viimein myös Puolan valloituksen. Baltian maiden ja Suomen valloitus hyväksyttiin heti. Tästä voi lukea esim. Heinricsin kirjasta Mannerheim Suomen kohtaloissa, osa 2.
Valtuuskunta, jonka piti sopimus kirjoittaa ei ennätänyt edes alkaa neuvotteluja, koska Ribbentrop lensi Moskovaan ja Saksa ja NL solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen, jossa NL sai tosin paljon vähemmän, kuin se olisi saanut länsivaloilta. Jännä juttu on tosin se, että esim. sotilasasiamies Käkösen mukaan valtuuskunnan jäsenet jäivät kuitenkin Moskovaan, mikä saattaa viitata länsivaltojen ja N-liiton salaisiin vehkeilyihin. Vielä pahemmalta kuulostaa kirje Ranskan Berliinin suurlähettiläältä R.Coulondrelta ulkoministerille Georges Bonetille Berliinistä Puolan sodan sytyttyä. Siinä lukee, että "voimasuhteet ovat meidän puolellamme...meidän on oltava vahvoja, vahvoja, kestävästi vahvoja...Hitler on kohta suuren kysymyksen edessä: Kuinka päästä pois umpikujasta? Nyt meillä on kala koukussa. Se ei saa päästä pois." (Coulondre: Moskovasta Berliiniin (1950) sivu 440)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eiväthän ne englantilaiset ja ranskalaiset edes pitäneet kommunisteista tai Neuvostoliitosta. Tekivät näitä sopimuksia kun se sopi sen hetkiseen tilanteeseen. Samoin toimi Saksa, joka vuonna 1939 myi Suomen Neuvostoliitolle ja vuonna 1941 otti Suomen mukaaan sotaretkelleen.
Mitäpä sanot viimeisestä kappaleesta, eli "Kala on koukussa..."?
Hitleriä ei narrattu sotaan, vaan kyllä hän oli itse siinä aktiivinen.
Niin siis eiväthän englantilaiset ja ranskalaiset lähteneet sotaan sen tähden että olisivat halunneet vapauttaa keksitysleirivangit vaan voimapolitiikan vuoksi. Olisi kuitenkin typerää väittää että länsiliittoutuneet olisivat olleet jotenkin pahempia kuin saksalaiset tai venäläiset.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että länsi pelasti puolet Eurooppaa natsismin jälkeiseltä kommunismilta. Uskon että tämän vuoksi Suomenkin oli helpompi hengittää viimeisten viidenkymmenen vuoden ajan.
Kirjassa "The English History 1914-1945" selostetaan ja arvioidaan näitä elokuussa 1939 Neuvostoliiton ja toisella puolen Ranskan ja Englannin välisiä neuvotteluja. Kirjoittaja A.J.P. Taylor antaa länsivalloille murskatuomion. Nämä olivat arvioineet tilanteen väärin.
Saksan ja Neuvostoliiton 21.8.39 alkaneissa neuvotteluissa 23.8.solmittu Ribbentrop-sopimus koettiin Englannissa loukkauksena, ja aiheutti vastatoimia: "On august 22 the government announced that the Nazi-Soviet pact would not change their policy towards Poland. On 24 August parliament met, and passed an Emergency Powers Act through all its stages. On 25 August the Anglo-Polish treaty of mutual assistance was at last signed."
Ribbentrop-sopimuksen salaista lisäpöytäkirjaa ei tietenkään tuolloin tunnettu, eikä sen sisältämää etupiirijakoa ja NL:lle annettua lupaa toimia vapaasti Baltiassa.
Miksi Englanti ei suojellut Puolaa venäläisiä vastaan? Todellisuudessa englantilaiset varmasti saivat Venäjältä tiedot salaisesta pöytäkirjasta. Sehän näyttäisi olleen ansa Hitlerille tämä koko Molotovin-Ribbentropin allekirjoittama sopimus. Kaikkihan sitä paitsi ounastelivat sopimukseen liittyneen etupiirijaon.
Okei tämä kohta, että englantilais-ranskalainen sotilasvaltuuskunta sai valtuudet että Brittien halklitus hyväksyy Baltien maiden täydellisen valloituksen. Tärkeä kysymys Vandaalille, että ratifiointiinko sopimus? Kysynn tätä siksi että olisiko sopimus madollisesti sovittu jos Aatu ei olisi tehnyt aikaisemmin sopimusta! Siis Britit ja Ranska olisivat suostuneet mutta eivät ehtineet, menikö näin?
Tämä Puolan valloitus, miksi ihmeessä britit ja Ranska olisivat hyväksyneet sen? Eikö tämä nyt ole aikalailla logiiggaa vastaan? Nimittäin Saksahan oli päättänyt ottaa Puolet puolasta, halusi sitä Ranska tai Britit, jolloin tälläinen teoria että huijattiin sotaan on tässä mielessä tarpeeton!
Onkohan tässä nyt kysymyksessä Vandaalin oman poliittisen näkemyksen voimakas esille tuominen, joka siis on Hra Vandaalilla mikä? Tällaiset väitteet mitä täällä kerrot, ovat sen verran kovia ja nyky historian käsityksen vastaisia, että näen oikeudeksi kysyä näitä kysymyksiä! Tässä on nyt joku tai jotkut pahasti erehdyttäneet, siis ketkä...?
Ota huomioon, että salaisimpia sopimuksia ei aina demokraattisissa valtioissa ratifioida tai julkisteta. Varsinkin sota-aikana epädemokraattisuus lisääntyy usein. Sutton on osoittanut, että USA:n ja N-liiton salaisesta sotilassopimuksesta 1938 ei tiennyt kuin neljä henkilöä. Salainen diplomatia ei ole jäänyt 1800-luvulle. Kuinka moni Suomessa sopi saksalaisten kauttakulusta ja sotaan liittymisestä 1940-41? Luin juuri mielenkiintoisen, tosin kevyessä tilanteessa heitetyn Mannerheimin lausahduksen (Kalle Lehmus:Tuntematon Mannerheim) "Kaikkia asioita ei tule laittaa milloinkaan paperille".
Sitähän parlamentti ilmeisesti Daladieriltä tenttasi, että mitä kaikkea oli tehty. Tietysti mies väitti, että sopimus olisi kyllä tehty, mutta Stalin ei suostunut.