Elämä sai alkunsa maapallolla n. 4.1 miljardia vuotta sitten. Ensimmäiset kolme miljardia vuotta täällä ei tapahtunut juuri muuta kuin bakteerien pöhinää. Ensimmäiset monisoluiset eliöt alkoivat kehittyä vasta n. 800 miljoonaa vuotta sitten.
Ensimmäiset esi-isistämme nousivat kahdelle jalalle n. 7 miljoonaa vuotta sitten. Siitä alkoi ihmisapinoitten kehittyminen nykyihmiseksi.
4.1 miljardia vuotta on hirveän pitkä aika, jota on vaikea käsittää.
Helpotetaan käsittämistä hieman. Kutistetaan 4.1 miljardia vuotta yhden vuoden mittaiseksi. Tässä kutistetussa yhden vuoden mitassa ihmisapinat ilmaantuvat maapallolle vuoden viimeisenä päivänä vähän ennen puoltapäivää. Nykytiede syntyy paria minuuttia ennen uudenvuoden aaton keskiyötä.
Biologinen evoluutio on sattumia täynnä oleva prosessi, joka on edelleen kesken. Se, millaisia olioita evoluutio synnyttää, ei kaiketi ole ennustettavissa. Jos olosuhteet olisivat olleet maapallon historian vaiheissa yhtään erilaiset, täällä eläisi otuksia, joita tuskin voimme edes kuvitella.
Nykyihminen uskoo erilaisiin henkiolentoihin. Kuten jonkinlaiseen sieluun tai vastaavaan, joka on henkinen kopio nykyihmisen fyysisestä olemuksesta. Tai enkeleihin, jotka muistuttavat nykyihmistä. Tai jopa jumaliin, jotka ovat nykyihmisen kaltaisia.
Ihmeellisintä tässä on, että nämä henkiolennotkin ovat syntyneet biologisen evoluution avulla. Miten muuten niillä voisi olla nykyihmisen ominaisuuksia?
On se biologia on todella ihmeellistä.
Ensimmäiset esi-isistämme nousivat kahdelle jalalle n. 7 miljoonaa vuotta sitten. Siitä alkoi ihmisapinoitten kehittyminen nykyihmiseksi.
4.1 miljardia vuotta on hirveän pitkä aika, jota on vaikea käsittää.
Helpotetaan käsittämistä hieman. Kutistetaan 4.1 miljardia vuotta yhden vuoden mittaiseksi. Tässä kutistetussa yhden vuoden mitassa ihmisapinat ilmaantuvat maapallolle vuoden viimeisenä päivänä vähän ennen puoltapäivää. Nykytiede syntyy paria minuuttia ennen uudenvuoden aaton keskiyötä.
Biologinen evoluutio on sattumia täynnä oleva prosessi, joka on edelleen kesken. Se, millaisia olioita evoluutio synnyttää, ei kaiketi ole ennustettavissa. Jos olosuhteet olisivat olleet maapallon historian vaiheissa yhtään erilaiset, täällä eläisi otuksia, joita tuskin voimme edes kuvitella.
Nykyihminen uskoo erilaisiin henkiolentoihin. Kuten jonkinlaiseen sieluun tai vastaavaan, joka on henkinen kopio nykyihmisen fyysisestä olemuksesta. Tai enkeleihin, jotka muistuttavat nykyihmistä. Tai jopa jumaliin, jotka ovat nykyihmisen kaltaisia.
Ihmeellisintä tässä on, että nämä henkiolennotkin ovat syntyneet biologisen evoluution avulla. Miten muuten niillä voisi olla nykyihmisen ominaisuuksia?
On se biologia on todella ihmeellistä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Nykyään alkaa olla jo monenlaista muutakin mallia, kuin tämä vallassa oleva. Ajatellaan mm., että maailmakaikkeuksia olisi monia ja että kaikki on ikuista, siis alkamatonta ja loppumatonta, syntymätöntä ja kuolematonta. Näin sen täytyy olla. Tuollaiset "kaikki on sattuman kauppaa" jutut voidaan jo hylätä. Onhan sattumausko jotenkin ymmärrettävää, jotain niin "raikasta", vaikka se tavallaan on myös vastuutonta. Mistäänhän ei tarvitse oikeastaan välittää koska kaikki on vain sattuman kauppaa, ihan sama olenko Jeesus tai Hitler.
Ei kaikki ole sattuman kauppaa.
Evoluution suunta on hyvinkin vahvasti ympäristön ja monen muun tekijän ohjaama. Satunnaisuutta on ollut mm. sekä ympäristössä että geenimutaatioissa.
Emme tiedä muita maailmankaikkeuksia kuin omamme. Emme tiedä sitäkään mitä ennen alkuräjähdystä oli. Vai oliko mitään.
Kuvitella kyllä saatamme mitä haluamme.
