Irakin sotilaskarkurit

Kannattaa lukea Saddamin lääkärin Ala Bashirin kirja "Saddamin uskottu". Vaikka kirja keskittyykin kuvaamaan Saddamin aikoja, sen alussa pitkähkö johdanto-osuus, jossa kuvataan Irakin oloja, heimosuhteita ja taisteluja, jatkuvaa koston kierrettä aina ottomaanien ajoista saakka.

Siitä käy selville, että Irak on jo pitkään ollut eri uskonnollisten ja heimoryhmittymien keskinäisen murhailun ja koston kierteen näyttämö. Toisiaan seuraavat veriset vallankaappaukset ja niitä seuranneet verilöylyt ovat olleet tavanomaisia. Aina kun joku ryhmittymä on saanut vallan, se on kostanut verisesti edellisen diktatuurin kätyreinä pitämilleen ja nämä taas ovat vuorostaan vallan anastettuaan kostaneet edeltäjilleen. Pitemmät rauhan kaudet ovat olleet pikemminkin poikkeus kuin sääntö ja ovat johtuneet vahvan diktaattorin kovasta kurinpidosta.

Tämä on johtanut siihen, että lähes jokaisella merkittävämmällä suvulla, heimolla tai uskonnollisella ryhmällä on aina kostettavaa jollekin toiselle. Vastaavasti myös pelko päällä, että jos nuo toiset pääsee valtaan, meille käy huonosti. Ryhmät pelkää ja kyräilee toisiaan ja jokainen vallanpitäjän kaatumien johtaa murhaorgioihin (Ala Bashirin käyttämä ilmaisu) vahvan diktaattorin ottaessa vallan, tai sekasortoon ja kaikkien sotaan kaikkia vastaan silloin, kun kukaan ei ole tarpeeksi vahva alistamaan muut.

Tällaiseen yhteisöön kasvaneita sotilaskoulutuksen saaneita, kenties omien veritöidensä seurauksia pakenevia tappajia, tai sukunsa tai heimonsa veritöiden kostoa pakenevia me olemme hyväuskoisina hölmöinä ottamassa maahan. Ymmärtämättä sitä, että nämä ovat jo pienestä pitäen oppineet koston ja väkivallan ajattelutavan, eivätkä kunnioita mitään muuta kuin voimaa ja väkivaltaa.

Islam ei kuulu sivistysvaltioihin.