Tyhjästä on vaan aika vaikeaa nyhjästä. Mustat aukot lienevät maailmankaikkeuden kierrätysjärjestelmiä, jotka siirtävät materian toiseen maailmankaikkeuteen. Tai ehkä ne keräävät sitä uutta alkuräjähdystä varten. Onhan se tietenkin ihmismielelle vähän haasteellista ajatella, että jollakin ei ole alkua, eikä loppua, koska määrittelemme kaiken jonkin asteikon mukaan.
Tiedän, että evoluutio on totta, mutta voiko tiede todella todistaa sen päämäärättömyyden ja koko prosessin tapahtumisen suljetussa tilassa?
Emmekö me tiedemiehet voi myös ottaa huomioon sitä mahdollisuutta, että olemme olleet koko ajan vuorovaikutuksessa supertietoisuuden kanssa, joka on ohjaillut evoluutiotamme väljästi, yksilöiden kohtaloista välittämättä, haluttuun suuntaan? Jos ihminen ei olekaan evoluution lopullinen kruununjalokivi, vaan tarvitaan tämä pitkä prosessi, jotta syntyisi uusi supertietoisuus?
Oletteko siellä vajaa- ajattelijoissa varmoja, että aivomme eivät ole myös ja ensisijaisesti vastaanotin? Järkeilemme kyllä omia, loputonta ympyrää kiertäviä tyhjänpäiväisyyksiämme otsalohkoissamme, mutta korkeampi tietoisuus pommittaa taukoamatta pääkoppaamme informaatiollaan ja määrää, että mitä seuraavaksi ajattelemme! Päätämmekö me sitä, että mitä seuraavaksi ajattelemme?
Jos nyt kuvittelemme tälle kaikelle tarkoituksen ja luojan, niin todennäköisesti tämä luoja loi kaiken tuottaakseen itselleen kumppaneita. Tämä tietoisuus käsitti olevansa täysin yksin ja ei kestänyt sitä ja sen takia keksi suunnitelman tuottaa itsensä kaltaisia olentoja. Se ei kuitenkaan onnistunut tuosta noin vaan, vaan vaati vuosimiljoonien, ehkä jopa miljardien vuosien paineen (=kärsimyksen), jotta samanlainen olento voisi ilmaantua. Raamatussa on kuvaus siitä, miten tämä prosessi sai alkunsa. Aluksi luoja loi olentoja, jotka eivät olleet kuitenkaan täysin hänen kaltaisiaan, vaan osa alkoikin epätäydellisyyttään kapinoida. Luojan täytyi siis keksiä jokin toinen keino ja siten syntyi ihmisolento, joka alkoi nousta kohti luojaansa kehittyen vähitellen kokoajan täydellisemmäksi. Jos siis kaiken kärsimyksen takana onkin tämä suuri suunnitelma ja siksi luoja sallii kärsimyksenkin.
Aivan. Raamattu on kirjoitettu niin, että sen aikakauden ihmiset ymmärtäisivät Jumalan olemuksen ja juutalaisten ihmeellisen sankaritarinan. Evoluutiosta kertova ihminen olisi tuhansia vuosia sitten lähi- idässä kivitetty kuoliaaksi, mutta ei onneksi enää...tai kyllä sittenkin! Evoluutiosta kertova Raamattu ei olisi säilynyt!
Jumala voi olla väärässä ja epäonnistua! Raamatusta löytyy näitäkin tarinoita, esimerkkinä vaikkapa Niniven ihmisten odottamaton katuminen Joonan kirjassa tai sinun mainitsemasi enkelikapina. Jos tämä sinun tietosi pitää paikkansa, että ihminen olisi olento, jonka piti miljoonien vuosien kärsimyksen vuoksi muistuttaa Jumalaa rakkaudessaan ja viisaudessaan, niin pieleen meni sitten tämäkin projekti.
"Oletteko+siellä+vajaa-+ajattelijoissa+varmoja,+että+aivomme+eivät+ole+myös+ja+ensisijaisesti+vastaanotin?"
Jumala ei voi epäonnistua, koska evoluutio johtaa väkisinkin onnistumiseen epäonnistumisten kautta. Tämä onkin sen hienous. Epäonnistuminen on oikeastaan vielä onnistumistakin parempi. Pitkässä juokusussa kaikki palaset loksahtavat paikalleen. Meidän, jotka olemme nyt ihmisinä, tämä prosessi on vielä aika pahasti kesken, vaikka olemme melko pitkälle jo edenneetkin.
Jumalan kannalta kaikki on aina hyvin, kuten Raamatussakin alussa todetaan:
"Jumala näki, että niin oli hyvä"
Me elämme tietenkin kaikenlaisissa illuusioissa, koska niin on hyvä!
Muistatkos,+että+vedenpaisumuksen+jälkeen+Jumala+katui+sitä,+että+oli+luonut+ihmisen.+Näin+muistelisin,+mutta+en+ole+100%.+Jos+kaikki+on+aina+hyvin,+ei+ole+katkeraa+katumusta!+En+tosin+tiedä,+että+uskotko+Raamattuun,+mutta+oletan+näin.
Raamatussa ihminen välillä inhimillistää Jumalan tarinan kerronnan tehostuskeinona. Vedenpaisumustarina lienee alunperin ollut jonkin pahan tulvakauden aiheuttama ilmiö jossain Lähi-Idän alueella. Esim. Egyptin historia ei tunne mitään vedenpaisumusta. Tämän egyptologit totesivat jo 1800-luvulla, mutta eivät uskaltaneet siitä juuri kertoa, koska se oli ristiriidassa Raamatun kertomuksen kanssa. VT:n tarinat ovat mitä ovat ja kannattaakin mielummin tutustua Jeesuksen sanomaan.
Jumala ei välitä siitä mitä me teemme, koska niin rakkaus toimii. Täydellinen Rakkaus tarkoittaa täydellistä hyväksymistä.
Muurahaiset ovat jääneet sitten 70- luvulle tai muuten vaan retroilevat keskustietokoneineen ja niihin piuhalla liitettyine päätteineen!
Jos Jumala erittääkin sellaisia kemikaaleja, joilla hän voi ohjailla meitä tekemään mielensä mukaan? Jos ne kemikaalit ovatkin anti- materiakemikaaleja, joita emme pysty havaitsemaan? Tai ihan tavallisia yhdisteitä, joiden vaikutusta aivoihimme emme tunne?
Yhteiskunnan muodostavat hyönteiset ovat hyvä esimerkki aivottomasta, mutta järkevästä, yhteen hiileen puhaltavasta toiminnasta. Ja onhan ihminenkin toiminut yhtenäisesti kaikilla mantereilla, vaikka vuorovaikutusta ei ole ollut. Esimerkkinä vaikkapa kaikkialla kohoavat pyramidit. Myös esim. paikkalintuna tunnettu talitiainen oppi samaan aikaan avaamaan ovenpieliin jätetyt maito- astiat eri puolilla Eurooppaa.
Kuoltuaan ihminen sulautuu tähän meitä ohjaavaan voimaan.
Muurahaisten aivot ovat muihin pikkueläimiin verrattuna erittäinkin kehittyneet. Muurahaisilla on yli kymmenen kertaa enemmän neuroneita kuin esim. etanalla ja monta kertaa enemmän kuin ravuilla. Muurahaiset ovat myös sosiaalisia eläimiä, ja käyttävät viestintään erityisesti hajusignaaleja. Ei niillä mitään piuhoja ole.
Mistä tiedät sanoa, ettei ihmisillä ole ollut vuorovaikutusta mantereitten välillä? Jos alkukantaisella rakennustekniikalla kiviä kasaten halutaan rakentaa korkea rakennus niin keksitkö muuta työmaateknisesti toimivaa ja rakenteellisesti kestävää konstruktiota kuin pyramidi?
Hajua erittävä Jumala on jo aika hymyilyttävä ajatus :-)
Itse kehittelin tällaisen tarinen Jumalan olemassaololle.
Joskus ajan alussa, kun ensimmäiset tietoiset ja älykkäät olennot ilmaantuivat kosmokseen, sattui eräs asia, joka muutti kaiken. Nämä ensimmäiset olennot olivat materiaalisia kuten mekin, niillä oli kuitenkin ikuinen elämä, tai paremminkin ne eivät voineet kuolla luonnollisesti. Näiden olentojen olemassaolo sai kuitenkin uhkan, kun heidän aurinkokuntansa alkoi olla elämänsä lopussa. Ensimmäiset aurinkokunnat kun eivät olleet kovinkaan pitkäikäisiä, kuten oma aurinkokuntamme. Olennot päättivätkin jättää aurinkokuntansa ennen tuhoa. Yksi näistä olennoista jäi kuitenkin loukkuun pimeään tilaan (johonkin rakennukseen), ja tämä olento oli vielä lapsi. Ja koska tämä olento oli kuolematon, niin voi vaan kuvitella mikä hirvittävä kohtalo hänellä oli yksin pimeässä tilassa tuhansia, jopa miljoona vuotta, vain oma mieli seuranaan. Kauan tämä olento vain suri kohtaloaan ja yksinäisyyttään, kunnes oppi vähitellen käyttämään mieltänsä mitä erikoisin tavoin. Se alkoi pimeydessä vähitellen nähdä mielensä sisäavaruuksia, joissa tapahtui mitä merkillisimpiä asioita. Olento oli myös ensimmäinen, joka oppi käyttämään mielikuvitustaan. Ajan kuluessa tämä olento oppi lopulta irtaantumaan kehostaan ja pääsi vihdoin uloa vankilastaan. Pitkä aika eristystä oli lopulta synnyttänyt maailmaan ensimmäisen jumalolennon, sekä myös ensimmäisen sielun.